Ex ei suostu omaisuuden ositukseen
Eli tilanne on seuraava: avioeromme on astunut voimaan, mutta puheyhteys ex:än on mennyt täysin. Olen yrittänyt puhua osituksesta, mutta ex vain sanoo ettei anna minulle senttiäkään. Eron yhteydessä muutin pois yhteisestä kodistamme ja otin vain henkilökohtaisen omaisuuteni. Ex:lle jäi siis kaikki yhteinen omaisuus: asunto, autot ja kaikki irtaimisto. Aviehtoa tai perittyä omaisuutta ei ole, joten käytännössä ositus on hyvin helppo. Paitsi, että ex ei suostu mihinkään! En voi väkisin tehdä yhtään mitään ja olenkin pohtinut, että miten asian saa etenemään. Miten asianajajakaan saisi mieheen liikettä? Ei kai omaisuutta voi väkisinkään osittaa? Kertokaa viisaammat, miten tämä etenee? Soitanko huomenna asianajajalle ja mitä sitten? Riitelemme ex:n kanssa, kunnes omaisuus on tuhlattu?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Exälle voi vihjata, että pesänjakajan palkkioihin menee helposti monta tonnia, jotka otetaan ositettavasta omaisuudesta pois päältä. Sopujako tulee selvästi halvemmaksi.
Kai tässä huomioidaan kumpi puoliso halusi sopia rauhassa ja kumpi ei suostunut ja palkkiot menevät sen osuudesta joka ei suostunut? Muutenhan tuolla on helppo tehdä kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä kuvitteelliselta asianajajaltasi.
Aivan, koska kukaanhan ei koskaan ole eronnut saati joutunut riitelemään omistuksistaan ex-puolison kanssa. Ergo tämän on oltava trolli. Hienosti päätelty!
Vierailija kirjoitti:
Jos ositus jää tekemättä niin viimeistään lapsillanne se on edessä kun jompi kumpi teistä kuolee.
Juuri näin ja menee erityisen hankalaksi jos on uusia avioliittoja eli leskiä mukana osituksessa eli tulee kaksi ositusta samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exälle voi vihjata, että pesänjakajan palkkioihin menee helposti monta tonnia, jotka otetaan ositettavasta omaisuudesta pois päältä. Sopujako tulee selvästi halvemmaksi.
Kai tässä huomioidaan kumpi puoliso halusi sopia rauhassa ja kumpi ei suostunut ja palkkiot menevät sen osuudesta joka ei suostunut? Muutenhan tuolla on helppo tehdä kiusaa.
Valitettavasti ei huomioida. Mutta kyllä yleensä kiusaa tekevälläkin osapuolella on jokin kipuraja, jota enemmän hän ei halua käyttää omaisuudestaan pelkkään kiusantekoon. Pesänjakaja on lakimies, jonka veloitus on luokkaa 200-300 euroa tunti.
Mene jämäkän lakimiehen juttusille ja pyydä häntä soittamaan exällesi ja kertomaan selväsanaisesti, mitä tapahtuu ja paljonko maksaa, jos ei suostu sovinnolla ositukseen.
Tuollainen kertakäynti ei paljoa maksa, mutta voi auttaa. Se on pieni hinta siitä, että saat asian etenemään.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä perheoikeuteen perehtyneeseen asianajajaan. Kyllähän se omaisuus on jaettava ja riitatilanteissa paras apu on asianajaja.
No en kyllä sanoisi, että "riitatilanteissa paras apu on asianajaja". Asianajajan päällimmäinen tehtävä on puolustaa päämiehensä oikeuksia (ja siihen AP toki tarvitsee edustajan), ei yrittää ratkaista riitaa. Hieman kyynisesti kärjistäen voisi jopa sanoa, että asianajajalle on etua siitä, että riita EI ratkea ainakaan kovin helposti ja nopeasti. Kyllä oma kokemukseni ainakin on (ei avioerojutuissa, vaan yleisemmin) että kun asianajajat tulee rinkiin mukaan, niin kuvio muuttuu suuruusluokkaa monimutkaisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten tapahtuu jos ositus jää tekemättä? Ex oli todella henkisesti väkivaltainen ja lähdin lapsen kanssa, kaikki omaisuus jäi hänelle. Erosta on jo vuosikausia... En jaksanut enää tapella hänen kanssaan.
Kuten jo yksi vastaaja totesi, tuo ositus pitäisi jotenkin saada paperille. Itse pelkään hieman millaisiin mittasuhteisiin riita kasvaa, koska olen jo nyt yllättynyt miten veemäiseksi mies on osannut heittäytyä monessa asiassa. Pelottaa, että mies sekoaa täysin ja vahingoittaa meitä jotenkin, mutta minulla ei ole mitään todisteita.
ap
Kommunikointi vain ja ainoastaan asianajajan kautta siis. Älä ole tekemisissä. Riitaan tarvitaan kansi, joten älä riitele. Mies varmaan yrittää, mutta älä vastaa. Ja pelkäät, että vahingoittaa "meitä", eli jos kyseessä on lapsi niin lastenvalvojalle niinkuin olisit jo. Ja jos kyseessä on uusi puoliso, niin sanoisin, että te ootte aikuisia ihmisiä ja rauhallisuudella pärjää. Sillä, ettei provosoideu toisen riidanhaastamisesta mitenkään.
Kuittaat ap:n huolen väkivallasta suosittelemalla lastenvalvojaa. Mitä valtaa kuvittelit lastenvalvojalla olevan tässä asiassa? Lastenvalvoja vahvistaa vanhempien neuvottelemia sopimuksia. Väkivalta on poliisiasia, mutta silloin tarvitaan todisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä perheoikeuteen perehtyneeseen asianajajaan. Kyllähän se omaisuus on jaettava ja riitatilanteissa paras apu on asianajaja.
No en kyllä sanoisi, että "riitatilanteissa paras apu on asianajaja". Asianajajan päällimmäinen tehtävä on puolustaa päämiehensä oikeuksia (ja siihen AP toki tarvitsee edustajan), ei yrittää ratkaista riitaa. Hieman kyynisesti kärjistäen voisi jopa sanoa, että asianajajalle on etua siitä, että riita EI ratkea ainakaan kovin helposti ja nopeasti. Kyllä oma kokemukseni ainakin on (ei avioerojutuissa, vaan yleisemmin) että kun asianajajat tulee rinkiin mukaan, niin kuvio muuttuu suuruusluokkaa monimutkaisemmaksi.
Eiköhän asianajaja toimi juuri kuten toimeksiantaja haluaa. Hänen palkollinenhan asianajaja on. Jos päämies haluaa nopean ja kohtuullisen ratkaisun eikä niistää viimeistä pisaraa myöten kaikkia mahdollisia rahoja, asianajajan pitäisi tätä kunnioittaa. Jo se, että pattitilanne ylipäänsä ratkeaa, on merkittävä oikeuksien toteutuminen ylipäänsä. Rahoista ei ole pakko riidellä ja osituksessa voi tyytyä vähempään kuin tasan puolet ihan omalla vapaalla valinnalla. Vasta pesänjakaja pistää sitten kaiken sentilleen tasan, jos siihen mennään.
Kuten yllä todettu, yhteys puolisoosi ainoastaan juristin kautta. Jos puolisosi ottaa yhteyttä esim. puhelimitse viestillä, pidä ne ehdottomasti tallessa, ihan vain varmuuden vuoksi. Jos viestit luonteeltaan epätoivottuja, kehoitan olemaan vastaamatta, ellei se ole tarpeellista. Jos pitää hakea entisestä kodista jotain, OTA EHDOTTOMASTI mukaasi tarpeen mukaan joko kaveri/kavereita, poliisi tai juristi itse. Älä mene missään nimessä yksin. Tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Itselläni kävi todella huonosti ja olen äärimmäisen onnekas, kun selvisin pahoinpitelystä. Sekin tuli ns. puskista, koska mies ei koskaan aiemmin ollut käynyt käsiksi. Hermostui vain yksinkertaisesti tilanteessa niin pahasti, että järki sumeni, vaikka itse koetinkin olla rauhallisena. Se ei auttanut.