Lue keskustelun säännöt.
Toisen mielestä ongelma on fyysisen läheisyyden puute, toisen mielestä henkisen
11.01.2020 |
Munakanaongelma. Miehen kanssa olemme vuosien mittaan etääntyneet. Arki sujuu, ja meillä on ihan mukavaa yhdessä, mutta oikea läheisyys tuntuu puuttuvan.
Minä koen, että hän on henkisesti etäinen. Ei halua jutella hankala muista asioista tai syvällisemmin. Hautautuu omiin juttuihinsa ja jään henkisellä tasolla yksin.
Hän kokee, että en tule tarpeeksi lähelle, spontaanisti hyväile jne.
Kumpikin on sinänsä oikeassa. Fyysinen läheisyys ei tunnu luontevalta minulle ikäänkuin vieraan ihmisen kanssa. Ja toisaalta hän ei koe voivansa turvallisesti jakaa tuntemuksiaan ilman fyysistä läheisyyttä (selvennettäköön että meillä on kyllä seksiä viikottain 1-3krt, se ei ole se ongelma).
Mutta miten tällaista voi ratkoa? Joo, molemmat tsemppaavat vähän ja yrittävät nähdä sen toisen kannan ja joustavat ja venyvät, jotta päästäisiin hyvän kierteeseen. Mutta kovin, kovin vaikealta tuntuu.
Onko teillä muilla vastaavaa, tai ollut? Mikä tähän voisi auttaa?
Kommentit (62)
Jos ette asuisi yhdessä vaan kyläilisitte kun kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä M52: n kanssa, että tämä on pitkälti tahtokysymys. Olimme mieheni kanssa hyvin samantyyppisessä tilanteessa vuosia. Mietin usein mielessäni kuinka tyhmä olen, että olen päästänyt parisuhteeni tähän tilaan. Täytyykö tapahtua, jotakin ikävää, että ymmärrämme taas suhteen ja toisemme tärkeyden? Ilman lapsia olisimme jo eronneet. En tuntenut enää mitään romanttisia tunteita miestäni kohtaan.
Mutta kun olin pyöritellyt pitkään päässäni elämän tärkeitä kysymyksiä ja tullut jälleen kerran siihen tulokseen, että elämässä tärkeintä on Rakkaus, aloin tekemään itsessäni ajattelutavan muutosta.
Mietin muun muassa sitä, että voinko katsoa myöhemmin tätä jaksoa elämässäni ja olla tyytyväinen omaan panostukseeni? Mitä voi menettää siinä että tekee kaikkensa parisuhteen uuden alun eteen? Pystynkö heittämään vanhat katkeruudet ja syytökset oikeasti pois mielestäni, ovatko ne sittenkään niin suuria asioita koko elämässä? Tästä alkoi muutos .. puhuimme miehen kanssa suhteen uudesta alusta ja onnekseni myös hän oli mukana tässä. Saimme uuden pitkän kuherruskuukauden ja täytyy sanoa että viimeiset vuodet ovat olleet elämäni onnellisinta aikaa!
Arki ja stressi ovat murhaa parisuhteelle, pyrkikää siitä eroon ja antakaa toisillenne ja suhteellenne uusi mahdollisuus kun teillä tuntuu kaikesta huolimatta olevan paljon yhteistä!