Iso vale: "Ostetaan vain tarpeeseen, eikä rahat riitä"

Mä en osta kuin tarpeeseen. Mulla ei esim. ole kuin yhdet talvi ja kesäkengät, ei juuri vaatteita tms t. Ammattivalittaja

Niin, mikä kenellekin tarve on. 

Itsellä olisi mielessä sellainen joku kevyttoppatakki jollaista en ole omistanut ikinä. Ainoat talvitakit jotka mulla on tällä hetkellä, ovat 5+ vuotta sitten kirppikseltä ostettu villakangastakki ja joku kolmisen vuotta vanha paksu toppatakki karvareunushuppuineen. 

Olisi kuitenkin mielessä lähteä esim. lenkille joten siksi tarve ulkoiluvaatteelle ns. edustusvaatteen sijaan. Tietysti voin unohtaa lenkkeilyn kokonaan ja käydä vain kaupungilla hienostelemassa villakangastakissani mutta enköhän itse saa määritellä kulloisen tarpeeni kuitenkin.

Pitää tajuta, on monenlaisia ääripäitä ja äärettömän typeriä ihmisiä myös.

Ihmiset jotka törsäävät ulkomuotoon kuvitellen ketään kiinnostavan heidän ripsensä, kyntensä, ihonsa tai huulensa, tissinsä, tekorusketuksensa, tai hiukset, ovat aivan sekaisin kuin käkikello. Tai jos noista nyt mitä ajattelen itse niin lähinnä miten tyhmä bimbo.

Vierailija kirjoitti:

Mistä syystä ap kokee henkistä tarvetta yrittää määritellä muiden elämää?

Miten se superhalpa kaksio auttaa, toimeentulotuesta jää ihan yhtä vähän. Ei se lisää käytettäviä tuloja.

Mikäli on terve autollinen ja täysin yksinäinen eikä enää tule saamaan töitä voi harkita muuttoa mutta muiden on kyllä vähän huonompi. Minä olen niin sairas ja liikuntarajoitteinen, kortiton, autoton, peeaa että lähteä jonnekin huitsin nevadampaan mottiin ison sairaalan kyljestä olisi ääriälytön keikaus. Mieli tekisi lähteä lapsuuskotiin, mutta ei siellä ole minulle ketään enää ja vuokrakämpät läämpiävät sähköllä, enkä saisi edes lämmitystä irti. Päivystyksiin pitäisi taksilla ties minne pitkin pitäjiä ja isoon sairaalaan 50km kun nyt nämä kaikki hyvät tai huonot samassa kaupungissa.

On niin hiton helppo sanoa muille että tee niin tai näin etenkin jos on terve ja kykenevä toimintakuntoinen ajokortillinen autollinen tai vielä pyörällä tai ainakin ilman rollaa ja keppejä kulkeva.

Jos kulkee rollaattorilla tai kepeillä ja tarvitsee säännöllisesti sairaalahoitoa, niin eikö silloin ole jo oikeutettu Kelan taksikyyteihin?

Mulla on pari kaveria, jotka kitisee juuri tuota samaa. Tulot ovat molemmilla aika pienet, mutta niillä pitäisi kyllä tulla toimeen ihan hyvin.

Ostavat toki pääasiassa ihan tarpeeseen, mutta esim. ruuassa ja hygieniatuotteissa heille kelpaa vain kalleimmat merkit mitä kaupasta löytyy. "Kun ne kauppojen omat merkit ei oo hyviä." Minkäänlaista hintavertailuakaan ei voi tehdä, kun se on työlästä.

Molemmilla tuntuu olevan vahvoja mielikuvia siitä, että tietty merkki, jota on totuttu käyttämään, on se paras, eikä mikään muu ole edes hyvä. Vaikkei muuta ole edes kokeiltu. Eivät myöskään halua nähdä pienintäkään vaivaa, että saisivat rahansa riittämään paremmin.

Kummallakin on aina ennen tilipäivää rahat tiukilla, ellei peräti loppu. Ja ihmettelevät mikseivät osaa säästää. Toinen lainailee multa rahaa (ja maksaa aina takaisin), mutta kaikki neuvot talouden hallintaan kaikuvat kuuroille korville. Toiselle olen joskus ennen tilipäiväänsä vienyt ruokakassin, joka sisältää juurikin niitä halvimpia tuotteita, ja hän on kyllä ollut siitä kiitollinen, ei ole valittanut. Mutta miten näitä ihmisiä oikein voisi auttaa, kun asenne on mikä on...

Askeesi on ihan oma valinta sekin. Ei tosiaan tarvitse joka sesongin mukaan ostaa uusia tavaroita. Mutta kyllä esimerkiksi huonekalua on lupa uusia ennen kuin romahtavat. Normaalit ihmiset elävät epätäydellistä elämää. Eivät he osaa aina ostaa sopivaa juttua kotiinsa, joka kestäisi seuraavat sata vuotta katsetta ja käyttöä.

Tässäkin on olemassa jokin kultainen keskitie kerskakulutuksen (siis tehdään massiivinen keittiökalusteinen uusiminen kahden vuoden päästä, kun taustaseinän laatat väärän väriset) ja ap:n kannattaman asketismin välillä.

Oon vasta täällä oppinut elämme nuuasti. Ennen pidin sitä normaalina.

Tutkimme todella paljon asuntomarkkinoita aikoinaan ja ostinme kotimme hyvästä taloyhtiöstä. Yhtiövastike 105 neliötä vesimaksuineen 200 e, tai alle.

Lasten koulu näkyy ikkunasta.

Huonekalut ovat talonpoikaisantiikkia, käytännössä kukaan muu ei huolinut. Kaikki nämä ovat täyspuuta ja yli 100 v vanhoja.

Sängyt ostetaan 10 v välein.

Itse saan työnantajalta tukea

Hsl lippuun, miehellä työsuhdeauto.

Ruoka on ns perusruokaa, makaronilaatikkoa, lasagnea, sosekeittoa jne, edullista ja maistuvaa.

Lasten vaatekulut nousevat joka vuosi.

Siskoni asuu Amerikassa ja näemme n 2 v välein.

Tähän asti olemme saaneet sieltä isot lahjoitukset. Mutta jo vuosia sitten taso heikkeni ja vaatteet nykyään kestää vain yhden käyttäjän. Virheostoksia saadaan enää sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei taida olla lapsia. Kun ne kengät on pienet, ne on pienet. Ja ne voi olla pienet kolme kertaa vuodessa kasvupyrähdyksen aikana. Kun vielä otetaan huomioon Suomen neljä vuodenaikaa, missä se sama kenkäpari tai takki ei käy 12 kk vuodesta, niin kyllä siinä on ihan riittämiin "tarpeeseen" ostettavaa. 

On mulla lapsia, teinejä tosin jo.

Ettekö sisäistä lukemaanne, kirjoitin että 95% ihmisten ostoksista on muuta, kuin tarpeeseen. (Eli toki on siis tarpeellisiakin ostoja, ja ne aloituksessani jo mainitsin, mahtuvat 5 prosenttiin) kuten sinun lastesi jalkojen kasvun vuoksi tarvitsemat uudet kengät, tai jonkun vastaajan 10 vuoden välein ostama talvitakki.

Mutta et sinäkään voi olla niin todellisuudesta vieraantunut(?) että tosissasi et usko etteivätkö ihmiset ostaisi suurimmaksi osaksi asioita, esineitä ja niitä vaatteitakin täysin turhaan tai vain kyllästymisen ja huvin vuoksi (ei tarpeeseen).

Ap

Väitän että olet sotkenut lukusi kuin Stubb konsanaan. 95% ostoksista on tarpeellista ja 5% turhaa.

Pidäpä kirjaa vaikkapa omista ostoksistasi kuukauden ajalta. Joka ikinen, pienikin ostos ylös.

Kuukauden päästä katso listaasi ja mieti, mitä ilman et oikeasti olisi mitenkään tullut toimeen.

Tule raportoimaan tarpeelliset ja tarpeettomat ostoksesi vaikk tähän ketjuun mullekin, jos haluat todistaa väitteesi.

Ap

”Mitä ilman et oikeasti olisi mitenkään tullut toimeen” nyt ei ole järkevä tarpeellisen kriteeri.

Ihminen tulee kyllä jotenkin toimeen vaikkapa ilman WC-paperia tai saippuaa, huonekaluja tai jääkaappia. Reseptilääkkeistäkin ihan absoluuttisia välttämättömyyksiä ovat lähinnä nitrot, astmapiippu ja insuliini.

Mua rasittaa noista eniten ne, jotka aina rahaa saadessaan ottaa ekana päältä varat tupakointiin. Mikä tarve se muka on. Sitten valittavat askien hintoja ja kuinka vaikeaa on saada rahat riittämään. Lopettaisivat tupruttelun ja panisivat vastaavan rahamäärän säästötilille!

Mutta noi on niitä samoja ihmisiä, jotka tällaisesta ehdotuksesta saavat hirveän raivokohtauksen.

Eiköhän jokainen osta omilla rahoillaan, mitä haluaa.

Jokainen myös voisi keskittyä oman elämänsä ongelmiin eikä alkaa hoitaa muiden asioita.

Minä olen pienituloinen ja voin myöntää että tuhlailen tarpeettomiin mutta ihaniin vaatteisiin, ja ruokakuluissakin voisi säästää paljon jos jättäisi herkuttelujuustot ja kalliit kalat yms ostamatta. Mutta en minä valitakaan että rahat ei riitä. Velkaa en tee kuitenkaan ja säästöönkin jää joitain kymppejä joka kuukausi. Tiedän kyllä että säästöön voisi jäädä paljon enemmänkin jos jättäisin "luksusjutut" ostamatta. 

Kaikenlaisia rahankäyttäjiä kyllä on... kerran vein kaverille ruokaa muutamalla kympillä kun valitti että on nälissään eikä rahaa ole. Seuraavalla viikolla kun kaveri sai rahaa hän osti viidelläkympillä tupakkaa joltain joka toi sitä Venäjältä. Arvatkaa autanko toiste jos on nälissään? 

Minä puolestani väitän, että monella menee jo ihan ruokaostoksilla rahaa "hukkaan" ostoksiin, joita ei oikeasti tarvitse, esim. herkutteluun ja alkoholiin. Tuovathan ne iloa elämään sen pienen hetken, kun niitä nauttii, mutta jos on rahasta tiukkaa, niin ei kukaan niitä oikeasti tarvitse elääkseen. Ruokaa myös heitetään Suomessa roskiin ihan tolkuttomasti ja varmasti monet, jotka mielestään ostavat vain tarpeeseen, heittävät kuitenkin päiväysvanhoja ostoksia, nahistuneita hedelmiä ja kasviksia, tai ruoantähteitä roskiin, koska on kuitenkin ostettu yli tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari kaveria, jotka kitisee juuri tuota samaa. Tulot ovat molemmilla aika pienet, mutta niillä pitäisi kyllä tulla toimeen ihan hyvin.

Ostavat toki pääasiassa ihan tarpeeseen, mutta esim. ruuassa ja hygieniatuotteissa heille kelpaa vain kalleimmat merkit mitä kaupasta löytyy. "Kun ne kauppojen omat merkit ei oo hyviä." Minkäänlaista hintavertailuakaan ei voi tehdä, kun se on työlästä.

Molemmilla tuntuu olevan vahvoja mielikuvia siitä, että tietty merkki, jota on totuttu käyttämään, on se paras, eikä mikään muu ole edes hyvä. Vaikkei muuta ole edes kokeiltu. Eivät myöskään halua nähdä pienintäkään vaivaa, että saisivat rahansa riittämään paremmin.

Kummallakin on aina ennen tilipäivää rahat tiukilla, ellei peräti loppu. Ja ihmettelevät mikseivät osaa säästää. Toinen lainailee multa rahaa (ja maksaa aina takaisin), mutta kaikki neuvot talouden hallintaan kaikuvat kuuroille korville. Toiselle olen joskus ennen tilipäiväänsä vienyt ruokakassin, joka sisältää juurikin niitä halvimpia tuotteita, ja hän on kyllä ollut siitä kiitollinen, ei ole valittanut. Mutta miten näitä ihmisiä oikein voisi auttaa, kun asenne on mikä on...

No tämä on sitä henkistä köyhyyttä. Siinä voi olla mukana myös osaamattomuutta. Suurimmalle osalle joku kilo- tai litrahinta on yksinkertainen ja selkeä asia, mutta on paljon myös niitä ihmisiä joille asia on vaikea ymmärtää. Ja monesti yritämme vältellä niitä vaikeita asioita. Samoin jos on vähän hahmotushäiriötä tai lukihäiriötä, kaupasta selviää helpoimmin kun ottaa sen saman tutunnäköisen tuotteen. Itse asiassa maailmalla on täysin lukutaidottomia ihmisiä, jotka osaavat ostaa kaupasta haluamansa, kun ostavat aina ne tutut samannäköisen tuotteet.

En oikein usko, että sinä voit heitä ihan kauheasti auttaa. Uskoisin, että heidän isoin ongelmansa on saada rahansa riittämään koko kuukaudeksi. Joku viikkobudjetti voisi olla toimiva, rahaa jäisi kuukauden viimeiselläkin viikolle. Joissain maissa tätä ongelmaa helpotetaan sillä, että esim. paikallinen toimeentulotuki maksetaan kuukausittaisen sijaan kahden viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei taida olla lapsia. Kun ne kengät on pienet, ne on pienet. Ja ne voi olla pienet kolme kertaa vuodessa kasvupyrähdyksen aikana. Kun vielä otetaan huomioon Suomen neljä vuodenaikaa, missä se sama kenkäpari tai takki ei käy 12 kk vuodesta, niin kyllä siinä on ihan riittämiin "tarpeeseen" ostettavaa. 

On mulla lapsia, teinejä tosin jo.

Ettekö sisäistä lukemaanne, kirjoitin että 95% ihmisten ostoksista on muuta, kuin tarpeeseen. (Eli toki on siis tarpeellisiakin ostoja, ja ne aloituksessani jo mainitsin, mahtuvat 5 prosenttiin) kuten sinun lastesi jalkojen kasvun vuoksi tarvitsemat uudet kengät, tai jonkun vastaajan 10 vuoden välein ostama talvitakki.

Mutta et sinäkään voi olla niin todellisuudesta vieraantunut(?) että tosissasi et usko etteivätkö ihmiset ostaisi suurimmaksi osaksi asioita, esineitä ja niitä vaatteitakin täysin turhaan tai vain kyllästymisen ja huvin vuoksi (ei tarpeeseen).

Ap

Väitän että olet sotkenut lukusi kuin Stubb konsanaan. 95% ostoksista on tarpeellista ja 5% turhaa.

Pidäpä kirjaa vaikkapa omista ostoksistasi kuukauden ajalta. Joka ikinen, pienikin ostos ylös.

Kuukauden päästä katso listaasi ja mieti, mitä ilman et oikeasti olisi mitenkään tullut toimeen.

Tule raportoimaan tarpeelliset ja tarpeettomat ostoksesi vaikk tähän ketjuun mullekin, jos haluat todistaa väitteesi.

Ap

”Mitä ilman et oikeasti olisi mitenkään tullut toimeen” nyt ei ole järkevä tarpeellisen kriteeri.

Ihminen tulee kyllä jotenkin toimeen vaikkapa ilman WC-paperia tai saippuaa, huonekaluja tai jääkaappia. Reseptilääkkeistäkin ihan absoluuttisia välttämättömyyksiä ovat lähinnä nitrot, astmapiippu ja insuliini.

Valittevasti yleisissä liikennevälineissä tapaa näitä ilman saippuaa ja wc-paperia eläviä haisuleita. Ja haloo! kuka nyt välttämättä haluaa " tulla toimeen" jollain minimireunaehdoilla? Tuleeko siitä jotenkin lämmin olo itselle, kun omassa elämässä on vain "absoluttisia välttämättömyyksiä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei taida olla lapsia. Kun ne kengät on pienet, ne on pienet. Ja ne voi olla pienet kolme kertaa vuodessa kasvupyrähdyksen aikana. Kun vielä otetaan huomioon Suomen neljä vuodenaikaa, missä se sama kenkäpari tai takki ei käy 12 kk vuodesta, niin kyllä siinä on ihan riittämiin "tarpeeseen" ostettavaa. 

On mulla lapsia, teinejä tosin jo.

Ettekö sisäistä lukemaanne, kirjoitin että 95% ihmisten ostoksista on muuta, kuin tarpeeseen. (Eli toki on siis tarpeellisiakin ostoja, ja ne aloituksessani jo mainitsin, mahtuvat 5 prosenttiin) kuten sinun lastesi jalkojen kasvun vuoksi tarvitsemat uudet kengät, tai jonkun vastaajan 10 vuoden välein ostama talvitakki.

Mutta et sinäkään voi olla niin todellisuudesta vieraantunut(?) että tosissasi et usko etteivätkö ihmiset ostaisi suurimmaksi osaksi asioita, esineitä ja niitä vaatteitakin täysin turhaan tai vain kyllästymisen ja huvin vuoksi (ei tarpeeseen).

Ap

Väitän että olet sotkenut lukusi kuin Stubb konsanaan. 95% ostoksista on tarpeellista ja 5% turhaa.

Pidäpä kirjaa vaikkapa omista ostoksistasi kuukauden ajalta. Joka ikinen, pienikin ostos ylös.

Kuukauden päästä katso listaasi ja mieti, mitä ilman et oikeasti olisi mitenkään tullut toimeen.

Tule raportoimaan tarpeelliset ja tarpeettomat ostoksesi vaikk tähän ketjuun mullekin, jos haluat todistaa väitteesi.

Ap

”Mitä ilman et oikeasti olisi mitenkään tullut toimeen” nyt ei ole järkevä tarpeellisen kriteeri.

Ihminen tulee kyllä jotenkin toimeen vaikkapa ilman WC-paperia tai saippuaa, huonekaluja tai jääkaappia. Reseptilääkkeistäkin ihan absoluuttisia välttämättömyyksiä ovat lähinnä nitrot, astmapiippu ja insuliini.

Tääkin on just niin tätä, kun joku ehdottaa että rahapulaa valittava pohtisi mikä kulutuksestaan on turhaa, heittäydytään marttyyriksi "jätän varmaan sitten reseptilääkkeet pois ja lapsi kulkekoon paljasjaloin".

Eikö siitä väliltä voi ensin miettiä niitä muita turhuuksia vähentävänsä, lopettaa sitä lehtitilausta, olla ostamatta kolmatta toppatakkia, käyttää niitä samoja silmälaseja vielä toisenkin vuoden (vaikka kehykset eivät enää olekaan kuuminta muotia, mutta laseillasi näet silti moitteettomasti vielä), entä onko se puhelin pakko vaihtaa jo uuteen, kun se pelaa kuitenkin? Ja tarvitsetko ne uudet verhot ja sohvatyynyt nyt oikeasti. Ja voisiko lapset viedä tällä viikolla vaikka metsäretkelle hoplopin sijaan. Ja itse viettää vkonlopun kaverin kanssa kotona, eikä baarissa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mua rasittaa noista eniten ne, jotka aina rahaa saadessaan ottaa ekana päältä varat tupakointiin. Mikä tarve se muka on. Sitten valittavat askien hintoja ja kuinka vaikeaa on saada rahat riittämään. Lopettaisivat tupruttelun ja panisivat vastaavan rahamäärän säästötilille!

Mutta noi on niitä samoja ihmisiä, jotka tällaisesta ehdotuksesta saavat hirveän raivokohtauksen.

Tässä taloudessa joudutaan käymään keskustelua kalliista lounaista ja nuuskaamisesta. Iskin laskelmat pöytään paljon noihin menee rahaa. Ihan liikaa.

Usein näiden ihmisten on myös pakko remontoida keittiö ja kylppäri vähintään viiden vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen osta omilla rahoillaan, mitä haluaa.

Jokainen myös voisi keskittyä oman elämänsä ongelmiin eikä alkaa hoitaa muiden asioita.

Näin,kyllä.

En ymmärrä mikä aloituksen pointti on.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen osta omilla rahoillaan, mitä haluaa.

Jokainen myös voisi keskittyä oman elämänsä ongelmiin eikä alkaa hoitaa muiden asioita.

Joo, kannatetaan, siinä tapauksessa että myös nämä ainaisesta rahapulastaan valittavat pitävät ongelmansa ominaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua rasittaa noista eniten ne, jotka aina rahaa saadessaan ottaa ekana päältä varat tupakointiin. Mikä tarve se muka on. Sitten valittavat askien hintoja ja kuinka vaikeaa on saada rahat riittämään. Lopettaisivat tupruttelun ja panisivat vastaavan rahamäärän säästötilille!

Mutta noi on niitä samoja ihmisiä, jotka tällaisesta ehdotuksesta saavat hirveän raivokohtauksen.

Tässä taloudessa joudutaan käymään keskustelua kalliista lounaista ja nuuskaamisesta. Iskin laskelmat pöytään paljon noihin menee rahaa. Ihan liikaa.

Kuka edes kuvittelee työpaikkalounaiden olevan halpoja?

Mieti toisinpäin: söisit joka päivä töissä eväitä ja kävisit joka ilta ravintolassa syömässä. Tuntuis aika ökyilyltä.