Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?

Toivoin tyttöä mutta tajusin myöhemmin että ainut syy oli se että olisin saanut ostaa hempeitä vaatteita.

Mulla kaksi poikaa. Toinen 15v. ja toinen 18v. En ikinä vaihtaisi heitä tyttöihin.

Mun rakkaat pojat.

Äiti rakastaa omia lapsiaan on ne sitten tyttöjä tai poikia.

Asiaa kirjoitit, olen huomannut saman.

Olen onnellinen kolmesta lapsestani mutta kiva että on molempia.

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli kaksi poikaa ja tulin raskaaksi toivoin kolmatta poikaa. Kaikki olisi niin helppoa. Lähes paikoin kun ultran mukaan tuleekin tyttö. Ajattelin ettei siitä tulisi mitään. Nyt lähes 8v myöhemmin tajuan, että olin väärässä. Äidin ja tyttären suhde on erityinen. Ei parempi mutta erilainen kuitenkin. Hauskaa on myös seurata tyttöjen juttuja. Helpompaa on kuitenkin poikien äitinä.

Kaverilla oli kuva Facessa jossa luki äidin ja tyttären suhde erityinen.

Ei saanut yhtään tykkäystä ja hyvä niin

sillä mulla on mun elämäni pojat ja suhde yhtä erityinen.

Ovat jo teinejä.

Minulla on yksi tyttö ja toivon myös seuraavasta tyttöä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin etukäteen että nuorempi olisi ollut tyttö. Ultrahoitaja vaikutti siltä et koitti pehmentää pettymystäni kun kertoi, et poika tämäkin, mut oikeasti olin huojentunut.

Pojat leikkii hyvin keskenään, kamppeita helmpompi kierrättää, enkä tarvitse kantaa vastuuta ns naisten juttujen opettamisesta. Luotan siihen, et tuovat joskus kivoja miniöitä taloon. Tai jos ei tai uusia vävyjäkin niin toki hyvä näin.

Outo asenne, että olisi olemassa vain "naisten juttuja". Yhtä lailla pojille pitää opettaa omat juttunsa.

Mitä miesten juttuja opetat pojille?

Kyllä meillä pojat oppi pissimään seisaaltaan ihan itsekseen kun isäänsä seurasivat.  Ei siinä opettelemista ollut.  Nyt ne on isoja miehiä ja jokainen oppi aikanaan partansa ajamaan ihan omatoimisesti.  Mitä muuta?

Jostain syystä toivon kovasti tyttöä. Siitä hetkestä lähtien, kun syliini kannettiin pieni poikavauva (ainokaiseni) olen rakastanut häntä enemmän kuin mitään muuta, enkä ole kertaakaan harmitellut sitä, etten saanut tyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lastentarhanopettaja ja töissä 4-6 v ryhmässä jossa suurin osa on poikia. Itselläni on 3 tyttöä ikäluokassa 3-8 v. Täytyy sanoa että vaikka pidänkin työstäni, olen iloinen ollessani tyttöjen äiti. Pidän kaikesta tyttämäisestä muutenkin ja on ollut ihanaa luvan kanssa sukeltaa kaikkiin tyttöjen juttuihin vaikka kaksi tytöistäni pelaa jalkapalloa. Ei kiinnosta pallopelit tms robottilelut ja täytyy sanoa että pojilla on ainakin omassa ryhmässäni enemmän kaikenlaista ongelmaa jotka vaikuttavat ikävästi koko ryhmään.

Ei minuakaan kiinnostanut nukkeleikit, mutta silti rakastan tyttöäni yli kaiken.

Eikä kiinnostanut pallopelit, mutta silti yli kaiken rakastan poikaani, joka sellaista pelaa.

Eiköhän jokainen äiti saanut ne juuri parhaat lapset :D

Ei harmita! Tuntuu, että harmittaisi, jos saisin tytön. Mulla on kolme poikaa ja haaveilen toisinaan neljännestä pienestä. Toivoisin hänen olevan myös poika, vaikka sukupuoli ei ole tärkeää.

Siskokset tuntuvat tappelevan enemmän ja ovat useimmin huonoissa väleissä. Toivon siis vain poikia. Esikoiseni on kylläkin tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Pieni poika on paljon kivempi kuin pieni tyttö.  Tytöt osaa olla ärsyttäviä jo pienestä.  Kaverin kaikki kolme tyttöä on pikkuvanhoja paskiaisia, aina vaatimassa ja rääkymässä ja töllistelemässä nenäänsä pitkin.  Tulevat meille kylään, niin arvostelevat kaikkea näkemäänsä:  "miks teillä on tollaset verhot, ne on rumat.  Mää en juo tämmösestä rumasta mukista.  Meillä on hienompiauto kuin teillä!  Meidän iskällä on enemmän rahaa kuin teijän iskällä!"  Tosi kivoja pieniä prinsessoja, joopa.  

Meidän pojat ei edes ajattele mitään tollasta, niillä on ihan erilainen ajatusmaailma.  En saisi kasvattamallakaan heitä käyttäytymään noin huonosti.

Sitä paitsi sen perheen isä odotti vallan helvetisti saavansa edes kolmannen kohdalla pojan.  Ei saanut.  Olen siitä jopa salaa tyytyväinen, pitäköön hyvänään vaan nuo tympeänaamaiset  pömppömahaiset tyttärensä.  Voin jo kuvitella mitä niistä tulee isompina.

Vau... Taas yks hyvä syy olla hankkimatta lapsia, ei tarvitse olla näiden ”minun lapset on täydellisiä enkeleitä ja muiden rumia hirviöitä”-vanhempien kanssa tekemisissä. Nämä vanhemmat jotka myös osaavat parhaiten kasvattaa lapsia, omiaan ja muiden.

Olen itse kasvanut ns. isän tyttönä veljen kanssa, suhde äitiini on aina ollut etäinen ja huono. Ns. naisen mallia minulla ei ole koskaan ollut, vaan olen itse "etsinyt" oman tapani olla nainen ja äiti. Siinä mielessä oli iso helpotus, että sain pojan. En ole koskaan halunnut tai kaivannut tyttöä.

Olen todella läheinen nyt jo täysi-ikäistyneen poikani kanssa, hänen kanssaan on aina ollut helppo olla, ihan vauvasta lähtien. Helppoa läheisyyttä korostaa ehkä myös se, että kiinnostuksemme kohteet ja luontaiset taipumuksemme ovat samansuuntaiset. Todennäköisesti myöhemmin työuran suhteen tullaan olemaan samalla alalla.

N47, taiteilija

Itselläni on yksi lapsi ja hän on poika. Olemme aina olleet läheisiä ja olemme edelleen. Tytön kanssa olisi ollut ehkä vaikeampaa johtuen omasta hankalasta äitisuhteestani.

Pojalla on hyvin samanlainen luonne kuin minulla ja hän on myös opiskellut samoja aineita yliopistossa. Meillä on paljon puhuttavaa keskenämme, mutta voimme myös olla yhdessä ihan mitään puhumattakin.

Kyllä poika tulee hyvin toimeen isänsäkin kanssa, mutta olen se, jota lähestytään, kun on ongelmia esimerkiksi tyttöystävän kanssa.

Ihan suoraan voin sanoa, että olin todella onnellinen, kun synnytin pojan. Toista lasta ei koskaan tullut, koska sairastuin ja lääkitys olisi ollut riski syntymättömälle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tyttö ja toivon myös seuraavasta tyttöä :)

Minäkin halusin 2 lasta, 2 tyttöä parin vuoden ikäerolla.. ja ne sain! :)

Vierailija kirjoitti:

Siskokset tuntuvat tappelevan enemmän ja ovat useimmin huonoissa väleissä. Toivon siis vain poikia. Esikoiseni on kylläkin tyttö.

Höpöhöpö, siskokset ovat niitä jotka ovat toistensa parhaita ystäviä vanhaksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kolmen pojan äiti.

Yllättävän moni oletti, että kolmas lapsi hankittiin perheeseemme sen takia, että saataisiin se tyttö. Ei pitänyt paikkaansa. Itse asiassa kolmannen kohdalla ensimmäisen kerran toivoin vauvan sukupuolta, että hänkin olisi poika kuten isoveljensä - tuli sellainen olo, että olen mielummin poikien äiti.  Ja hyvinhän meillä on mennytkin.

 ihmiset on aika kummallisia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tyttö ja toivon myös seuraavasta tyttöä :)

Minäkin halusin 2 lasta, 2 tyttöä parin vuoden ikäerolla.. ja ne sain! :)

Entä jos toinen olisikin ollut poika?

Ulkopuoliset eivät ole kommentoineet asiaa. Olen toki onnellinen pojistani, mutta silti pettynyt siihen, etten ole päässyt kokemaan millaista olisi olla tytön äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tyttö ja toivon myös seuraavasta tyttöä :)

Minäkin halusin 2 lasta, 2 tyttöä parin vuoden ikäerolla.. ja ne sain! :)

Miksi tulet sen tänne kertomaan, kun otsikossa pyydettiin vastauksia poikien äideiltä?

Vierailija kirjoitti:

Olen lastentarhanopettaja ja töissä 4-6 v ryhmässä jossa suurin osa on poikia. Itselläni on 3 tyttöä ikäluokassa 3-8 v. Täytyy sanoa että vaikka pidänkin työstäni, olen iloinen ollessani tyttöjen äiti. Pidän kaikesta tyttämäisestä muutenkin ja on ollut ihanaa luvan kanssa sukeltaa kaikkiin tyttöjen juttuihin vaikka kaksi tytöistäni pelaa jalkapalloa. Ei kiinnosta pallopelit tms robottilelut ja täytyy sanoa että pojilla on ainakin omassa ryhmässäni enemmän kaikenlaista ongelmaa jotka vaikuttavat ikävästi koko ryhmään.

Hehe, tuttu perhepäivähoitaja puhui aina samantyylisiä. 

Kummasti ääni kellossa muuttui kun toinen tytöistään sai poikia :)

Täällä on tuohtuneita kommentteja, että miksi poikaperhettä pitää perustella.

Jos katsoo ihan vaikka fecebookissa sivustoja poikien äidit ja tyttöjen äidit, huomaa melkoisen eri kulttuurin. Tyttöjen sivulla keskustellaan ja kysellään ihan normaaleja arkipäivän asioita tai postaillaan leppoisia hyvän mielen juttuja. Poikien sivuilla taas jotenkin voimallisesti hehkutetaan sitä poikaperhettä. En tiedä miksi näin. Voi oikaista jos olen väärässä, mutta eräskin poikien äiti ryhmä kieltää liittymästä jos perheessä on yksikin tyttö. Vastaavaa tyttöjen äitien ryhmää ei ole tullut vastaan.

Itselläni on tytär ja poika, joku asia ainakin elämässä meni juuri niinkuin olen toivonut :) Vaikken varsinaisesti erottelekaan "tyttöjen ja poikien juttuja" niin on silti mukava kokea kummankin vanhemmuus, on aikanaan pyykeissä sitten kuukautisveret tai "märät unet".

Tyttöjen ja poikien helppoudesta, oma käsitys on että pojat on usein haastavampia fyysisissä kohelluksissa, mutta tyttöjen kanssa vääntäessä joudut käyttämään henkistä kapasiteettia ,:D