Lue keskustelun säännöt.
Onko perillinen kutsuttava perunkirjoitukseen ja oikeudellinen perintöön, mikäli tämä ei ole ollut perittävän kanssa missään tekemisissä?
Jonsukka
11.01.2020 |
Kyse on nyt hiljattain kuolleesta isoäidistäni, jolla oli neljä lasta ja yhtä lukuunottamatta lapset ovat elossa, eli he lain mukaan perivät Isoäitini.
Tällä kuolleella lapsella on poika, jota sukumme ei varmaankaan ole edes nähnyt, koska isoäitini teki heti selväksi, ettei halunnut tätä lasta elämäänsä eikä aio olla ikinä mummo tällä lapselle, koska isoäiti ei pitänyt tyttärensä elämäntavoista, saatika siitä miehestä, jonka kanssa tämä vahinkolapsi syntyi.
Tytär, eli tätini kuoli aika pian ja tämä lapsi kasvoi sijaisperheessä, eikä hänestä juuri sen kummemmin ole tiedetty, kuin että on olemassa jossain.
Asia nousi nyt isoäidin kuoleman jälkeen esiin, että pitääkö tälle henkilölle ilmoittaa asiasta mitenkään, koska ei ole perheeseen ja sukuun kuulunut, vai voiko asian antaa olla ja unohtaa.
Isoäiti oli suhteellisen varakas, joten epäreilua olisi, jos meille tuntematon henkilö veisi yhtäkkiä 25% perinnöstä, koska ei ole vauvavuoden jälkeen nähty eikä isoäiti hänelle mikään oikea isoäiti koskaan ollutkaan.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista yhtään tapausta, että lapset olisivat näissä tapauksissa vaatineet lakiosuuttaan. Ovat noudattaneet vanhempiensa toivetta.
Meillä on kaksi tapausta, joissa rikkaat lapset vaativat omaa lakiosaansa, vaikka isovanhemmat olivat testamentissaan toivoneet, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa, vaan koko omaisuus menee lapsenlapsille. Rikkaat lapset vaativat lakiosaansa heti.
NO tässä tapauksessahan lapset eivät olisi perinneet vanhempiaan ollenkaan, vaan lapsenlapset olisivat perinneet. Tällälailla perivät ainakin jotain.
Taustalla voi olla myös se, että joku lapsenlapsista käytti rahaa vanhempien mielestä liian huolettomasti, ja he eivät halunneet antaa suurta perintöä tälle lapsenlapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs siinä tapauksessa että vainaja ei ole tunnustanut isyyttään, perijän äiti ei ole koskaan vaatinut tunnustamista tai elatusmaksuja ja ei ole mitään virallista dokumenttia että perijä olisi faktisesti vainajan lapsi. Äiti olisi kuitenkin kertonut lapselle kuka on isä. Voiko tämä "tunnustamaton" perillinen vaatia esim. DNA-selvitystä ja sen perusteella omaa osuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, että mitä tapahtuu tilanteessa, jossa leski vihaa kuolleen puolisonsa lapsia (leskellä ei ole omia). Leski jää asumaan leskenoikeudella kuolinpesän asuntoon, eikä suostu olemaan missään tekemisissä vainajan perillisten kanssa vuosikymmeniin. Sitten kun leski kuolee, hän on testamentannut kaiken ulkomailla asuvalle sukulaiselleen. Mistä tämä sukulainen voi saada tiedon, että leski oli osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, kun leski on varmasti tehnyt kaikkensa peittääkseen asian? Miten nämä ensin kuolleen puolison lapset voivat varmistaa, että he saavat perintönsä, saavatko he edes mistään ilmoitusta että leski on kuollut, kun eivät ole mitään sukua?
Perunkirjaan jälkeen tehdään ositus.
Ap on harvinaisen ahne ja alhainen luonne. Tuollaisen ihmisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä.
Miten jonkun ihmisen ajatusmaailma voi olla noin ahne? Mulle kaikki ja muille ei kuulu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap on harvinaisen ahne ja alhainen luonne. Tuollaisen ihmisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä.
Miten jonkun ihmisen ajatusmaailma voi olla noin ahne? Mulle kaikki ja muille ei kuulu mitään.
Ajatusmaailma on sairas. Niin sairas. Tuollaiset ihmiset yleensä sairastuvat ja kuolevat nuorina. Jotenkin tuo pahantahtoisuus tuppaa ilmenemään fyysisinä vaivoina. Näitä on niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mieheni kohdalla selvisi, että heillä on vielä yksi sisarus. Kukaan lapsista ei edes tiennyt siitä, anoppi tiesi, mutta oli ollut aina hiljaa. Lapsi oli tunnustettu ja syntynyt ilmeisesti aikana, jolloin appi ja anoppi olivat olleet erossa, mutta eivät eronneet, vanhimman sisaruksen ollessa vielä vauva. Tämänkin sisaruksen, joka oli itse jo kuollut, perilliset piti kutsua perunkirjoitustilaisuuteen. Kukaan ei tosin tullut, eikä mitään perittävää edes ollut.
Vierailija kirjoitti:
On. Mieheni kohdalla selvisi, että heillä on vielä yksi sisarus. Kukaan lapsista ei edes tiennyt siitä, anoppi tiesi, mutta oli ollut aina hiljaa. Lapsi oli tunnustettu ja syntynyt ilmeisesti aikana, jolloin appi ja anoppi olivat olleet erossa, mutta eivät eronneet, vanhimman sisaruksen ollessa vielä vauva. Tämänkin sisaruksen, joka oli itse jo kuollut, perilliset piti kutsua perunkirjoitustilaisuuteen. Kukaan ei tosin tullut, eikä mitään perittävää edes ollut.
Anoppi ja appi siis salasivat asian aina lapsiltaan, mutta se oli lopulta pakko kertoa, kun näkyi muille virkatodistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taustalla voi olla myös se, että joku lapsenlapsista käytti rahaa vanhempien mielestä liian huolettomasti, ja he eivät halunneet antaa suurta perintöä tälle lapsenlapselle.
Ei ollut huolettomia rahankäyttäjiä. Kaikki lapsenlapset olivat opintotuella kitkuttelevia opiskelijoita. Mistään muusta ei ollut kyse kuin vanhempien ahneudesta (näillä vanhemmilla oli enemmän rahaa ja omaisuutta kuin vanhemmillaan).
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, että mitä tapahtuu tilanteessa, jossa leski vihaa kuolleen puolisonsa lapsia (leskellä ei ole omia). Leski jää asumaan leskenoikeudella kuolinpesän asuntoon, eikä suostu olemaan missään tekemisissä vainajan perillisten kanssa vuosikymmeniin. Sitten kun leski kuolee, hän on testamentannut kaiken ulkomailla asuvalle sukulaiselleen. Mistä tämä sukulainen voi saada tiedon, että leski oli osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, kun leski on varmasti tehnyt kaikkensa peittääkseen asian? Miten nämä ensin kuolleen puolison lapset voivat varmistaa, että he saavat perintönsä, saavatko he edes mistään ilmoitusta että leski on kuollut, kun eivät ole mitään sukua?
Tällainen tapaus ei ole mahdollinen. Lapseton leski saa kyllä jäädä asumaan kuolinpesän asuntoon. Sillä ei ole merkitystä, onko hän missään yhteydessä kuolleen puolisonsa jälkeläisiin.
Lapsilla on kyllä oikeus vaatia lakiosaansa jo vanhempansa kuoltua, mutta jos sitä ei minkäänlaisena rahana tai omaisuutena kykene leski heille maksamaan ja hän haluaa ehdottomasti asua siinä yhteisessä asunnossa edelleen, silloin se jää jakamatta. Asumisoikeus leskellä on vahva.
Mutta sitten kun leski itsekin kuolee, tehdään ositus. Silloin perillisiä ovat ensiksi kuolleen lapset ja mahdolliset lesken perilliset. Jos leskellä ei ollut lapsia, tulevat sijaan hänen sisaruksensa tai näiden lapset. Omaisuus puolitetaan silloin.
Se, mikä esimerkissäsi on mahdottomuus, on tuo, että leski olisi testamentannut kaiken jollekin muulle ihmiselle. Leskellä ei ole oikeutta testamentata eikä myöskään lahjoittaa jakamatonta omaisuutta kenellekään. Jos sellainen testamentti löytyisi, se olisi pätemätön. Eli jos omaisuus on vaikkapa vain se asunto, se jaetaan puoliksi kummankin vainajan perillisten kesken sitten, kun molemmat ovat kuolleet.
Leskellä on oikeus lahjoittaa tai testamentata vain sellaista omaisuutta, minkä hän on hankkinut itse puolisonsa kuoleman jälkeen tai mikä on sen kuolleen puolison jälkeen tehdyssä omaisuuden jaossa todistettavasti osoitettu olevan vain lesken omaa omaisuutta ja se on kyettävä todistamaan esim. avioehtosopimuksella. Esim. jos leskellä on ennen avioliittoaan hankittu vaikka kesämökki, se on vain hänen eikä kuulu jaettavaan omaisuuteen. Mutta sopimus siitäkin on oltava olemassa. Muuten se on avioparin yhteistä omaisuutta sekin ja menee jakoon.
Lesken mahdollisuus tehdä näistä kuolleen miehensä perillisistä täysin perinnöttömiä on siis vain se, että hän saa tuhlata omaisuuden jo eläessään ja niin halutessaan. Tosin jos hän haluaa myydä asunnon, siitä on hänen sovittava näiden miehensä perillisten kanssa, koska nämä kuuluvat perikuntaan.
Jos tässä on jotain lain mukaan väärää, oikaiskaa toki. Itse olen tilanteessa, jossa puolisollani ei ole lapsia, ja minulla on. Meillä on yhteistä omaisuutta jonkin verran. Sen tiedän, että jos minä kuolen ensin, lapseni voivat vaatia lakiosansa heti, tai sitten kaiken vasta sitten, kun mieskin kuolee. Jos taas mies kuolee ennen minua, minä pidän siis oman omaisuuteni ja saan mieheni osuuden avio-oikeuden nojalla, mutta minulla ei ole oikeutta lahjoittaa tai testamentata kiinteistöä, irtain omaisuus on eri asia. Sitä en tiedä, ovatko mieheni toissijaiset perilliset, siis hänen sisaruksensa tai näiden lapset sillä lailla pesän osakkaita, että voisivat estää minua myymästä kiinteistöä, jos haluan niin tehdä. Rintaperilliset ovat siihen oikeutettuja, mutta ovatko toissijaiset perilliset myös? eli pitäisikö heiltä kaikilta saada lupa, jos haluan myydä talon ja muuttaa vaikka palvelutaloon. Tai sitten tuhlata kaikki rahat omaan elämiseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaan tuohon kirjoittamaani heti, ettei kenenkään tarvi älähtää: Siis jos minä kuolen ensin, lapseni voivat vaatia lakiosaansa heti tai kaiken heille kuuluvan osuutensa vasta sitten, kun mieskin kuolee. Siis ei kaiken, vaan kaiken sen mitä heille osuutena kuuluu.
Nro 150. Jos miehesi on lapseton ja teillä ei ole testamenttia, sinä perit miehesi. Saat käyttää perintöosaasi muuten miten huvittaa, vaikka kuluttaa kaiken, mutta et voi lahjoittaa tai testamentata sitä osaa, joka on tullut mieheltäsi, oli se sitten kiinteää tai irtainta. Toissijaiset perilliset eivät ole pesän osakkaita, mutta kun sinäkin kuolet, miehesi ja sinun välillä tehdään ositus, ja miehesi osuus menee hänen toissijaisille perillisilleen, jos jotain perittävää teiltä jää.
Jos kartutat omaisuuttasi miehen kuoleman jälkeen, niin se osa jää sinun perillisillesi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos leskellä on hallintaoikeus asuntoon, hän ei voida myydä sitä ilman perillisten lupaa. Yksikin voi kieltää tämän, vaikka muut suostuisivat. Kannattaisi tehdä testamentti ja olla hyvin tarkkana sanavalinnoista.
Miehelläni ei ollut oikeutta minun vanhemmiltani saamaan asuntoon, koska vanhempieni testamentissa oli poissuljettu aviopuolisoni avio-okeus. Mieheni isä on todella iäkäs ja vaikka elämmekin asumuserossa, minulla on oikeus puoleen mieheni saamasta osuudesta, jos hänen isänsä menehtyy, koska hänen vanhemmillaan / isällään ei ole testamenttia. Mutta, jos eromme tulee voimaan ennen sitä niin sitten minulla ei ole siihen oikeutta. Ei siis kannata kiirehtiä lopullista eroa. Mutta kannattaa silti erota ennen kuin asumusero raukeaa, ei se appiukon perintö niin iso ole (anoppi on kuollut aikoja sitten ja pesä on jakamatta).
Tiedän, sanotte että olen ahne sika. Mutta kun se laki nyt vaan menee niin ja ilmaista rahaa on vaikea vastustaa. Kannattaisi siis teettää testamentti kunnon juristilla. Testamentin saa tehtyä noin 500 eurolla, jos ei ole monimutkaisia kuvioita. Sillä ehkäistään monta riitaa, kun siinä voi yksilöitä mitä kukin lapsista saa.
Minä olen testamenttini tehnyt ja sen mukaan kohta entinen mieheni ei missään tilanteessa peri minua, vaikka yhteiset lapsemme menehtyisivät ilman perillisiä (lastemme puolisoilla ei ole avio-oikeutta). Voin siis nukkua yöni rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Korjaan tuohon kirjoittamaani heti, ettei kenenkään tarvi älähtää: Siis jos minä kuolen ensin, lapseni voivat vaatia lakiosaansa heti tai kaiken heille kuuluvan osuutensa vasta sitten, kun mieskin kuolee. Siis ei kaiken, vaan kaiken sen mitä heille osuutena kuuluu.
Mitä ihmettä kirjoitat? Lakiosan vaadinta ensin? Nyt joku on täysin sekaisin käytännöstä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakiosa tulee kysymykseen perijälle silloin, jos omaisuudesta on tehty testamentti. Siltä osin tuossa oli väärin, muuten ei.
Vähän ajattelin tuota irtaintakin. Ei siis voi lahjoittaa eikä testamentata kenellekään mitään puolisolta perittyä, ei kiinteää eikä irtainta. Mitään muutahan ei ole olemassakaan, ellei sitten aleta puhumaan jo henkisistä perinnöistä. Mutta myydä siis voi?
Ollaan tässä itsekin aika monta kertaa käyty ostamassa leskeksi jääneiltä ihmisiltä tavaroita (työkoneita lähinnä) , jotka oli heidän edesmennyt puolisonsa aikanaan hankkinut, mutta nyt jäänyt tarpeettomiksi. Onko nämä olleet laittomia kauppoja? Pakkohan tavaroita on ajan saatossa poiskin laittaa, ei kaikkea voi säilyttää. Irtain omaisuus voi olla mitä tahansa, vaatteista kauhakuormaajiin.
Tuota... Olisiko teillä mahdollisuus hankkiutua tästä epämieluisasta perillisestä eroon porukalla?
Provohan tuon aloituksen t ä y t y i olla !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, että mitä tapahtuu tilanteessa, jossa leski vihaa kuolleen puolisonsa lapsia (leskellä ei ole omia). Leski jää asumaan leskenoikeudella kuolinpesän asuntoon, eikä suostu olemaan missään tekemisissä vainajan perillisten kanssa vuosikymmeniin. Sitten kun leski kuolee, hän on testamentannut kaiken ulkomailla asuvalle sukulaiselleen. Mistä tämä sukulainen voi saada tiedon, että leski oli osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, kun leski on varmasti tehnyt kaikkensa peittääkseen asian? Miten nämä ensin kuolleen puolison lapset voivat varmistaa, että he saavat perintönsä, saavatko he edes mistään ilmoitusta että leski on kuollut, kun eivät ole mitään sukua?
Tällainen tapaus ei ole mahdollinen. Lapseton leski saa kyllä jäädä asumaan kuolinpesän asuntoon. Sillä ei ole merkitystä, onko hän missään yhteydessä kuolleen puolisonsa jälkeläisiin.
Lapsilla on kyllä oikeus vaatia lakiosaansa jo vanhempansa kuoltua, mutta jos sitä ei minkäänlaisena rahana tai omaisuutena kykene leski heille maksamaan ja hän haluaa ehdottomasti asua siinä yhteisessä asunnossa edelleen, silloin se jää jakamatta. Asumisoikeus leskellä on vahva.
Mutta sitten kun leski itsekin kuolee, tehdään ositus. Silloin perillisiä ovat ensiksi kuolleen lapset ja mahdolliset lesken perilliset. Jos leskellä ei ollut lapsia, tulevat sijaan hänen sisaruksensa tai näiden lapset. Omaisuus puolitetaan silloin.
Se, mikä esimerkissäsi on mahdottomuus, on tuo, että leski olisi testamentannut kaiken jollekin muulle ihmiselle. Leskellä ei ole oikeutta testamentata eikä myöskään lahjoittaa jakamatonta omaisuutta kenellekään. Jos sellainen testamentti löytyisi, se olisi pätemätön. Eli jos omaisuus on vaikkapa vain se asunto, se jaetaan puoliksi kummankin vainajan perillisten kesken sitten, kun molemmat ovat kuolleet.
Leskellä on oikeus lahjoittaa tai testamentata vain sellaista omaisuutta, minkä hän on hankkinut itse puolisonsa kuoleman jälkeen tai mikä on sen kuolleen puolison jälkeen tehdyssä omaisuuden jaossa todistettavasti osoitettu olevan vain lesken omaa omaisuutta ja se on kyettävä todistamaan esim. avioehtosopimuksella. Esim. jos leskellä on ennen avioliittoaan hankittu vaikka kesämökki, se on vain hänen eikä kuulu jaettavaan omaisuuteen. Mutta sopimus siitäkin on oltava olemassa. Muuten se on avioparin yhteistä omaisuutta sekin ja menee jakoon.
Lesken mahdollisuus tehdä näistä kuolleen miehensä perillisistä täysin perinnöttömiä on siis vain se, että hän saa tuhlata omaisuuden jo eläessään ja niin halutessaan. Tosin jos hän haluaa myydä asunnon, siitä on hänen sovittava näiden miehensä perillisten kanssa, koska nämä kuuluvat perikuntaan.
Jos tässä on jotain lain mukaan väärää, oikaiskaa toki. Itse olen tilanteessa, jossa puolisollani ei ole lapsia, ja minulla on. Meillä on yhteistä omaisuutta jonkin verran. Sen tiedän, että jos minä kuolen ensin, lapseni voivat vaatia lakiosansa heti, tai sitten kaiken vasta sitten, kun mieskin kuolee. Jos taas mies kuolee ennen minua, minä pidän siis oman omaisuuteni ja saan mieheni osuuden avio-oikeuden nojalla, mutta minulla ei ole oikeutta lahjoittaa tai testamentata kiinteistöä, irtain omaisuus on eri asia. Sitä en tiedä, ovatko mieheni toissijaiset perilliset, siis hänen sisaruksensa tai näiden lapset sillä lailla pesän osakkaita, että voisivat estää minua myymästä kiinteistöä, jos haluan niin tehdä. Rintaperilliset ovat siihen oikeutettuja, mutta ovatko toissijaiset perilliset myös? eli pitäisikö heiltä kaikilta saada lupa, jos haluan myydä talon ja muuttaa vaikka palvelutaloon. Tai sitten tuhlata kaikki rahat omaan elämiseeni.
Kysymyshän tässä onkin siitä, että leskihän voi tehdä pätemättömän testamentin, mutta mistä lesken ulkomailla koko ikänsä asunut sukulainen jota testamentti hyödyttää voi tietää, ettei pesää ole jaettu ja testamentti on pätemätön jos leski sen parhaansa mukaan salaa? Tämä sukulainen ei ole koskaan edes tavannut vainajan lapsia, ja tuskin heidän olemassa oloaan muistaa, lasten vanhempi kun tosiaan kuoli jo hänen ollessaan pieni lapsi, kauan sitten. Leski on tehnyt selväksi, että hänen mielestään kaikki kuuluu hänen kuolemansa jälkeen tälle sukulaiselle, ja hän tekee parhaansa jotta niin kävisi. Kysymyksessä tosiaan on tilanne, jossa asunto on ollut ainoa omaisuus. Perikunnalla ei ole tietoa edes asuuko leski siinä enää vai ei, mitä asunnolle on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Lakiosa tulee kysymykseen perijälle silloin, jos omaisuudesta on tehty testamentti. Siltä osin tuossa oli väärin, muuten ei.
Vähän ajattelin tuota irtaintakin. Ei siis voi lahjoittaa eikä testamentata kenellekään mitään puolisolta perittyä, ei kiinteää eikä irtainta. Mitään muutahan ei ole olemassakaan, ellei sitten aleta puhumaan jo henkisistä perinnöistä. Mutta myydä siis voi?
Ollaan tässä itsekin aika monta kertaa käyty ostamassa leskeksi jääneiltä ihmisiltä tavaroita (työkoneita lähinnä) , jotka oli heidän edesmennyt puolisonsa aikanaan hankkinut, mutta nyt jäänyt tarpeettomiksi. Onko nämä olleet laittomia kauppoja? Pakkohan tavaroita on ajan saatossa poiskin laittaa, ei kaikkea voi säilyttää. Irtain omaisuus voi olla mitä tahansa, vaatteista kauhakuormaajiin.
Oli se väärin myös siinä suhteessa, että jakoa ei voitaisi tehdä, jos kuolinpesän ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on asumisoikeus. Kyllä se asunto voidaan jakaa, esim. leski omistaa jaon jälkeen asunnosta 50 % ja kumpikin kahdesta lapsesta 25 % (tämä on vain esimerkki - tarkat prosentit riippuvat lesken omasta omaisuudesta ja lasten määrästä). Lapsilla ei vain ole asunnon osan omistamisesta mitään hyötyä niin kauan kuin leski asuu siinä. Eli leskellä säilyy edelleen asumisoikeus asuntoon, vaikka lapset omistaisivat siitä osan.
Vierailija kirjoitti:
Nro 150. Jos miehesi on lapseton ja teillä ei ole testamenttia, sinä perit miehesi. Saat käyttää perintöosaasi muuten miten huvittaa, vaikka kuluttaa kaiken, mutta et voi lahjoittaa tai testamentata sitä osaa, joka on tullut mieheltäsi, oli se sitten kiinteää tai irtainta. Toissijaiset perilliset eivät ole pesän osakkaita, mutta kun sinäkin kuolet, miehesi ja sinun välillä tehdään ositus, ja miehesi osuus menee hänen toissijaisille perillisilleen, jos jotain perittävää teiltä jää.
Jos kartutat omaisuuttasi miehen kuoleman jälkeen, niin se osa jää sinun perillisillesi kokonaan.
Siksi meillä on testamentti, joka sisältää muutakin kuin täyden omistusoikeuden siirron leskelle. Minun ainoa perilliseni on lapseton sisareni, jonka perii valtio tai hänen haluamansa taho. Koska mieheni ja minä olemme molemmat lapsettomia, täytyy paperiasiat olla kunnossa ja mietittynä valmiiksi mihin haluaa perintönsä jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, että mitä tapahtuu tilanteessa, jossa leski vihaa kuolleen puolisonsa lapsia (leskellä ei ole omia). Leski jää asumaan leskenoikeudella kuolinpesän asuntoon, eikä suostu olemaan missään tekemisissä vainajan perillisten kanssa vuosikymmeniin. Sitten kun leski kuolee, hän on testamentannut kaiken ulkomailla asuvalle sukulaiselleen. Mistä tämä sukulainen voi saada tiedon, että leski oli osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, kun leski on varmasti tehnyt kaikkensa peittääkseen asian? Miten nämä ensin kuolleen puolison lapset voivat varmistaa, että he saavat perintönsä, saavatko he edes mistään ilmoitusta että leski on kuollut, kun eivät ole mitään sukua?
Tällainen tapaus ei ole mahdollinen. Lapseton leski saa kyllä jäädä asumaan kuolinpesän asuntoon. Sillä ei ole merkitystä, onko hän missään yhteydessä kuolleen puolisonsa jälkeläisiin.
Lapsilla on kyllä oikeus vaatia lakiosaansa jo vanhempansa kuoltua, mutta jos sitä ei minkäänlaisena rahana tai omaisuutena kykene leski heille maksamaan ja hän haluaa ehdottomasti asua siinä yhteisessä asunnossa edelleen, silloin se jää jakamatta. Asumisoikeus leskellä on vahva.
Mutta sitten kun leski itsekin kuolee, tehdään ositus. Silloin perillisiä ovat ensiksi kuolleen lapset ja mahdolliset lesken perilliset. Jos leskellä ei ollut lapsia, tulevat sijaan hänen sisaruksensa tai näiden lapset. Omaisuus puolitetaan silloin.
Se, mikä esimerkissäsi on mahdottomuus, on tuo, että leski olisi testamentannut kaiken jollekin muulle ihmiselle. Leskellä ei ole oikeutta testamentata eikä myöskään lahjoittaa jakamatonta omaisuutta kenellekään. Jos sellainen testamentti löytyisi, se olisi pätemätön. Eli jos omaisuus on vaikkapa vain se asunto, se jaetaan puoliksi kummankin vainajan perillisten kesken sitten, kun molemmat ovat kuolleet.
Leskellä on oikeus lahjoittaa tai testamentata vain sellaista omaisuutta, minkä hän on hankkinut itse puolisonsa kuoleman jälkeen tai mikä on sen kuolleen puolison jälkeen tehdyssä omaisuuden jaossa todistettavasti osoitettu olevan vain lesken omaa omaisuutta ja se on kyettävä todistamaan esim. avioehtosopimuksella. Esim. jos leskellä on ennen avioliittoaan hankittu vaikka kesämökki, se on vain hänen eikä kuulu jaettavaan omaisuuteen. Mutta sopimus siitäkin on oltava olemassa. Muuten se on avioparin yhteistä omaisuutta sekin ja menee jakoon.
Lesken mahdollisuus tehdä näistä kuolleen miehensä perillisistä täysin perinnöttömiä on siis vain se, että hän saa tuhlata omaisuuden jo eläessään ja niin halutessaan. Tosin jos hän haluaa myydä asunnon, siitä on hänen sovittava näiden miehensä perillisten kanssa, koska nämä kuuluvat perikuntaan.
Jos tässä on jotain lain mukaan väärää, oikaiskaa toki. Itse olen tilanteessa, jossa puolisollani ei ole lapsia, ja minulla on. Meillä on yhteistä omaisuutta jonkin verran. Sen tiedän, että jos minä kuolen ensin, lapseni voivat vaatia lakiosansa heti, tai sitten kaiken vasta sitten, kun mieskin kuolee. Jos taas mies kuolee ennen minua, minä pidän siis oman omaisuuteni ja saan mieheni osuuden avio-oikeuden nojalla, mutta minulla ei ole oikeutta lahjoittaa tai testamentata kiinteistöä, irtain omaisuus on eri asia. Sitä en tiedä, ovatko mieheni toissijaiset perilliset, siis hänen sisaruksensa tai näiden lapset sillä lailla pesän osakkaita, että voisivat estää minua myymästä kiinteistöä, jos haluan niin tehdä. Rintaperilliset ovat siihen oikeutettuja, mutta ovatko toissijaiset perilliset myös? eli pitäisikö heiltä kaikilta saada lupa, jos haluan myydä talon ja muuttaa vaikka palvelutaloon. Tai sitten tuhlata kaikki rahat omaan elämiseeni.
Kysymyshän tässä onkin siitä, että leskihän voi tehdä pätemättömän testamentin, mutta mistä lesken ulkomailla koko ikänsä asunut sukulainen jota testamentti hyödyttää voi tietää, ettei pesää ole jaettu ja testamentti on pätemätön jos leski sen parhaansa mukaan salaa? Tämä sukulainen ei ole koskaan edes tavannut vainajan lapsia, ja tuskin heidän olemassa oloaan muistaa, lasten vanhempi kun tosiaan kuoli jo hänen ollessaan pieni lapsi, kauan sitten. Leski on tehnyt selväksi, että hänen mielestään kaikki kuuluu hänen kuolemansa jälkeen tälle sukulaiselle, ja hän tekee parhaansa jotta niin kävisi. Kysymyksessä tosiaan on tilanne, jossa asunto on ollut ainoa omaisuus. Perikunnalla ei ole tietoa edes asuuko leski siinä enää vai ei, mitä asunnolle on tapahtunut.
Vainajan perillisten kannattaa vaatia perinnönjakoa, jolloin he omistavat osan asunnosta, vaikka leski siinä asuisikin. Näin siis silloin, jos heille on tärkeämpää varmistaa omaisuutensa säilyminen kuin välttää yhteisomistus hankalan lesken kanssa.
NO tässä tapauksessahan lapset eivät olisi perinneet vanhempiaan ollenkaan, vaan lapsenlapset olisivat perinneet. Tällälailla perivät ainakin jotain.