Mieheni on jo ollut synnytyksessä mukana, joten ajattelin synnyttää yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.

Mies ei ole yhtäkään lasta synnyttänyt, joten hän ei tiedä miltä se kipu yms tuntuu. Miehen ex-vaimo halusi synnyttää luomuna ja synnytyksemme olivat muutenkin täysin erilaisia kokemuksia, joten en vaan ymmärrä miten hänen synnytyksensä liittyy minun synnytykseeni. Miten mieheni voisi edes olla tukenani, kun hänen ”synnytyskokemuksensa” on täysin erilainen kun mitä mitä haluan ja toivon? Päinvastoin, jos hän ajattelee edellistä synnytystä, hänestä on vaan haittaa, kun hän ei ymmärrä, että minun kipuihin eivät hengitysharjoitukset auta, vaan haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset.

Ap

Se liittyy siihen lapseen joka tulee tulemaan sinun lapsesi sisarus.

Synnytys ei ole vauvan tai isän synnytys - se on lain mukaan äidin synnytys. Lapsella ei ole mitään oikeuksiakaan ennen kuin hän on syntynyt. Synnyttäjän päätös ketä on paikalla. Jos et halua miestä sinne, älä ota. Hän voi tulla paikalle lapsen synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.

Itse olet ihmispaska. Jos nainen kokee, että haluaa synnyttää ilman miestään, niin minusta hänellä on kaikki oikeus tehdä niin.

En ole ap.

Totta kai naisella on oikeus seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään. Ei mikään ihme ettei perhe ole enää siunaus.

Nyt meni niin paljon tunteisiin etten sano mitään :D Toivotaan kovasti, että tämä on trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä. 

Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.

Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.

Ap

Kyllä isä voi olla sektiossa läsnä. Poislukien hätäsektiot jotka ovat ihan marginaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.

Mies ei ole yhtäkään lasta synnyttänyt, joten hän ei tiedä miltä se kipu yms tuntuu. Miehen ex-vaimo halusi synnyttää luomuna ja synnytyksemme olivat muutenkin täysin erilaisia kokemuksia, joten en vaan ymmärrä miten hänen synnytyksensä liittyy minun synnytykseeni. Miten mieheni voisi edes olla tukenani, kun hänen ”synnytyskokemuksensa” on täysin erilainen kun mitä mitä haluan ja toivon? Päinvastoin, jos hän ajattelee edellistä synnytystä, hänestä on vaan haittaa, kun hän ei ymmärrä, että minun kipuihin eivät hengitysharjoitukset auta, vaan haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset.

Ap

Kokemus se synnytys miehellekin on vaikkei seitä pentua itse toosastaan tunge ulos.

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole vauvan tai isän synnytys - se on lain mukaan äidin synnytys. Lapsella ei ole mitään oikeuksiakaan ennen kuin hän on syntynyt. Synnyttäjän päätös ketä on paikalla. Jos et halua miestä sinne, älä ota. Hän voi tulla paikalle lapsen synnyttyä.

Paska muija jos kieltää isältä oman lapsensa syntymisen näkemisen.

Mielestäni olet vapaa tekemään niinkuin sinusta hyvältä tuntuu. Aina ei välttämättä ole hyvä asia, että lapsen isä on mukana synnytyksessä vaikka pääsääntöisesti se on hieno asia. Mutta ei aina, ei se ole niin mustavalkoista. Oma mieheni on ollut mukana jokaisessa synnytyksessä ja se on ollut hyvä asia, hän on pitänyt seuraa, auttanut rentoutumisessa, varmistanut vointini jne... Mutta jonkun toisen miehen kanssa ei varmasti olisi ollut yhtä kiva synnyttää. Tietenkin sen puolesta, että joudutaan kesken kaiken sektioon on hyvä olla joku tukihenkilö ja miehenkin päästävä nopeasti paikalle, mielestäni, mutta sinun synnytyksestäsi on kyse ja synnytät niinkuin haluat. Jos täällä jaksetaan vääntää 100 sivua siitä saako nainen valita sektion jo plussatessa vai ei niin todellakin saa valita ottaako miehensä mukaan vai ei, siitä ei tarvitse keskustella. Vaikka on miehen lapsi niin ei se mies ole saanut raskauttakaan jakaa naisen kanssa, synnytys on vielä asia, josta nainen määrää.

Onkohan nyt kyse siitä, että pelkäät miehen alkavan vertailla kokemuksiaan ja pitävän exän synnytystä jotenkin parempana?

Toki ihan ymmärrettävä pelko, ja jotkut miehet ovat niin ajattelemattomia, että voivat näin tehdä. Kerrohan äijälle etukäteen, että mitään vertailuja tai muuta päsmäröintiä et sitten halua kuunnella.

Pakko lisätä vielä, että mies tai kuka vain voi valitettavasti pelkällä läsnäolollaan vaikeuttaa synnytyksen kulkua jos nainen kyseisessä asetelmassa stressaantuu vaikka se ei olisi kenenkään tarkoitus. Eikä se ole naisen tehtävä sietää vaan miehen tehtävä olla siedettävä synnyttäjän ehdoilla, synnytyksessä on jo naiselle tarpeeksi sietämistä. Reiluinta synnyttäjää ja syntyvää lasta kohtaan on tukea parhaalla tavalla ja joskus se on sitä, että jäädään kotiin häiritsemästä. Se on naisen päätettävissä keitä ylimääräisiä suostuu mukaansa synnytyssaliin ottamaan eikä tee naisesta mitenkään paskaa muijaa.

Naisen tärkein tehtävä ei ole miettiä mikä miehen osallistumisessa häiritsee tai kuinka voisi huomioida miehensä synnytystoiveet. Naisen tehtävä on synnyttää niinkuin hyvältä tuntuu ja miehen tehtävä on nöyrästi huomioida naisen synnytystoiveet.

Jos synnyttäjä kokee, että mies päsmäröi mielessään sitä kuinka naisen pitäisi synnyttää "oikein" tms niin parempi hänen on jättäytyä kokonaan pois. Tosi asia vaikkei hyvä asia on, että pahimmillaan mies voi pilata oman lapsensa syntymän. Se ei ole ihan reilua lasta ja naista kohtaan. Itse muutaman kerran synnärillä asioineena olen nähnyt monenlaista äijää siellä eikä kaikkien isien pitäisi olla mukana - yksi oli esim. humalassa lastenteholla.

/28

Ymmärrän tietyllä tavalla tuon että ex-vaimon synnytyksestä puhuminen häiritsee sinua. Ratkaisu voisi olla pikemminkin se, että hän ei juuri tuo näitä muistoja esiin tällä hetkellä tai että niistä puhutaan sinun ehdoillasi. Siis sinun pitäisi kyllä kyetä tämä hänelle kommunikoimaan ja selittämään kunnolla miksi et koe aihetta luontevaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole vauvan tai isän synnytys - se on lain mukaan äidin synnytys. Lapsella ei ole mitään oikeuksiakaan ennen kuin hän on syntynyt. Synnyttäjän päätös ketä on paikalla. Jos et halua miestä sinne, älä ota. Hän voi tulla paikalle lapsen synnyttyä.

Oikeushan siihen on. Niin on moneen muuhunkin asiaan. Ei se siitä huolimatta tarkoita, että AP:n pitäisi viedä mieheltään mahdollisuus osallistua OMAN LAPSENSA syntymään. Tuo laki päättää keitä synnytykseen osallistuu, on äärimmäisen tärkeä naisille jotka esim ovat kokeneet väkivaltaa entisen kumppaninsa tahalta, tai monesta muusta samankaltaisesta syystä. Normaalissa perhetilanteessa se ei kuitenkaan ole järkevää, että ilman syytä rajoitetaan lapsen isän pääsyä hänen elämänsä mullistavaan tilanteeseen. Että isältä viedään tilaisuus tukea omaa kumppaniaan ja olla läsnä lapsen syntymässä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nyt kyse siitä, että pelkäät miehen alkavan vertailla kokemuksiaan ja pitävän exän synnytystä jotenkin parempana?

Toki ihan ymmärrettävä pelko, ja jotkut miehet ovat niin ajattelemattomia, että voivat näin tehdä. Kerrohan äijälle etukäteen, että mitään vertailuja tai muuta päsmäröintiä et sitten halua kuunnella.

Toki miehellä on aiempi synnytys melko tuoreena mielessä, joten varmasti hänen mieleensä sitten sillä hetkellä palaa aiemmat kokemukset. Enkä kaipaa häntä sinne niitä muistoja vahvistamaan kun itse en pysty keskittymään mihinkään muuhun kun itse synnytykseen ja kivusta selviämiseen.

Ap

Nyt sinulla olisi mahdollisuus antaa miehellesi uutta muisteltavaa. Minusta on mukava jutella vielä vuosien jälkeen synnytyksistäni mieheni kanssa, kiva kun hän oli mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nyt kyse siitä, että pelkäät miehen alkavan vertailla kokemuksiaan ja pitävän exän synnytystä jotenkin parempana?

Toki ihan ymmärrettävä pelko, ja jotkut miehet ovat niin ajattelemattomia, että voivat näin tehdä. Kerrohan äijälle etukäteen, että mitään vertailuja tai muuta päsmäröintiä et sitten halua kuunnella.

Toki miehellä on aiempi synnytys melko tuoreena mielessä, joten varmasti hänen mieleensä sitten sillä hetkellä palaa aiemmat kokemukset. Enkä kaipaa häntä sinne niitä muistoja vahvistamaan kun itse en pysty keskittymään mihinkään muuhun kun itse synnytykseen ja kivusta selviämiseen.

Ap

No, tulevaisuudessahan sitten miehellä ei ole muitakaan muistoja muisteltavana, kiitos sinun. On ainoastaan muisto siitä että SINÄ kielsit häntä olemasta oman lapsensa syntymässä, kun taas EX ei kieltänyt.. Onnea toivotan suhteellenne. Sitä tarvitsette.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinulla olisi mahdollisuus antaa miehellesi uutta muisteltavaa. Minusta on mukava jutella vielä vuosien jälkeen synnytyksistäni mieheni kanssa, kiva kun hän oli mukana.

Sekin on totta ja mietin, että kaduttaako minua sitten vanhana, kun miehellä ei ole kokemusta synnytyksestä minun kanssani..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinulla olisi mahdollisuus antaa miehellesi uutta muisteltavaa. Minusta on mukava jutella vielä vuosien jälkeen synnytyksistäni mieheni kanssa, kiva kun hän oli mukana.

Sekin on totta ja mietin, että kaduttaako minua sitten vanhana, kun miehellä ei ole kokemusta synnytyksestä minun kanssani..

Ap

Kieltäminen tulemasta mukaan ei kuullosta kauhean kivalta alulta yhteiselle vanhemmuudellenne. Sen sijaan yhteinen kokemus synnytyksestä ja toistenne tukemisesta voisi sitä olla. Ymmärrän, jos sinua stressaa asia, mutta helpottaisiko se, jos juttelisitte avoimesti näistä asioista? Voisittehan sopia, että mies ikään kuin tekee tilaa ja poistuu hetkeksi, jos sinusta tuntuu, ettet voi keskittyä tms.?

Mun mielestä synnytys ei ole miesten paikka. Äidin ja vauvan symbioosin pitäisi mm. Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan kestää siihen saakka kun lapsi on 5-vuotias. Tätä ennen ei saisi tehdä edes sisaruksia. Isän, mummojen, kavereiden ym. vuoro tulee juuri ennen kouluikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä. 

Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.

Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.

Ap

Joidenkin mielestä on ihan normaalia, joten suosittelisin puhumaan sun miehelle tuosta ja kertomaan mitä tunteita se sussa herättää.

Minun mies muistelee jatkuvasti menneitä, on siis vähän sellainen höpöttelijä, mutta ollaan siitä keskusteltu että mun ei ehkä ihan kaikkia yksityiskohtia hänen edellisestä avioliitostaan tarvitsisi tai kiinnostaisi tietää. Ensin suuttui ja sanoi että ei voi sitten puhua mistään, mutta on kai ymmärtänyt nyt asian ja ollut vähän hienovaraisempi.

Minua ei siis ainakaan tietenkään haittaa miehen menneisyys, mutta silloin kun eletään meidän yhteisiä hetkiä niin en välttämättä juuri siihen tarvitse mielikuvaa samasta hetkestä miehen entisestä avioliitosta, joten sen voi jättää kertomatta.

Synnytys ei mielestäni ole yhteisen vanhemmuuden ja perhe-elämän alku. Kyllä se on alkanut jo aiemmin, toivottavasti isä on ollut mukana esim. ultrissa ja silitellyt potkivaa vauvaa vatsan päältä. Ainakin oma mies alkoi muodostaa suhdetta lapsiinsa jo ajat sitten ennen synnytystä. Mielestäni synnytyksen ihmeen näkeminen ei ole välttämätöntä varsinkin jos synnytykseen suhtautuminen aiheuttaa vanhempien välille ristiriitoja. Ei se lapsen ja isän suhde katkea siihen, ettei ole syntymää näkemässä. Mieheni on ollut mukana neljä kertaa eikä ole kertaakaan nähnyt muuta kuin minun tuskani. Ja lapsen tietenkin sitten kun on jo syntynyt, muttei sanan merkityksessä itse syntymää. Ja ihan olisi parisuhde pysynyt kasassa vaikken olisi itsekään ollut paikalla, ei olisi haitannut yhtään. :D