Lue keskustelun säännöt.
Entiset Velat (siis lapsettomat). Tunnusta tässä anonyymisti miten mielesi muuttui!
07.01.2020 |
Aloitan itse kun kerran ketjun teinkin; välttelin viimeiseen asti perhettä oman surkean lapsuuskotini takia. Kun sitten vanhoilla päivillä uskalsin tehdä lapsen, se olikin parasta mitä koskaan mulle tapahtui! Ja ei jäänyt viimeiseksi. Ainoa mikä harmittaa on se etten aloittanut jo aikaisemmin. Yritin olla liian vastuullinen ja ajattelin etten olisi ollut hyvä äiti taustani takia.
Tunnen useamman muun jolle käynyt samoin, joskin heillä alkunpitäen syy oli muu (halusivst nautiskella elämästä tms).
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillisesti raivovelajankkaus on täyttänyt ketjun, mutta kerron nyt kuitenkin omankin tarinani.
En koskaan ole kokenyt minkäänlaista vauvakuumetta, lapsena en leikkinyt äitileikkejä ja olin vakuuttunut, etten ikinä haluaisi lapsia. 35-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni ja ilmoitin heti kättelyssä, että lapsia ei sitten tule. Ei vissiin ollut kynnyskysymys tai ei vaan ottanut tosissaan.
Pari vuotta myöhemmin mies kosi ja käytiin lapsikeskustelu uudestaan, no nyt hän sitten myönsi että kyllä haluaisi lapsia. Ja olin sitä paitsi ehtinyt havannoida miestä sukulaislasten kanssa sen verran, ettei ihan yllätyksenä tullut. Kriisiydyin ja keskusteltiin erosta. Mies kuitenkin oli sitä mieltä että elää mieluummin minun kanssa lapsettomana kuin eroaa. Nurinkurisesti tämä ehkä vakuutti minut siitä, että ehkä yksi lapsi ei olisi ihan kamala katastrofi. Rakastin miestä ja tiesin, että hän olisi ihan superhyvä isä ja päädyin lopulta siihen että halusin suoda hänelle sen mahdollisuuden. Sovittiin että perhevapaat ja hoitovastuu jaetaan tasan, tästä ajattelin selviytyväni suht kunnialla.
Hyvin on mennyt pääsääntöisesti. Mies hoitaa tonttinsa ja enemmänkin, lapsi on hyvä tyyppi ja onneksi, onneksi, onneksi mitään erityisyyksiä tai sairauksia tai muuta vastaavaa ei ole osunut kohdalle. En ole edelleenkään erityisen äidillinen tyyppi ja kaipaan kyllä enemmän omaa aikaa ja rauhaa kuin mitä saan. Mutta tilanne paranee jatkuvasti lapsen kasvaessa, ja lapsi on myös koko ajan parempaa seuraa.
Ero tai miehen vakava sairastuminen tms on kyllä ihan kauhuskenaario, toki ilmeisistä syistä mutta myös siksi etten varmaan jaksaisi olla näinkään hyvä äiti, jos joutuisin kantamaan kaiken vastuun yksin.
Näin juuri. Ei ole olemassa naista, joka ei halua lasta. Vain naisia, jotka eivät ole vielä tavanneet sitä oikeaa. Onnea äitiydestä!
Allekirjoitan täysin. Itselläni vela-aikaa kesti lähemmäs 40 vuotta, jäin leskeksikin ja oletin koko parisuhde-elämänkin jo loppuneen. Kunnes tuli mies, joka vei jalat alta ja halusi lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Olen vela. Mieleni ei siis muutu. Mikä se tällainen kysymys oikein on?
M51
Kyllä sunkin mieli muuttuu kun tapaat sen oikean, joka ilmoittaa, että haluaa lapsia. Odotas vain.
Ei muutu. En mä muutu heterosta lesboksi/ homoksikaan "tapaamalla sen oikean". Alkaisiko joku, joka suurella palolla haluaa lapsia, lapsettomaksi vain kun kohtaa jonkun toisen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä ketju. Jos voi olla vaikkapa ex-uskovainen, ex-vanki, ex-vihervassari, ex-vaikkamikä, niin miksi ei voi olla ex-vela? Ei asian x haluaminen tai haluamatta jättäminen ole mikään muuttumaton syvä luonteen piirre, jota ei mikään olosuhde voi ikinä muuttaa. Ihmiset hylkäävät uskomuksiaan ja muuttavat mielipiteitään kaiken aikaa.
No kun velana oleminen nimenomaan on syvä luonteenpiirre. Jos sen voi olosuhde muuttaa, kyse ei ole velana olemisesta. Se ei ole uskomus tai mielipide.
Kuten sanottua, tätä monet heistä, jotka veloja eivät ole, kerta kaikkiaan eivät kykene ymmärtämään. Jotkut voivat ja ironisesti he ovat juuri niitä suvaitsevaisia ihmisiä, eivät nämä, jotka jankkaavat olevansa suvaitsevaisi, koska kykenevät muuttelemaan mielipiteitään.
En ihan saa kiinni tästä ”syvä luonteenpiirre”-määrittelystä. Koska luonteenpiirteet kuuluvat psykologian piiriin, voisitko avata analyyttisemmin tätä luonteenpiirrettä?
- toinen, aidosti kiinnostunut
Kannattaa lukea ketjua silmäillen, jos aidosti kiinnostaa, tuolla on ihan hyviä kuvauksia.
Koska en ole psykologi, en minä muitakaan luonteenpiirteitäni osaa mitenkään analyyttisesti avata. Sanoisin vain, että kyseessä on tieto "olen tälläinen" itsestäni.
Minusta tämä on vähän hassuakin: jos sanoisin, että tiedän, että olen luonteeltani sellainen, että en tule koskaan kiipeämään Mount Everestille = olen varma aito ei-vuorikiipeilijä, harva alkaisi kanssani jankkaamaan, että voi kuule, niin hänkin oli ei-vuorikiipeilijä, mutta nytpä kiipesi ja että ollaan kuule molemmat ei-vuorikiipeilijöitä, sinä vain olet sitä vieläkin (vaikka todennäköisesti et jos olosuhteet muuttuu), ja minä entinen ei-vuorikiipeilijä.
Minulle on ihan vieras ajatus että olisin jotenkin rakentanut elämäni sitä tavoitetta kohti, että saisin lapsia. Oon syntynyt 1980-luvulla feministiseen perheeseen jossa ei toden totta kasvatettu ajattelemaan että naisen identiteettiä tai yhteiskunnallista asemaa määrittelee ensisijaisesti lisääntymiseen liittyvät asiat.
En ajatellut lapsiasiaa ennen kolmeakymmentä juuri lainkaan, ja sen jälkeen kun vuodet rupes jylläämään, ajattelin etten niitä tahdo. No, sit tulin raskaaksi ihan puhtaan himon sokaisemana kun panin menemään keskeytetyn yhdynnän logiikalla - eli en tosiaan ollut vela. Päätin pitää lapsen vaikka moni asia oli ihan persiillään sillon. Mun kaltaisia vastuuttomia, hetkessä eläviä haihattelijoita on varmaan muitakin.
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä ketju. Jos voi olla vaikkapa ex-uskovainen, ex-vanki, ex-vihervassari, ex-vaikkamikä, niin miksi ei voi olla ex-vela? Ei asian x haluaminen tai haluamatta jättäminen ole mikään muuttumaton syvä luonteen piirre, jota ei mikään olosuhde voi ikinä muuttaa. Ihmiset hylkäävät uskomuksiaan ja muuttavat mielipiteitään kaiken aikaa.
No kun velana oleminen nimenomaan on syvä luonteenpiirre. Jos sen voi olosuhde muuttaa, kyse ei ole velana olemisesta. Se ei ole uskomus tai mielipide.
Kuten sanottua, tätä monet heistä, jotka veloja eivät ole, kerta kaikkiaan eivät kykene ymmärtämään. Jotkut voivat ja ironisesti he ovat juuri niitä suvaitsevaisia ihmisiä, eivät nämä, jotka jankkaavat olevansa suvaitsevaisi, koska kykenevät muuttelemaan mielipiteitään.
En ihan saa kiinni tästä ”syvä luonteenpiirre”-määrittelystä. Koska luonteenpiirteet kuuluvat psykologian piiriin, voisitko avata analyyttisemmin tätä luonteenpiirrettä?
- toinen, aidosti kiinnostunut
Kannattaa lukea ketjua silmäillen, jos aidosti kiinnostaa, tuolla on ihan hyviä kuvauksia.
Koska en ole psykologi, en minä muitakaan luonteenpiirteitäni osaa mitenkään analyyttisesti avata. Sanoisin vain, että kyseessä on tieto "olen tälläinen" itsestäni.
Minusta tämä on vähän hassuakin: jos sanoisin, että tiedän, että olen luonteeltani sellainen, että en tule koskaan kiipeämään Mount Everestille = olen varma aito ei-vuorikiipeilijä, harva alkaisi kanssani jankkaamaan, että voi kuule, niin hänkin oli ei-vuorikiipeilijä, mutta nytpä kiipesi ja että ollaan kuule molemmat ei-vuorikiipeilijöitä, sinä vain olet sitä vieläkin (vaikka todennäköisesti et jos olosuhteet muuttuu), ja minä entinen ei-vuorikiipeilijä.
Ihminen voi hyvinkin oppia tuntemaan olevansa vaikkapa introvertti tai kontrolliin taipuvainen olematta itse psykologi. Koska tässä ketjussa on niin paljon luonnollistettu veluuden olemusta esim. rinnastamalla sitä seksuaali-identiteettiin joka ihmisellä näiden argumenttien mulaan ei muutu, vaikka fluideja on aika paljonkin, niin mietin että mihin kategoriaan tällainen vankka vapaaehtoinen lapsettomuus oikein luokitellaan - ja miten sen erottaa sellaisesta ”valheellisesta” vela-identiteetistä, joka muovautuu ajan myötä ehdottoman kielteisestä vaikkapa epätietoiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan vieras ajatus että olisin jotenkin rakentanut elämäni sitä tavoitetta kohti, että saisin lapsia. Oon syntynyt 1980-luvulla feministiseen perheeseen jossa ei toden totta kasvatettu ajattelemaan että naisen identiteettiä tai yhteiskunnallista asemaa määrittelee ensisijaisesti lisääntymiseen liittyvät asiat.
En ajatellut lapsiasiaa ennen kolmeakymmentä juuri lainkaan, ja sen jälkeen kun vuodet rupes jylläämään, ajattelin etten niitä tahdo. No, sit tulin raskaaksi ihan puhtaan himon sokaisemana kun panin menemään keskeytetyn yhdynnän logiikalla - eli en tosiaan ollut vela. Päätin pitää lapsen vaikka moni asia oli ihan persiillään sillon. Mun kaltaisia vastuuttomia, hetkessä eläviä haihattelijoita on varmaan muitakin.
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
Ei kyllä tuo tuotiin jo esille, että monet lapselliset lisääntyvät sen enempää harkitsematta. Just käy vahinko, ei viitsitä huolehtia ehkäisystä kun himottaa, mennään tunne edellä. Vähän se ja sama. Tuollaiset kommentit mukamas entisen velan suusta tuntuvat typeriltä. Siis joku selitti olevansa vela, mutta ei kiinnostanut vaan huolehtia ehkäisystä. Ihminen, joka ei halua lapsia, ei unohtele ehkäisyä ja ole sen kanssa ihan sama. Ei selittele, että jos käy vahinko ja tulee raskaaksi, niin ei haittaa. Nimenomaan tuollainen käyttäytyminen ja hälläväliä asenne raskautumisen suhteen tekee selväksi sen, että ei ole vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä ketju. Jos voi olla vaikkapa ex-uskovainen, ex-vanki, ex-vihervassari, ex-vaikkamikä, niin miksi ei voi olla ex-vela? Ei asian x haluaminen tai haluamatta jättäminen ole mikään muuttumaton syvä luonteen piirre, jota ei mikään olosuhde voi ikinä muuttaa. Ihmiset hylkäävät uskomuksiaan ja muuttavat mielipiteitään kaiken aikaa.
Yksilötasolla varmasti löytyy niitä ihmisiä jotka ovat varmoja arvoissaan koko elämänsä, täälläkin tämän vela-ajatuksen suhteen sellaisia pari keskustelemassa. Mutta populaatiotasolla vapaaehtoinen lapsettomuus paljon kompleksisempi juttu. Esimerkiksi väestöliitto havaitsee tuon ongelman tutkimuksissaan: vapaaehtoisesti lapsettimien määrä hankala määrittää, ihmiset jotka tällaiseksi itsensä luokittelevat muuttavat kantaa ajassa sen verran, että tarkka arvio hankalaa, moniko oikeasti jättää lapset tekemättä.
Tämä voimakas reaktio entisten vapaaehtoisesti lapsettomien mielen muuttamiseen on varmaankin hyvin uusi ilmiö, koko voimakas vela identiteetti on aika nuori vaikka vapaaehtoisesti lapsettomia on ollut kautta aikain. Kun nykyään ei koeta voimakasta identiteettiä uskonnon kautta näitä vaihtoehtoisia tiukkarajaisia koteja omalle identiteetille on löytynyt, oli se veganismi, ilmastotietoisuus, tai vela. Suhtautuminen identiteettiin on valitettavasti yhtä lokeroivaa ja suvaitsematonta kuin uskonnoissa ikään: se yksi ainoa tapa olla ja elää oikein, kaikki hiemankin normeista poikkeavat ovat epäilyttäviä, eivät kuulu meihin.
Jotenkin surullista, oletin, että nykyinen yhteiskunta olisi menossa koti suvaitsevaisuutta niin ihonvärin, sukupuolisen suuntautumisen kuin muidenkin elämän valintojen suhteen - ja että sitä suvaitsemattomuutta tuntuu löytyvän niin paljon taholta jonka luulisi ymmärtävän hyvin erilaisten elämänratkaisujen kirjon merkityksen: lasten hankkiminen ei ole pakollista, voi elää elämänsä hyvin monella lailla, miksi ei myös niin, että elää vaikka noin 40 vuotta elämästään velana ihan omasta vakaasta halustaan, ei olosuhteiden takia mutta jos elämän arvot muuttuvat, lopun elämänsä niin, että lapset ovat siinä jotenkin mukana?
Tarkoitatko siis, että ihmiset, jotka elävät 40 vuotta lapsettomina vakaasta halusta kokevat näiden vuosien menneen jotenkin hukkaan, jos olosuhteiden ja elämän arvojen muuttumisen vuoksi haluavat lapsia elämään mukaan ja sen vuoksi haluavat voimakkaasti identifoitua entisiksi veloiksi?
Siis koska ihminen nykyään tarvitsee jotain uskonnon tilalle, hän ei voi myöntää vain yksinkertaisesti muuttaneensa mieltään tai muuttuneensa ihmisenä, vaan hänellä on tarve tukeutua henkilöhistoriassaan johonkin vaihtoehtoiseen tiukkarajaiseen ilmiöön?
No joo, tässä selityksessä on kyllä järkeä, joskin on kieltämättä vähän surullista, että näitä tällä tavalla tarvitaan.
Ei, kun ajattelen olleeni vapaaehtoisesti lapseton nuo ensimmäiset melkein 40 vuotta, jos tuo määritelmän ymmärtää niin, että olin lapseton ja olin sitä ihan vapaaehtoisesti ilman ehkä sittenkin-ajatuksia vaikka kaikki mahdollisuudet olisi ollut hankkia lapsia. En ehkä ymmärrä tuota arvolatausta, ja ehkä ymmärrän tuon identifioinnin toisin kuin te oikeat velat. Tämä varmaan ikäpolviongelma, aikana kun olin vapaaehtoisesti lapseton, silloin oltiin vapaehtoisesti lapsettomia ilman tarkempia dogmeja kuinka tuo pitäisi tehdä. Itselleni lapsettomuus ei koskaan ole ollut uskonto, se oli elämäntapa hyvin pitkään. Mutta täällä kun lukee näitä käsin irti leikkaamisvertauksia ja pitkiä pohdintoja kuka on vela ja kuinka velan kuuluu suhtautua siihen tähän ja tuohon niin ihan mielellään voin kuulua siihen epäpuhtaaseen ei kunnon velakastiin, joka vain eli ilman halua saada omia lapsia mutta muutti jossain vaiheessa mielensä.
Eli jos teille tulee parempi olo, niin julistetaan, että ketjuun kirjoittaneet ja tarinansa kertoneet eivät ole veloja eivätkä ole koskaan olleet - paitsi ne jotka te määritätte oikeiksi veloiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
En taida ihan ymmärtää. Siis koska sinä panit hönttöyksissäsi paljaalla, se tarkoittaa, että muut eivät pysty rakentamaan elämänpolkua, jossa ei raskauduta vahingossa ja lasten teko ei ole vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Olen vela. Mieleni ei siis muutu. Mikä se tällainen kysymys oikein on?
M51
Kyllä sunkin mieli muuttuu kun tapaat sen oikean, joka ilmoittaa, että haluaa lapsia. Odotas vain.
Eihän se silloin ole oikea, jos hän haluaa lapsia. En menisit edes treffeille lapsia haluavan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillisesti raivovelajankkaus on täyttänyt ketjun, mutta kerron nyt kuitenkin omankin tarinani.
En koskaan ole kokenyt minkäänlaista vauvakuumetta, lapsena en leikkinyt äitileikkejä ja olin vakuuttunut, etten ikinä haluaisi lapsia. 35-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni ja ilmoitin heti kättelyssä, että lapsia ei sitten tule. Ei vissiin ollut kynnyskysymys tai ei vaan ottanut tosissaan.
Pari vuotta myöhemmin mies kosi ja käytiin lapsikeskustelu uudestaan, no nyt hän sitten myönsi että kyllä haluaisi lapsia. Ja olin sitä paitsi ehtinyt havannoida miestä sukulaislasten kanssa sen verran, ettei ihan yllätyksenä tullut. Kriisiydyin ja keskusteltiin erosta. Mies kuitenkin oli sitä mieltä että elää mieluummin minun kanssa lapsettomana kuin eroaa. Nurinkurisesti tämä ehkä vakuutti minut siitä, että ehkä yksi lapsi ei olisi ihan kamala katastrofi. Rakastin miestä ja tiesin, että hän olisi ihan superhyvä isä ja päädyin lopulta siihen että halusin suoda hänelle sen mahdollisuuden. Sovittiin että perhevapaat ja hoitovastuu jaetaan tasan, tästä ajattelin selviytyväni suht kunnialla.
Hyvin on mennyt pääsääntöisesti. Mies hoitaa tonttinsa ja enemmänkin, lapsi on hyvä tyyppi ja onneksi, onneksi, onneksi mitään erityisyyksiä tai sairauksia tai muuta vastaavaa ei ole osunut kohdalle. En ole edelleenkään erityisen äidillinen tyyppi ja kaipaan kyllä enemmän omaa aikaa ja rauhaa kuin mitä saan. Mutta tilanne paranee jatkuvasti lapsen kasvaessa, ja lapsi on myös koko ajan parempaa seuraa.
Ero tai miehen vakava sairastuminen tms on kyllä ihan kauhuskenaario, toki ilmeisistä syistä mutta myös siksi etten varmaan jaksaisi olla näinkään hyvä äiti, jos joutuisin kantamaan kaiken vastuun yksin.
Näin juuri. Ei ole olemassa naista, joka ei halua lasta. Vain naisia, jotka eivät ole vielä tavanneet sitä oikeaa. Onnea äitiydestä!
Allekirjoitan täysin. Itselläni vela-aikaa kesti lähemmäs 40 vuotta, jäin leskeksikin ja oletin koko parisuhde-elämänkin jo loppuneen. Kunnes tuli mies, joka vei jalat alta ja halusi lapsen.
Teit siis lapsen miehen mieliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan vieras ajatus että olisin jotenkin rakentanut elämäni sitä tavoitetta kohti, että saisin lapsia. Oon syntynyt 1980-luvulla feministiseen perheeseen jossa ei toden totta kasvatettu ajattelemaan että naisen identiteettiä tai yhteiskunnallista asemaa määrittelee ensisijaisesti lisääntymiseen liittyvät asiat.
En ajatellut lapsiasiaa ennen kolmeakymmentä juuri lainkaan, ja sen jälkeen kun vuodet rupes jylläämään, ajattelin etten niitä tahdo. No, sit tulin raskaaksi ihan puhtaan himon sokaisemana kun panin menemään keskeytetyn yhdynnän logiikalla - eli en tosiaan ollut vela. Päätin pitää lapsen vaikka moni asia oli ihan persiillään sillon. Mun kaltaisia vastuuttomia, hetkessä eläviä haihattelijoita on varmaan muitakin.
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
Ei kyllä tuo tuotiin jo esille, että monet lapselliset lisääntyvät sen enempää harkitsematta. Just käy vahinko, ei viitsitä huolehtia ehkäisystä kun himottaa, mennään tunne edellä. Vähän se ja sama. Tuollaiset kommentit mukamas entisen velan suusta tuntuvat typeriltä. Siis joku selitti olevansa vela, mutta ei kiinnostanut vaan huolehtia ehkäisystä. Ihminen, joka ei halua lapsia, ei unohtele ehkäisyä ja ole sen kanssa ihan sama. Ei selittele, että jos käy vahinko ja tulee raskaaksi, niin ei haittaa. Nimenomaan tuollainen käyttäytyminen ja hälläväliä asenne raskautumisen suhteen tekee selväksi sen, että ei ole vela.
Tämä. Jos ihminen on oikeasti vela eikä missän nimessä halua lapsia, hän huolehtii ehkäisystä huolellisesti aina ja kaikissa tilanteissa. Jos ehkäisyn ei ole väliä, niin silloin henkilölle on ok että lapsi tulee koska ehkäisyä ei ole jaksettu käyttää. Itsekin käytän tuplaehkäisyä koska haluan olla varma, etten raskaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan vieras ajatus että olisin jotenkin rakentanut elämäni sitä tavoitetta kohti, että saisin lapsia. Oon syntynyt 1980-luvulla feministiseen perheeseen jossa ei toden totta kasvatettu ajattelemaan että naisen identiteettiä tai yhteiskunnallista asemaa määrittelee ensisijaisesti lisääntymiseen liittyvät asiat.
En ajatellut lapsiasiaa ennen kolmeakymmentä juuri lainkaan, ja sen jälkeen kun vuodet rupes jylläämään, ajattelin etten niitä tahdo. No, sit tulin raskaaksi ihan puhtaan himon sokaisemana kun panin menemään keskeytetyn yhdynnän logiikalla - eli en tosiaan ollut vela. Päätin pitää lapsen vaikka moni asia oli ihan persiillään sillon. Mun kaltaisia vastuuttomia, hetkessä eläviä haihattelijoita on varmaan muitakin.
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
Ei kyllä tuo tuotiin jo esille, että monet lapselliset lisääntyvät sen enempää harkitsematta. Just käy vahinko, ei viitsitä huolehtia ehkäisystä kun himottaa, mennään tunne edellä. Vähän se ja sama. Tuollaiset kommentit mukamas entisen velan suusta tuntuvat typeriltä. Siis joku selitti olevansa vela, mutta ei kiinnostanut vaan huolehtia ehkäisystä. Ihminen, joka ei halua lapsia, ei unohtele ehkäisyä ja ole sen kanssa ihan sama. Ei selittele, että jos käy vahinko ja tulee raskaaksi, niin ei haittaa. Nimenomaan tuollainen käyttäytyminen ja hälläväliä asenne raskautumisen suhteen tekee selväksi sen, että ei ole vela.
Niin ohitit aika ketterästi pointtini, joka oli se että en pidä erityisen kestävänä sellaista velamäärittelyä, joka erottaa velan ”välinpitämättömästä” tai ”itsensä huonosti tuntevasta” tai miksi nyt kaltaistani vois kutsua, sillä että vela on rakentanut elämänsä tietoisesti sellaiseksi, ettei siihen tule lasta. Niin mäkin olin, siihen hetkeen saakka kun 34-vuotiaana harrastin holtittomasti seksiä tavalla, jolla en 20 vuoteen ollut tullut raskaaksi. Enkä siis yritä väittää et olisin ollut vela, mut mietityttää toi tiedostamisen ja stretegisen suunnittelun vaade velan määrittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä ketju. Jos voi olla vaikkapa ex-uskovainen, ex-vanki, ex-vihervassari, ex-vaikkamikä, niin miksi ei voi olla ex-vela? Ei asian x haluaminen tai haluamatta jättäminen ole mikään muuttumaton syvä luonteen piirre, jota ei mikään olosuhde voi ikinä muuttaa. Ihmiset hylkäävät uskomuksiaan ja muuttavat mielipiteitään kaiken aikaa.
No kun velana oleminen nimenomaan on syvä luonteenpiirre. Jos sen voi olosuhde muuttaa, kyse ei ole velana olemisesta. Se ei ole uskomus tai mielipide.
Kuten sanottua, tätä monet heistä, jotka veloja eivät ole, kerta kaikkiaan eivät kykene ymmärtämään. Jotkut voivat ja ironisesti he ovat juuri niitä suvaitsevaisia ihmisiä, eivät nämä, jotka jankkaavat olevansa suvaitsevaisi, koska kykenevät muuttelemaan mielipiteitään.
En ihan saa kiinni tästä ”syvä luonteenpiirre”-määrittelystä. Koska luonteenpiirteet kuuluvat psykologian piiriin, voisitko avata analyyttisemmin tätä luonteenpiirrettä?
- toinen, aidosti kiinnostunut
Kannattaa lukea ketjua silmäillen, jos aidosti kiinnostaa, tuolla on ihan hyviä kuvauksia.
Koska en ole psykologi, en minä muitakaan luonteenpiirteitäni osaa mitenkään analyyttisesti avata. Sanoisin vain, että kyseessä on tieto "olen tälläinen" itsestäni.
Minusta tämä on vähän hassuakin: jos sanoisin, että tiedän, että olen luonteeltani sellainen, että en tule koskaan kiipeämään Mount Everestille = olen varma aito ei-vuorikiipeilijä, harva alkaisi kanssani jankkaamaan, että voi kuule, niin hänkin oli ei-vuorikiipeilijä, mutta nytpä kiipesi ja että ollaan kuule molemmat ei-vuorikiipeilijöitä, sinä vain olet sitä vieläkin (vaikka todennäköisesti et jos olosuhteet muuttuu), ja minä entinen ei-vuorikiipeilijä.
Ihminen voi hyvinkin oppia tuntemaan olevansa vaikkapa introvertti tai kontrolliin taipuvainen olematta itse psykologi. Koska tässä ketjussa on niin paljon luonnollistettu veluuden olemusta esim. rinnastamalla sitä seksuaali-identiteettiin joka ihmisellä näiden argumenttien mulaan ei muutu, vaikka fluideja on aika paljonkin, niin mietin että mihin kategoriaan tällainen vankka vapaaehtoinen lapsettomuus oikein luokitellaan - ja miten sen erottaa sellaisesta ”valheellisesta” vela-identiteetistä, joka muovautuu ajan myötä ehdottoman kielteisestä vaikkapa epätietoiseksi?
En tiedä, miten analyyttisesti ihmiset siis yleensä osaavat avata sitä, että ovat introvertteja tai kontrolliin taipuvaisia. Minä en osaa erityisen analyyttisesti avata sitä, että olen paitsi vela, myös ekstrovertti ja taipuvainen optimismiin. Olenpahan vain oppinut tuntemaan olevani näitä asioita. Joten en pääse ihan käsiksi, mitä tässä nyt haetaan, eli mitä kategoria-ajattelua. Siis onko sinun jotenkin vaikea mieltää sitä, että joku kokee olevansa vela samantapaiseksi luonteenpiirteeksi kuin vaikkapa introverttiys?
Ja en usko, että ihminen, joka ajattelee olevansa vela (ihan sama, kuinka monta vuotta), mutta ei olekaan, on valheellinen. Hän mielestäni vaan on joko a) tuntenut itsensä huonosti tai ainakin huonommin kuin kuvitteli b) kokenut jonkinlaisen transformaation. Jos psykologiasta puhutaan, olettaisin, että ensimmäinen on yleisempää kuin jälkimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen vela, mikä se semmonen on? Velalla ei ole lapsia, eikä tule. Nämä lapselliset ihan muuta porukkaa. Velalle on nyt ja aina selvää, ettei lapset kuulu hänen elämään.
Aika harva elämässään pitää kaikki periaatteensa vuosikymmeniä samanlaisina. Joku voi pitää tuota periaatteista luopumisena, joku muu ajattelee ihmisten muokkautuvan elämän mukana, kykenevän näkemään asiat muutenkin kuin mustavalkoisina. Tuomas Kyrö ja Iikka Kivi olivat nuoruudessaan "nahkapäitä", nyt ihan toiset arvot. Suurin osa entisistä taistolaisista ei enää usko ihan samoihin arvoihin. Itsekään en ajatellut lapsia enkä äitiyttä ennen kuin täytin 35 vuotta - ja sain kaksi. Miksi täytyy ajatella noin ehdottomasti ketkä ovat "oikeita veloja" ketkä ideologiansa myyneitä - ihmisiä joiden ajatukset ja arvot muuttuvat iän myötä?
Niin, sä olet tyypillinen nainen, joka hedelmällisen iän loppumetreillä herää haluamaan jälkikasvua. Et ole vela, vaan vain jätit myöhään lapsenteon. Lapset eivät olleet sinulle tärkeysjärjestyksessä päällimmäinen asia, joten lastenhankinta jäi viimetippaan. Vela ei halua niitä lapsia lainkaan. Ei halua sitä lapsiarkea silloinkaan, kun tulee paniikki, että voi ei, kohta on mahdotonta siirtää geenejä eteenpäin. Se vain ei ole se, mitä vela haluaa. Ei halua lapsiarkea eikä tunne tarvetta siirtää geenejään eteenpäin.
Mitä sä vieläkin jankutat? Jutussasi ei nyt ihan ole pointtia, toisin kuin tunnut luulevan, joten anna tuon ärsyttävän inttämisen olla.
Kuulostat myös muuten tosi katkeralta, mistähän johtuu....
Eli siis jos heterovelan määritelmä on tuplaehkäisy niin mites sit ei-heterovelojen?
Kiihkein ja intomielisinkin vela voi muuttaa mieltään. Vaikka miten totisena nyt vannoisi että mieli ei muutu, mieli ei muutu! Elämä heittelee ja kuljettaa ja ehdottomat mustavalkoiset päätökset saavat harmaan sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis jos heterovelan määritelmä on tuplaehkäisy niin mites sit ei-heterovelojen?
No eihän tuplaehkäisy (jota itse käytän) määrittele mitään vaan on vain tarpeellinen varotoimi. Ehkäisyn käyttämättömyys taas on välinpitämättömyyttä. Uskoisin, että esim. biseksuaalit velat käyttävät ehkäisyä sellaisissa suhteissa joissa on raskautumisen mahdollisuus. Itse olen hetero joten en osaa sen enempää aisaa avata.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan vieras ajatus että olisin jotenkin rakentanut elämäni sitä tavoitetta kohti, että saisin lapsia. Oon syntynyt 1980-luvulla feministiseen perheeseen jossa ei toden totta kasvatettu ajattelemaan että naisen identiteettiä tai yhteiskunnallista asemaa määrittelee ensisijaisesti lisääntymiseen liittyvät asiat.
En ajatellut lapsiasiaa ennen kolmeakymmentä juuri lainkaan, ja sen jälkeen kun vuodet rupes jylläämään, ajattelin etten niitä tahdo. No, sit tulin raskaaksi ihan puhtaan himon sokaisemana kun panin menemään keskeytetyn yhdynnän logiikalla - eli en tosiaan ollut vela. Päätin pitää lapsen vaikka moni asia oli ihan persiillään sillon. Mun kaltaisia vastuuttomia, hetkessä eläviä haihattelijoita on varmaan muitakin.
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
No olihan sun oma asenne sama, koska ei kiinnostanut huolehtia ehkäisystä. Sun elämänpolku oli myös se, että niitä lapsia saattaa tulla (en aio huolehtia ehkäisystä) ja se ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan vieras ajatus että olisin jotenkin rakentanut elämäni sitä tavoitetta kohti, että saisin lapsia. Oon syntynyt 1980-luvulla feministiseen perheeseen jossa ei toden totta kasvatettu ajattelemaan että naisen identiteettiä tai yhteiskunnallista asemaa määrittelee ensisijaisesti lisääntymiseen liittyvät asiat.
En ajatellut lapsiasiaa ennen kolmeakymmentä juuri lainkaan, ja sen jälkeen kun vuodet rupes jylläämään, ajattelin etten niitä tahdo. No, sit tulin raskaaksi ihan puhtaan himon sokaisemana kun panin menemään keskeytetyn yhdynnän logiikalla - eli en tosiaan ollut vela. Päätin pitää lapsen vaikka moni asia oli ihan persiillään sillon. Mun kaltaisia vastuuttomia, hetkessä eläviä haihattelijoita on varmaan muitakin.
Eli sen suhteen tämä vela-argumentti jossa perustellaan veluutta sillä, että se näyttäytyy elämänpolun rakentamisena vastaparina lapsellisten elämänpolkuna, jossa koko ajan on ollut tiedossa että lapsia saattaa jossain kohtaa tulla, on heikoilla kantimilla.
Ei kyllä tuo tuotiin jo esille, että monet lapselliset lisääntyvät sen enempää harkitsematta. Just käy vahinko, ei viitsitä huolehtia ehkäisystä kun himottaa, mennään tunne edellä. Vähän se ja sama. Tuollaiset kommentit mukamas entisen velan suusta tuntuvat typeriltä. Siis joku selitti olevansa vela, mutta ei kiinnostanut vaan huolehtia ehkäisystä. Ihminen, joka ei halua lapsia, ei unohtele ehkäisyä ja ole sen kanssa ihan sama. Ei selittele, että jos käy vahinko ja tulee raskaaksi, niin ei haittaa. Nimenomaan tuollainen käyttäytyminen ja hälläväliä asenne raskautumisen suhteen tekee selväksi sen, että ei ole vela.
Niin ohitit aika ketterästi pointtini, joka oli se että en pidä erityisen kestävänä sellaista velamäärittelyä, joka erottaa velan ”välinpitämättömästä” tai ”itsensä huonosti tuntevasta” tai miksi nyt kaltaistani vois kutsua, sillä että vela on rakentanut elämänsä tietoisesti sellaiseksi, ettei siihen tule lasta. Niin mäkin olin, siihen hetkeen saakka kun 34-vuotiaana harrastin holtittomasti seksiä tavalla, jolla en 20 vuoteen ollut tullut raskaaksi. Enkä siis yritä väittää et olisin ollut vela, mut mietityttää toi tiedostamisen ja stretegisen suunnittelun vaade velan määrittelyssä.
On se nyt aika olennaista. Näin ne muutkin määritelmät kyllä toimii. On ihmisiä, jotka suunnittelevat ajomatkansa siten, että eivät koskaan aja humalassa. Sitten on niitä, jotka onnella ajelevat 20 vuotta hiprakoissaan ja jäävät kerran kiinni.
Näiden kiinni jäävien on turha sanoa, että olen ihan samassa jamassa ja samanlainen kuin nuo, jotka suunnittelivat matkat siten, että ne tehdään selvin päin. Samanlaisia ajajia siis ollaan! Että onko oikeasti ei-rattijuopon määre tuo tiedostaminen ja strateginen suunnittelu. Kyllä se on.
Kyllä sunkin mieli muuttuu kun tapaat sen oikean, joka ilmoittaa, että haluaa lapsia. Odotas vain.