Lue keskustelun säännöt.
Onko perillinen kutsuttava perunkirjoitukseen ja oikeudellinen perintöön, mikäli tämä ei ole ollut perittävän kanssa missään tekemisissä?
Jonsukka
11.01.2020 |
Kyse on nyt hiljattain kuolleesta isoäidistäni, jolla oli neljä lasta ja yhtä lukuunottamatta lapset ovat elossa, eli he lain mukaan perivät Isoäitini.
Tällä kuolleella lapsella on poika, jota sukumme ei varmaankaan ole edes nähnyt, koska isoäitini teki heti selväksi, ettei halunnut tätä lasta elämäänsä eikä aio olla ikinä mummo tällä lapselle, koska isoäiti ei pitänyt tyttärensä elämäntavoista, saatika siitä miehestä, jonka kanssa tämä vahinkolapsi syntyi.
Tytär, eli tätini kuoli aika pian ja tämä lapsi kasvoi sijaisperheessä, eikä hänestä juuri sen kummemmin ole tiedetty, kuin että on olemassa jossain.
Asia nousi nyt isoäidin kuoleman jälkeen esiin, että pitääkö tälle henkilölle ilmoittaa asiasta mitenkään, koska ei ole perheeseen ja sukuun kuulunut, vai voiko asian antaa olla ja unohtaa.
Isoäiti oli suhteellisen varakas, joten epäreilua olisi, jos meille tuntematon henkilö veisi yhtäkkiä 25% perinnöstä, koska ei ole vauvavuoden jälkeen nähty eikä isoäiti hänelle mikään oikea isoäiti koskaan ollutkaan.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo kuoli jokunen vuosi sitten. Lapsenlapset eivät saaneet kutsua perunkirjoitukseen, eivätkä saaneet edes tietoa siitä. Ei ennen, ei jälkeen. Näiden isä oli kuollut jo kauan sitten ja heille olisi perintönä tullut ainakin maata.
Perunkirjoituksessa ei jaeta perintöä. Siinä vasta tehdään lista vainajan (ja hänen mahdollisen leskensä) omaisuudesta ja veloista.
Joka tapauksessa nuo on täysin sivuutettu kaikista. Tiedetään, että maat ja omaisuus on jaettu. Kukaan tämän kuolen lapsen lapsista ei ole saanut mitään. Asiasta on jo aikaa.
Jos mun perheestä olisi kyse, niin olisin riitauttanut/ tehnyt rikosilmoituksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kutsuttava, mutta ei ole pakko mennä fyysisesti paikalle, koska lakimies tekee jaon. Lakiosuuden saa kai ihan suoraan tekemättä mitään ja jossain on ollut että voi laittaa vaateen lakiosuudestaan jos on tuntemattomia sukulaisia.
Lakiosuutta on aina vaadittava toisin kuin normaalia perintöosuutta, jota ei tarvitse erikseen vaatia.
Jos on jätetty testamentin ulkopuolelle, mutta on samaa verisukua, ei tarvitse vaatia.
Lakiosuutta on aina vaadittava. Nykyisin monet avioparit tekevät keskinäisen omistusoikeustestamentin lisäyksellä, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan.
Lisäyksellä ei ole onneksi mitään painoarvoa, toive vain.
En kyllä muista yhtään tapausta, että lapset olisivat näissä tapauksissa vaatineet lakiosuuttaan. Ovat noudattaneet vanhempiensa toivetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo kuoli jokunen vuosi sitten. Lapsenlapset eivät saaneet kutsua perunkirjoitukseen, eivätkä saaneet edes tietoa siitä. Ei ennen, ei jälkeen. Näiden isä oli kuollut jo kauan sitten ja heille olisi perintönä tullut ainakin maata.
Perunkirjoituksessa ei jaeta perintöä. Siinä vasta tehdään lista vainajan (ja hänen mahdollisen leskensä) omaisuudesta ja veloista.
Joka tapauksessa nuo on täysin sivuutettu kaikista. Tiedetään, että maat ja omaisuus on jaettu. Kukaan tämän kuolen lapsen lapsista ei ole saanut mitään. Asiasta on jo aikaa.
Jos mun perheestä olisi kyse, niin olisin riitauttanut/ tehnyt rikosilmoituksen!
Niinpä. Sivullisena tuota seurannut minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kelpaa, kannattaa ilmoittaa, että emme halua, että sinä perit mitään. Innokkaimmat perijät saavat päättää ketä kutsutaan perinnönjakoon ja muilla ei ole noin koputtamista. Kannattaa ennen perukirjan tekemistä käydä tyhjentämässä mummon asunto ja pankkitilit, niin epämieluisille perijöille jää vähemmän perittävää.
Perunkirjoitukseen tarvitaan tiliote kuolinpäivän saldosta. Miten ajattelitte, että tilin tyhjennys ennen perunkirjoitusta auttaa?
Olisi hyvä, jos perukirjan osakasluettelo olisi pakko vahvistuttaa viranomaisella eli maistraatissa ja maistraatti toimittaisi perukirjan verottajalle, jotta epärehellinen keinottelu loppuisi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista yhtään tapausta, että lapset olisivat näissä tapauksissa vaatineet lakiosuuttaan. Ovat noudattaneet vanhempiensa toivetta.
Meillä on kaksi tapausta, joissa rikkaat lapset vaativat omaa lakiosaansa, vaikka isovanhemmat olivat testamentissaan toivoneet, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa, vaan koko omaisuus menee lapsenlapsille. Rikkaat lapset vaativat lakiosaansa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli koska ap:n isoäiti ja koko yhtä vastenmielinen sukunsa on syrjinyt tuota henkilöä aina, niin myös perintöoikeuden pitäisi häntä syrjiä? Ei onneksi mene noin, toivottavasti saa vietyä mahdollisimman paljon teiltä pölvästeiltä.
Vierailija kirjoitti:
Isoisän perunkirjoitukset menevät uusiksi, jos ei tätä perintöön oikeutettua ole kutsuttu. Ja se kuka on syyllistynyt tähän perunkirjoituksia järjestäessään, on nyt syylliseksi epäilty petokseen. Jos perinnön saaja ilmoittaa perunkirjoituksessa luopuvan osastaan, niin samassa perunkirjoitusosassa saavat ovat lahjoituksen saajia ja siten verovelvollisia siitä osasta.
Jos luopuu perinnöstä, se menee itseltä eteenpäin normaalin perintökaaren mukaan. Siis menee ensisijaisesti luopujan rintaperillisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n huolen ja kiukun, mutta ei voi mitään. Tuo poika peri hulttioäitinsä osuuden.
Suomen lainsäädäntö on perintöasioiden osalta epäoikeudenmukainen eikä kunnioita yksilön vapautta päättää asioistaan. Toivottavasti joku joskus vie tämän ihmisoikeustuomioistuimeen, jotta saamme ajan tasalla olevan ja reilun lainsäädännön.
Myös testamenttiin liittyvä lainsäädäntö on liian ankaraa, eikä sen tarkoituksena ole selvittää vainajan tahtoa vaan sitä onko kaikki huomattu hoitaa pilkulleen säädösten mukaisesti. Testamentti on aivan liian helppo saada mitätöityä.
Itse olen perinyt tuntemattoman mummoni, mutta en isäpuoltani joka oli lapsuudesta lähtien kanssamme. On nämä outoja.
Miksi isäpuolesi ei adoptoinut sinua? Tai muistanut mitenkään testamentissä. Mummosi on sinulle verisukulainen, tottakai sinun kuuluu saada vanhempasi osuus äitinsä perinnöstä, jos biovanhempasi ei enää ollut hengissä.
Ei ole ihmeellisiä asioista.
Luulenpa, että viestin kirjoittaja tietää tämän. Minusta viittasi tuohon aloituksen tekemisissä olemiseen, niin kuin se vaikuttaisi perimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kutsuttava, mutta ei ole pakko mennä fyysisesti paikalle, koska lakimies tekee jaon. Lakiosuuden saa kai ihan suoraan tekemättä mitään ja jossain on ollut että voi laittaa vaateen lakiosuudestaan jos on tuntemattomia sukulaisia.
Lakiosuutta on aina vaadittava toisin kuin normaalia perintöosuutta, jota ei tarvitse erikseen vaatia.
Jos on jätetty testamentin ulkopuolelle, mutta on samaa verisukua, ei tarvitse vaatia.
Lakiosuutta on aina vaadittava. Nykyisin monet avioparit tekevät keskinäisen omistusoikeustestamentin lisäyksellä, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan.
Lisäyksellä ei ole onneksi mitään painoarvoa, toive vain.
En kyllä muista yhtään tapausta, että lapset olisivat näissä tapauksissa vaatineet lakiosuuttaan. Ovat noudattaneet vanhempiensa toivetta.
Minä tiedän. Aina se pariskunnan toinen osapuoli ei ole oma vanhempi. Silloin lakiosan vaatiminen on pelkästään järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kutsuttava, mutta ei ole pakko mennä fyysisesti paikalle, koska lakimies tekee jaon. Lakiosuuden saa kai ihan suoraan tekemättä mitään ja jossain on ollut että voi laittaa vaateen lakiosuudestaan jos on tuntemattomia sukulaisia.
Lakiosuutta on aina vaadittava toisin kuin normaalia perintöosuutta, jota ei tarvitse erikseen vaatia.
Jos on jätetty testamentin ulkopuolelle, mutta on samaa verisukua, ei tarvitse vaatia.
Kyllä täytyy vaatia, jos haluaa. Mun suvussa muutamat ei vaatineet. Edesmennyt oli tehnyt sen verran arvokkaan määräyksen yhden pojanpoikansa hyväksi (vaikka sen isä eli vielä), että kaksi muuta poikaa (ja oikeastaan kai tämä pojan isäkin) olis voineet vaatia lakiosaa itselleen. Saivat perintöä toki, mutta suht vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista yhtään tapausta, että lapset olisivat näissä tapauksissa vaatineet lakiosuuttaan. Ovat noudattaneet vanhempiensa toivetta.
Meillä on kaksi tapausta, joissa rikkaat lapset vaativat omaa lakiosaansa, vaikka isovanhemmat olivat testamentissaan toivoneet, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa, vaan koko omaisuus menee lapsenlapsille. Rikkaat lapset vaativat lakiosaansa heti.
Et voi tietää mitä taustalla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo kuoli jokunen vuosi sitten. Lapsenlapset eivät saaneet kutsua perunkirjoitukseen, eivätkä saaneet edes tietoa siitä. Ei ennen, ei jälkeen. Näiden isä oli kuollut jo kauan sitten ja heille olisi perintönä tullut ainakin maata.
Perunkirjoituksessa ei jaeta perintöä. Siinä vasta tehdään lista vainajan (ja hänen mahdollisen leskensä) omaisuudesta ja veloista.
Toisaalta perunkirjoitukseen on käsittääkseni ilmoitettava, jos aikoo luopua perinnästä. Tai vaatia lakiosaansa. Ja ylipäänsä siellä määritetään pesän osakkaat ja se, mikä on kunkin osuus aikanaan tulevassa pesänjaossa. Sen lisäksi, että listataan se omaisuus velkoineen.
Vai missä vaiheessa nuo tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo kuoli jokunen vuosi sitten. Lapsenlapset eivät saaneet kutsua perunkirjoitukseen, eivätkä saaneet edes tietoa siitä. Ei ennen, ei jälkeen. Näiden isä oli kuollut jo kauan sitten ja heille olisi perintönä tullut ainakin maata.
Perunkirjoituksessa ei jaeta perintöä. Siinä vasta tehdään lista vainajan (ja hänen mahdollisen leskensä) omaisuudesta ja veloista.
Toisaalta perunkirjoitukseen on käsittääkseni ilmoitettava, jos aikoo luopua perinnästä. Tai vaatia lakiosaansa. Ja ylipäänsä siellä määritetään pesän osakkaat ja se, mikä on kunkin osuus aikanaan tulevassa pesänjaossa. Sen lisäksi, että listataan se omaisuus velkoineen.
Vai missä vaiheessa nuo tehdään?
Perinnöstä luopumisesta pitää tosiaan ilmoittaa viimeistään perunkirjoituksessa. Sen sijaan lakiosaa voi vaatia perunkirjoituksen jälkeenkin, kuuden kuukauden sisällä siitä kun on saanut tiedon lakiosaa loukkaavasta testamentista.
Perunkirjoituksessa kyllä tehdään lista pesän osakkaista, mutta se tehdään vainajan sukuselvitysten (virkatodistusten) perusteella eikä sen mukaan, mitä joku paikalla olija sanoo. Ei ketään voi jättää pois osakasluettelosta sillä perusteella, että hän ei osallistunut perunkirjoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ääliö kirjoitti:
Todellakin kaikki perilliset lain mukaan kutsuttava, ilman mitään murtua. Otapas nyt laista selvää. Ihmissuhdeasiat eivät tähän vaikuta millään lailla.
On kutsuttava mutta asian voi hoitaa valtakirjallakin. Lapsi perii kuolleen vanhempansa osuuden ja aloittajan on nyt tyydyttävä tähän.
Itse tuossa tilanteessa miettisin että aika mottipää on mummokin ollut, hylätä oma lapsi ja lapsenlapsi. Ihan hyvin tuollaisen mummon kanssa ap voisi olla se halveksittu.
Onko tää joku Kivilahtien ketju, jossa ”yksityiskohtia on vähän muutettu ettei tunnisteta”?
Eihän perunkirjoitusta voi edes pitää, jos eivät kaikki vainajan perintökaaren mukaisesti ole kutsuttu tilausuuteen tai heiltä valtakirjaa.
Tai ainakaan sitä ei verohallinto/maistraatti vahvista ja hyväksy.
Perunkirjoitukseen kutsutaan vainajan asiakirjojen mukaan, jotka viranomaiset on vahvistettu.
Jotenkin outo ajattelutapa sinulla, eikö se pitäisi olla juuri päinvastoin, että tuo suvun kadoksissa ollut lapsi saisi enemmän.
Sen verran pitäisi ihmisillä olla käsitystä perintöasioista, että jo etukäteen tiedettäisiin, mitä perittävän kuolemasta seuraa. Kaikki perustuu kylmästi lakiin, musta tuntuu -periaate ja tunteet eivät kuulu asiaan yhtään. Tilannetta olisi voitu ennakoida ja tehdä testamentti, mutta lakiosaan ei silläkään olisi voitu puuttua. Tämä jälkeläinen ei sentään tullut yllätyksenä.
Jos olisi halunnut suosia jotain jälkeläistä tai muuta henkilöä, olisi voinut laatia sellaiset paperit, että asia kuitenkin olisi ollut osin enemmän halutun kaltainen. Ja paperit on syytä teettää lakimiehellä täysissä voimissa ollessaan, ettei tule yllätyksiä muotovirheiden takia. Eivätkä mitkään puheet riitä siihen, mitä kukakin perinnönjaossa saa.
Omankin isovanhemmilta lähtöisin oleva perintöosani olisi pitänyt erään sukulaisen mielestä mennä hänen omille lapsilleen (ja sisartensa lapsille), koska mummo oli heidän kanssaan läheisempi. Vaan ähäppä, isäni omisti nuo omien vanhempiensa omaisuudet ja minä siskojeni kanssa perin hänet. Miksikäs eivät itse lunastaneet kotipaikkaansa, se mahdollisuus oli tarjolla. Huutava oli tuo ”vääryys”.
Minua mietityttää, että mitä tapahtuu tilanteessa, jossa leski vihaa kuolleen puolisonsa lapsia (leskellä ei ole omia). Leski jää asumaan leskenoikeudella kuolinpesän asuntoon, eikä suostu olemaan missään tekemisissä vainajan perillisten kanssa vuosikymmeniin. Sitten kun leski kuolee, hän on testamentannut kaiken ulkomailla asuvalle sukulaiselleen. Mistä tämä sukulainen voi saada tiedon, että leski oli osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, kun leski on varmasti tehnyt kaikkensa peittääkseen asian? Miten nämä ensin kuolleen puolison lapset voivat varmistaa, että he saavat perintönsä, saavatko he edes mistään ilmoitusta että leski on kuollut, kun eivät ole mitään sukua?
Siis anteeksi tyhmyyteni.
Jos lapsia on neljä, joista yksi on kuollut, eivätkö nuo kolme elossa olevaa jaa perintöä keskenään, jos testamentti ei muuta määrää?
Onko siis joku kuolleen lapsen osuus myös, joka tässä tapauksessa menee eteenpäin hänen lapsilleen?
Ihan vilpittömästi kysyn, olen aina ollut käsityksessä että vain elävät perivät.
Joka tapauksessa nuo on täysin sivuutettu kaikista. Tiedetään, että maat ja omaisuus on jaettu. Kukaan tämän kuolen lapsen lapsista ei ole saanut mitään. Asiasta on jo aikaa.