Lue keskustelun säännöt.
Onko perillinen kutsuttava perunkirjoitukseen ja oikeudellinen perintöön, mikäli tämä ei ole ollut perittävän kanssa missään tekemisissä?
Jonsukka
11.01.2020 |
Kyse on nyt hiljattain kuolleesta isoäidistäni, jolla oli neljä lasta ja yhtä lukuunottamatta lapset ovat elossa, eli he lain mukaan perivät Isoäitini.
Tällä kuolleella lapsella on poika, jota sukumme ei varmaankaan ole edes nähnyt, koska isoäitini teki heti selväksi, ettei halunnut tätä lasta elämäänsä eikä aio olla ikinä mummo tällä lapselle, koska isoäiti ei pitänyt tyttärensä elämäntavoista, saatika siitä miehestä, jonka kanssa tämä vahinkolapsi syntyi.
Tytär, eli tätini kuoli aika pian ja tämä lapsi kasvoi sijaisperheessä, eikä hänestä juuri sen kummemmin ole tiedetty, kuin että on olemassa jossain.
Asia nousi nyt isoäidin kuoleman jälkeen esiin, että pitääkö tälle henkilölle ilmoittaa asiasta mitenkään, koska ei ole perheeseen ja sukuun kuulunut, vai voiko asian antaa olla ja unohtaa.
Isoäiti oli suhteellisen varakas, joten epäreilua olisi, jos meille tuntematon henkilö veisi yhtäkkiä 25% perinnöstä, koska ei ole vauvavuoden jälkeen nähty eikä isoäiti hänelle mikään oikea isoäiti koskaan ollutkaan.
Kommentit (192)
Isoisän kuoleman jälkeen muistaakseni asiat hoidettiin aika hiljaa ja papan perintö meni suoraan Mummulle. Perunkirjoituksessa oli tullut tämän valeserkun nimi esiin, mutta se saatiin sivuutettua erään tutun lakimiehen avulla, joka nyt on jo Poissa ja, kun kerran mummu peri kaiken, tilanne oli hallinnassa. Nyt tilanne on jo ongelmallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap yrittää nyt ihan turhaan vängätä asiasta. Poika on lain mukaan perillinen siinä missä muutkin. Häntä ei voi millään laillisella keinolla ulkoistaa perinnönjaosta, mikäli mitään laillista perustetta ei ole.
Se että te muut perilliset nyt kateellisina asiasta vänkäätte, ei muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jonsukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin on epäreilua, että tälle pojalle maksetaan hänen perintöosansa?
Perustele.
Me muut lapsenlapset olimme isoäidille läheisiä ja rakkaita. Olimme paljon hänen kanssaan, kuten isoisänikin, joka on kuollut seitsemän vuotta sitten
Emmehän me lapsenlapset suoraan mitään perintöä saa, niin miksi yksi lapsenlapsi, joka ei ollut oikea lapsenlapsi tai tekemisissäkään Mummun kanssa, vie nyt kaiken sen, mikä kuuluu meille. Eiköhän tämä valeserkku saa perintönsä nykyisiltä vanhemmiltaan, ketä he ovatkinIsoäiti kuulostaa sellaiselta k*sipäältä, että on ihan sattumankauppaa, kenet hän olisi voinut sulkea pois "piiristään" - myös ap:n vanhemman.
Ellei serkkuasi ole adoptoitu, ei asiassa ole tulkinnanvaraa. Siinäkin tapauksessa ns. heikko adoptio https://www.minilex.fi/a/adoptiolapsen-perint%C3%B6oikeus-biologisiin-v…
oikeuttaa hänet perimään biologisen vanhempansa (kuolleen äidin osuus tässä).
On kokemusta kolmesta kuolemantapauksesta lähipiirissä viime vuosina, joissa kaikissa on järkytytty näistä "ulkopuolisen" perillisen oikeuksista.
Joten ap:n jokseenkin ainut mahdollisuus vedota mihinkään on tosiaan ketjussa jo mainittu serkkupojan isis-jäsenyys :D
Eikä sekään auta mitään. Rikos tai kunniaton käytö olisi täytynyt kohdistua perittävään.
suomessa tapahtuu kyllä paljon petoksia ja varkauksia perintöön liityen. osalla ahneus niin kovaa et varastetaan eikä kutsuta perunkirjoitukseen. tästä voi varmaan haastaa oikeuteen. multa kans ilmeisesti sukulaiset koplannu perintörahat moneen kertaan.
toisaalta vuosien oikeustaistelu ja näiden ahneiden haaskojen seura ei houkuta, moni saattaa vain katkaista välit ja keskittyä parempiin juttuihin kuten elämään mukavien ihmisten seurassa.
oli hyvä aloitus ,ja tässä tuli hyviä lakineuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidin olisi pitänyt jo eläessään tehdä testamentti, sillä olihan selvää, että tämä tilanne tulisi vastaan.
Ei hän testamentillakaan olisi voinut estää lastenlastaan saamasta lakiosaansa.
Mutta lapsenlapsen olisi silloin pitänyt olla aktiivinen ja vaatia lakiosaansa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun olisi saanut testamentin sisällön tiedokseen.
Juuri näin! Jos perillinen syrjäytetään testamentilla, voi hän vaatia lakiosansa, joka on puolet siitä, minkä hän saisi ilman testamenttia. Lakiosaa on kuitenkin vaadittava n.puolen vuoden sisällä. Myöhemmin sitä on turha vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidin olisi pitänyt jo eläessään tehdä testamentti, sillä olihan selvää, että tämä tilanne tulisi vastaan.
Ei hän testamentillakaan olisi voinut estää lastenlastaan saamasta lakiosaansa.
Mutta lapsenlapsen olisi silloin pitänyt olla aktiivinen ja vaatia lakiosaansa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun olisi saanut testamentin sisällön tiedokseen.
Miksi tätä on alapeukutettu, kun kirjoittaja on aivan oikeassa. Kannattaa vaikka googlettaa - lakiosa ja sen vaatiminen.
Eiköhän siinä, että lapsi on suljettu pois suvusta, ole hänelle riittävästi kestämistä. Yhtään lisää tuskaa hän ei tarvitse, vaan ihan oikeutettu on maalaisjärjenkin mukaan, saati sitten lakipykälien. Esimerkiksi Matti Nykänen ei pitänyt kahteen ensimmäiseen lapseensa mitään yhteyttä, mutta perillisiä he silti ovat.
Muuten, nyt kun isoäiti on kuollut, niin eikö kannattaisi tutustua tähän serkkuun? Hänhän voi olla vaikka miten mukava henkilö, ja yleensä ihmiset ovat kiinnostuneita sukulaisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on nuoruudessaan syntynyt hairahduslapsi, siis lapsi jonka on tunnustanut, mutta jota ei ole koskaan nähnyt (toisessa valtiossa). Näkyy siis mieheni maistraatin tiedoissa. Kuitenkin tiedossa on, että kyseisen lapsen äiti ei halunnut mieheni olevan lapsen kanssa missään tekemisissä, ja avioitui pian lapsen synnyttyä pitkäaikaisen seurustelukumppaninsa kanssa (jota petti tuolloin nykyisen mieheni kanssa, joka oli silloin 18-vuotias, nainen paljon vanhempi). Lapsi sai naisen puolison sukunimen. Mieheni on etsinyt tätä lasta internetistä ja muista välineistä siinä onnistumatta.
Hän on testamentillaan sulkenut tämän lapsen pois. Koska muita lapsia on vain kaksi, on tämä kolmas tuntematon lapsi siis oikeutettu ilman testamenttia kolmasosaan perinnöstä. Testamentin vuoksi, jos tämä kolmas lapsi tulee vaatimaan osuuttaan, hän on oikeutettu kuudennekseen perinnöstä. Itse olen tässä ihmetellyt mitä sitten tehdään, jos tätä kaveria ei koskaan mistään löydetä. Jääkö perintö sen takia jakamatta?
Joko ap:n suku kutsuu suosiolla sen hyljeksityn lapsenlapsen perunkirjoitukseen ja maksaa hänelle neljäsosan perinnöstä (jos testamenttia ei ole) tai sitten ap:n suku menee oikeuten ja maksaa perinnön neljäsosan lisäksi sekä lapsenlapsen että omat oikeuskulunsa, jotka nousevat helposti useaan kymppitonniin.
Jos lapsenlasta ei ole adoptoitu muuhun perheeseen, niin asia on täysin selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on nuoruudessaan syntynyt hairahduslapsi, siis lapsi jonka on tunnustanut, mutta jota ei ole koskaan nähnyt (toisessa valtiossa). Näkyy siis mieheni maistraatin tiedoissa. Kuitenkin tiedossa on, että kyseisen lapsen äiti ei halunnut mieheni olevan lapsen kanssa missään tekemisissä, ja avioitui pian lapsen synnyttyä pitkäaikaisen seurustelukumppaninsa kanssa (jota petti tuolloin nykyisen mieheni kanssa, joka oli silloin 18-vuotias, nainen paljon vanhempi). Lapsi sai naisen puolison sukunimen. Mieheni on etsinyt tätä lasta internetistä ja muista välineistä siinä onnistumatta.
Hän on testamentillaan sulkenut tämän lapsen pois. Koska muita lapsia on vain kaksi, on tämä kolmas tuntematon lapsi siis oikeutettu ilman testamenttia kolmasosaan perinnöstä. Testamentin vuoksi, jos tämä kolmas lapsi tulee vaatimaan osuuttaan, hän on oikeutettu kuudennekseen perinnöstä. Itse olen tässä ihmetellyt mitä sitten tehdään, jos tätä kaveria ei koskaan mistään löydetä. Jääkö perintö sen takia jakamatta?
Voitte jakaa, jos allekirjoitatte sitoumuksen takaisinmaksamisesta, mikäli perillinen joskus ilmaantuu.
Näin me jouduttiin tekemään, kun edesmenneen veljeni papereita ei löytynyt. Ulkomailla kun ei välttämättä olla näin tarkkoja perunkirjoitusten suhteen.
Jonsukka kirjoitti:
Isoisän kuoleman jälkeen muistaakseni asiat hoidettiin aika hiljaa ja papan perintö meni suoraan Mummulle. Perunkirjoituksessa oli tullut tämän valeserkun nimi esiin, mutta se saatiin sivuutettua erään tutun lakimiehen avulla, joka nyt on jo Poissa ja, kun kerran mummu peri kaiken, tilanne oli hallinnassa. Nyt tilanne on jo ongelmallisempi.
Kuulostaa rikolliselta touhulta.
Ja mikä ihmeen valeserkku?? Jos hän on tätisi lapsi, niin hän on ihan oikea serkku. En minäkään ole kaikkien serkkujeni kanssa ollut ikinä missään tekemisissä, mutta kyllä he silti ovat serkkujani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidin olisi pitänyt jo eläessään tehdä testamentti, sillä olihan selvää, että tämä tilanne tulisi vastaan.
Ei hän testamentillakaan olisi voinut estää lastenlastaan saamasta lakiosaansa.
Mutta lapsenlapsen olisi silloin pitänyt olla aktiivinen ja vaatia lakiosaansa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun olisi saanut testamentin sisällön tiedokseen.
Miksi tätä on alapeukutettu, kun kirjoittaja on aivan oikeassa. Kannattaa vaikka googlettaa - lakiosa ja sen vaatiminen.
Uskotaan uskotaan! Jospa alapeukut tulee siitä, että kun se tiedoksisaanti on todistettava. Ei riitä, että sanoo, mä kyllä soitin sille.
Jonsukka kirjoitti:
Isoisän kuoleman jälkeen muistaakseni asiat hoidettiin aika hiljaa ja papan perintö meni suoraan Mummulle. Perunkirjoituksessa oli tullut tämän valeserkun nimi esiin, mutta se saatiin sivuutettua erään tutun lakimiehen avulla, joka nyt on jo Poissa ja, kun kerran mummu peri kaiken, tilanne oli hallinnassa. Nyt tilanne on jo ongelmallisempi.
Älä jauha roskaa. Keksit typeriä juttuja kun huomasit mokanneesi ja jääneesi kiinni. Jos ”papan perintö meni suoraan mummulle” niin pappa on tehnyt testamentin mummun hyväksi. Papan perillisillä, joihin siis tämä serkku myös kuuluu, olisi ollut oikeus vaatia lakiosaansa. Se, että testamenttia ei annettu tiedoksi tälle serkulle, ja häneltä siis evättiin tuo oikeus vaatia lakiosaansa, on rikollinen teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonsukka kirjoitti:
Isoisän kuoleman jälkeen muistaakseni asiat hoidettiin aika hiljaa ja papan perintö meni suoraan Mummulle. Perunkirjoituksessa oli tullut tämän valeserkun nimi esiin, mutta se saatiin sivuutettua erään tutun lakimiehen avulla, joka nyt on jo Poissa ja, kun kerran mummu peri kaiken, tilanne oli hallinnassa. Nyt tilanne on jo ongelmallisempi.
Todennäköisesti pesä on jätetty isoisän kuoleman jälkeen jakamatta, ja isoäiti (leski) on hallinnut jakamatonta kuolinpesää.
Nyt tuota hyljeksittyä serkkua ei kuitenkaan pysty enää ohittamaan mitenkään. Kukaan perillisistä ei pysty saamaan perintöään, jollei serkku saa osuuttaan.
Kyllä, on kutsuttava perunkirjoitukseen ja on oikeus perintöön.
Olipa kerran vanhemmat x ja y, joilla oli lapset 1,2,3,4 ja 5. Lapsi numero 4 ei ollut missään tekemisissä vanhempiensa kanssa, eikä kaikkien sisarustensa kanssa, eikä osallistunut kummankaan hautajaisiin. Siltikin hänet piti kutsua perunkirjoitukseen (ei tullut, vaan teki valtakirjan lapselle 1) ja siltikin hänelle piti maksaa oma perintöosuus.
Jonsukka kirjoitti:
Isoisän kuoleman jälkeen muistaakseni asiat hoidettiin aika hiljaa ja papan perintö meni suoraan Mummulle. Perunkirjoituksessa oli tullut tämän valeserkun nimi esiin, mutta se saatiin sivuutettua erään tutun lakimiehen avulla, joka nyt on jo Poissa ja, kun kerran mummu peri kaiken, tilanne oli hallinnassa. Nyt tilanne on jo ongelmallisempi.
Kuulehan Jonsukka! Provossasi on jo liian monta epäselvyyttä.
Tuttu juristiko väärensi serkkusi nimen niihin papereihin. Tai jos serkkusi oli vielä alaikäinen, niin holhouslautakunnan nimenkirjoittajan nimen. Aivan mahdoton yhtälö!
On kutsuttava, mutta ei ole pakko mennä fyysisesti paikalle, koska lakimies tekee jaon. Lakiosuuden saa kai ihan suoraan tekemättä mitään ja jossain on ollut että voi laittaa vaateen lakiosuudestaan jos on tuntemattomia sukulaisia.
Ymmärrän ap:n huolen ja kiukun, mutta ei voi mitään. Tuo poika peri hulttioäitinsä osuuden.
Suomen lainsäädäntö on perintöasioiden osalta epäoikeudenmukainen eikä kunnioita yksilön vapautta päättää asioistaan. Toivottavasti joku joskus vie tämän ihmisoikeustuomioistuimeen, jotta saamme ajan tasalla olevan ja reilun lainsäädännön.
Myös testamenttiin liittyvä lainsäädäntö on liian ankaraa, eikä sen tarkoituksena ole selvittää vainajan tahtoa vaan sitä onko kaikki huomattu hoitaa pilkulleen säädösten mukaisesti. Testamentti on aivan liian helppo saada mitätöityä.
Vierailija kirjoitti:
On kutsuttava, mutta ei ole pakko mennä fyysisesti paikalle, koska lakimies tekee jaon. Lakiosuuden saa kai ihan suoraan tekemättä mitään ja jossain on ollut että voi laittaa vaateen lakiosuudestaan jos on tuntemattomia sukulaisia.
Lakiosuutta on aina vaadittava toisin kuin normaalia perintöosuutta, jota ei tarvitse erikseen vaatia.
Perintöoikeus ei määräydy sen perusteella, oliko hyvissä väleissä vainajan kanssa. Eikä senkään, mitä mieltä te muut perilliset olette tästä yhdestä perijästä.
Ja sanonpa vielä senkin, että siinä ei ole mitään "epäreilua" että perintö jaetaan lainmukaisesti. Jos jokin olisi epäreilua, niin se, että te porukalla kiellätte yhdeltä perilliseltä hänen oikeutensa. Eikä pelkästään epäreilua, mutta siitä tulee kyllä ihan aikuisten oikeita juridisia seuraamuksiakin.
Sitä paitsi veikkaan, ettei perunkirjoitus menisi edes läpi, ellei kaikkia osallisia ole informoitu asianmukaisesti.