Lue keskustelun säännöt.
Onko eroaminen normaalia ja hyväksyttävää teidän mielestä?
14.01.2020 |
Kasvoimme erillemme on tyypillinen keskenkasvuisen vastaus. Onnellisesti naimisissa jo 25 vuotta ja ei voi muuta kuin ihmetellä nykyajan luovuttajia.
Kommentit (111)
Kaikkein lapsellisimpia ovat nämä, jotka jankuttavat jostain "avioliittolupauksesta" ja "kun on kerran sanottu tahdon". Osoitus siitä, että ei ole mitään ymmärrystä ihmissuhteista eikä oma ajattelu riitä syvällisempään pohdiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ap:lla ei edes ole miestä. Ei ole koskaan ollutkaan. Jos olisi, hän ei trollailisi täällä, vaan viettäisi aikaa sen täydellisen puolisonsa kanssa niin kuin rakastavan ja täydellisen vaimon kuuluu tehdä. "Kunnes kuolema erottaa"
Vierailija kirjoitti:
Tähän on kaksi (ainakin) vastakkaista mutta täysin ymmärrettävää suhtautumistapaa:
1) Jos et ole onnellinen suhteessasi, niin lähde pois siitä. Jokainen elää täällä vain yhden elämän (sanovat eri uskontokunnat mitä tahansa), eikä sitä kannata tärvätä onnettomassa suhteessa.
2) Jos kerran olet luvannut elää kumppanisi kanssa kunnes kuolema teidät erottaa, myötä- ja vastamäessä, niin pidä myös lupauksesi. Kaikki suhteet ovat joskus vaikeita, mutta niiden eteen täytyy tehdä töitä. Jos ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa lähdet lätkimään, niin koskaan et tule onnistumaan missään.
Itse kallistun enemmänkin tuon jälkimmäisen kannalle. Meillä meinasi siinä 20 avioliittovuoden jälkeen tulla ero, juuri tästä 'kasvettu erilleen' -syystä. Mutta vuoden päivät kun asiaa pähkimme, niin päätimme lopulta jatkaa ja kummankin taholta panostaa suhteeseen enemmän. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, uskomme molemmat että päätös oli oikea, ja olemme onnellisempia kuin vuosiin.
Kiva kun onnistui. Meillä se vuoden pähkiminen taas johti eroon. Kumpikin on onnellisempi ilman toista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein lapsellisimpia ovat nämä, jotka jankuttavat jostain "avioliittolupauksesta" ja "kun on kerran sanottu tahdon". Osoitus siitä, että ei ole mitään ymmärrystä ihmissuhteista eikä oma ajattelu riitä syvällisempään pohdiskeluun.
Omasta kokemuksestani nämä jankuttajat ovat niitä, joilla on suhteessa eniten ongelmia. Sitten yritetään luoda kulissia täydellisestä liitosta kaikin mahdollisin keinoin. Kun muuta ei osata, yritetään nostaa itsensä muiden yläpuolelle tällä marttyyripaskalla siitä, miten "pitää jäädä koska lupasin tahtoa" jne. Aidosti onnellisen ihmisen ei tarvitse syyllistää muita heidän valinnoistaan.
En hyväksy turhia avioeroja - eri asia jos toinen pettää tai on väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on helppo huudella, kun on onnellisesti naimisissa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja ero on joskus kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Helppo huudella koska tahdoimme kunnes kuolema erottaa eikä kenenkään pitäisi mennä naimisiin ja luvata mitään jos lupausta ei pysty pitämään. Ero on luusereiden vaihtoehto.
No sinä voit olla naimisissa, antaa puolisosi pettää ja hakata sinua. Annat lastesi katsoa sitä kun äidin päätä hakataan seinään ja vierasta naista nussitaan aviovuoteessa kun tulette mummolasta kotiin, mutta me muut pidetään luusereina ihmisiä jotka jää tuollaisiin suhteisiin. Jää sinä, martyrisoi ja tuhlaa ainoa elämäsi, mutta älä vaadi muita.
Itse olet miehesi valinnut. Mieheni ei petä eikä hakkaa vaan kohtelee rakastaen ja arvostaa minua ja minä miestä. Emme olisi menneet naimisiin ja sanoneet tahdon jos emme olisi olleet alusta saakka tosissamme. Olemme tehneet liiton eteen töitä ja senkin takia olemme onnellisia, kiitollisia kaikesta.
Kunnes eräänä päivänä kaikki ei enää olekaan niin ruusuista ja se tahto ei riitäkään. En tietenkään toivo, että teille kävisi niin, mutta mahdollista se on. Ette te ole millään tapaa parempia ihmisiä kuin muutkaan, vaikka kovasti yritätkin omaa kruunuasi kiillottaa.
Jopas jotakin. En kiillota kruunuja mutta ihmettelen mikä saa ihmiset menemään naimisiin ja eroamaan. Missä on tahto, sisu, kommunikoiminen, yhdessä tekeminen? Olemme toisillemme sopivat ja rakkautta riittää. Edesmenneen isoisäni sanoja lainaten "Älä tahdo jos et tiedä mitä tahdot"
Isoisäni sanoja lainaten: "Se, jolla on eniten salattavaa, toitottaa eniten onneaan. Aito onni ei tarvitse julistuksia"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on helppo huudella, kun on onnellisesti naimisissa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja ero on joskus kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Helppo huudella koska tahdoimme kunnes kuolema erottaa eikä kenenkään pitäisi mennä naimisiin ja luvata mitään jos lupausta ei pysty pitämään. Ero on luusereiden vaihtoehto.
Trollolloo. Jokainen järkevä ihminen tietää, että ero on joskus paljon suurempi rohkeuden teko kuin paskaan suhteeseen jääminen. Sitä ei toki typerä trolli voi koskaan ymmärtää, koska hän ei tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään. Se jos mikä on luusereiden vaihtoehto.
Et kestä kuulla totuutta. Olet hukassa itsesi kanssa jos et erota oikeaa väärästä. Ero ei ole vaihtoehto ja miksi olla suhteessa jos se alunpitäen on huono.
Miten voin olla olematta huonossa suhteessa, jos ero ei ole vaihtoehto? Tämän haluaisin ihan oikeasti kuulla. Olen niin hukassa itseni kanssa, että en itse ymmärrä, miten muuten huonosta suhteesta pääsee pois kuin eroamalla. Ja nyt on ihan turha jaaritella mitään tekopyhää "olisit alun perin valinnut paremman miehen". Paitsi jos selität yksityiskohtaisesti, miten olisin voinut tietää, että kiltti, huomaavainen, rakastava, hellä ja kunnioittava mies onkin narsisti, joka manipuloi ihmisiä minkä kerkiää ja kohtelee heitä kaltoin kun totuus paljastuu.
Etkö kiinnittänyt huomiota miten mies kohtelia sinua ja muita ihmisiä jo ensitapaamisella? Tekikö mies olosi hyväksi? Oliko oma fiiliksesi hyvä? Miten voit olla ihmisen kanssa edes hetkeäkään jos hän ei tee oloasi hyväksi? Miksi olla suhteessa ja ihmisen kanssa jos on paha olla? Missä on naisenvaisto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on helppo huudella, kun on onnellisesti naimisissa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja ero on joskus kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Helppo huudella koska tahdoimme kunnes kuolema erottaa eikä kenenkään pitäisi mennä naimisiin ja luvata mitään jos lupausta ei pysty pitämään. Ero on luusereiden vaihtoehto.
Trollolloo. Jokainen järkevä ihminen tietää, että ero on joskus paljon suurempi rohkeuden teko kuin paskaan suhteeseen jääminen. Sitä ei toki typerä trolli voi koskaan ymmärtää, koska hän ei tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään. Se jos mikä on luusereiden vaihtoehto.
Et kestä kuulla totuutta. Olet hukassa itsesi kanssa jos et erota oikeaa väärästä. Ero ei ole vaihtoehto ja miksi olla suhteessa jos se alunpitäen on huono.
Miten voin olla olematta huonossa suhteessa, jos ero ei ole vaihtoehto? Tämän haluaisin ihan oikeasti kuulla. Olen niin hukassa itseni kanssa, että en itse ymmärrä, miten muuten huonosta suhteesta pääsee pois kuin eroamalla. Ja nyt on ihan turha jaaritella mitään tekopyhää "olisit alun perin valinnut paremman miehen". Paitsi jos selität yksityiskohtaisesti, miten olisin voinut tietää, että kiltti, huomaavainen, rakastava, hellä ja kunnioittava mies onkin narsisti, joka manipuloi ihmisiä minkä kerkiää ja kohtelee heitä kaltoin kun totuus paljastuu.
Etkö kiinnittänyt huomiota miten mies kohtelia sinua ja muita ihmisiä jo ensitapaamisella? Tekikö mies olosi hyväksi? Oliko oma fiiliksesi hyvä? Miten voit olla ihmisen kanssa edes hetkeäkään jos hän ei tee oloasi hyväksi? Miksi olla suhteessa ja ihmisen kanssa jos on paha olla? Missä on naisenvaisto?
Tietysti kiinnitin. Kuten sanoin, mies oli kiltti, huomaavainen ja kunnioittava. Kohteliaskin ja kaikin puolin hyvä käytöksinen. Hän teki oloni erittäin hyväksi (enhän muuten olisi häneen rakastunut) ja minulla oli todella hyvä fiilis. Arvelin löytäneeni unelmieni miehen. Koko aikaa ei voi olla hyvä olo, koska vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Sinua lainatakseni: "On oltava, koska ero ei ole vaihtoehto. Lupasin olla, kunnes kuolema meidät erottaa". Naisenvaisto on huuhaapuhetta. Missä viipyy yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten olisin voinut tietää, että unelmieni mies muuttuu vuosien saatossa painajaisteni mieheksi? Entä vastaus siihen, miten huonosta suhteesta voi poistua jos ero ei ole vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyväksyttävää. Mekin olemme exäni kanssa parempia ystävinä, kuin pariskuntana. Ei kyse ole luovuttamisesta vaan tiedostamista sellaisen asian edessä, että vaikka kuulumme toistemme elämään ja olemme tärkeitä toisillemme, niin parisuhde ei ole se meidän yhteinen polkumme.
En koe, että olemme missään nimessä luovuttaneet, vaan siirtyneet eteenpäin ymmärryksessämme.
Jos suhteessa on ollut joskus rakkautta, on hiipunut rakkaus mahdollisuus herättää henkiin uudelleen.
Jos suhteessa ei ole alun alkaen rakkautta ollutkaan, niin outoa, että sellaiseen parisuhteeseen on päädytty.
Kyllä mä voin yhä sanoa, että rakastan ja välitän exästäni. Rakkauden muoto on vain muuttunut toisenlaiseksi. En toki tätä ääneen sano kenellekään, koska ihmiset mieltävät, että miehen ja naisen välillä voi olla vain yhdenlaista rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on helppo huudella, kun on onnellisesti naimisissa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja ero on joskus kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Helppo huudella koska tahdoimme kunnes kuolema erottaa eikä kenenkään pitäisi mennä naimisiin ja luvata mitään jos lupausta ei pysty pitämään. Ero on luusereiden vaihtoehto.
Trollolloo. Jokainen järkevä ihminen tietää, että ero on joskus paljon suurempi rohkeuden teko kuin paskaan suhteeseen jääminen. Sitä ei toki typerä trolli voi koskaan ymmärtää, koska hän ei tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään. Se jos mikä on luusereiden vaihtoehto.
Et kestä kuulla totuutta. Olet hukassa itsesi kanssa jos et erota oikeaa väärästä. Ero ei ole vaihtoehto ja miksi olla suhteessa jos se alunpitäen on huono.
Miten voin olla olematta huonossa suhteessa, jos ero ei ole vaihtoehto? Tämän haluaisin ihan oikeasti kuulla. Olen niin hukassa itseni kanssa, että en itse ymmärrä, miten muuten huonosta suhteesta pääsee pois kuin eroamalla. Ja nyt on ihan turha jaaritella mitään tekopyhää "olisit alun perin valinnut paremman miehen". Paitsi jos selität yksityiskohtaisesti, miten olisin voinut tietää, että kiltti, huomaavainen, rakastava, hellä ja kunnioittava mies onkin narsisti, joka manipuloi ihmisiä minkä kerkiää ja kohtelee heitä kaltoin kun totuus paljastuu.
Etkö kiinnittänyt huomiota miten mies kohtelia sinua ja muita ihmisiä jo ensitapaamisella? Tekikö mies olosi hyväksi? Oliko oma fiiliksesi hyvä? Miten voit olla ihmisen kanssa edes hetkeäkään jos hän ei tee oloasi hyväksi? Miksi olla suhteessa ja ihmisen kanssa jos on paha olla? Missä on naisenvaisto?
En ole tuo, jolle vastaat. En hyväksy turhia eroja, mutta olen itse eronnut 20 aviovuoden jälkeen miehen salasuhteen vuoksi.
Vastauksia kysymyksiisi: mies kohteli hyvin, mutta hän muuttui ujohkosta nuoresta miehestä 20 vuoden jälkeem besserwisseriksi, jolla oli oikeus toimia, miten halusi. Hänellä oli oikeus ojentaa muita, kritisoida muita, kertoa miten pitää elää. Hänellä oli mielestään Myös oikeus toiseen naiseen.
Ei, en voinut tietää tätä muutosta nuorena. Mutta minun olisi pitänyt osata tunnistaa miehen ehdottomuus. Se näkyi jo nuorena asenteessa, että on yksi oikea tapa, ja se on hänen tapansa. Valitettavasti en nähnyt sitä, koska isäni on samanlainen. Pidin sitä ihmisen normaalina ominaisuutena. Olin siis 40+, kun tajusin, miten tunne-elämältään terve ihminen toimii. Valitettavasti se oivallus vaati avioeron.
On. En ole niin lapsellinen, että kuvittelisin olevani virheetön. Joskus saatan tehdä virheen ja mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei olekaan hyväksi minulle. Silloin eroan ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran täällä vain eletään. Onneksi erosin ja nautin nyt enemmän elämästäni.
Hah. Jos on toisen kanssa ollut yhdessä alle kaksikymppisestä, niin siinä on omakin kehitys vielä kesken. Harva teini on niin kypsä, että osaa analysoida toisen käytöstä ja huomaa, jos toinen ei olekaan aito vaan esittää. Minun omat ihmissuhdetaidot ovat surkeat, uskon mitä toinen puhuu enkä osaa lukea rivien välistä. Voin helposti kuvitella, että siinä voi tehdä väärän valinnan ja huomata asian vasta pitkän ajan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset luovuttavat liian helposti, eivätkä yritä yhteisesti ratkoa ongelmia tai "ongelmia".
Omassa tuttavapiirissäni toistuu sama tarina. Toinen yrittää ratkoa, kertoo monta kertaa, miksi on onneton tms. Mutta toista ei kiinnosta, koska ”kaikkihan on hyvin”. Lopulta se toinen luovuttaa ja lähtee, koska hänellä ei ollut kaikki hyvin, eikä puolisoa kiinnostanut. Yksin niitä ongelmia on vaikea ratkoa.
Eroaminen ei ole hyväksyttävää! Miksi menitte naimisiin jos eroatte? Pakanat.
Vierailija kirjoitti:
On. En ole niin lapsellinen, että kuvittelisin olevani virheetön. Joskus saatan tehdä virheen ja mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei olekaan hyväksi minulle. Silloin eroan ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
Vai että vaihtoon vaan heti kun ei enää miellytä ja nykyisetkin ongelmat lakaistaan käsittelemättä maton alle? Parisuhde on aina kahden ihmisen välinen sopimus. Ei ennen erottu eikä puolisoa kohdeltu kertakäyttötavarana. Ennen ihmiset puhalsivat yhteen hiileen eivätkä luovuttaneet. Pitkän onnellisen avioliiton salaisuus ei ole tuho ja itsekkyys. Miksi mennä naimisiin jos olettamuksesi on jo valmiiksi tuollainen eli ero heti ja seuraava?
Mieheni alkoi seurustella viinapullojen ja RAY:n pelien kanssa. Halusin eron, se on paras päätökseni ikinä. Hänen kanssaan elämä oli yhtä helvettiä nyt elämä on ollut jo auvoista useamman vuoden. Ihana vapaus, ei kenenkään tarvitse olla väkisin jonkun hullun riippuvaisen kanssa.
Totta kai on! Ja syythän ei kuulu kenellekään. Oli syy mikä tahansa, niin kenelläkään ei ole oikeutta sitä arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. En ole niin lapsellinen, että kuvittelisin olevani virheetön. Joskus saatan tehdä virheen ja mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei olekaan hyväksi minulle. Silloin eroan ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
Vai että vaihtoon vaan heti kun ei enää miellytä ja nykyisetkin ongelmat lakaistaan käsittelemättä maton alle? Parisuhde on aina kahden ihmisen välinen sopimus. Ei ennen erottu eikä puolisoa kohdeltu kertakäyttötavarana. Ennen ihmiset puhalsivat yhteen hiileen eivätkä luovuttaneet. Pitkän onnellisen avioliiton salaisuus ei ole tuho ja itsekkyys. Miksi mennä naimisiin jos olettamuksesi on jo valmiiksi tuollainen eli ero heti ja seuraava?
Jep. Mummonikin oli kuolemaan saakka vaarin kanssa, vaikka vaari hakkasi ja kävi vieraissa minkä kerkisi. Siinä kerrassaan hienoa yhteen hiileen puhaltamista! Siitä vaan mallia kaikille. Miksi olla onnellinen, kun voi olla onneton?
Jopas jotakin. En kiillota kruunuja mutta ihmettelen mikä saa ihmiset menemään naimisiin ja eroamaan. Missä on tahto, sisu, kommunikoiminen, yhdessä tekeminen? Olemme toisillemme sopivat ja rakkautta riittää. Edesmenneen isoisäni sanoja lainaten "Älä tahdo jos et tiedä mitä tahdot"