Lue keskustelun säännöt.
Onko eroaminen normaalia ja hyväksyttävää teidän mielestä?
14.01.2020 |
Kasvoimme erillemme on tyypillinen keskenkasvuisen vastaus. Onnellisesti naimisissa jo 25 vuotta ja ei voi muuta kuin ihmetellä nykyajan luovuttajia.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisit siis avioliittoon vaikka sinua hakattaisiin, petettäisiin jne. Niinkö?
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa joka ei hakkaa tai petä. Ensitapaamisesta saakka meillä on ollut puheyhteys ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Puolison väärin kohtelua emme hyväksy emmekä tee niin.
Onnea sinulle! Toivottavasti saat pitää pumpulisen maailmakuvasi loppuun saakka. Voi olla nimittäin aika musertavaa, jos pilvilinnat jonain päivänä sortuvat.
Eivät sorru, en muserru mistään ja edelleen tahdomme ja tulemme aina tahtomaaan kunnes kuolema meidät erottaa. Liittomme on täynnä rakkautta ja onnea. Toivottavasti rakastat itseäsi kun vaikutat olevan niin pahantahtoinen muille.
Joku naiivi elää jossain pumpulissa tai pilvilinnoissa. Kunhan olet vähän vanhempi ja nähnyt elämää vähän muuallakin kuin tv-sarjoissa niin tule kertomaan miten siinä teidän onnessanne kävi. Valitettavasti elämä tarjoaa monille melkoiset oppiläksyt, silloin kun niitä kaikkein vähiten odottaa.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.
Tuleeko parempi olo kun tuomitsen muiden ratkaisuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sivuhuomiona, en luvannut vihkikaavassa mitään kunnes kuolema meidät erottaa. Ja vaikka olisinkin luvannut, asioita tapahtuu, ja tapahtui, ja johtivat eroon. Tahtominen on kahden kauppa ja joskus toinen muuttuu, joskus toinen tekee virheitä. Tai molemmat. Se on oikeaa elämää, ja se joka muiden ratkaisuja tuomitsee, on todennäköisesti vain onnekas ja saanut ns elää pumpulissa vailla oikeita vastoinkäymisiä. Usein ehdottomuus karisee ihmisistä elämänkokemuksen myötä, ei toki kaikilla.
Minulla on uusi kumppani enkä tiedä aionko mennä naimisiin enää, vaikka lapsiakin tahtoisin. Sinällään koska en osaa uskoa että loppuelämän suhde olisi kovin todennäköistä omalla kohdallani, olisi varmaan parempi olla tekemättä lapsia ollenkaan. Koska on se täällä av:llakin nähty, että eroajat tuomitaan mutta "lasten kodin hajottajat" puolestaan suunnilleen kivitetään.
Ei ne pariskunnat usein ulkopuolisille oikeita syitä kerro. Älä tuomitse, vaikka luulet tietäväsi. Ei se aina ulospäin näy, mitä parisuhteen sisällä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisit siis avioliittoon vaikka sinua hakattaisiin, petettäisiin jne. Niinkö?
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa joka ei hakkaa tai petä. Ensitapaamisesta saakka meillä on ollut puheyhteys ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Puolison väärin kohtelua emme hyväksy emmekä tee niin.
Onnea sinulle! Toivottavasti saat pitää pumpulisen maailmakuvasi loppuun saakka. Voi olla nimittäin aika musertavaa, jos pilvilinnat jonain päivänä sortuvat.
Eivät sorru, en muserru mistään ja edelleen tahdomme ja tulemme aina tahtomaaan kunnes kuolema meidät erottaa. Liittomme on täynnä rakkautta ja onnea. Toivottavasti rakastat itseäsi kun vaikutat olevan niin pahantahtoinen muille.
Joku naiivi elää jossain pumpulissa tai pilvilinnoissa. Kunhan olet vähän vanhempi ja nähnyt elämää vähän muuallakin kuin tv-sarjoissa niin tule kertomaan miten siinä teidän onnessanne kävi. Valitettavasti elämä tarjoaa monille melkoiset oppiläksyt, silloin kun niitä kaikkein vähiten odottaa.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.
On varmasti, kun vahtii vieressä, mitä tänne kirjoitat. Ties millä keinoin pakottaa sinut kirjoittamaan pelkkiä kehuja. Nimittäin tuollainen sokea hehkutus on aina merkki siitä, että kaikki ei ole sitä mitä kovasti yritetään vakuutta. Onnea vaan tulevaan liittoonne. Ei käy kateeksi.
Ennen ei erottu koska sellaista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut, silloin tehtiin töitä mutta luultavasti ihan muualla kuin ihmissuhteissa. Silloin ei ollut kysymys siitä oltiinko onnellisia vai ei, oliko väkivaltaa vai ei, naimisissa oltiin oli miten tahansa. Joillain kävi hyvä tuuri ja olivat onnellisia ja joillain ei. Aloitus on omahyväinen ja typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisit siis avioliittoon vaikka sinua hakattaisiin, petettäisiin jne. Niinkö?
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa joka ei hakkaa tai petä. Ensitapaamisesta saakka meillä on ollut puheyhteys ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Puolison väärin kohtelua emme hyväksy emmekä tee niin.
Onnea sinulle! Toivottavasti saat pitää pumpulisen maailmakuvasi loppuun saakka. Voi olla nimittäin aika musertavaa, jos pilvilinnat jonain päivänä sortuvat.
Eivät sorru, en muserru mistään ja edelleen tahdomme ja tulemme aina tahtomaaan kunnes kuolema meidät erottaa. Liittomme on täynnä rakkautta ja onnea. Toivottavasti rakastat itseäsi kun vaikutat olevan niin pahantahtoinen muille.
Joku naiivi elää jossain pumpulissa tai pilvilinnoissa. Kunhan olet vähän vanhempi ja nähnyt elämää vähän muuallakin kuin tv-sarjoissa niin tule kertomaan miten siinä teidän onnessanne kävi. Valitettavasti elämä tarjoaa monille melkoiset oppiläksyt, silloin kun niitä kaikkein vähiten odottaa.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.
On varmasti, kun vahtii vieressä, mitä tänne kirjoitat. Ties millä keinoin pakottaa sinut kirjoittamaan pelkkiä kehuja. Nimittäin tuollainen sokea hehkutus on aina merkki siitä, että kaikki ei ole sitä mitä kovasti yritetään vakuutta. Onnea vaan tulevaan liittoonne. Ei käy kateeksi.
Tulevaan liittoon? Olemme olleet todella pitkään yhdessä ja tänä vuonna aiomme uusia vihkivalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisit siis avioliittoon vaikka sinua hakattaisiin, petettäisiin jne. Niinkö?
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa joka ei hakkaa tai petä. Ensitapaamisesta saakka meillä on ollut puheyhteys ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Puolison väärin kohtelua emme hyväksy emmekä tee niin.
Onnea sinulle! Toivottavasti saat pitää pumpulisen maailmakuvasi loppuun saakka. Voi olla nimittäin aika musertavaa, jos pilvilinnat jonain päivänä sortuvat.
Eivät sorru, en muserru mistään ja edelleen tahdomme ja tulemme aina tahtomaaan kunnes kuolema meidät erottaa. Liittomme on täynnä rakkautta ja onnea. Toivottavasti rakastat itseäsi kun vaikutat olevan niin pahantahtoinen muille.
Joku naiivi elää jossain pumpulissa tai pilvilinnoissa. Kunhan olet vähän vanhempi ja nähnyt elämää vähän muuallakin kuin tv-sarjoissa niin tule kertomaan miten siinä teidän onnessanne kävi. Valitettavasti elämä tarjoaa monille melkoiset oppiläksyt, silloin kun niitä kaikkein vähiten odottaa.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.
On varmasti, kun vahtii vieressä, mitä tänne kirjoitat. Ties millä keinoin pakottaa sinut kirjoittamaan pelkkiä kehuja. Nimittäin tuollainen sokea hehkutus on aina merkki siitä, että kaikki ei ole sitä mitä kovasti yritetään vakuutta. Onnea vaan tulevaan liittoonne. Ei käy kateeksi.
Tulevaan liittoon? Olemme olleet todella pitkään yhdessä ja tänä vuonna aiomme uusia vihkivalat.
Onnea sitten uusittuun liittoonne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko huono ihminen kun olin aviossa, ero tuli ja menin uudestaan naimisiin saman miehen kanssa? Ap:n mielestä olen varmaan täysi epäonnistuja.
Vierailija kirjoitti:
Olenko huono ihminen kun olin aviossa, ero tuli ja menin uudestaan naimisiin saman miehen kanssa? Ap:n mielestä olen varmaan täysi epäonnistuja.
Hän kutsui eroajia luusereiksi, joten sellainen olet hänen mielestään. Normaalien ihmisten mielestä et ole sen epäonnistuneempi kuin kukaan muukaan eronnut tai ei-eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko huono ihminen kun olin aviossa, ero tuli ja menin uudestaan naimisiin saman miehen kanssa? Ap:n mielestä olen varmaan täysi epäonnistuja.
Hän kutsui eroajia luusereiksi, joten sellainen olet hänen mielestään. Normaalien ihmisten mielestä et ole sen epäonnistuneempi kuin kukaan muukaan eronnut tai ei-eronnut.
Normaalien ihmisten? Koin avioeron häpeällisenä mutta menin uudestaan naimisiin saman miehen kanssa. Sehän on melkein kuin en olisi koskaan eronnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisit siis avioliittoon vaikka sinua hakattaisiin, petettäisiin jne. Niinkö?
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa joka ei hakkaa tai petä. Ensitapaamisesta saakka meillä on ollut puheyhteys ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Puolison väärin kohtelua emme hyväksy emmekä tee niin.
Onnea sinulle! Toivottavasti saat pitää pumpulisen maailmakuvasi loppuun saakka. Voi olla nimittäin aika musertavaa, jos pilvilinnat jonain päivänä sortuvat.
Eivät sorru, en muserru mistään ja edelleen tahdomme ja tulemme aina tahtomaaan kunnes kuolema meidät erottaa. Liittomme on täynnä rakkautta ja onnea. Toivottavasti rakastat itseäsi kun vaikutat olevan niin pahantahtoinen muille.
Joku naiivi elää jossain pumpulissa tai pilvilinnoissa. Kunhan olet vähän vanhempi ja nähnyt elämää vähän muuallakin kuin tv-sarjoissa niin tule kertomaan miten siinä teidän onnessanne kävi. Valitettavasti elämä tarjoaa monille melkoiset oppiläksyt, silloin kun niitä kaikkein vähiten odottaa.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.
On varmasti, kun vahtii vieressä, mitä tänne kirjoitat. Ties millä keinoin pakottaa sinut kirjoittamaan pelkkiä kehuja. Nimittäin tuollainen sokea hehkutus on aina merkki siitä, että kaikki ei ole sitä mitä kovasti yritetään vakuutta. Onnea vaan tulevaan liittoonne. Ei käy kateeksi.
Tulevaan liittoon? Olemme olleet todella pitkään yhdessä ja tänä vuonna aiomme uusia vihkivalat.
Onnea sitten uusittuun liittoonne!
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisit siis avioliittoon vaikka sinua hakattaisiin, petettäisiin jne. Niinkö?
Olen naimisissa hyvän miehen kanssa joka ei hakkaa tai petä. Ensitapaamisesta saakka meillä on ollut puheyhteys ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Puolison väärin kohtelua emme hyväksy emmekä tee niin.
Onnea sinulle! Toivottavasti saat pitää pumpulisen maailmakuvasi loppuun saakka. Voi olla nimittäin aika musertavaa, jos pilvilinnat jonain päivänä sortuvat.
Eivät sorru, en muserru mistään ja edelleen tahdomme ja tulemme aina tahtomaaan kunnes kuolema meidät erottaa. Liittomme on täynnä rakkautta ja onnea. Toivottavasti rakastat itseäsi kun vaikutat olevan niin pahantahtoinen muille.
Joku naiivi elää jossain pumpulissa tai pilvilinnoissa. Kunhan olet vähän vanhempi ja nähnyt elämää vähän muuallakin kuin tv-sarjoissa niin tule kertomaan miten siinä teidän onnessanne kävi. Valitettavasti elämä tarjoaa monille melkoiset oppiläksyt, silloin kun niitä kaikkein vähiten odottaa.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.
On varmasti, kun vahtii vieressä, mitä tänne kirjoitat. Ties millä keinoin pakottaa sinut kirjoittamaan pelkkiä kehuja. Nimittäin tuollainen sokea hehkutus on aina merkki siitä, että kaikki ei ole sitä mitä kovasti yritetään vakuutta. Onnea vaan tulevaan liittoonne. Ei käy kateeksi.
Tulevaan liittoon? Olemme olleet todella pitkään yhdessä ja tänä vuonna aiomme uusia vihkivalat.
Onko tuo moderni versio kaksinnainnista?
On se normaalia siinä mielessä, että niin monet eroavat. Eli siis tavallista.
Mutta epäilen, että aina eroajat eivät ensin tee kaikkeaan suhteensa ja perheensä pelastamiseksi, vaan käytännössä pettävät sopimuksensa. Ainakin kirkon kaavan mukaan vihityt (hätiköidyn) eron ottajat. Eli aina en pidä hyväksyttävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erottiin KOSKA meillä on kaksi lasta. Kaksi poikaa. En halunnut heille opettaa sitä parisuhdemallihelvettiä, joka meillä kotona vallitsi.
Jos oltaisiin oltu lapsettomia olisin varmasti vieläkin exäni kanssa yhdessä "nauttimassa" avioelämästä eli hiljalleen kuolemassa.
Ja juu, terapiassa käytiin 3 vuotta.
En en ei erottu sen takia, että vaatimukset olivat alemmat. Ennen riitti, että mies kohtelee hyvin, on kunnollinen ja tekee töitä perheen eteen.
Ei ollut väliä, jos ei puhunut tai ei hoitanut lapsia. Ei ollut väliä, jos oli omat harrastukset.
Harva tyytyy tähän nykyään.
Vierailija kirjoitti:
En en ei erottu sen takia, että vaatimukset olivat alemmat. Ennen riitti, että mies kohtelee hyvin, on kunnollinen ja tekee töitä perheen eteen.
Ei ollut väliä, jos ei puhunut tai ei hoitanut lapsia. Ei ollut väliä, jos oli omat harrastukset.Harva tyytyy tähän nykyään.
Voisiko tässä olla selitys miesten kokemille shokkieroille? Jos mies itse kokee olevansa kunnollinen, niin hän ei ymmärrä, että nainen haluaa erota?
Toiset miehet sitten eivät ole ns. Kunnollisia, mutta he katsovat itsellään olevan oikeus tehdä sitä, mitä tekee.
Mä "luovutin" siinä vaiheessa kun tajusin ettei kunnollinen mutta tunnekylmä mieheni koskaan muutu. Hyvä isä, toi palkan kotiin, ei juonut eikä hakannut. Eikä rakastanut eikä arvostanutkaan, olin jossain hänen, lasten ja kissan hännillä. 14v kuitenkin yritin parhaani.
Lopulta tunsin hukkaavani itseni täysin ja lähdin 3 lapsen kanssa pois. Se oli elämäni paras päätös, vuosi meni ennekuin itsetunnon sirpaleet alkoi kuroutumaan kasaan.
Tapasin sitten nykyisen mieheni ja olen niin onnellinen että lapseni saivat nähdä normaalin, rakastavan parisuhteen mallin! Sillä on ollut järisyttävä vaikutus myös heidän omiin parisuhteisiinsa. 24v nyt takana
Vierailija kirjoitti:
Mä "luovutin" siinä vaiheessa kun tajusin ettei kunnollinen mutta tunnekylmä mieheni koskaan muutu. Hyvä isä, toi palkan kotiin, ei juonut eikä hakannut. Eikä rakastanut eikä arvostanutkaan, olin jossain hänen, lasten ja kissan hännillä. 14v kuitenkin yritin parhaani.
Lopulta tunsin hukkaavani itseni täysin ja lähdin 3 lapsen kanssa pois. Se oli elämäni paras päätös, vuosi meni ennekuin itsetunnon sirpaleet alkoi kuroutumaan kasaan.
Tapasin sitten nykyisen mieheni ja olen niin onnellinen että lapseni saivat nähdä normaalin, rakastavan parisuhteen mallin! Sillä on ollut järisyttävä vaikutus myös heidän omiin parisuhteisiinsa. 24v nyt takana
Mielenkiinnosta kysyn: miten tunnekylmyys ilmeni?
Olen eronnut vuosia sitten miehen vaihtaessa minut lennosta toiseen. Syyksi hän sanoi tunnekylmyyden. Olen itse äimän käkenä, koska seksiä oli, lusikassa nukuttiin, halattiin, aamu- ja iltapusut, sanalliset ilmaisut.... minulle ei parisuhde näyttäytynyt tunnekylmänä.
Olen sitä mieltä ettei joka ikinen tapahtuma mitä maapallolla tapahtuu vaadi minun hyväksyntääni tai mielipidettäni. Muutekin ihmetyttää miksi porukka ylipäätään luulee että heidän mietinnöillään on kenellekään mitään merkitystä.
Tuliko parempi olo tunnontuskissa muita haukkuen? Olen yli 40-vuotias ja olen ollut todella pitkään mieheni kanssa naimisissa ja aion jatkossakin olla, mutta älä huoli, mies on samoilla linjoilla kanssani. Jos erehdyt luulemaan että avioliittomme on päivästä toiseen pilvenhattaraa, niin väärässä olet. Olemme tehneet paljon töitä suhteen eteen mutta siitäkin on apua että olemme toisillemme ne oikeat ja sopivat ja haluamme yhdessä rakastaa, kasvaa ja kehittyä.