Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on jo ollut synnytyksessä mukana, joten ajattelin synnyttää yksin
08.01.2020 |
Olemme saamassa mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä lasta, miehellä on aiemmasta avioliitostaan yksi lapsi ja minulla yksi. Mies haluaisi mukaan synnytykseen, mutta minua häiritsee se, että hän on jo kokenut samat asiat ex-vaimonsa kanssa. Tiedän, että siinä ei ole järkeä, koska niin minäkin olen kokenut ex-mieheni kanssa. Kuitenkin minusta tuntuu, että tämä asia häiritsisi minua myös synnytyksen hetkellä, joten ajattelin mennä synnyttämään ilman miestäni. Alunperin olin vielä kahden vaiheilla, mutta kun mieheni on nyt viime aikoina kertonut minulle useitakin asioita ex-vaimonsa synnytyksestä ”omana synnytyskokemuksenaan” (samalla kun minä olen puhunut omastani sen vuoksi, että olen yrittänyt valmistautua tulevaan ja miettinyt meneekö asiat samalla tavalla tälläkin kertaa), minulla on mennyt maku koko miehen läsnäoloon yhteisen vauvan synnytyksessä.
Teenkö miestäni kohtaan väärin, jos menen synnyttämään yksin, vaikka hän haluaisi olla mukana? Hän sanoo tavallaan ymmärtävän näkemykseni, vaikka todellista syytä en ole hänelle suoranaisesti avannutkaan. Minusta tuntuu muutenkin, että synnyttäisin ”rennommin” yksin, kun että minun pitäisi miettiä tukihenkilön läsnäoloa..
Kommentit (63)
On ihan ok, että nainen päättää, missä seurassa hän synnyttää. Tässä tapauksessa tuntuu tosin siltä, että kyseessä ei ole miehen ja naisen välinen asia, vaan mukaan on vedetty miehen ex. Miehestä on haittaa vain silloin, jos hän synnytyssalissa kertoo miten ex sitä ja ex tätä. Aloittaja ei selvästikään hyväksy miehen menneisyyttä. Miksi miehen ex on teidän suhteessa tuollainen peikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nyt kyse siitä, että pelkäät miehen alkavan vertailla kokemuksiaan ja pitävän exän synnytystä jotenkin parempana?
Toki ihan ymmärrettävä pelko, ja jotkut miehet ovat niin ajattelemattomia, että voivat näin tehdä. Kerrohan äijälle etukäteen, että mitään vertailuja tai muuta päsmäröintiä et sitten halua kuunnella.
Toki miehellä on aiempi synnytys melko tuoreena mielessä, joten varmasti hänen mieleensä sitten sillä hetkellä palaa aiemmat kokemukset. Enkä kaipaa häntä sinne niitä muistoja vahvistamaan kun itse en pysty keskittymään mihinkään muuhun kun itse synnytykseen ja kivusta selviämiseen.
Ap
Aiempi synnytys melko tuoreena mielessä? Minkä ikäinen miehen lapsi edellisestä suhteesta on?
Aikamoista glorifiointia joissain kommenteissa. Juu, onhan se ihanaa, jos syntyvän lapsen isä tulee synnytykseen mukaan ja toimii hyvänä tukihenkilönä ja kokee syntymän suurena ihmeenä.
Mutta... Jos mies läsnäolollaan aiheuttaa lähinnä vain stressiä naiselle ja ei osaa olla millään lailla avuksi, niin ehkä miehen voi olla parasta olla muualla.
Meillä ongelmana oli, että mun mies oli todella vaikeana mun synnytystuskista ja voi ilmiselvästi pahoin, kun synnytin. Hän poistui synnytyssalista useasti, eikä todellakaan kyennyt ottamaan vaikka syntyvää vauvaa vastaan tai leikkaamaan napanuoraa yms. Toisessa synnytyksessä otinkin tukihenkilökseni äitini ja mies välillä uskalsi kurkata, miten synnytys edistyy. Kun vauva oli syntynyt, niin katseli ihan kalpeana ja kauhistuneena verilammikkoa lattialla ja sanoi, ettei voi tulla vauvan luo.
Odotan nyt kolmatta, niin ehkä vain sanon miehelle, että pysyy poissa koko synnytystapahtumasta ja tulee katsomaan, kun on peseydytty ja vähän päästy jalkeille. Muuten tuollainen käytös on vain turha rasite minulle synnyttäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Jaa minulla syntynyt 4 lasta sektiolla sekä kiireellisellä että suunnitellulla ja isä ollut jokaisessa mukana. Erittäin tärkeä osa isällä vielä, kun itse ei ole pystynyt lasta hoitamaan leikkauksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista glorifiointia joissain kommenteissa. Juu, onhan se ihanaa, jos syntyvän lapsen isä tulee synnytykseen mukaan ja toimii hyvänä tukihenkilönä ja kokee syntymän suurena ihmeenä.
Mutta... Jos mies läsnäolollaan aiheuttaa lähinnä vain stressiä naiselle ja ei osaa olla millään lailla avuksi, niin ehkä miehen voi olla parasta olla muualla.
Meillä ongelmana oli, että mun mies oli todella vaikeana mun synnytystuskista ja voi ilmiselvästi pahoin, kun synnytin. Hän poistui synnytyssalista useasti, eikä todellakaan kyennyt ottamaan vaikka syntyvää vauvaa vastaan tai leikkaamaan napanuoraa yms. Toisessa synnytyksessä otinkin tukihenkilökseni äitini ja mies välillä uskalsi kurkata, miten synnytys edistyy. Kun vauva oli syntynyt, niin katseli ihan kalpeana ja kauhistuneena verilammikkoa lattialla ja sanoi, ettei voi tulla vauvan luo.
Odotan nyt kolmatta, niin ehkä vain sanon miehelle, että pysyy poissa koko synnytystapahtumasta ja tulee katsomaan, kun on peseydytty ja vähän päästy jalkeille. Muuten tuollainen käytös on vain turha rasite minulle synnyttäjänä.
Kiitos tämän kokemuksen jakamisesta. Minun ex-mieheni oli vähän samantapainen kuin sinunkin miehesi ja ajattelin tosissaan hänen kanssaan, että seuraavaan synnytykseen menisin mielummin yksin. Nykyinen mieheni kuitenkin on todella huomioiva ja mm. hieroo minua päivittäin, joten uskon, että hän synnytyksessäkin sitten hieroisi ja silittelisi minua ja todella olisi tukenani. En vaan voi sille mitään, että miettisin sitten varmaan vain omassa synnytyksessäni, kuinka mieheni teki samat asiat ex-vaimolleen..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sinulla olisi mahdollisuus antaa miehellesi uutta muisteltavaa. Minusta on mukava jutella vielä vuosien jälkeen synnytyksistäni mieheni kanssa, kiva kun hän oli mukana.
Sekin on totta ja mietin, että kaduttaako minua sitten vanhana, kun miehellä ei ole kokemusta synnytyksestä minun kanssani..
Ap
Kieltäminen tulemasta mukaan ei kuullosta kauhean kivalta alulta yhteiselle vanhemmuudellenne. Sen sijaan yhteinen kokemus synnytyksestä ja toistenne tukemisesta voisi sitä olla. Ymmärrän, jos sinua stressaa asia, mutta helpottaisiko se, jos juttelisitte avoimesti näistä asioista? Voisittehan sopia, että mies ikään kuin tekee tilaa ja poistuu hetkeksi, jos sinusta tuntuu, ettet voi keskittyä tms.?
Yritinkin jutella ja se meni siihen, että mies alkoi kertomaan exänsä kokemuksista eikä mies selvästikään ymmärtänyt yhtään, miksi en haluaisi siitä puhua. Mies siis ajattelee sen olevan hänen synnytyskokemuksensa, kun minä taas ajattelen niin, että naisen synnytyskokemus riippuu täysin naisesta itsestään. Ja miehen exän synnytyskokemus oli tosissaan täysin erilainen kun minun joka tavalla, joten en tiedä mitä hyötyä minulle on kuunnella miten joku muu nainen on synnyttänyt ja miten synnytys on mennyt, kun itse teen sen täysin omalla tavallani. Luulisi miehenkin olevan sekaisin kun minun kanssani mikään ei menisi samalla tavalla kun edellisellä kerralla.
Aluksi olin siis ajatellut, että mies tulee sairaalaan tueksi ja menee kahville, jos minua alkaa menneisyys liikaa häiritsemään tai en muuten pysty olemaan tarpeeksi rennosti. Mutta nyt minusta tuntuu, että hoidan synnytyksen parhaiten yksin ilman stressiä menneisyyden haamuista..
Ap
Etkö usko että miehesi rakastaa sinua eikä eksää? Miehelläni oli lapsia edellisestä liitosta, ja oli ollut mukana synnytyksessä, mutta miksi se olisi minua haitannut. Jokainen lapsi ja synnytys on ainutlaatuinen. Ja lapsi on molempien. Sinun täytyy luottaa miehesi, ja teidän liittoon ne, ja ennenkaikkea miehesi rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D Jo on hassua että miehellä täytyisi olla synnytyskokemuksia. Pitäisikö minullakin naisena olla eturauhasleikkauskokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
:D Jo on hassua että miehellä täytyisi olla synnytyskokemuksia. Pitäisikö minullakin naisena olla eturauhasleikkauskokemuksia.
Lapsen syntymä on hiukan eri asia mielestäni kuin syöpäleikkaus. Sehän on myös puolison lapsi, useimmiten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D Jo on hassua että miehellä täytyisi olla synnytyskokemuksia. Pitäisikö minullakin naisena olla eturauhasleikkauskokemuksia.
Lapsen syntymä on hiukan eri asia mielestäni kuin syöpäleikkaus. Sehän on myös puolison lapsi, useimmiten....
Isä voi tietysti hoitaa, kasvattaa ja elättää lasta, mutta että synnyttääkin...
Hyvä juttu jos jotkut naiset hyötyvät siitä että miehensä tulee mukaan synnytykseen. Silti minusta on hassua väittää että se olisi olemassa miehen synnytyskokemuksia. Kyllä mies on siinä ihan statisti eikä vauvan kannalta mitenkään tarpeellinen osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Kyllä se isä siellä salissakin on läsnä ku leikataan. Isällä on oikeus nähdä oman lapsensa syntymä jos niin haluaa.
Ja erityisesti sektiossa isä on tärkeä, että lapsi pääsee heti vanhemman syliin, jos äiti on liian tokkurassa häntä pidelläkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mies haluaa nähdä OMAN LAPSENSA SYNTYMÄN. Vaikka olisikin yhden syntymisen jo nähnyt .
Eikä halua. Mies haluaa mieluummin lähteä kaljanjuontiin baariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Kyllä se isä siellä salissakin on läsnä ku leikataan. Isällä on oikeus nähdä oman lapsensa syntymä jos niin haluaa.
Ja erityisesti sektiossa isä on tärkeä, että lapsi pääsee heti vanhemman syliin, jos äiti on liian tokkurassa häntä pidelläkseen.
Miksi se on tärkeää? Kenelle se on tärkeää? Vauvalle ei varmasti ole lainkaan väliä kuka ottaa syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun synnytykseni päätyi sektioon, ja pelkäsin lapsen hengen puolesta. Silloin todella tarvitsin miehen tukea ja läsnäoloa. Olin pitkään leikkaussalissa, ja heräämössä joten oli ihanaa että mies oli lapsen luona.
Mieheni ainakin on usein muistellut sitä tunnetta kun sai lapsen eka kertaa syliinsä, ja sai pidellä ja katsella lastaan. Se tunteen voimakkuus oli kuulemma sellainen, mihin hän ei ollut varautunut.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ainakin on usein muistellut sitä tunnetta kun sai lapsen eka kertaa syliinsä, ja sai pidellä ja katsella lastaan. Se tunteen voimakkuus oli kuulemma sellainen, mihin hän ei ollut varautunut.
Minäkin siis ajattelin, että mies tulisi välittömästi syntymän jälkeen paikalle ja sen jälkeen olisimme kolmisin perhehuoneessa tutustumassa uuteen tulokkaaseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
:D Jo on hassua että miehellä täytyisi olla synnytyskokemuksia. Pitäisikö minullakin naisena olla eturauhasleikkauskokemuksia.
Ihanaa, kun täällä on muitakin samalla tavalla ajattelevia kuin minä 🙂.
Ap
No mietippäs nyt uudelleen. Oletko sinä tai miehesi ollut mukana tämän lapsen syntymässä? No ette ole. Ette kumpikaan. Kerrotko sitten kahvipöydässä kun tämä lapsi odottaa omaansa, että iskä ei saanut tulla synnytykseen, koska oli jo kokenut sen kertaalleen exän kanssa.. Suljet miehesi pois lapsenne elämästä jo syntymän hetkellä. Seuraavaksi ei saa hoitaa vauvaa, koska on jo kokenut sen exänsä kanssa ”ja sua häiritsee se”. Sitten ei saa opettaa kävelemään, koska on jo kokenut sen exänsä kanssa jne, loputon lista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D Jo on hassua että miehellä täytyisi olla synnytyskokemuksia. Pitäisikö minullakin naisena olla eturauhasleikkauskokemuksia.
Lapsen syntymä on hiukan eri asia mielestäni kuin syöpäleikkaus. Sehän on myös puolison lapsi, useimmiten....
Isä voi tietysti hoitaa, kasvattaa ja elättää lasta, mutta että synnyttääkin...
Hyvä juttu jos jotkut naiset hyötyvät siitä että miehensä tulee mukaan synnytykseen. Silti minusta on hassua väittää että se olisi olemassa miehen synnytyskokemuksia. Kyllä mies on siinä ihan statisti eikä vauvan kannalta mitenkään tarpeellinen osapuoli.
Itse ajattelen täsmälleen samalla tavalla ja siksi tuntuukin, että olen mieheni kanssa niin kaukana toisistamme näissä synnytys-asioissa, kun itse yritän puhua omasta tulevasta synnytyksestäni ja mitä kivunlievitykseltä yms toivon, niin hän kertoo samaan aikaan ”omia synnytyskokemuksiaan”.
Ap
Ihanaa! Lisää vahvistusta sille tunteelle, mikä minussa asunut jo teini-iästä asti: kaikki lapset yhden miehen kanssa. Päätin jo nuorena, että lapsilleni ei tule montaa isää ja se tulee pitämään. Minulla yksi lapsi ja olemme miehen kanssa eronneet, joten lapsiluku tässä. Kiitos, kun vahvistat sitä tietoa, jonka olen tiennyt jo teininä!