Lue keskustelun säännöt.
Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?
Hei kaikki poikien äidit!
Olen tekemässä kirjaa poikien vanhemmuudesta. Kirjassani sivutaan myös sitä, miltä äidistä tuntuu, jos perheeseen ei synny yhtään tyttöä. Olen keräämässä nimettömiä kommentteja aiheesta (joista osa julkaistaan kirjassa). Jos olet halukas kertomaan lyhyesti ajatuksiasi: mitä ajattelet siitä, että sinulla ei ole tyttöä? Oletko yrittänyt vaikuttaa lapsen sukupuoleen, kun lasta on toivottu? Onko lapsen sukupuolella ylipäänsä suurta merkitystä? Entä miten ulkopuoliset ovat kommentoineet perhettäsi, jossa ei ole tyttölasta?
Kiitos jo etukäteen niille, jotka asiaa haluavat kommentoida! Ja toki voin tarvittaessa antaa yhteystietoni, jos haluat kommentoida asiaa suoraan minulle.
Kommentit (352)
Olen yhden pojan ja yhden tytön äiti. Mielessäni olen toivonut, etten saisi pelkkiä poikia tai pelkkiä tyttöjä, mutta en olisi ollut kovin pettynyt, vaikka jompi kumpi asioista olisi toteutunut. Ihmettelen minäkin tätä naisten naisvihaa ja itseinhoa täällä. Lapset ovat aina yksilöitä, en ole kasvattanut lapsia stereotyyppisiin rooleihin. Itse en kokenut prinsessaroolia lapsena omakseni, mutten ollut poikatyttökään, jotain siltä väliltä. Kuten en nytkään ole äärimmäisen naisellinen nainen, minussa on feminiinisiä ja maskuliinisia puolia. Ärsyttää nämä hokemat, että tytöt on aina hankalampia kuin pojat jne. Nämä äidit kylvävät naisvihaa ja pahimmassa tapauksessa ovat ylpeitä siitä. Kun odotin toista lastani, tyttöä, ja kävin pienen poikani kanssa kaupassa, myyjä kysyi lapseni sukupuolta ja sitten alkoi vimmaisesti puhumaan miten kauheita tytöt ovat. Tuntui pahalta tuollainen asenne, hänkin on joskus ollut pikkutyttö. En ole halunnut ottaa selville lapsen sukupuolta raskausaikana, olen suorastaan kieltänyt sairaanhoitajaa/kätilöä kertomasta. Haaveenani oli kolme lasta, mutta se ei ole toteutunut eikä varmaan toteudu (olen kohta jo 48 v.). Kolmannen lapsen sukupuolella ei olisi ollut merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luoja naiset on noloja! Miehet ei teidän nimeänne suosi. Luuletteko oikeasti, että miehet olisi ok sen kanssa, että muut miehet pilkkaa poikalapsia? Naiset on itsekin perheessä naisvihaajia ja vielä kehuvat miten itse osaavat valita sen. Tyttöjä inhotaan koko maailmassa. Teillä ei ole mitään itsekunnioitusta. Naisen joka alentaa naisia tulisi järjen mukaan luopua elämästään. Sinähän olet arvoton nainen?
Lisäksi huomaa, miten tyttöjä saa yleistää hankaliksi, vaikeiksi jne. ja pojat nähdään AINA yksilöinä. Ei miehille laiteta mitään negatiivisia yleistyksiä. Herätys nyt hei.
On ainakin selvää miten lapset ovat niin hirveitä kiusaajia. Kai nyt heteroperheen viha heijastuu lapsiin. Te heteroperheet olette kauheita sukupuolittajia ja sekopäisiä naisvihaajia. Miksi miehenne ei valitse teidän sukunimeänne? Eihän sukupuolella ole väliä?
Pojathan ne on vaikeita. Väkivaltaisia, dramaattisia, masturboi kaikelle, ahdistelevat naisia, haluavat lapsena vain minäminä-syiden takia. Lapsen edulla ei mitään väliä.
No mutta onneksi sinä olet tasapainoinen! 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hirveän pahalta, kun joku on pettynyt kuulessaan, että saa pojan kun olisi halunnut tyttöä tai toistepäin, kun olen itse joutunut hautaamaan oman lapseni. En ymmärrä, miten joku voi pettyä, kun saa elävän lapsen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että toivoo tiettyä sukupuolta.
Minäkään en ymmärrä tätä asiaa, että joku suorastaan pettyy jos saa terveen lapsen. En voi käsittää ja minusta se on toisaalta surullista, että monen lapsi voi kuolla tai sitten ei saa lainkaan lapsia ja jotkut pettyvät lapsen saadessaan. Jotenkin on myös vaikeaa ymmärtää täällä monien viestejä.
Se on varmaan hirveän vaikeaa ymmärtää, kun näköjään on sellaisessa asemassa että on oikeutettu ja valtuutettu kertomaan muille, miltä muista pitäisi tuntua, koska asiat vois olla miljoona kertaa pahemminkin.. aina löytyy joku suuri tragedia, jonka vuoksi joku ei saisi tuntea mitään "vähäpätöisemmästä" asiasta. Yksi itsekeskeisyyden muoto lienee tuokin.
Täällä on ollut monia tarinoita ihmisiltä, joilla on mitä erilaisimmat perustelut sille, miksi ovat tunteneet ja ajatelleet niin kuin ovat. Osalla on kyseessä ollut oman taustaan liittyvää painolastia, jota on täytynyt käsitellä jopa ammattiauttajan kans. Luuletko et ulkopuolisen taholta tuleva syyllistäminen auttaisi yhtän asiaa?? Toki perustelu "koska sukupuolen .. edustajat ovat vaan tyhmiä" ei kuulu nyt tähän.
Vierailija kirjoitti:
Luoja naiset on noloja! Miehet ei teidän nimeänne suosi. Luuletteko oikeasti, että miehet olisi ok sen kanssa, että muut miehet pilkkaa poikalapsia? Naiset on itsekin perheessä naisvihaajia ja vielä kehuvat miten itse osaavat valita sen. Tyttöjä inhotaan koko maailmassa. Teillä ei ole mitään itsekunnioitusta. Naisen joka alentaa naisia tulisi järjen mukaan luopua elämästään. Sinähän olet arvoton nainen?
Lisäksi huomaa, miten tyttöjä saa yleistää hankaliksi, vaikeiksi jne. ja pojat nähdään AINA yksilöinä. Ei miehille laiteta mitään negatiivisia yleistyksiä. Herätys nyt hei.
On ainakin selvää miten lapset ovat niin hirveitä kiusaajia. Kai nyt heteroperheen viha heijastuu lapsiin. Te heteroperheet olette kauheita sukupuolittajia ja sekopäisiä naisvihaajia. Miksi miehenne ei valitse teidän sukunimeänne? Eihän sukupuolella ole väliä?
Pojathan ne on vaikeita. Väkivaltaisia, dramaattisia, masturboi kaikelle, ahdistelevat naisia, haluavat lapsena vain minäminä-syiden takia. Lapsen edulla ei mitään väliä.
:'D
Sanokaa et tää on vitsi...
Sellasta vähän liian ilmiselvää ironiaa..
Täällä kahden tytön äiti. Myönnän, että ekan kohdalla toivoin tosi paljon tyttöä ja pettymys olisi varmaan tullut jos olisi ollut poika. Toki kaikki toivomme ensisijaisesti tervettä lasta. On kuitenkin inhimillistä että sukupuoltakin toivotaan. Toisen kohdalla toivoin pikkuisen enemmän poikaa, mutta toki tyttökin on ihana. Ja kuten moni sanoo, kun lapsi on syntynyt ei toiveella enää ole merkitystä. Sitä lasta rakastaa juuri sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden pojan ja yhden tytön äiti. Mielessäni olen toivonut, etten saisi pelkkiä poikia tai pelkkiä tyttöjä, mutta en olisi ollut kovin pettynyt, vaikka jompi kumpi asioista olisi toteutunut. Ihmettelen minäkin tätä naisten naisvihaa ja itseinhoa täällä. Lapset ovat aina yksilöitä, en ole kasvattanut lapsia stereotyyppisiin rooleihin. Itse en kokenut prinsessaroolia lapsena omakseni, mutten ollut poikatyttökään, jotain siltä väliltä. Kuten en nytkään ole äärimmäisen naisellinen nainen, minussa on feminiinisiä ja maskuliinisia puolia. Ärsyttää nämä hokemat, että tytöt on aina hankalampia kuin pojat jne. Nämä äidit kylvävät naisvihaa ja pahimmassa tapauksessa ovat ylpeitä siitä. Kun odotin toista lastani, tyttöä, ja kävin pienen poikani kanssa kaupassa, myyjä kysyi lapseni sukupuolta ja sitten alkoi vimmaisesti puhumaan miten kauheita tytöt ovat. Tuntui pahalta tuollainen asenne, hänkin on joskus ollut pikkutyttö. En ole halunnut ottaa selville lapsen sukupuolta raskausaikana, olen suorastaan kieltänyt sairaanhoitajaa/kätilöä kertomasta. Haaveenani oli kolme lasta, mutta se ei ole toteutunut eikä varmaan toteudu (olen kohta jo 48 v.). Kolmannen lapsen sukupuolella ei olisi ollut merkitystä.
Minä taas koen, että tyttöä pidetään nykyään halutumpana sukupuolena ja minä usean pojan äitinä olen saanut todella kurjia kommentteja poikakatraasta mm. onhan sinulle vielä aikaa tehdä se tyttö, kai nyt tulee jo tyttö, teettäkö niin monta että tulee tyttö, taasko poika?
En ole ikinä tuntenut minkäänlaista naisvihaa enkä nosta poikiani millekään jalustalle, mutta kyllä minulle tulee kamala olo kun luen täältä palstalla
miten surkeita pojat ovat, laiskoja ja ressukoita. Naiset pärjää kaikessa paremmin. Yritän parhaani kasvattaa pojistani tasa-arvoisia, mutta kyllä he tykkäävät painia ja ovat välillä kovaäänisiä ja usein villimpiä kuin ikäisensä tytöt. Huonosti eivät tietenkään saa käyttäytyä. Minusta täällä ns. poikamaisia piirteitä pidetään negatiivisina asioina ja ne ovat kaikki huonon kasvatuksen tuotosta.
Että näin me voidaan nähdä asiat eri tavalla. Toinen näkee naisvihaa ja toinen miesvihaa.
Toivoin ensimmäiseksi lapsesi poikaa ja olimme todella iloisia kun saimme esikoisemme, joka on poika. Toisesta lapsesta toivoin tyttöä, mutta mietin valmiiksi vain poikien nimiä. Yritin valmistella itseäni siihen, että tuleekin poika. Olimme iloisia, kun toinen lapsemme on tyttö. Ihan vain siksi, että halusin päästä kokemaan molempien sukupuolien kasvatuksen, vaatteiden ja lelujen hankinnat ja kaiken mitä vuodet pitää sisällään. Meidän poika on vilkas ja häntä joutuu ohjailemaan todella paljon, vaikka on jo 12-vuotias. Tyttö taas on omatoiminen ja siinä mielessä paljon helpompi tapaus. Poikaani rakastan paljon, mutta olen erittäin tyytyväinen, että minulla on vain yksi vaativa lapsi. Kahdesta en olisi selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että jos täällä kirjoittaa, että tytöt ovat yhtä hyviä kuin pojat tai kaikki lapset ovat yksilöitä, alanuolia satelee.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jos täällä kirjoittaa, että tytöt ovat yhtä hyviä kuin pojat tai kaikki lapset ovat yksilöitä, alanuolia satelee.
Olen ihan Järkyttynyt tästä ketjusta. Oikeasti poikien äidit ovat sitä mieltä että parempi kun on poika kun he pärjäävät elämässä paremmin ja tyttöjen kuukautiset on niin hävettävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jos täällä kirjoittaa, että tytöt ovat yhtä hyviä kuin pojat tai kaikki lapset ovat yksilöitä, alanuolia satelee.
Olen ihan Järkyttynyt tästä ketjusta. Oikeasti poikien äidit ovat sitä mieltä että parempi kun on poika kun he pärjäävät elämässä paremmin ja tyttöjen kuukautiset on niin hävettävää?
Just tuossa yks hullu kirjoitti, että oksentaa jos saa pojan jne. Että näitä hulluja riittää, joilta vois ottaa lapset huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hirveän pahalta, kun joku on pettynyt kuulessaan, että saa pojan kun olisi halunnut tyttöä tai toistepäin, kun olen itse joutunut hautaamaan oman lapseni. En ymmärrä, miten joku voi pettyä, kun saa elävän lapsen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että toivoo tiettyä sukupuolta.
Aivan samaa mieltä
T. Kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko se osoite jossain vai oliko tää vaan joku aihevapaan oma kysely?
Selailin jonkun verran mut ei löytyny
Naiset eivät historian saatossa ole koskaan tulleet keskenään toimeen. Nykyajan naisetkin vain kampittavat toisiaan, sen näkee täälläkin. Siksi kierrän kaikki naisryhmät kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien äidit säälittää, ei voi mitään...
Pieni poika on paljon kivempi kuin pieni tyttö. Tytöt osaa olla ärsyttäviä jo pienestä. Kaverin kaikki kolme tyttöä on pikkuvanhoja paskiaisia, aina vaatimassa ja rääkymässä ja töllistelemässä nenäänsä pitkin. Tulevat meille kylään, niin arvostelevat kaikkea näkemäänsä: "miks teillä on tollaset verhot, ne on rumat. Mää en juo tämmösestä rumasta mukista. Meillä on hienompiauto kuin teillä! Meidän iskällä on enemmän rahaa kuin teijän iskällä!" Tosi kivoja pieniä prinsessoja, joopa.
Meidän pojat ei edes ajattele mitään tollasta, niillä on ihan erilainen ajatusmaailma. En saisi kasvattamallakaan heitä käyttäytymään noin huonosti.
Sitä paitsi sen perheen isä odotti vallan helvetisti saavansa edes kolmannen kohdalla pojan. Ei saanut. Olen siitä jopa salaa tyytyväinen, pitäköön hyvänään vaan nuo tympeänaamaiset pömppömahaiset tyttärensä. Voin jo kuvitella mitä niistä tulee isompina.
En toivonut. Sukupuolesta viis. Sen sijaan jotkut harmitelleet minulle etten saanut tyttöä mitä oudoksun
Terv. Kolmen pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Luulin etukäteen että nuorempi olisi ollut tyttö. Ultrahoitaja vaikutti siltä et koitti pehmentää pettymystäni kun kertoi, et poika tämäkin, mut oikeasti olin huojentunut.
Pojat leikkii hyvin keskenään, kamppeita helmpompi kierrättää, enkä tarvitse kantaa vastuuta ns naisten juttujen opettamisesta. Luotan siihen, et tuovat joskus kivoja miniöitä taloon. Tai jos ei tai uusia vävyjäkin niin toki hyvä näin.
Outo asenne, että olisi olemassa vain "naisten juttuja". Yhtä lailla pojille pitää opettaa omat juttunsa.
Olen lastentarhanopettaja ja töissä 4-6 v ryhmässä jossa suurin osa on poikia. Itselläni on 3 tyttöä ikäluokassa 3-8 v. Täytyy sanoa että vaikka pidänkin työstäni, olen iloinen ollessani tyttöjen äiti. Pidän kaikesta tyttämäisestä muutenkin ja on ollut ihanaa luvan kanssa sukeltaa kaikkiin tyttöjen juttuihin vaikka kaksi tytöistäni pelaa jalkapalloa. Ei kiinnosta pallopelit tms robottilelut ja täytyy sanoa että pojilla on ainakin omassa ryhmässäni enemmän kaikenlaista ongelmaa jotka vaikuttavat ikävästi koko ryhmään.
Yleensä perheissä, joissa on voimakkaat sukupuoliroolit, nämä lasten sukupuolet nousevat merkityksellisiksi vanhempien tehdessä sukupuolesta kasvatusta määrittävän tekijän. Tällaiset vanhemmat myös näkevät sukupuolet stereotyyppisemmin.