Lue keskustelun säännöt.
Toisen mielestä ongelma on fyysisen läheisyyden puute, toisen mielestä henkisen
11.01.2020 |
Munakanaongelma. Miehen kanssa olemme vuosien mittaan etääntyneet. Arki sujuu, ja meillä on ihan mukavaa yhdessä, mutta oikea läheisyys tuntuu puuttuvan.
Minä koen, että hän on henkisesti etäinen. Ei halua jutella hankala muista asioista tai syvällisemmin. Hautautuu omiin juttuihinsa ja jään henkisellä tasolla yksin.
Hän kokee, että en tule tarpeeksi lähelle, spontaanisti hyväile jne.
Kumpikin on sinänsä oikeassa. Fyysinen läheisyys ei tunnu luontevalta minulle ikäänkuin vieraan ihmisen kanssa. Ja toisaalta hän ei koe voivansa turvallisesti jakaa tuntemuksiaan ilman fyysistä läheisyyttä (selvennettäköön että meillä on kyllä seksiä viikottain 1-3krt, se ei ole se ongelma).
Mutta miten tällaista voi ratkoa? Joo, molemmat tsemppaavat vähän ja yrittävät nähdä sen toisen kannan ja joustavat ja venyvät, jotta päästäisiin hyvän kierteeseen. Mutta kovin, kovin vaikealta tuntuu.
Onko teillä muilla vastaavaa, tai ollut? Mikä tähän voisi auttaa?
Kommentit (62)
On ihan samaa ja tunnen tuskasi täysin. Olette sentään saaneet hieman puhuttua tilannetta auki, meillä mies vaan mököttää, jos yritän avata keskustelua kuinka toivoisin hänen olevan henkisesti läsnä. Vaikeaa, jään seuraamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsee yksityiskohtaisempaa kuvailua tilanteestanne, jotta voimme raatia ja ratkoa. Missä tilanteessa mies kaipaa fyysistä läheisyyttä? Entä millälailla sinun henkisen läheisyyden toiveesi ja ajatuksesi ilmenevät? Onko teillä minkä verran yhteistä aikaa? Onko sitä liikaa vai liian vähän? Onko muita huolia kuten työstressiä, sairasteluja tms?
No onko teillä mitään yhteistä? Aloittakaa yhteisiä harrastuksia. Lähtekää lenkille, kootkaa palapeliä, tehkää ristisanoja, lukekaa sama kirja ja keskustelkaa siitä, käykää ulkona syömässä ilman että molemmat roikkuu puhelimellaan, laulakaa, soittakaa, tanssikaa tms.
Jos ette halua tehdä juttuja yhdessä, yhteyttä tuskin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleinen ongelma, toinen tarvitsee henkistä läheisyyttä halutakseen fyysistä ja toinen tarvitsee fyysistä läheisyyttä voidakseen antaa henkistä läheisyyttä. Tuossa voi auttaa se, että kumpikin unohtaa hetkeksi tämän eron ja vaan on toisen lähellä ja kumpikin saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee. Se pitää aluksi tehdä tietoisesti, melkein kuin "pakottaa", kunnes se taas tuntuu luontevalta, välit ovat läheisemmät.
Niin varmasti, tietoinen oman käytöksen korjaaminen. Mutta se tuntuu niin vaikealta, kun toinen tuntuu vieraalta. Ap
Vierailija kirjoitti:
On ihan samaa ja tunnen tuskasi täysin. Olette sentään saaneet hieman puhuttua tilannetta auki, meillä mies vaan mököttää, jos yritän avata keskustelua kuinka toivoisin hänen olevan henkisesti läsnä. Vaikeaa, jään seuraamaan...
Voi että. Ei se keskustelu meilläkään helppoa ole. Mutta joo, Tsemppiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös tuollainen ihminen, jolle sopii hyvin olla henkisesti läheinen fyysisen läheisyyden kautta ja vaikka yhtä aikaa, voihan sitä jutella vaikka kuinka intiimissä tilanteessa jos siltä tuntuu. En tosiaan ole koskaan onnistunut ymmärtämään kuinka se on joillekin niin vaikeaa. Johtuuko se jostain luottamuspulasta kumppania kohtaan tms., että tarvitsee jotenkin puhua ja puhua ja puhua erikseen, jotta varmistuu, että saa puhua ja sitten voi tykätä olla lähelläkin... No mutta teillä nyt seksiä sentään on useammin viikossa, itse nain tuollaisen "henkisen läheisyys" -miehen ja aika kuivaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleinen ongelma, toinen tarvitsee henkistä läheisyyttä halutakseen fyysistä ja toinen tarvitsee fyysistä läheisyyttä voidakseen antaa henkistä läheisyyttä. Tuossa voi auttaa se, että kumpikin unohtaa hetkeksi tämän eron ja vaan on toisen lähellä ja kumpikin saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee. Se pitää aluksi tehdä tietoisesti, melkein kuin "pakottaa", kunnes se taas tuntuu luontevalta, välit ovat läheisemmät.
Niin varmasti, tietoinen oman käytöksen korjaaminen. Mutta se tuntuu niin vaikealta, kun toinen tuntuu vieraalta. Ap
Tiedän. Minulla on ollut omassa suhteessani samankaltainen tilanne, sekä vielä melko vähän seksiä siihen päälle. Itse asiassa alkaa olla taas se tilanne. Vaikka kuinka tiedostamme sen, että olemme tässä asiassa erilaisia, keinot läheisyyden ylläpitoon ovat erilaiset, annamme välillä tilanteen lipua siihen, että olemme tosi kaukana toisistamme. Ikävä sanoa, että muutamat elämän hankaluudet, tapaturmat tai muut ongelmat ovat olleet herättämässä meitä siihen, että hei tämä on kuitenkin hyvä suhde, voimme kumpikin tehdä sen eteen enemmän ja menee taas jonkun aikaa paremmin, ollaan vastarakastuneita. Kunnes taas alkaa lipuminen kauemmas. Ei vissiin opita ikinä, vaikka on oltu yhdessä jo 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää treffeille. Tapaatte esim, jossain kahvilassa jossa ette ole vielä käyneet ja aloitatte ikään kuin uudelleen tutustumisen toisiinne. Kokeilkaa ainakin!
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsee yksityiskohtaisempaa kuvailua tilanteestanne, jotta voimme raatia ja ratkoa. Missä tilanteessa mies kaipaa fyysistä läheisyyttä? Entä millälailla sinun henkisen läheisyyden toiveesi ja ajatuksesi ilmenevät? Onko teillä minkä verran yhteistä aikaa? Onko sitä liikaa vai liian vähän? Onko muita huolia kuten työstressiä, sairasteluja tms?
Yhteistä aikaa on ja ei. Meillä on perhe, olemme paljon kotosalla yhdessä, mutta toki aina siinä lapset mukana ovat. Iltaisin lähinnä sitten olisi aikaa ihan rauhalliselle juttelulle ja läheisyydelle.
Mutta en koe tuota aikaa niin pahana. Se on järjestettävissä. Ongelma on odotukset. Mies haluaa ja kaipaa, että menisin lähelle, halimaan, silittelisin ohimennen, mitä nyt milloinkin. Eikä tuollainen tule minulle yhtään luontevasti, sillä olen niin pettynyt jollain tasolla kuinka vaikeaa on saada aikaan keskustelua vaikka unelmista, toiveista, haaveista tai jos häntä painaa jokin asia tai myötätuntoa, jos minua jokin painaa...
Vaikea näitä on eritellä konkreettisiksi tilanteiksi, koska ne ovat arjen tasolla niin pieniä tilanteita. Minä istahdan viereen, hän on kännykällä eikä mitenkään reagoi tyylisiä. Yritä siinä sitten jotain läheisyyttä (eikä pidä päätellä tästä esimerkistä, että kännykkä sinänsä olisi se ongelma, vaikka se onkin helppo paikka paeta).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tuollainen ihminen, jolle sopii hyvin olla henkisesti läheinen fyysisen läheisyyden kautta ja vaikka yhtä aikaa, voihan sitä jutella vaikka kuinka intiimissä tilanteessa jos siltä tuntuu. En tosiaan ole koskaan onnistunut ymmärtämään kuinka se on joillekin niin vaikeaa. Johtuuko se jostain luottamuspulasta kumppania kohtaan tms., että tarvitsee jotenkin puhua ja puhua ja puhua erikseen, jotta varmistuu, että saa puhua ja sitten voi tykätä olla lähelläkin... No mutta teillä nyt seksiä sentään on useammin viikossa, itse nain tuollaisen "henkisen läheisyys" -miehen ja aika kuivaa on.
Jotkut ihmiset sopii vaan paremmin toisilleen kuin toiset. Yksi kolmesta suhteestani oli sellainen, että sitä keskusteltavaa ja korjattavaa riitti eikä siitä olisi koskaan tullut valmista, koska me vaan emme sopineet toisillemme. En tiedä, mikä vika molemmissa oli, kun aluksi niin kuviteltiin. Muiden kanssa on ollut luonteva olla yhdessä ja halu harrastaa samoja juttuja ja kosketella ja olla lähellä.
Puhuminen syvällisistä asioista vaikka "ei haluaisi" on vähemmän rikkovaa kuin paneskelu itku silmässä pakotettuna, joten mies on väärässä ja opettelee henkistä läheisyyttä saadakseen sitten sitä fyysisitäkin, eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onko teillä mitään yhteistä? Aloittakaa yhteisiä harrastuksia. Lähtekää lenkille, kootkaa palapeliä, tehkää ristisanoja, lukekaa sama kirja ja keskustelkaa siitä, käykää ulkona syömässä ilman että molemmat roikkuu puhelimellaan, laulakaa, soittakaa, tanssikaa tms.
Jos ette halua tehdä juttuja yhdessä, yhteyttä tuskin löytyy.
Käymme kävelyllä yhdessä, olemme lasten kanssa, meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ammatillisesti ja myös politiikassa, joista kyllä tulee juteltua. Käymme aika ajoin erilaisissa tapahtumissa yhdessä. Kyllä meillä mielestäni yhteistä pohjaa tekemisen suhteen on. Ja yhdessä tekeminen on kivaa kyllä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tuollainen ihminen, jolle sopii hyvin olla henkisesti läheinen fyysisen läheisyyden kautta ja vaikka yhtä aikaa, voihan sitä jutella vaikka kuinka intiimissä tilanteessa jos siltä tuntuu. En tosiaan ole koskaan onnistunut ymmärtämään kuinka se on joillekin niin vaikeaa. Johtuuko se jostain luottamuspulasta kumppania kohtaan tms., että tarvitsee jotenkin puhua ja puhua ja puhua erikseen, jotta varmistuu, että saa puhua ja sitten voi tykätä olla lähelläkin... No mutta teillä nyt seksiä sentään on useammin viikossa, itse nain tuollaisen "henkisen läheisyys" -miehen ja aika kuivaa on.
Minä tarvitsen kumpaakin. Mutta nyt vaan koen, että se henkinen puoli vaan jää niin vähäiselle. En tiedä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen syvällisistä asioista vaikka "ei haluaisi" on vähemmän rikkovaa kuin paneskelu itku silmässä pakotettuna, joten mies on väärässä ja opettelee henkistä läheisyyttä saadakseen sitten sitä fyysisitäkin, eikä toisinpäin.
Mies ilmeisesti kaipasi esim. silittelyä tai pusuja ja muuta kiehnäystä. Harvalle siitä traumoja tulee aviopuolisonsa kanssa. Sinun aiheeseesi taas, että kyllä loputon torjuminenkin satuttaa, usein kuin seksiä haluamaton haluaa kuitenkin kaikkea muuta yksipuolisesti suhteessa. Ei tämä mikään mustavalkoinen asia ole vaan on vaikka millaisia suhteita.
Ap, miten pystyt harrastamaan seksiä "tuntemattoman" kanssa 1-3 krt viikossa?
Eikö mies laske seksiä fyysiseksi läheisyydeksi?!
Voisin kuvitella, että post coitum puhuttaisiin luontevammin myös henkisiä asioita. Eli siinä on saumasi saada henkistä läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Menkää treffeille. Tapaatte esim, jossain kahvilassa jossa ette ole vielä käyneet ja aloitatte ikään kuin uudelleen tutustumisen toisiinne. Kokeilkaa ainakin!
Ei sinänsä huono, me olemme pitäneet treffi-iltoja kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nekin helposti menevät ihan arkisten asioiden puimiseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten pystyt harrastamaan seksiä "tuntemattoman" kanssa 1-3 krt viikossa?
Eikö mies laske seksiä fyysiseksi läheisyydeksi?!
Voisin kuvitella, että post coitum puhuttaisiin luontevammin myös henkisiä asioita. Eli siinä on saumasi saada henkistä läheisyyttä.
No pystyn, ei se ole ongelma. Mutta siinäkin tuntuu etäiseltä. Fyysinen nauttiminen on minulle tärkeää ja siihen pystyn, jos vaan on kumppani, joka tuntee mieltymykseni ja toisinpäin. Mutta henkinen yhteys puuttuu tässäkin. Vähän kuin kiva yhdenillanjuttu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tuollainen ihminen, jolle sopii hyvin olla henkisesti läheinen fyysisen läheisyyden kautta ja vaikka yhtä aikaa, voihan sitä jutella vaikka kuinka intiimissä tilanteessa jos siltä tuntuu. En tosiaan ole koskaan onnistunut ymmärtämään kuinka se on joillekin niin vaikeaa. Johtuuko se jostain luottamuspulasta kumppania kohtaan tms., että tarvitsee jotenkin puhua ja puhua ja puhua erikseen, jotta varmistuu, että saa puhua ja sitten voi tykätä olla lähelläkin... No mutta teillä nyt seksiä sentään on useammin viikossa, itse nain tuollaisen "henkisen läheisyys" -miehen ja aika kuivaa on.
Jotkut ihmiset sopii vaan paremmin toisilleen kuin toiset. Yksi kolmesta suhteestani oli sellainen, että sitä keskusteltavaa ja korjattavaa riitti eikä siitä olisi koskaan tullut valmista, koska me vaan emme sopineet toisillemme. En tiedä, mikä vika molemmissa oli, kun aluksi niin kuviteltiin. Muiden kanssa on ollut luonteva olla yhdessä ja halu harrastaa samoja juttuja ja kosketella ja olla lähellä.
Mihin suhteesi on sitten kaatunut niiden sopivien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen syvällisistä asioista vaikka "ei haluaisi" on vähemmän rikkovaa kuin paneskelu itku silmässä pakotettuna, joten mies on väärässä ja opettelee henkistä läheisyyttä saadakseen sitten sitä fyysisitäkin, eikä toisinpäin.
Mies ilmeisesti kaipasi esim. silittelyä tai pusuja ja muuta kiehnäystä. Harvalle siitä traumoja tulee aviopuolisonsa kanssa. Sinun aiheeseesi taas, että kyllä loputon torjuminenkin satuttaa, usein kuin seksiä haluamaton haluaa kuitenkin kaikkea muuta yksipuolisesti suhteessa. Ei tämä mikään mustavalkoinen asia ole vaan on vaikka millaisia suhteita.
Juuri näin. Kyllä minä voisin kiehnätä ja olla kainalokkain ja pussailla jne, jos tuntisin sen luonnolliseksi. Esim juuri että kun menen viereen sohvalle, mies kiinnostuu minusta eikä ole omissa maailmoissaan. Kyllähän siinä aika helppo olisi olla fyysisesti lähekkäin sitten. Mutta jos vain haluaa selailla puhelinta, lukea lehteä, tuijottaa telkkaria, whatever ja pitää hakemalla hakea huomio itseensä... (ja joo, ymmärrän hyvin jos on jotain kesken, lukee vaikka jonkun artikkelin loppuun tai mitä ikinä, mutta jos se vaan on sellaista ajan tappamista, mitä se melkein aina on)
Ap
Tuo on yleinen ongelma, toinen tarvitsee henkistä läheisyyttä halutakseen fyysistä ja toinen tarvitsee fyysistä läheisyyttä voidakseen antaa henkistä läheisyyttä. Tuossa voi auttaa se, että kumpikin unohtaa hetkeksi tämän eron ja vaan on toisen lähellä ja kumpikin saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee. Se pitää aluksi tehdä tietoisesti, melkein kuin "pakottaa", kunnes se taas tuntuu luontevalta, välit ovat läheisemmät.