Täydellinen mies, mutta paljon vanhempi. Mitä tekisit?
Olen harrastukseni myötä tutustunut mieheen, ja olemme ihastuneet toisiimme. Voisi sanoa, että jopa rakastuneet.
Meillä on yhteiset arvot, elämäntavat, asenne elämään. Kaikki tuntuu helpolta, luontevalta ja kaikin tavoin hyvältä hänen kanssaan ja hänen lähellään. Olemme keskustelleet avoimesti monista asioista ja hämmästelleet sitä, miten näin voikin yhtäkkiä käydä. Molemmilla ollut ihan samanlaiset tunteet jo pidemmän aikaa toista kohtaan.
Olemme suudelleet, hyväilleet, emme ole harrastaneet s****ä.
Mutta. Paljastui asia mitä en ikipäivänä olisi uskonut. Mies on noin 25 vuotta minua vanhempi.
Kuvittelin, että ikäeroa olisi ehkä 10, maksimissaan 15 vuotta.
Meillä molemilla on lapsia, en halua enempää joten se ei muodostu ongelmaksi. Mutta tulevaisuus arveluttaa. Vaikka mies on terve, todella hyväkuntoinen ja nuorekas ikäisekseen, niin pelottaa kuinka nopeasti ikääntyminen iskee. Toki jotkut ovat virkeitä ja hyvinvoivia oikeasti vanhanakin ja toiset huonossa kunnossa nuorenakin, mutta fakta nyt on mikä on.
Sitten taas tuntuisi äärimmäisen pahalta lopettaa tätä vain sen vuoksi, että toinen on sen ikäinen kuin on. Minkäpä hän sille mahtaa. Eikä koskaan kukaan tiedä, missä järjestyksessä täältä lähdetään.
Tuntuu, että olemme löytäneet toisistamme sielunkumppanit. En ole tuntenut tällaista yhteyttä ennen kehenkään.
Tilanne on todella vaikea. Kertokaapa, mitä tekisitte minun sijassani?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi päättää puolestasi. En tajua mitä sä haluat täältä vastauksena, hyväksyntää? Tee kuten teet mutta älä vingu muilta neuvoja tai hyväksymistä. Itse en ole ikärasisti suuntaan tai toiseen. Nytkin olen itseäni vanhemman seurana. On mulla kyllä yksi vähimmäis vaatimus naisen iästä. Pakko olla vähintään täysi-ikäinen jos meinaa ajaa tällä laitteella.
M48
Haha, toi oli hyvä :D
Täältä ei kannata ainakaan hakea minkäänlaista hyväksyntää varsinkaan ikäeroparisuhteelle. Ihmiset heijastavat niin vahvasti omia epävarmuuksiaan ja asenteitaan tähän aiheeseen liittyen, että et kohta erota omia fiiliksiäsi muiden fiiliksistä. Toisaalta jos hän on sinulle sielunkumppani ja hän tuntee samoin, niin miksi edes kyselisit neuvoa anonyymiltä nettipalstalta? En voisi ainakaan itse kuvitella missaavani sielunkumppaniani sen perusteella, että mitäköhän muut tästä meidän jutusta nyt ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
No haluatko elää tässä päivässä vai tulevaisuuden spekulaatioissa?
Niin kuin sanoit, et tiedä miten tulevaisuus menee. Elämä voi olla antoisaa, ihanaa ja mies pysyä terveenä pitkään. Tai sitten tapahtuu jotakin. Joko vanhuus iskee rytinällä tai muuta tapahtuu, joka vie maton alta.
Itse haluaisin olla onnellinen tässä hetkessä. En ole ikinä kokenut sielunkumppanuutta kenenkään kanssa. Jos sellainen tulisi kohdalle, en varmaankaan pystyisi luovuttamaan niin helpolla pelkän ikäeron takia.
Näin minäkin ajattelen, eikä tässä mikään jarruttaisi minua hetkeäkään jos minulla ei olisi lapsia.
He ovat isänsä menettäneet, pieninä kylläkin etteivät muista häntä muuten kuin kuvista. Mietin tätä ainoastaan heidän, en itseni vuoksi. Toinen puoli minusta sanoo että rakkaus on aina hyvä ja kaunis asia ja nyt pitää antaa mennä, toinen puoli pelkää jos lapset kokevat menetyksen kovin pian. Mies pitää lapsista, mutta ei ole (vielä) tavannut lapsiani.
En hae täältä mitään hyväksyntää, vaan ihan keskustelua aiheesta koska tämä on keskustelupalsta. Itse toki päätökseni teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi päättää puolestasi. En tajua mitä sä haluat täältä vastauksena, hyväksyntää? Tee kuten teet mutta älä vingu muilta neuvoja tai hyväksymistä. Itse en ole ikärasisti suuntaan tai toiseen. Nytkin olen itseäni vanhemman seurana. On mulla kyllä yksi vähimmäis vaatimus naisen iästä. Pakko olla vähintään täysi-ikäinen jos meinaa ajaa tällä laitteella.
M48
Haha, toi oli hyvä :D
Täältä ei kannata ainakaan hakea minkäänlaista hyväksyntää varsinkaan ikäeroparisuhteelle. Ihmiset heijastavat niin vahvasti omia epävarmuuksiaan ja asenteitaan tähän aiheeseen liittyen, että et kohta erota omia fiiliksiäsi muiden fiiliksistä. Toisaalta jos hän on sinulle sielunkumppani ja hän tuntee samoin, niin miksi edes kyselisit neuvoa anonyymiltä nettipalstalta? En voisi ainakaan itse kuvitella missaavani sielunkumppaniani sen perusteella, että mitäköhän muut tästä meidän jutusta nyt ajattelee.
Mulla on näitä omia periaatteita joista olen saanut kuulla. Toiset tykkää ja joku jopa inhoaa. Ei voi mitään. Oma elämä niin ihan pakko päättää itse mitä sillä tekee. kyllä mä kuitenkin siihen pyrin etten tahallani ketään loukkaa.
M48
Tämän on pakko olla provo, toi nuorena kuollut edellinen mies on liian paksua.
Itekin jo noin vanha ja vielä pitää tuollaisia kysellä...
Minä olen sen verran käytännön ihminen, että ajattelen asioita vähintään 10 v eteenpäin. Tuo mies olisi sitten 75 v, en tiedä yhtään sen ikäistä miestä, joka olisi lähellekään terve. Ja pahinta ei ole edes ne varsinaiset fyysiset sairaudet, vaan pahinta on muistisairaudet. Se on ihan hirveää, luonne muuttuu, tulee aggressiivisuutta, luulotautia, harhoja jne. Eihän sitä kaikille tietenkään tule, mutta melko suurelle osalle kyllä ja jo alta 70-vuotiaanakin. Itse olisin ennemmin yksin kuin noin paljon vanhemman kanssa. Sulla on vielä elinaikaa parhaimmillaan sellaiset 40-50 v ja siitä todennäköisesti suht terveitä vuosia 25-30. Ihan voi katsoa tilastoista ne sairastumiset ja kuolemat, ei tarvi ajatella sitä yhtä tuttua, joka kuoli jo kolmekymppisenä tai sitä yhtä sukulaista joka eli terveenä 100-vuotiaaksi. Aina on poikkeuksia suuntaan ja toiseen, mutta tilastot kertoo karun totuuden. Ja entä seksi...sulla on parhaat vuodet siinä meneillään, miehellä jo kaukana takanpäin, puhumattakaan vielä muutama vuosi lisää ikään.
Anteeksi, muttatulee vaikutelma että kattelet asioita pinkkilasien läpi. Kun kaikki on niin ihanaa ja sopivaa. Parin vuoden päästä olet varmasti toista mieltä. Kannattaa odotella. En alkaisi muutenkaan noin papan kanssa.
Olen itse 79-vuotias mies ja seurustelen parhaillaan kolmikymppisen ihanan naisen kanssa. Harrastan kestävyysjuoksua. Puolisoni ei jaksa juosta edes kymppiä. Rakastelemme useamman kerran viikossa. Lapsia emme halua. Uskon että minulla on vielä 30 vuotta edessä, jos käytän Juice Plus kapseleita.
olen 78-vuotias trollimummo ja kelpuutan seurakseni vain 18-20 vuotiaita viriilejä klopstereita jotka pysyvät vauhdissani.
Täydellistä miestä tai ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta jos rakkautta on oikeasti, ei siinä ikä merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap käy tosissaan sääliksi. Mikä hirvittävän huono tuuri. Löytää elämänsä miehen, päätyy omaishoitajaksi ja siinä meni ainoa elämä.
Jos nyt muutaman vuoden joutuu toimimaan omaishoitajana, niin siinäkö sitten menee koko elämä? Leskenä voi sitten taas aloittaa alusta ja etsiä uuden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa sitä s****ä niin kyllä totuus valkenee. Vanhan miehen löysä, roikkuva takapuoli ja vitjamunat.
Tulee ikuisesti mieleen se kuuluisa kohtaus Sex and the City-sarjasta, missä Samantha aloitti suhteen vanhan sedän kanssa, ja "ekan kerran" jälkeen (joka tapahtui yöllä pimeässä), aamulla, valoisan aikaan setä menee aamulla wc-hen ja Samantha näki sedän roikkuperseestä...Samantha hän lähti samantien, ja suhde loppui siihen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap käy tosissaan sääliksi. Mikä hirvittävän huono tuuri. Löytää elämänsä miehen, päätyy omaishoitajaksi ja siinä meni ainoa elämä.
Jos nyt muutaman vuoden joutuu toimimaan omaishoitajana, niin siinäkö sitten menee koko elämä? Leskenä voi sitten taas aloittaa alusta ja etsiä uuden kumppanin.
Joo, ei kannata. Ja voi joutua vaikka 15vuotta toimimaan. Voit sanoa Goodbye omalle elämälle sen aikana ja jälkeen.
Elämme ainoastaan tänään. Eilinen on jo mennyt. Huominen on haavetta.
En jättäisi elämättä tänään täysillä!
Onko tosi rikas? Jos on, niin äkkiä vihille ja vaadi vielä testamentti, jossa sinä perit kaiken. Ja sitten laitat Nitrot piiloon ja nait aivot pihalle.
Vaimoni sairastui ja on ollut liikuntakyvytön vuosikausia.
Palstan mukaan minun ei olisi ”kannattanut” jäädä omaishoitajana vaihtamaan vaippoja. Minullahan ei ole kuin tämä elämä.
Siis Minä, mä ja mulle!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 79-vuotias mies ja seurustelen parhaillaan kolmikymppisen ihanan naisen kanssa. Harrastan kestävyysjuoksua. Puolisoni ei jaksa juosta edes kymppiä. Rakastelemme useamman kerran viikossa. Lapsia emme halua. Uskon että minulla on vielä 30 vuotta edessä, jos käytän Juice Plus kapseleita.
Pappa sulla on jäänyt lääkkeet ottamatta
Näissä ikäeroparisuhteisiin liittyvissä ketjuissa huomaa, kuinka ihmiset heijastavat helposti omia pelkojaan toisen tilanteeseen. On ihan fiksua ottaa huomioon se, että vanhempi osapuoli kuolee hyvin suurella todennäköisyydellä ennen nuorempaa ja voi myös sairastella vakavasti ennen tätä. Kypsät aikuiset ihmiset osaavat kuitenkin keskustella tästä toistensa kanssa ja miettiä tulevaisuudenkin kuvioita realistisesti. Jotenkin tuntuu, että tämä unohtuu monilta vastaajilta. Vaikka olisikin rakastunut, niin se ei automaattisesti sulje pois kykyä pitkän tähtäimen suunnitelmien tekoon. Toisaalta liika tulevaisuudessa eläminenkään ei ole viisasta ja se alkaa nakertaa helposti suhdetta myös samanikäisten välillä.
Joskus näissä keskusteluissa havaitsee myös aika inhottavaa suhtautumista nuorempaan osapuoleen. Suorastaan kieli pitkällä odotetaan, että se vanhempi partneri sairastuisi, jotta päästäisiin ilkkumaan, että "mitäs minä sanoin, omaishoitajaksi jouduit!" Vitjamunajuttuihin en jaksa kommentoida mitään muuta kuin sen, että taattua av-laatua. Pikemminkin se olisi yllätys, jos sellaisia ei näihin ketjuihin tippuisi.
Hyvä trolli.. No eipä varmasti näy ikä vanhassa papassa.. mutta jos seksiä ei halua eikä aktiviteettejä niin hyvä valinta. Hoitopaikat nykyään tiukassa, eikä omaishoitajana ole helppoa. Tietty nuorempikin voi sairastua, mutta vanha sairastuu varmasti jossain vaiheessa.