Lue keskustelun säännöt.
Nainen: onko sinua syytetty miehesi "aivopesusta" valinnoissa, jotka eivät olleet suvun tai kavereiden mieleen?
13.01.2020 |
Tuli Harryn ja Meghanin tapauksesta mieleen. Kovin usein kun mies tekee elämäänsä koskevia päätöksiä, jotka eivät ole suvun tai kavereiden mieleen, niistä syytetään naisystävää/vaimoa. Että muija manipuloi ja pakottaa miesrukan tekemään tuollaisia päätöksiä - ei nyt tietenkään meidän tavallisten kuolevaisten kohdalla eroamaan kuningashuoneesta, vaan vaikka jäämään vanhempainvapaalle tai pitämään tipattoman tammikuun, jättämään mökkireissun väliin jne.
Onko teitä vaimoja siis syytetty aivopesusta ja pakottamisesta päätöksissä, joihin teillä ei ollut osaa eikä arpaa?
Kommentit (27)
On, olen "varastanut" miehen lapsuudenperheeltään vaikka mies saa käydä kotonaan niin paljon kuin lystää. Mikään ei estä paitsi mies itse. Minun vika kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mieheni lopetti alkoholin käyttämisen omasta halustaan, minkä vuoksi jätkäporukan yhteiset illat jäivät nopeasti pois kalenterista. Ja sehän oli tietenkin minun syytäni, kun olin kuulemani mukaan kieltänyt miestä menemästä enää. Vaikka minulla ei ollut mitään iltoja saati miehen alkonkäyttöä vastaan! Mies yritti oikaista väärät huhut, mutta miehen perusteita päätökselle ei haluttu kuulla, vaan minua pidettiin edelleen takapiruna asiassa. Jossain vaiheessa vaan luovutin ja annoin asian olla, ei se selittämällä parantunut kun minä olin jo syylliseksi todettu.
Varmasti, mutta ei minulle kukaan uskalla tulla päin naamaa rutkuttamaan. Totuus on se että olen miehelleni vähän kuin manageri. Se että hän on menestynyt hyvin on melko pitkälle minun aikaansaannostani. Ilman minua hän olisi tyytynyt paljon vähempään ja varmaan juoppo.
Vierailija kirjoitti:
On, olen "varastanut" miehen lapsuudenperheeltään vaikka mies saa käydä kotonaan niin paljon kuin lystää. Mikään ei estä paitsi mies itse. Minun vika kuitenkin.
Meillä sama. Mies ei halua nähdä omaa perhettään tai sukulaisiaan, minun sukuani nähdään jonkin verran minun aloitteestani. Minä siis olen vieraannuttanut miehen perheestään ja suosin omaa sukuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin vakireaktio melkein mihin tahansa meidän päätökseen on "oliko se Maijan idea?" Hänen rakas poikansa ei luonnollisestikaan halua muuttaa yhteen kumppanin kanssa, mennä kihloihin ja naimisiin, hankkia lapsia, ostaa omakotitaloa, jäädä hoitovapaalle jne jne.
Mieheni opiskeli uutta ammattia kun kaksi lastamme oli ihan pieniå. Opiskelu oli hyvin intensiivistä .ja mies meni ma-to iltoina suoraan koulusta kirjastoon lukemaan yms opiskeluhommia koska kotona ei ollut opiskelurauhaa. Loput vapaa-ajat hän halusi viettää perheensä kanssa eikå baareihin yms ollut intoa opiskeluporukassa.
No minå olin sitten niiden opiskelukavereitten mielestå syy siihen ettå mies ei ns pääse baariin ja ryyppäämään eli olin pirttihirmu.
Miehen sisarukset ovat sitä mieltå ettå minä pilasin heidän välinsä ja perheensä enkä minä tiedä mitä perhe ja läheiset on eli kun sanoin heille suorat sanat mieheni kiusaamisesta ja ettå se loppuu juuri nyt. En ollut uskoa silmiäni ja korviani miten mieheni sisarukset häntå kohtaan käyttäytyivät ja olivat käyttäytyneet niin kauan kuin mies pystyi muistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, olen "varastanut" miehen lapsuudenperheeltään vaikka mies saa käydä kotonaan niin paljon kuin lystää. Mikään ei estä paitsi mies itse. Minun vika kuitenkin.
Sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies valitsi minut kumppanikseen. Ja sehän ei suvulle käy, että mies olisi itse tuon valinnan tehnyt. Suvun mukaan minä olen miehen jotenkin pakottanut valitsemaan minut.
Välillä toivon, että mies sanoisi suvulle suorat sanat. Mutta luulen, että eivät kuuntelisi eivätkä uskoisi. Aivan kuten joku yllä kertoi käyneen.
Vierailija kirjoitti:
On, olen "varastanut" miehen lapsuudenperheeltään vaikka mies saa käydä kotonaan niin paljon kuin lystää. Mikään ei estä paitsi mies itse. Minun vika kuitenkin.
Sama juttu täälläkin! Mies viettää paljon enemmän aikaa minun vanhempieni luona kuin omiensa. En ole varmaan ikinä kieltäytynyt lähtemästä appivanhempien luokse, mutta mielestäni ei ole minun vastuulla järjestää niitä vierailuja. Usein kun käymme kotikaupungissani, mies ottaa puheeksi, että mitä jos muutettaisiin sinne. Tällä hetkellä se olen minä, joka haluan asua appivanhempien "naapurissa". Jos todella joskus sinne muutetaan, MINÄ olen tietysti se piru, joka miehen on sinne pakottanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni liikkui nuorempana hieman epämääräisistä porukoissa. Mukana oli alkoholi, huumeiden viihdekäyttö ja pieni ryöstely. Minut tavattuaan häntä ei enää miellyttänyt entinen elämäntapa koska löysi kanssani elämäänsä uutta sisältöä. Vanhat kaverit tietysti syyttivät minua etten anna mieheni tavata heitä. Mieheni perhe on myös melkoista sortin sakkia ja heihin meillä on aika etäiset välit. Vaikka se usein olen minä joka ehdotan että kutsuisimme heitä, pitävät he minua syyllisenä siihen ettemme näe kovin usein.
Miehen ystävät pitävät minua kauheana pittihirmuna, kun mies siivoaa, pesee pyykkiä ja osaa tehdä ruokaa. Hänen äitinsä on opettanut poikansa kotitalouden itsenäiseen hoitoon enkä ole joutunut koskaan häntä näihin erikseen ohjaamaan. Itse teen samat hommat vuorollani. Miehen kaverit siis luulevat että kiristän ukkoni näihin töihin, vaikka mies itsekin sanoo hävettäisi olla avuton kotihommissa. Hassut kaverit miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90% lapsenteko "päätöksistä" on naiskiristys pohjaisia ja 70% avioliitiitto päätöksistä saa pontimensa naisen taholta tulevasta paineesta.
Lähde: silmien aukaisu ja ympärilleen vilkaisu
M55
Onko kaikki sanat nykyään estolistalla?! Olen yrittänyt julkaista tekstiä jo kolme kertaa, mutta jää jatkuvasti haaviin.
Sori siis jos yhtäkkiä ilmaantuu 3 tekstiä samalla sisällöllä, mutta hieman eri sanoin. :D
Kautta rantain sain kuulla, että mieheni lapsuudenystävät (joiden kanssa on edelleen läheinen) olivat suhteemme alusta asti sitä mieltä, että olen manipuloinut ja muovannut hänestä kamalan, se k su aalivähe m m istöjä ja naisten oikeuksia puoltavan miehen. Taustana mainittakoon, että mieheni ei ole suomalainen, joskaan ei nyt mistään perämetsästäkään, kuten eivät nämä ystävänsäkään.
Olen myös aivan itse 100% syypää siihen, että olen evännyt mieheltä isyyden. Tästä käytiin siis hyvin pitkälliset ja syvälliset keskustelut jo suhteen alkuaikoina, ja mies "havahtui" samaan kuin minäkin tuolloin - ei ole mikään pakko hankkia, jos ei halua! :D Ja meistä ei kumpikaan halunnut. Nämä kaverit ovat tietysti kaikki aviossa sekä perheellisiä, me olemme edelleen 7 vuoden jälkeen ns. susipari, ja "lapsemme" ovatkin lemmikkejä.
Edesmennyt äitinsä koki tämän lapsettomuusasian myös kauheana vääryytenä pojalleen, vaikka hän aivan itse mammalleen sanoi selkein sanankääntein, että hän ei oikeasti tahdo hankkia lapsia _kenenkään kanssa ikinä_.
Jännä, että ei hirveästi kiinnosta viettää aikaa näiden ihmisten kanssa. Niinä muutamina kertoina, kun olemme tavanneet (häissä tms.), minua on kohdeltu ihan mukavasti, mutta tuntui aika kamalalta sitten kuulla että minua onkin pidetty - ja pidetään takuulla edelleen - kauheana no i t ana joka täällä syöttää äijäpololle jotain maagisia ai v o p esuliemiä ja pauhaa ihan perus f e m i nism i stä kuin *eräs pieni viiksimies Saksanmaalta* konsanaan.
Enkä tosiaan ole edes mikään s e p ari interse k t i onalisti, mutta nämä ystävät kai luulevat että olen sellainen tr i g g e r öityjähih h uli joka maalailee seiniä me n k kav e r e llä tjsp. No, jos olisivat yrittäneet aidosti tutustua, tietäisivät totuuden. Minua ei enää kiinnosta nähdä, kun tiedän, että pinnan alla heillä kytee ihmeelliset ennakkoluulot ja v i hamieliset ajatukset minua kohtaan.
Pitäköön tunkkinsa.
(Johan oli vaikea saada tämä julkaistuksi, hemmetti :D)
Sukulaismies oli pitkäaikaistyötön. Hänen äitinsä laittoi tämän miniän syyksi. Miniä ei kuulemma päästänyt töihin. Lapsiakaan perheessä ei ollut, joten lastenhoidollakaan ei voinut perustella kotona olon tarvetta.
Minun mieheni oli jo 30v ja niin aikuinen, ettei minua onneksi ole syytelty mistään. Paitsi ihan aiheesta, että olen monta kertaa pyytänyt ettei joisi väkeviä kun niiden jälkeen laskuhumalassa pahoittaa aina mielensä jostain täysin olemattomasta asiasta ja alkaa haastaa riitaa. Oluesta tätä ilmiötä ei tule. Mutta sitä jaksaa sitten lappilaiset sukulaisensa ihmetellä miksei mies saa ryypätä kuin mies ja kyllä on kauhea vaimo kun kieltää. Vaikka on se niillekin heittäytynyt ikäväksi laskuhumalassa. Onneksi ei huuda tai käy käsiksi kuitenkaan...
Mulla vähän sama kokemus kuin ylemmällä. Olen antirasisti ja feministi, ollut lapsesta saakka. Mies on aina kokenut äijäilyn ja uhon vieraaksi eikä siedä minkäänlaista syrjintää missään muodossa. Nämä siis molemmilla osa elämää jo ennen kuin päädyimme yhteen. Tietenkin - tuskin kovin erilaisilla arvoilla olisimme päätyneet pariksi!
No, mies tapasi hiljattain vanhan ystävänsä, josta olikin viime vuosina kuoriutunut kunnon öyhöttäjä ja rasisti, joka halusi käyttää koko illan (huom. eivät olleet nähneet vuosiin, muutakin puhuttavaa oli!) valittaakseen tietyistä ihmisryhmistä. Mies laittoi stopin puheille jossain vaiheessa ja teki selväksi, ettei jaksa kuunnella moista ollenkaan eikä itse tuomitse ketään pelkän syntyperän perusteella.
Ystävä veti tuosta purkin Jalostajaa sieraimiinsa, ja syytti minua aivopesusta. Hän jopa kertoi olevansa pettynyt mieheeni ja sanoi, että ei olisi miehestä moista uskonut. Uskomattominta tässä kuviossa on se, että mieheni mielipiteet ovat aina olleet samoja tässä asiassa. Mutta jotenkin minä olin asiaan syypää.
On, tosin eräällä tavalla aiheestakin. Mieheni muutti ulkomaille minun takiani. Kohta 15 vuotta mennyt ja perheensä ei ole vieläkään antanut minulle anteeksi että näin viekkaudella ja vääryydellä vein heidän rakkaansa kauas pois.
Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä että miehellä olisi ollut mahdollisuus sanoa ei. Ja elämä on kyllä ollut hyvää ja antoisaa. En usko että häntä kaduttaa.