Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on jo ollut synnytyksessä mukana, joten ajattelin synnyttää yksin
08.01.2020 |
Olemme saamassa mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä lasta, miehellä on aiemmasta avioliitostaan yksi lapsi ja minulla yksi. Mies haluaisi mukaan synnytykseen, mutta minua häiritsee se, että hän on jo kokenut samat asiat ex-vaimonsa kanssa. Tiedän, että siinä ei ole järkeä, koska niin minäkin olen kokenut ex-mieheni kanssa. Kuitenkin minusta tuntuu, että tämä asia häiritsisi minua myös synnytyksen hetkellä, joten ajattelin mennä synnyttämään ilman miestäni. Alunperin olin vielä kahden vaiheilla, mutta kun mieheni on nyt viime aikoina kertonut minulle useitakin asioita ex-vaimonsa synnytyksestä ”omana synnytyskokemuksenaan” (samalla kun minä olen puhunut omastani sen vuoksi, että olen yrittänyt valmistautua tulevaan ja miettinyt meneekö asiat samalla tavalla tälläkin kertaa), minulla on mennyt maku koko miehen läsnäoloon yhteisen vauvan synnytyksessä.
Teenkö miestäni kohtaan väärin, jos menen synnyttämään yksin, vaikka hän haluaisi olla mukana? Hän sanoo tavallaan ymmärtävän näkemykseni, vaikka todellista syytä en ole hänelle suoranaisesti avannutkaan. Minusta tuntuu muutenkin, että synnyttäisin ”rennommin” yksin, kun että minun pitäisi miettiä tukihenkilön läsnäoloa..
Kommentit (63)
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on väärin lasta kohtaan!
Niin se on miehen synnytyskokemus eli se on ollut ainut laatuinen hetki hänen elämässään, jos itsetuntosi ei tätä kestä pitäisikö sille tehdä jotakin?
No just. Näin sitä omitaan se lapsi itselleen jo syntymästä lähtien ja seuraavaksi kirjoitetaankin kun mies ei osallistukaan mihinkään kun se vauvakupla on puhjennut.
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Höpö höpö. Kyllä ne kerkee bondaamaan miljoona kertaa ennenkuin lapsi on 18v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
On sinulla nyt vähän unohtunut mitä siinä synnyksessä tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet väärin, tyhmää edes kysyä ilmiselvää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Tarvitseeko siitä olla sinulle hyötyä? Mies käy toistamiseen läpi elämänsä tärkeää käännöskohtaa, lapsensa syntymää. Sinun mielestäsi aiheesta ei saa puhua, koska olet mustasukkainen miehen eksälle.
Sairas kuvio, onnea vaan paljon. Tulette sitä tarvitsemaan.
/1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Isät on ihan läsnä sektioissakin ja silloin vasta se läsnäolo onkin tärkeää.
Niin SINÄ ajattelit. Antaako jalkojen levittäminen jollekin miehelle jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten kaiken tulisi mennä? Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa syntymästä lähtien, joten älä anna lapsellisen mustasukkaisuuden pilata tätä mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän ja lapsen suhde alkaa siitä synnyksestä. Isä on se joka katkaisee napanuoran, pesee lapsen ja on läsnä kun esim. jälkeiset syntyy ja äiti käy pesulla. Tämä on se muisto jonka jokaisen isän tulisi saada jakaa lapselleen heidän ensihetkestä.
Syntyyhän sitä paljon lapsia sektiollakin eikä isä kait ole siellä läsnä. Kun minä synnyin, isät eivät yleensäkään osallituneet synnytyksiin. Ajattelin, että isä voisi tulla paikalle heti syntymän jälkeen ja olisimme sitten yhdessä perhehuoneessa.
Onko mielestänne normaalia, että mies jakaa ex-vaimonsa synnytyskokemuksia minulle? Itse en koe niistä olevan mitään hyötyä minun tulevaan synnytykseeni liittyen.
Ap
Kyllä se isä siellä salissakin on läsnä ku leikataan. Isällä on oikeus nähdä oman lapsensa syntymä jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.
Tottakai mies haluaa nähdä OMAN LAPSENSA SYNTYMÄN. Vaikka olisikin yhden syntymisen jo nähnyt .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos odottaisin omaa esikoistani pahastuisin todennäköisesti, jos mies viisastelisi aiemmilla kokemuksillaan. Teidän tilanne on kuitenkin toinen. Keskustelkaa, tuskin mies tahallaan sun mieltäsi haluaa pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.
Mies ei ole yhtäkään lasta synnyttänyt, joten hän ei tiedä miltä se kipu yms tuntuu. Miehen ex-vaimo halusi synnyttää luomuna ja synnytyksemme olivat muutenkin täysin erilaisia kokemuksia, joten en vaan ymmärrä miten hänen synnytyksensä liittyy minun synnytykseeni. Miten mieheni voisi edes olla tukenani, kun hänen ”synnytyskokemuksensa” on täysin erilainen kun mitä mitä haluan ja toivon? Päinvastoin, jos hän ajattelee edellistä synnytystä, hänestä on vaan haittaa, kun hän ei ymmärrä, että minun kipuihin eivät hengitysharjoitukset auta, vaan haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset.
Ap
Mene vaan synnyttämään yksin. Ihme vastauksia olet saanut.
Mäkin olisin mennyt jos olisin vielä kolmannen kerran tullut raskaaksi. Kahdesti mies oli mukana ja koin, että miehestä oli vähän vaivaakin.
Mies kerkiää muodostamaan sen isyyden ihan hyvin vähän myöhemminkin.
Tee ihan niin kuin sinusta tuntuu hyvälle! Sinähän se synnytät, sinulla on oikeus valita.
No sinulla olisi tilaisuus nyt laittaa uusia synnytyskokemuksia miehesi vanhojen kokemusten tilalle. Ja nokkiisi ottaneena kieltäydyt ja annat miehen pitää vain eksästään synnytysmuistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.
Mies ei ole yhtäkään lasta synnyttänyt, joten hän ei tiedä miltä se kipu yms tuntuu. Miehen ex-vaimo halusi synnyttää luomuna ja synnytyksemme olivat muutenkin täysin erilaisia kokemuksia, joten en vaan ymmärrä miten hänen synnytyksensä liittyy minun synnytykseeni. Miten mieheni voisi edes olla tukenani, kun hänen ”synnytyskokemuksensa” on täysin erilainen kun mitä mitä haluan ja toivon? Päinvastoin, jos hän ajattelee edellistä synnytystä, hänestä on vaan haittaa, kun hän ei ymmärrä, että minun kipuihin eivät hengitysharjoitukset auta, vaan haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset.
Ap
Et voi olla tosissasi?!
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saa puhua omasta synnytyskokemuksestaan ja sinä saat? Ja kyllä, teet väärin . Isän kuuluu päästä synnytykseen jos haluaa. Muuten olet ihmispaska.
Itse olet ihmispaska. Jos nainen kokee, että haluaa synnyttää ilman miestään, niin minusta hänellä on kaikki oikeus tehdä niin.
En ole ap.
Alue: Aihe vapaa
Kestätkö noin muuten miehen menneisyyteen liittyviä asioita, kuten hänen jo olemassaolevaa lastaan? Olisiko tuota uusperhepelleilyä kannattanut sittenkin miettiä vielä hetki?