Kotihoidontuki, mies vaatii vuokraa

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti tiedä pariskunnan, jos mies maksoi vaimolleen palkkaa kotitöistä ja lasten hoidosta ja ihan virallisen kaavan mukaan, ennakonpidätyksineen kaikkineen. Ilmeisesti vaimo teki jotain pientä myös yrityksessä, mutta ei määrällisesti kovin paljon. Tämä oli miehen oma idea ja syynä se, että vaimo ei jäisi puille paljaille eläkeiässä. Vaimo palasi sitten työelämään kun lapset olivat isoja, en tarkkaan tiedä alaa tai pitikö kouluttautua. 

Mä tiedän kaksi pariskuntaa, joissa töissäolija maksoi puolisolleen eläkesäästöjä. Toisessa maksajana mies, toisessa nainen. Molemmilla maksajilla korkeakoulututkinto talousalalta.

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Millä perustelet että Sinä makaat kotona, et käy töissä ja nostat tukia?

Sakoilla viesteillä? Naisvihalla?

Meillä oli lapsi yhteinen projekti ja hoidin kotona, kunnes lapsi oli 3v, kunnes pärjäsi jo päiväkodissa.

Miehen aloitteesta, elettiin miehen rahoilla ja minulla oli käyttöoikeus tiliin ja pankkikortti käytössä. Ja sen muutaman satasen kotihoidontuki oli mun omaa rahaa, jonka käytin hen.koht. menoihin ja suurin piirtein sama summa jäi miehen palkasta hänen omaan käyttöönsä.

Ja nyt jälkikäteen ajatellen, silti hävisin rutkasti esim. urakehityksessä ja eläketurvassa, kun olin 3v kotona.

Mutta eipähän tullut käytyä veronmaksajien kukkarolla, vaan vastuu lapsen vauva vuosista maksoimme itse.

Ja harvat päiväkodit edes ottavat vauvoja hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme kalliin vuokran puoliksi. Tiukilla olen joka kuukausi, mutta ei se muuten olisi oikeudenmukaista miestäkään kohtaan.

Eikö miehesi ole lapsen isä vai miksi pidät epäoikeudenmukaisena sitä, että miehesi maksaisi enempi elämiseen liittyviä kuluja hoitovapaan aikana?

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Vauvaa tai lapsia hoitavat makaavat kotona?

Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia eikä niitä kannata ikinä hankkia noin alkeellisella mielipiteellä.

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Minun mies oli lapsen kanssa kotona siihen asti, että lapsi oli kolme. Hän oli ymmärtänyt luultavammin myös että kotona oleva makaa sen ajan, koska töiden jälkeen minulla oli isompien lasten tarhasta hakeminen, kaupassa käynti, siivoaminen, ruuanlaitto ja pyykinpesu odottamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Jos nyt satut edes olemaan veronmaksaja, niin onko moraalisesti ok. hankkia lapsia ja viedä päiväkotiin hoitoon ja olettaa veronmaksajien maksavan 1800-2200€/kk/lapsi hoitokustannukset, jonka vauvaikäisen hoito maksaa kunnallisessa päiväkodissa.

Missä on vastuu lapsesta vanhemmilla ja ap. tapauksessa miehellä.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Jos nyt satut edes olemaan veronmaksaja, niin onko moraalisesti ok. hankkia lapsia ja viedä päiväkotiin hoitoon ja olettaa veronmaksajien maksavan 1800-2200€/kk/lapsi hoitokustannukset, jonka vauvaikäisen hoito maksaa kunnallisessa päiväkodissa.

Missä on vastuu lapsesta vanhemmilla ja ap. tapauksessa miehellä.?

Miksiköhän ap ei mene sinne töihin ja ota vastuuta? Mies voi hyvin jäädä kotiin makaamaan.

Meillä mies maksoi hoitovapaan aikana kaikki perheen menot, ja kotihoidontuki jäi minulle kokonaan omaan käyttöön. Käytännössä käytin senkin kyllä suurimmaksi osaksi ihan lasten juttuihin tai ruokaan, kun ei itsellä ollut aikaa eikä kiinnostusta mitään shoppailla.

Oli kuitenkin psykologisesti tärkeää että se pieni raha (verojen jälkeen 250€), oli kokonaan omani. Jos ei ole yhtään ihan ikiomaa rahaa niin kokee olevansa jotenkin holhottava ja ansassa.

En jäisi tuollaisella järjestelyllä kotiin. Kannattaa laittaa lapsi hoitoon ja palata töihin/ilmoittautua työnhakijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsi yhteinen projekti ja hoidin kotona, kunnes lapsi oli 3v, kunnes pärjäsi jo päiväkodissa.

Miehen aloitteesta, elettiin miehen rahoilla ja minulla oli käyttöoikeus tiliin ja pankkikortti käytössä. Ja sen muutaman satasen kotihoidontuki oli mun omaa rahaa, jonka käytin hen.koht. menoihin ja suurin piirtein sama summa jäi miehen palkasta hänen omaan käyttöönsä.

Ja nyt jälkikäteen ajatellen, silti hävisin rutkasti esim. urakehityksessä ja eläketurvassa, kun olin 3v kotona.

Mutta eipähän tullut käytyä veronmaksajien kukkarolla, vaan vastuu lapsen vauva vuosista maksoimme itse.

Ja harvat päiväkodit edes ottavat vauvoja hoitoon.

Uutinen: kaikki kunnalliset päiväkodit ottavat vauvoja hoitoon sen jälkeen kun vanhempainvapaa on päättynyt. Päivähoitopaikka taataan laissa jokaiselle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti tiedä pariskunnan, jos mies maksoi vaimolleen palkkaa kotitöistä ja lasten hoidosta ja ihan virallisen kaavan mukaan, ennakonpidätyksineen kaikkineen. Ilmeisesti vaimo teki jotain pientä myös yrityksessä, mutta ei määrällisesti kovin paljon. Tämä oli miehen oma idea ja syynä se, että vaimo ei jäisi puille paljaille eläkeiässä. Vaimo palasi sitten työelämään kun lapset olivat isoja, en tarkkaan tiedä alaa tai pitikö kouluttautua. 

Mä tiedän kaksi pariskuntaa, joissa töissäolija maksoi puolisolleen eläkesäästöjä. Toisessa maksajana mies, toisessa nainen. Molemmilla maksajilla korkeakoulututkinto talousalalta.

Mun vanhemmat on duunareita, mutta isän palkka huomattavasti parempi, joten hän maksaa äidillleni eläkesäästöjä, jotta heillä molemmilla olisi hyvä ja turvallinen olla vanhanakin ❤️

Meillä äiti huolehti meistä kolmesta lapsesta, koska isä teki paljon riessutöitä ja hän sydämellisenä tosimiehenä ja lapsiaan rakastava ymmärtää sen arvon ja kaiken sen vaivan, työn ja taloudellisen uhrauksen, jonka äitini on tehnyt.

Heillä aina ollut yhteiset rahat ja kaikki avointa (äiti hoitaa tilit). Nyt on aikuiset korkeakoulutetut lapset, jotka arvostavat vanhempiaan, talot, mökit, autot, hyvä parisuhde jne.

Itse tämän mallin opittuani en tyytyisi vähempään. Ja eläkeikää kolkuttava isäukkoni pöyristyisi eikä pitäisi minään miestä, joka kiusaa ja kiristää yhteistä lasta hoitavaa vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Millä perustelet että Sinä makaat kotona, et käy töissä ja nostat tukia?

Sakoilla viesteillä? Naisvihalla?

Siinä taas hyvä esimerkki sossupummista, joka olettaa yhteiskunnan hoitavan vauvan ja maksavan siitä kustannukset jo heti kun vauva syntyy ja erityisesti isä voi jatkaa elämäänsä, vaikka on halunnut lapset.

Mistä näitä hulttiomiehiä oikein sikiää, kun muutama vuosikymmen sitten jokaiselle miehelle oli kunnia-asia huolehtia perheestään ja naiset olivat kotirouvia vuosikymmeniä.

Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.

Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Millä perustelet että Sinä makaat kotona, et käy töissä ja nostat tukia?

Sakoilla viesteillä? Naisvihalla?

Siinä taas hyvä esimerkki sossupummista, joka olettaa yhteiskunnan hoitavan vauvan ja maksavan siitä kustannukset jo heti kun vauva syntyy ja erityisesti isä voi jatkaa elämäänsä, vaikka on halunnut lapset.

Mistä näitä hulttiomiehiä oikein sikiää, kun muutama vuosikymmen sitten jokaiselle miehelle oli kunnia-asia huolehtia perheestään ja naiset olivat kotirouvia vuosikymmeniä.

Miesvihaajan räksytukset on aina yhtä huvittavia. Mitä sinä olet tehnyt perheesi elättämiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.

Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.

Oilisiko kenties kannattanut opiskella, säästää ja olla vähän viisaampi?

Miehen lompakolla roikkuminen ei yleensä ole kovinkaan pitkänäköistä.

Sama on aloittajallakin edessä, mutta tätähän palstamammat ei ikinä tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?

Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?

Millä perustelet että Sinä makaat kotona, et käy töissä ja nostat tukia?

Sakoilla viesteillä? Naisvihalla?

Siinä taas hyvä esimerkki sossupummista, joka olettaa yhteiskunnan hoitavan vauvan ja maksavan siitä kustannukset jo heti kun vauva syntyy ja erityisesti isä voi jatkaa elämäänsä, vaikka on halunnut lapset.

Mistä näitä hulttiomiehiä oikein sikiää, kun muutama vuosikymmen sitten jokaiselle miehelle oli kunnia-asia huolehtia perheestään ja naiset olivat kotirouvia vuosikymmeniä.

Miesvihaajan räksytukset on aina yhtä huvittavia. Mitä sinä olet tehnyt perheesi elättämiseksi? 

Hohhoijaa taas! Jos isä on töissä ja lapsi liian pieni päivähoitoon, niin mitäpä luulet, että äidin pitää tehdä? Jättää vauva yksin kotiin ja lähteä töihin, kun ei voi päiväkotiinkaan viedä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.

Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.

Oilisiko kenties kannattanut opiskella, säästää ja olla vähän viisaampi?

Miehen lompakolla roikkuminen ei yleensä ole kovinkaan pitkänäköistä.

Sama on aloittajallakin edessä, mutta tätähän palstamammat ei ikinä tajua. 

Meinaatko ettei miehellä ole velvollisuutta maksaa osaansa lapsen menoista? Mikä sen miehen rooli hommassa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.

Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.

Oilisiko kenties kannattanut opiskella, säästää ja olla vähän viisaampi?

Miehen lompakolla roikkuminen ei yleensä ole kovinkaan pitkänäköistä.

Sama on aloittajallakin edessä, mutta tätähän palstamammat ei ikinä tajua. 

Kerropa logiikka siihen, että NAISEN täytyy säästää, jotta voi hoitaa YHTEISIÄ lapsia kotona? Mikä on miehen vastuu ?