Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskokset tuntuvat tappelevan enemmän ja ovat useimmin huonoissa väleissä. Toivon siis vain poikia. Esikoiseni on kylläkin tyttö.

Höpöhöpö, siskokset ovat niitä jotka ovat toistensa parhaita ystäviä vanhaksi saakka.

Haha Joopa joo :D Itse aloin teini-iässä tapella ihan kunnolla rajusti siskoni kanssa. Nyt aikuisiällä emme ole tekemisissä. Äitimme asetti meidät aina lapsena kilpailuasemaan ja se on jäänyt päälle. Jos joskus näemmä äitini luona kyläillessä, on tunnelma kireä ja ilmassa jatkuvaa piilov*ttuilua.

Olen vela , että en periaatteessa kuulu tähän keskusteluun, mutta oli vain pakko tulla korjaamaan jonkun ruusunpunainen ja yleistävä käsitys siskosten väleistä.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskokset tuntuvat tappelevan enemmän ja ovat useimmin huonoissa väleissä. Toivon siis vain poikia. Esikoiseni on kylläkin tyttö.

Höpöhöpö, siskokset ovat niitä jotka ovat toistensa parhaita ystäviä vanhaksi saakka.

Haha Joopa joo :D Itse aloin teini-iässä tapella ihan kunnolla rajusti siskoni kanssa. Nyt aikuisiällä emme ole tekemisissä. Äitimme asetti meidät aina lapsena kilpailuasemaan ja se on jäänyt päälle. Jos joskus näemmä äitini luona kyläillessä, on tunnelma kireä ja ilmassa jatkuvaa piilov*ttuilua.

Olen vela , että en periaatteessa kuulu tähän keskusteluun, mutta oli vain pakko tulla korjaamaan jonkun ruusunpunainen ja yleistävä käsitys siskosten väleistä.

N30

Jep, itselläni on nuoremmat sisko sekä veli. Aina oltu veljen kanssa samalla aaltopituudella, jonkinlaisina introvertteinä ekstroverttisiskoa on ollut välillä vaikea sietää. Äitini siskonsa kanssa myös vähän väliä aivan typerissä riidoissa.

Itselläni on poika ja tyttö parin vuoden ikäerolla ja ihan hyvin osuu leikit yhteen vaikkei ole sisko- tai veljesparia.

Poikaa toivoin ja pojan sain. Poika sai siskopuolen. Hyvä niin.

Minulla ollut sama että olin perheen ainut lapsi, tyttö ja serkkuni ovat olleet tyttöjä. Aluksi mieitn että tyttö olis selkeämpi, helpompi ottaa vastaan kun ymmärrään tyttöjä, mutta kun sain pojan, en olisi halunnutketään muuta kuin hänet. ja ei se sukupuoli näyttänyt suurta roolia koskaan, kunhanon terve. Nyt toinen oli poika myös, ja aivan hurmaava nuori mies. Jos saiisn kolmannen, ehkä jopa kolmas veli ois selkeämpi tähän miesvaltaiseen perheeseeb. Olen miettibnyt, että osaisinko enää olla edes tytön kanss akunbn olen tottnut jaliskekntillä olemaan mukana. Mutta tiedän että olisisi sukupuoli mikää vaan, olisin aina yhtä hurmaantunut vauvasta.

Ei kai sitä voi ihminen olla koskaan tyytyväinen kaikkeen. Yritetään muistaa, että tuolla on ihmisiä, jotka antaisivat vaikka vasemman jalkansa siitä, että edes saisivat lapsen. Minulla on kolme tyttöä ja yksi ainoa, sitäkin rakkaampi poika. Esikoinen oli tyttö, ja kun hän oli 2v, aloimme yrittämään pikkusisarusta. Siinä yrittämisessä menikin sitten 4vuotta ja olin jo hyväksynyt, että saatan jäädä vain yhden lapsen äidiksi, mutta endo ja kystat kun leikattiin pois, niin poika ilmoitti tasan vuoden päästä leikkauksesta tulostaan ja vaikken suosikkaan ketään lasta enempää kuin toista, on pojallani silti erityinen paikka sydämessäni, koska häntä ollaan näin tekemällä tehty. Siitä viiden vuoden sisällä tulivat kaksi pikkusiskoa. Itse olen aina halunnut poikia, kun itse en ole mitenkään supernaisellinen nainen ja tyttöjen juttujen kanssa ollut välillä täysin helisemässä (teinitytöt varsinkin, voi jumalauta, muistelkaa itseänne teini-iässä..🤦‍♀️) ja olen ollut varma, että odotan aina poikaa ja kerran sentään neljästä ollut oikeassa😂 että näinkin päin sitä voi jäädä haikailemaan! Mutta tyytyväinen olen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Poikien äidit säälittää, ei voi mitään...

Turhaa sääliä joka mene hukkaan.

Rakastan poikiani yli kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskokset tuntuvat tappelevan enemmän ja ovat useimmin huonoissa väleissä. Toivon siis vain poikia. Esikoiseni on kylläkin tyttö.

Höpöhöpö, siskokset ovat niitä jotka ovat toistensa parhaita ystäviä vanhaksi saakka.

Haha Joopa joo :D Itse aloin teini-iässä tapella ihan kunnolla rajusti siskoni kanssa. Nyt aikuisiällä emme ole tekemisissä. Äitimme asetti meidät aina lapsena kilpailuasemaan ja se on jäänyt päälle. Jos joskus näemmä äitini luona kyläillessä, on tunnelma kireä ja ilmassa jatkuvaa piilov*ttuilua.

Olen vela , että en periaatteessa kuulu tähän keskusteluun, mutta oli vain pakko tulla korjaamaan jonkun ruusunpunainen ja yleistävä käsitys siskosten väleistä.

N30

Mielenterveysongelmaiset perheet tietysti erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tyttö ja toivon myös seuraavasta tyttöä :)

Minäkin halusin 2 lasta, 2 tyttöä parin vuoden ikäerolla.. ja ne sain! :)

Entä jos toinen olisikin ollut poika?

Sitten en olisi saanut kahta tyttöä, vaan tytön ja pojan?

Toivoin poikaa enemmän kun mitään ja semmoinen on syntymässä (rv 32). Olisin toki ottanut avosylin myös tytön vastaan, mutta koen poikalapset helpommiksi ja tytöt on usein aika raskaita ruikuttajia. Äitinikin halusi aina poikaa, sai neljä tyttöä. Olen kyllä naisellinen nainen ja tykkään pukeutua ja laittautua mutta koen että tulen poikien kanssa paremmin toimeen henkisellä tasolla, ja kaikki lemmikkieläimenikin ovat aina olleet uroksia jos sillä jotain merkitystä on. :D Mulla ja mun siskoilla oli ainakin hirveitä riitoja aina isoista ikäeroista huolimatta, oltiin aika raskaita draamaqueeneja ja teini-iässä kaikki hirveitä. Siksi suosin mielessäni poikalasta. :)

Minulla on yksi lapsi ja toivoin tyttöä. Tunsin pettymystä, kun ultrassa oli poika. Se tietysti meni ohi ja vauva oli rakasvauva. Sitten siitä kasvoi ralaspoika ja en ymmärrä miten ihmeessä olin toivonut tyttöä. Nyt tuntuu vieraalta ajatus olla tytön äiti, varsinkin kun seuraa vierestä ystävien tyttöjä. Näen, että pojilla ja tytöillä on eroa. Minulle sopii poika. Olin varaäiti tytölle ennen omaa raskauttani. Silloin ajattelin haluavani olla tytön äiti. Joten oikeassa elämässä lapsen sukupuolella ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Toivoin poikaa enemmän kun mitään ja semmoinen on syntymässä (rv 32). Olisin toki ottanut avosylin myös tytön vastaan, mutta koen poikalapset helpommiksi ja tytöt on usein aika raskaita ruikuttajia. Äitinikin halusi aina poikaa, sai neljä tyttöä. Olen kyllä naisellinen nainen ja tykkään pukeutua ja laittautua mutta koen että tulen poikien kanssa paremmin toimeen henkisellä tasolla, ja kaikki lemmikkieläimenikin ovat aina olleet uroksia jos sillä jotain merkitystä on. :D Mulla ja mun siskoilla oli ainakin hirveitä riitoja aina isoista ikäeroista huolimatta, oltiin aika raskaita draamaqueeneja ja teini-iässä kaikki hirveitä. Siksi suosin mielessäni poikalasta. :)

Miksi olet sitten raskas ruikuttaja?

Olen kahden alakouluikäisen pojan äiti. Rehellisesti kerrottuna toivoin saavani juurikin pojat. Syy on se, että oma naiseuteni on ollut hakusessa ja en lapsuudesta saanut tervettä naisen mallia. Äitini oli alistuva.. siksi ajattelin, että en osaisi ehkä itse kasvattaa tyttöä naiseksi. Poikien kanssa elo on niin helppoa ja mutkatonta, vaikkakin TODELLA vilkasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoin poikaa enemmän kun mitään ja semmoinen on syntymässä (rv 32). Olisin toki ottanut avosylin myös tytön vastaan, mutta koen poikalapset helpommiksi ja tytöt on usein aika raskaita ruikuttajia. Äitinikin halusi aina poikaa, sai neljä tyttöä. Olen kyllä naisellinen nainen ja tykkään pukeutua ja laittautua mutta koen että tulen poikien kanssa paremmin toimeen henkisellä tasolla, ja kaikki lemmikkieläimenikin ovat aina olleet uroksia jos sillä jotain merkitystä on. :D Mulla ja mun siskoilla oli ainakin hirveitä riitoja aina isoista ikäeroista huolimatta, oltiin aika raskaita draamaqueeneja ja teini-iässä kaikki hirveitä. Siksi suosin mielessäni poikalasta. :)

Miksi olet sitten raskas ruikuttaja?

Varmaan juuri siksi kun olen itsekin tyttö? :D Yhtenä keskimmäisistä lapsista olin kyllä meistä neljästä helpoin ja vähiten ruikuttavin myös vanhempieni mukaan, mutta samanlainen draamailija kuitenkin viimeistään teini-iässä. Myös vierestä seuranneena olen kiinnittänyt huomiota että tuttujen tyttölapset usein valittavat ja tekevät isoa showta ympärilleen ja pojat ovat enemmän helppoja ja mutkattomia mukanakulkijoita. :) Kyllähän sen koulussa ja töissäkin huomaa, että naiset ovat lähtökohtaisesti ilkeämpiä ja juonittelevampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskokset tuntuvat tappelevan enemmän ja ovat useimmin huonoissa väleissä. Toivon siis vain poikia. Esikoiseni on kylläkin tyttö.

Höpöhöpö, siskokset ovat niitä jotka ovat toistensa parhaita ystäviä vanhaksi saakka.

Haha Joopa joo :D Itse aloin teini-iässä tapella ihan kunnolla rajusti siskoni kanssa. Nyt aikuisiällä emme ole tekemisissä. Äitimme asetti meidät aina lapsena kilpailuasemaan ja se on jäänyt päälle. Jos joskus näemmä äitini luona kyläillessä, on tunnelma kireä ja ilmassa jatkuvaa piilov*ttuilua.

Olen vela , että en periaatteessa kuulu tähän keskusteluun, mutta oli vain pakko tulla korjaamaan jonkun ruusunpunainen ja yleistävä käsitys siskosten väleistä.

N30

Jep, itselläni on nuoremmat sisko sekä veli. Aina oltu veljen kanssa samalla aaltopituudella, jonkinlaisina introvertteinä ekstroverttisiskoa on ollut välillä vaikea sietää. Äitini siskonsa kanssa myös vähän väliä aivan typerissä riidoissa.

Itselläni on poika ja tyttö parin vuoden ikäerolla ja ihan hyvin osuu leikit yhteen vaikkei ole sisko- tai veljesparia.

Minulla ja isosiskollani on ikäeroa kaksi vuotta.

Sisareni oli nuorempana raskas teini ja joutui käytösongelmien takia laitokseenkin.

Tämä oli yksinhuoltaja isällemme raskasta aikaa. Hän ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt kahden verissä päin tappelevan teinitytön kanssa. Olisi tuolloin varmaan toivonut olevansa poikien isä. Ei ole koskaan sitä ääneen sanonut, mutta luulen että murrosikämme oli hänelle raskaampaa kuin antoi olettaa jo pelkästään sukupuolelle takia.

Välit siskoon ovat jotenkin korjaantuneet , mutta riitelemme kyllä edelleen paljon.

Lapset eivät vielä ole ajankohtaisia, mutta itse tahtoisin oman pojan. Toki tyttökin kelpaa, ei tuolla niin väliä. Tahdon joka tapauksessa vain yhden lapsen.

Mulla on tyttökin, mutta vastaan silti. Olen aina toivonut kolmea poikaa. Sain kaksi, jonka jälkeen sain tytön. Sen jälkeen oli vielä olo, että yhtä uupuu ja piti se kolmas poikakin tehdä. Ilman tyttöäkin olisin ollut tyytyväinen poikiini, mutta en osaa sanoa mikä olisi tilanne jos suhdeluku olisi toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Poikien äidit säälittää, ei voi mitään...

Ymmärrän, koska itse säälin aina tyttöjen isiä.

Minulle raskaus oli niin mielettömän onnellinen uutinen, että sukupuoli oli aivan toissijainen asia - lapsen terveys ja hyvinvointi kiinnostivat. Outo varmuus vauvan sukupuolesta seurasi koko raskauden alun mukanani, ja ultrassa tämä tunne sai vahvistuksen: poika oli tulossa! Olin valtavan onnellinen, enkä olisi vaihtanut pienessä kasvavassa ihmisessä yhtään mitään. Haluan olla pojan äiti, ja auttaa häntä kasvamaan sellaiseksi mieheksi, joksi hän haluaa kasvaa, terveelliseen ja onnelliseen elämään kannustaen. Läheiseni olettivat minusta aina tyttölapsen äitiä, tai vähintään sellaiseksi haluavaa. Tyttö kruunaisi toki tämän perheen, sillä minulla ei sellaista vielä ole. Ylipäätään toinen raskaus olisi jo sellainen ihme, että sen onnistuessa en olisi jälleen kerran kiinnostunut vauvan sukupuolesta, vaan terveydestä ja onnistuneesta raskaudesta. Toinen poika olisi siis enemmän kuin toivottua ;)

Tottakai. Sain ekan pojan jälkeen tyttären ja mieluusti olisin ottanut 2 tytärtä. Helpompia äidille kuin poikalapset. Ja ihanampia muutenkin. Mieheni on samaa mieltä.

Mulla on kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Kaikki rakkaita mutta tyttärien kanssa on jotenkin helpompi olla. Osaavat myös keskittyä paremmin juttuihin kuin riehuvat pojat. Ja ovat empaattisempia.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä perheissä, joissa on voimakkaat sukupuoliroolit, nämä lasten sukupuolet nousevat merkityksellisiksi vanhempien tehdessä sukupuolesta kasvatusta määrittävän tekijän. Tällaiset vanhemmat myös näkevät sukupuolet stereotyyppisemmin.

Sukupuolihan on seksuaalisuutta eikä mitään rooleja. Meillä minä (nainen) en ole kymmeneen vuoteen koskenutkaan kotitöihin, en vaan suostu. Mies ja pojat tekevät kaiken. Rakastan poikia ja miehiä yksinkertaisesti siksi että heissä on miehistä seksuaalienergiaa, ei sillä ole mitään väliä mitä he tekevät. Itse olen nainen, koska omistan tissit, vaginan ja naisellista seksuaalienergiaa. Vaikka olen paljon "äijempi" käytökseltäni. Haluan olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, en omani. Oman sukupuolen kohtaamisesta puuttuu seksuaalienergian voima, joten sillä ei ole yhtään mitään merkitystä minulle.