Miksi vain ÄIDIT velvoitetaan mokkapalatalkoisiin ja keksimyyntiin?

Vierailija kirjoitti:

Ihana voimaantumis/miesviha ketju.

Ja nämä ihan vaan mokkapalojen hinnalla.

Kumpi sieltä mahtaa löytyä, joko kotirouva itse tai tämän puoliso?

minä olen kurkkuani myöten täynnä näitä myyntiin pakotettuja äitejä (tai siis, täynnä sitä, että työpaikallakin täytyy ottaa osaa pakkomyyntiin ja että sosiaalista painetta käytetään surutta hyväksi, kun pakkohan jonkun on ostaa, jos et osta, vihaat lapsia (no... silti sanon aina kiitos ei, ei tällä kertaa enkä siis syyllistä äitejä, vaan tätä systeemiä, joka on suomeen kopioitu ulkomailta, samalla lailla äidit jaisätkin painostetaan ottamaan osaa pakkomyyntiin ja se loppuu vain, jos ihmiset alkavat sanoa ei)).

Milloin pitää väistellä äitiä, joka yrittää pakolla myydä kosmetikkaa, pikkuleipiä, palapelejä, pusittettuja metrilakuja, mitätahansa. En jaksa, tuotteet ovat krääsää: en tee niillä mitään, en tykkää kaupattavista leivonnaisista enkä keksi lähipiiristäni uhria, kenelle ne antaisin lahjaksi.  Hitto, jos lapset ei pääse matkalle ilman pakkomyyntiä , niin jätettäkööt matkat tekemättä. Ihan samalla lailla inhoan katukapustelua ja kerjäämistä kuin tätäkin kaupustelun muotoa. En syytä pakkomyyviä äitejä ja isiä, vaan sitä miten surkeita myyntiartikkeleita yrittävät kaupustella. Vähän luovuutta kehiin, jotain sellaista myyntiin mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat ja sitten myyntipiste pystyyn.

meillä (kun asuttiin ulkomailla), vuokrattiin kirpputoripöytä ja sinne sitten luokan jokainen perhe toi myyntiin itselleen ylimääräistä tavaraa. Kukaan ei saanut kytätä kuka toi mitäkin ja kuka lahjoitti arvokkaimpaa (siellä oli tyyppejä, jotka tällaista harrastivat), pääasia oli, että jokainen osallistui. Kun oli vielä kaikkien tiedossa, että tulot menevät lasten harrastusmatkan kustannuksiin, ihmiset vartavasten kävivät katsomassa sieltä itselleen tavaraa ja kehuivat, että kerrankin jotain muuta kuin niitä iänikuisten pakkokeksien ja leivonnaisten ostamista, kerrankin jotain tavaraa, jolle voi keksiä käyttöä omassa kodissa.

Pakkoleipomista? Nimien keksimistä listoihin? Vessapaperia varastot pullollaan?

Mitä mä just luin?

Mun kouluaikana meidän luokalla ei ollut vastaavia kerjuita, naapuriluokka kauppas vessapaperia ja karkkia, osa oppilaista stressaantui kun huomattiin miten toinen on saanut enemmän myyntiä kuin itse. Meidän koulusta tämä touhu loppui kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan sua ollut velvoittanut, mut itse viljelet asennetta ei "ei isä osaa, ei se voi". Opetelkoon.

Isä ei EHDI. Jos itse olisin se arkikotivanhempi, MINÄKÄÄN EN EHDI. Kuten sanottu koko perheen pyöritys ja kolmen koululaisen hommat yhden ihmisen harteill. Oli se kunpi tahansa, EI EHDI.

Miten niin vaikea ymmärtää? Kaikki kotiäitejä?

Ap

Ottamatta kantaa leivonnaisten myynnin kannattavuuteen, mun mielestäni ihmiset käyttää ihan liikaa tätä "en ehdi"- lässytystä.

Teen töitä 10-14h päivässä plus matkat. Minulla on kaksi lasta, kaksi koiraa ja kissa. Ehdin hyvin siivota kotona, leipoa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, lenkittää koirat, käydä lasten kanssa uimassa/ kirjastossa tms.

Jne. Jne.

En ole superihminen ja nukun ihan normaalisti, en vaan aidosti ymmärrä.

Mihin te ne kaikki päivän tunnit tungette? Jonkun mutakakun taikinan tekee kymmenessä minuutissa ja eikun uuniin. Valmis. Kumma on jos ei muka ehdi.

Jos vuorokaudessa on 24 tuntia niin 14 tunnin työpäivän ja 8 tunnin yöunien jälkeen aikaa jää 2 tuntia, miinus matkat työpaikalle eli käytännössä ehkä max 1,5 tuntia. Aika superihminen täytyy olla jos siinä ajassa lenkittää koirat (kolme kertaa), ruokkii lapset, syö, leipoo mokkapaloja, siivoaa ja käyttää lapset kirjastossa 🤔 jos tekee vain 10 tunnin päivän kuin aikaa toki jää jo ruhtinaalliset 5 tuntia, siinä nyt ehkä voi ehtiäkin jos juoksee koko ajan.

Minäkin pystyn tuohon. Työmatka 10min enkä tarvitse unta kahdeksaa tuntia. Ihan näin sivumennen sanoen. Eikä siellä kirjastossa joka päivä käydä. Onko pakko takertua yhteen mainintaan?

Vierailija kirjoitti:

Pakkoleipomista? Nimien keksimistä listoihin? Vessapaperia varastot pullollaan?

Mitä mä just luin?

Tuo vessapaperia varastot pullollan ei ole urbaanilegenda vaan totta. Mullakin ollut 50 pkt konetiskitabletteja varastossa, joudun aina ostamaan pakkomyytävien minimimäärän itse kun ei ole sukulaisia/tuttuja kelle kaupittelis.

Syötävät sentään häviää aikanaan(Lakut, keksit, suklaa tms) mutta pahimpia on heijastinpipot, sukat jne... mikä riemu kun on 15 pipoa eteisen komerossa. Mutta kun on pakko, ja rahalla ei saa sitä lapsen osuutta maksaa, eli on palko myydä. Käytännössä ostan aina kaiken itse... arvaa v*tuttaako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkoleipomista? Nimien keksimistä listoihin? Vessapaperia varastot pullollaan?

Mitä mä just luin?

Tuo vessapaperia varastot pullollan ei ole urbaanilegenda vaan totta. Mullakin ollut 50 pkt konetiskitabletteja varastossa, joudun aina ostamaan pakkomyytävien minimimäärän itse kun ei ole sukulaisia/tuttuja kelle kaupittelis.

Syötävät sentään häviää aikanaan(Lakut, keksit, suklaa tms) mutta pahimpia on heijastinpipot, sukat jne... mikä riemu kun on 15 pipoa eteisen komerossa. Mutta kun on pakko, ja rahalla ei saa sitä lapsen osuutta maksaa, eli on palko myydä. Käytännössä ostan aina kaiken itse... arvaa v*tuttaako.

Ehdota seuraavaksi arpajaisia ja vie kaikki pipot ja muut turhakkeet palkinnoiksi.

Järjettömiähän nuo myynnit on, kukaan muu niillä ei rikastu kuin tavaraa välittävä firma.

Jep, järjetöntä touhua. Minäkin olen täysin kyllästynyt kaikenmaailman myyntiin. Sukulaisissa on oriflamea, tupperia ja mitä lie kynttilämyyntiä ja inhoan yli kaiken niitä kyselyjä. Eräs teki vielä niin kätevästi että laittoi kummityttöni niitä minulle tuputtamaan että hänkin tienaisi omaa rahaa, ahdistavaa mutta olen kyllä pitänyt pintani. Sitten kolme koululaista, kaikilla jotain myyntiä, tapahtumaa ja keräystä menossa. Myös harrastuksissa.

Osallistuisin niin mielelläni rahalla, en missään nimessä myy kellekään niitä tuotteita. Itselle ostetaan vähän, en todellakaan ala muilta kyselemään. Lapselle on lupa kerran vuodessa käydä naapurista kysymässä haluaako ostaa.

Ehkei minussa ole hitustakaan kauppamiestä eikä taida tulla lapsistakaan. Itse en myöskään osta toisten leipomuksia, loppui siihen kun pari kertaa löytyi hiuksia, kissankarvoja sekä raakoja pullia. Joten en tue sitenkään mitään keräyksiä.

Joku roti tähän touhuun on saatava. Koulu on muutenkin todella osallistava, 4 kertaa vuodessa on koko perheen koulupäivä, myös oppimiskeskustelut pari kertaa vuoteen, koko ajan pitää olla jotain tavaraa tms sinne viemässä. Sama harrastuksissa, erikoispäiviä vähän väliä.

Omaa lapsuutta kun muistelee niin oli aika erilaista. Ei vanhemmat norkoilleet koulussa vähän väliä.

Jep, ei ollu mun vanhemmilla arviointikeskusteluja vaan todistuksen allekirjoitus. Nyt täytän omani kanssa ensin itsearviointilaput kotona, sitten menen kesken työpäivän keskustelemaan opettajan kanssa. Lisäksi Wilmaviesti kilahtaa vähintään kerran päivässä, joskus kalkattaa koko päivän. En osaa leipoa, odotan kauhulla jo luokkaretkikeräystä. 

En tiedä minkä ikäisillä noita mokkapaloja teetetään tänä päivänä, mutta meillä ainakin mokkapalamyyntiä oli 5. ja 6. luokilla ja ihan itse osattiin sen ikäisenä tehdä kaverin kanssa eikä äitiä tarvittu mihinkään. 2000-luvulla tämä ja kyllä 2020:kin sen ikäinen osaa.

Sosiaaliset paineet tulee pelosta mitä muut ajattelevat. Kun muiden itsensäkohottamisajatuksista ei välitä, niin elämä on paljon helpompaa. Sääliksi käy.

en leivo eikä kiinnosta tippaakaan mitä luokan puuhamammat siitä ajattelevat.

https://yle.fi/uutiset/3-11080128

En jaksanut lukea kaikkea. Muistan oman lapseni leirikoulun suunnittelun. Muutama innokas äiti oli suunnittelemassa jos jonkinlaisia myyjäisiä ja tuotemyyntejä. Olin sitä mieltä, että kaikkien vanhempien mielipidettä olisi syytä tiedustella, jottei myyjäisiin osallistumattomuudesta tarvitsisi jälkikäteen valittaa. Eipä minua kuunneltu. Toiseen kokoukseen menikin lapsen isä samoin ajatuksin, oli ainut mies. Häntä kuunneltiin kuin profeettaa, eikä kukaan sanonut vastaan, toisin kuin minulle. Lyhyesti: mies suunnittelukokouksiin ja johan alkaa homma pyöriä, kuten mies haluaa. Miehet harvemmin innostuvat älyttömistä tuotemyynneistä.

Naiset itse pitävät yllä näitä vanhoja rooleja, että nimenomaan naisten pitäisi leipoa ja hyysätä muita. Itse pyrin osallistumaan näihin talkoisiin niin vähän kuin vaan pystyn ja hoitamaan asiat rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Koska jos mies velvotettaisiin, se rakentas koneen joka tekis tuhatmäärin mokkapaloja ja sitten tuhois välit kaikkiin muihin äityleihin jotka ei saa käsin väännettyä kuin pari pellillistä.

t.DI

Ehkä joku käytännöllinen mies juu, mutta DI ei nyt saisi aikaan mitään oikeasti toimivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pikainen päässälasku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan sua ollut velvoittanut, mut itse viljelet asennetta ei "ei isä osaa, ei se voi". Opetelkoon.

Isä ei EHDI. Jos itse olisin se arkikotivanhempi, MINÄKÄÄN EN EHDI. Kuten sanottu koko perheen pyöritys ja kolmen koululaisen hommat yhden ihmisen harteill. Oli se kunpi tahansa, EI EHDI.

Miten niin vaikea ymmärtää? Kaikki kotiäitejä?

Ap

Ottamatta kantaa leivonnaisten myynnin kannattavuuteen, mun mielestäni ihmiset käyttää ihan liikaa tätä "en ehdi"- lässytystä.

Teen töitä 10-14h päivässä plus matkat. Minulla on kaksi lasta, kaksi koiraa ja kissa. Ehdin hyvin siivota kotona, leipoa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, lenkittää koirat, käydä lasten kanssa uimassa/ kirjastossa tms.

Jne. Jne.

En ole superihminen ja nukun ihan normaalisti, en vaan aidosti ymmärrä.

Mihin te ne kaikki päivän tunnit tungette? Jonkun mutakakun taikinan tekee kymmenessä minuutissa ja eikun uuniin. Valmis. Kumma on jos ei muka ehdi.

Eli siis olet keskimäärin 12 tuntia töissä, heräät varmaan ainakin tuntia ennen työpäivän alkua, nukut normiunet noin 8 tuntia, siihen työmatkat noin tunti, koirien ulkoiltukset toivottavasti vähintään tunti. Kappas 23 tuntia onkin jo kasassa ja jäikin vielä kokonainen tunti lapsille, kauppaan, ruoanlaittoon, uimiseen, kirjastoon ja siihen leipomiseen ym.

Ehei. Herään joo noin tunti ennen töiden alkua, siitä ulkoilutan koiria n. 20 min, pesen hampaat, meikkaan ym. vartissa. Työmatkaan menee suunnilleen 20 minuuttia. Juoksemalla vähemmän. Aamukahvin juon töissä.

Eli; koko työpäivään+ aamutoimiin menee keskimäärin 13,5h. Jäljelle jää 10,5 tuntia hyvää aikaa.

Siitä tunti koirien ja lasten kanssa ulkona, samalla voi käydä kaupassa. Enkä nuku kahdeksaa tuntia yössä, 6-7 on se perus.

Plus, ihmetyttää tässä keskustelussa se, että olenko ainoa jolla on säännöllisesti myös vapaapäiviä? Kaikki muut painaa duunia seitsemän päivää viikossa?

Sääliksi käy koiria, kun saavat vain tuon 20 minuutin lenkin. 

Minä tein vataavassa tilanteessa (ja muiden tuomitsemana) niin, että ostin piirakan kaupasta, paloittelin sen ja vein myyntiin. ..ttuako se kenellekään kuuluu, missä se on leivottu. Kun ei raha kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska laumasieluiset naiset on helppo pakottaa ryhmäpaineen avulla moiseen. Kuvitelkaapa jos tehtaalla Mikko ja Rauno koittais pakottaa Pertsaa, jota siis ei kiinnosta leipominen pätkääkään, moiseen :D

Miehet ovat laumasieluisempia kuin naiset. Se on biologinen fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa sinne toiseen kaupunkiin ja mies reissaa jatkossa?

Nyt pikkuleivät töissä ja siellä toisessa kaupungissa naapureille?

Opeta lapsi leipomaan? Tai mies? Jos osaa lukea reseptin, niin aika äkkiä sitä oppii tekemään vaikka muffinsseja.

Mies hoitaa arkisin yksin koko perherumban, en todellakaan pysty leipomaan, hyvä kun selviää kaikesta perustyöstäkään. Ap

Siis kirjoitusvirhe tuli, mies ei pysty. Enkä pystyisi itsekään jos roolit olisi toisinpäin. Kolmen koululaisen kouluasiat (läksyt, lustimet, wilmaviestit) on jo itsessään kuormittavia kun vain yksi aikuinen vastaa arkena kaikesta.

Huomaan vastaajista että monella ei ole käsitystä miten rankkaa on koko perheelle jos toinen aikuinen muualla töissä.

Ap

Tai jos toista vanhempaa ei ole. Joko konkreettisesti (kuollut tai ei välejä), tai sitten ei ole mukana millään järkevällä tavalla.

Mulla on sentään olemassa täyspäinen eksä ja meillä vuoroviikkojärjestely. Mutta kummallakaan vanhemmalla ei ole aikaa noihin rahankeruupipertelyihin. Rahaa on. Toistaiseksi se on kelvannut.

Ilman lapsia oltavat viikot molemmat painavat pelkästään 11-12 h työtunteja viis päivää viikossa. Koska lapsiviikolla päivät jäävät todella vajaiksi. Me ollaan molemmat lastemme kanssa, heidän ei tarvitse kärsiä erosta yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

Nää talkoilut todellakin haisevat jollekin amerikkalaiselle/keskieurooppalaiselle kotirouvakulttuurille.