Lue keskustelun säännöt.
Entiset Velat (siis lapsettomat). Tunnusta tässä anonyymisti miten mielesi muuttui!
07.01.2020 |
Aloitan itse kun kerran ketjun teinkin; välttelin viimeiseen asti perhettä oman surkean lapsuuskotini takia. Kun sitten vanhoilla päivillä uskalsin tehdä lapsen, se olikin parasta mitä koskaan mulle tapahtui! Ja ei jäänyt viimeiseksi. Ainoa mikä harmittaa on se etten aloittanut jo aikaisemmin. Yritin olla liian vastuullinen ja ajattelin etten olisi ollut hyvä äiti taustani takia.
Tunnen useamman muun jolle käynyt samoin, joskin heillä alkunpitäen syy oli muu (halusivst nautiskella elämästä tms).
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani entinen lestadiolainen mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän, että erotessani yhteisöstä minusta ei tullutkaan ex-lestaa, vain ihminen joka ei ollut varma mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluisi.
Minä raitistuin, mutta nythän tiedän etten ollut alkoholisti vaan epävarma juomistottumuksistani.
Oliko alkoholismi siis sulle itsestäänselvyys? Olet aina tiennyt, että olet alkoholisti ja haluat olla alkoholisti? Olet kokenut, että et voi elää sellaista elämää kuin haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä, ellet ole alkoholisti?
No sitten, mikäpäs siinä. Tosiaan ihan hyvin verrattavissa olevia asioita. 👍
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)
Haaveileeko lapsi vanhemmuudesta vai matkiiko vain aikuisia ympärillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin muuttaa mieleni sillä ehdolla jos satun löytämään ns. kotimiehen. Yllä joku oli nähtävästi kirjoittanut oikein sopimuksen miehensä kanssa. Tuo sai minutkin harkitsemaan asiaa uudemman kerran. Muussa tapauksessa homma saa jäädä :)
Jopas lapsiviha raikaa täällä palstalla. "Pakollinen paha". Lapsi kuulostaa olevan teille yhtä tärkeä kuin tapetin vaihto; "valitse sä, mua ei niin kiinnosta - kunhan sitten hoidat asian."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani entinen lestadiolainen mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän, että erotessani yhteisöstä minusta ei tullutkaan ex-lestaa, vain ihminen joka ei ollut varma mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluisi.
Minä raitistuin, mutta nythän tiedän etten ollut alkoholisti vaan epävarma juomistottumuksistani.
Oliko alkoholismi siis sulle itsestäänselvyys? Olet aina tiennyt, että olet alkoholisti ja haluat olla alkoholisti? Olet kokenut, että et voi elää sellaista elämää kuin haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä, ellet ole alkoholisti?
No sitten, mikäpäs siinä. Tosiaan ihan hyvin verrattavissa olevia asioita. 👍
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)
Haaveileeko lapsi vanhemmuudesta vai matkiiko vain aikuisia ympärillään?
Tarkoitin kommentissani alle 18 vuotiasta lapsesta haaveilevaa lasta, joka muuttaakin täysi-ikäisenä mielensä eikä tee koskaan ikinä yhtäkään lasta, eikä adoptoi lasta eikä ala edes tukiperheeksi, vaan jättäytyy tahallaan ja tietoisesti (joku voisi sanoa jopa vapaaehtoisesti) lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani entinen lestadiolainen mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän, että erotessani yhteisöstä minusta ei tullutkaan ex-lestaa, vain ihminen joka ei ollut varma mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluisi.
Minä raitistuin, mutta nythän tiedän etten ollut alkoholisti vaan epävarma juomistottumuksistani.
Oliko alkoholismi siis sulle itsestäänselvyys? Olet aina tiennyt, että olet alkoholisti ja haluat olla alkoholisti? Olet kokenut, että et voi elää sellaista elämää kuin haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä, ellet ole alkoholisti?
No sitten, mikäpäs siinä. Tosiaan ihan hyvin verrattavissa olevia asioita. 👍
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)
Haaveileeko lapsi vanhemmuudesta vai matkiiko vain aikuisia ympärillään?
Tarkoitin kommentissani alle 18 vuotiasta lapsesta haaveilevaa lasta, joka muuttaakin täysi-ikäisenä mielensä eikä tee koskaan ikinä yhtäkään lasta, eikä adoptoi lasta eikä ala edes tukiperheeksi, vaan jättäytyy tahallaan ja tietoisesti (joku voisi sanoa jopa vapaaehtoisesti) lapsettomaksi.
Niin, no tuon takia juuri oli puhetta siitä, että vela-käsitteitä pitäisi olla useampi. Jos toisille lapsettomuus on luontainen ominaisuus ja toiset taas haaveilevat lapsista, mutta sitten päättävät olla tekemättä lapsia (kunnes ehkä jossain vaiheessa muuttavat mieltään), niin kyseessä on kaksi hyvin erilaista kokemusmaailmaa. Käytetään samaa termiä, vaikka kokemukset eivät vastaa toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.
Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani entinen lestadiolainen mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän, että erotessani yhteisöstä minusta ei tullutkaan ex-lestaa, vain ihminen joka ei ollut varma mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluisi.
Minä raitistuin, mutta nythän tiedän etten ollut alkoholisti vaan epävarma juomistottumuksistani.
Oliko alkoholismi siis sulle itsestäänselvyys? Olet aina tiennyt, että olet alkoholisti ja haluat olla alkoholisti? Olet kokenut, että et voi elää sellaista elämää kuin haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä, ellet ole alkoholisti?
No sitten, mikäpäs siinä. Tosiaan ihan hyvin verrattavissa olevia asioita. 👍
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)
Haaveileeko lapsi vanhemmuudesta vai matkiiko vain aikuisia ympärillään?
Tarkoitin kommentissani alle 18 vuotiasta lapsesta haaveilevaa lasta, joka muuttaakin täysi-ikäisenä mielensä eikä tee koskaan ikinä yhtäkään lasta, eikä adoptoi lasta eikä ala edes tukiperheeksi, vaan jättäytyy tahallaan ja tietoisesti (joku voisi sanoa jopa vapaaehtoisesti) lapsettomaksi.
Niin, no tuon takia juuri oli puhetta siitä, että vela-käsitteitä pitäisi olla useampi. Jos toisille lapsettomuus on luontainen ominaisuus ja toiset taas haaveilevat lapsista, mutta sitten päättävät olla tekemättä lapsia (kunnes ehkä jossain vaiheessa muuttavat mieltään), niin kyseessä on kaksi hyvin erilaista kokemusmaailmaa. Käytetään samaa termiä, vaikka kokemukset eivät vastaa toisiaan.
Omen vela joka muutti mieltään. Kyllä olin ohan aito ja oikea vakaumuksellinen vela. En tietenkään tiennyt ollessani vela että ”kohta sitten muutan mieleni!”. Jos olisi sen tiennyt niin tietenkään ei olisi ollut vela.
Elämäänsä määritteleviä tekijöitä voi ja saa vaihtaa. Joku ON vegaani, vaikla viiden vuoden päästä muuttaakin mieltään ja alkaa lihaaniksi. Samoin vela ON vela, sillä hetkellä kun tuntee se olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani entinen lestadiolainen mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän, että erotessani yhteisöstä minusta ei tullutkaan ex-lestaa, vain ihminen joka ei ollut varma mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluisi.
Minä raitistuin, mutta nythän tiedän etten ollut alkoholisti vaan epävarma juomistottumuksistani.
Oliko alkoholismi siis sulle itsestäänselvyys? Olet aina tiennyt, että olet alkoholisti ja haluat olla alkoholisti? Olet kokenut, että et voi elää sellaista elämää kuin haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä, ellet ole alkoholisti?
No sitten, mikäpäs siinä. Tosiaan ihan hyvin verrattavissa olevia asioita. 👍
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)
Haaveileeko lapsi vanhemmuudesta vai matkiiko vain aikuisia ympärillään?
Tarkoitin kommentissani alle 18 vuotiasta lapsesta haaveilevaa lasta, joka muuttaakin täysi-ikäisenä mielensä eikä tee koskaan ikinä yhtäkään lasta, eikä adoptoi lasta eikä ala edes tukiperheeksi, vaan jättäytyy tahallaan ja tietoisesti (joku voisi sanoa jopa vapaaehtoisesti) lapsettomaksi.
Niin, no tuon takia juuri oli puhetta siitä, että vela-käsitteitä pitäisi olla useampi. Jos toisille lapsettomuus on luontainen ominaisuus ja toiset taas haaveilevat lapsista, mutta sitten päättävät olla tekemättä lapsia (kunnes ehkä jossain vaiheessa muuttavat mieltään), niin kyseessä on kaksi hyvin erilaista kokemusmaailmaa. Käytetään samaa termiä, vaikka kokemukset eivät vastaa toisiaan.
Omen vela joka muutti mieltään. Kyllä olin ohan aito ja oikea vakaumuksellinen vela. En tietenkään tiennyt ollessani vela että ”kohta sitten muutan mieleni!”. Jos olisi sen tiennyt niin tietenkään ei olisi ollut vela.
Elämäänsä määritteleviä tekijöitä voi ja saa vaihtaa. Joku ON vegaani, vaikla viiden vuoden päästä muuttaakin mieltään ja alkaa lihaaniksi. Samoin vela ON vela, sillä hetkellä kun tuntee se olevansa.
Ei tätä kukaan olekaan kieltänyt. On vain sanottu, että ET OLE ENÄÄ vela. Eli että kun ihminen muuttuu, hän siis tosiaan muuttuu. Ei ole mikään entinen se tai tämä, vaan sitä, mitä on NYT.
Se, miksi joku haluaa väen vängällä olla entisen se tai tuo, on vaan hiton outoa. Ihan kuin ei tahtoisikaan muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Kiitos :) yllättävän helppoa oli.
Velaksi voidaan sanoa mielestäsi siis vasta kun ihminen on kuollut tai ei ainakaan millään konstilla voi saada lasta?
Tai miksikään muuksikaan ei voi ihmistä luokitella koska asia voi muuttua.
Jotenkin ihanan avoin suhtautuminen sulla :) ketään ei voi siis tuomita ennen kuin elämä on päättynyt koska aina on mahdollisuus muutokseen.
Itse syyllistyn ehkä liikakin luokittelemaan ihmisiä, mutta yritän kehittyä asiassa 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Kiitos :) yllättävän helppoa oli.
Velaksi voidaan sanoa mielestäsi siis vasta kun ihminen on kuollut tai ei ainakaan millään konstilla voi saada lasta?
Tai miksikään muuksikaan ei voi ihmistä luokitella koska asia voi muuttua.
Jotenkin ihanan avoin suhtautuminen sulla :) ketään ei voi siis tuomita ennen kuin elämä on päättynyt koska aina on mahdollisuus muutokseen.Itse syyllistyn ehkä liikakin luokittelemaan ihmisiä, mutta yritän kehittyä asiassa 👍
Minä taas toivoisin, että minua sanottaisiin sellaiseksi kuin olen, sellaisena kuin kulloinkin olen. En toivo, että ihmiset ajattelevat minua entisenä kasvissyöjänä, vaan antaisivat minun olla muuttunut ja ajattelisivat, että olen sekäsyöjä.
Sen sijaan niin fundis kuin sinä en ole, että ajattelisin, etteikö tämäkin voisi vielä terveyteni ehkä kehittyessä muuttua. Silloin toivon, että ihmiset eivät ajattele, että kas, siinäpä entinen kasvissyöjä ja entinen sekasyöjä ja...vaan ihan taas ottaisivat minut sellaisena kuin juuri silloin olen.
Eli että ei ajateltaisi entistä tai tulevaa, vaan ihan nykyhetkeä. Siinä minä pyrin elämään.
Mutta toivottavasti kaikki entiset saavat sitten voimaa entisestään tähän nykyiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani entinen lestadiolainen mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän, että erotessani yhteisöstä minusta ei tullutkaan ex-lestaa, vain ihminen joka ei ollut varma mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluisi.
Minä raitistuin, mutta nythän tiedän etten ollut alkoholisti vaan epävarma juomistottumuksistani.
Oliko alkoholismi siis sulle itsestäänselvyys? Olet aina tiennyt, että olet alkoholisti ja haluat olla alkoholisti? Olet kokenut, että et voi elää sellaista elämää kuin haluat ja mikä on sinulle merkityksellistä, ellet ole alkoholisti?
No sitten, mikäpäs siinä. Tosiaan ihan hyvin verrattavissa olevia asioita. 👍
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)
Haaveileeko lapsi vanhemmuudesta vai matkiiko vain aikuisia ympärillään?
Tarkoitin kommentissani alle 18 vuotiasta lapsesta haaveilevaa lasta, joka muuttaakin täysi-ikäisenä mielensä eikä tee koskaan ikinä yhtäkään lasta, eikä adoptoi lasta eikä ala edes tukiperheeksi, vaan jättäytyy tahallaan ja tietoisesti (joku voisi sanoa jopa vapaaehtoisesti) lapsettomaksi.
Niin, no tuon takia juuri oli puhetta siitä, että vela-käsitteitä pitäisi olla useampi. Jos toisille lapsettomuus on luontainen ominaisuus ja toiset taas haaveilevat lapsista, mutta sitten päättävät olla tekemättä lapsia (kunnes ehkä jossain vaiheessa muuttavat mieltään), niin kyseessä on kaksi hyvin erilaista kokemusmaailmaa. Käytetään samaa termiä, vaikka kokemukset eivät vastaa toisiaan.
Omen vela joka muutti mieltään. Kyllä olin ohan aito ja oikea vakaumuksellinen vela. En tietenkään tiennyt ollessani vela että ”kohta sitten muutan mieleni!”. Jos olisi sen tiennyt niin tietenkään ei olisi ollut vela.
Elämäänsä määritteleviä tekijöitä voi ja saa vaihtaa. Joku ON vegaani, vaikla viiden vuoden päästä muuttaakin mieltään ja alkaa lihaaniksi. Samoin vela ON vela, sillä hetkellä kun tuntee se olevansa.
Niin eli sinä olit tällainen ns. olosuhdelapseton. Väliaikaislapseton. Nuoruudessa lapseton. Ihan vain lapseton jonkun aikaa, kunnes halusit niitä lapsia. Kunnes koit, että elämäntilanteesi on sopiva lisääntymiseen. Mikä nyt sitten muuttuikin, mikä sai haluamaan lisääntymään. Ihan normaalia kehityskulkua. Monet ihmiset miettivät, missä vaiheessa ovat valmiita vanhemmiksi. Et ole vela siinä merkityksessä, että et halua lainkaan lapsia huolimatta siitä, miten olosuhteet muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisesta näkökulmasta tuo vela-lapselliset kuilu tuntuu hieman kummalliselta ja toivoisin ettei kukaan muodostaisi identiteettiään liikaa tuon rajalinjan mukaan. Niitä lapsia/nuorempia ihmisiä voi tulla elämään vaikka niitä ei suunnittelisikaan tai edes itse tekisi (uudet puolisot tai niinkuin täällä yksi esimerkki, kuolleen siskon lapset), ja lapsia tehneiden/saaneiden jälkeläiset aikuistuvat ja elävät omaa elämäänsä, ei kenenkään kannata omaa identiteettiään rakentaa vanhemmuuden varaan, tuo liian suuri lasti niille lapsille. Se kummastuttaa ettei tällaisesta asiasta voi keskustella ilman kiistaa: eikö ihminen saa määritellä itse millainen on nyt ja millainen oli nuorempana, haluaako muuttaa mielipiteitään tai ei. Useampi velaksi itsensä luokitteleva on valittanut kuinka muut yrittävät luokitella heidät (ikuinen bileprinsessa jne) - eivätkö tee samaa tässä muille (et ole vela jos muutat mieltäsi vanhempana...)?
Viestin 74 vela vastaa: itsellä velaus on osa identiteettiä, niin kuin monelle vanhemmuus on. Se on kuitenkin iso osa ihmisen elämää, se että onko niitä lapsia vai ei. Harva nainen voi olla vain vähäsen äiti. Tai vähäsen lapseton (siis tarkoittaen omaa jälkikasvuttomuuttaan). Se näkyy ja tuntuu arjessa, radikaalisti. Jollain tottakai enemmän, joillain vähemmän. Itsellä ehkä aika paljonkin, sillä eräs puoliammattilaiseksi viemä harrastus vaan vaatii sen, että voin irtautua kotiarjesta pitkiksin ajoiksi. Äitipuuhissa se olisi hyvinkin nou-nou. (Ja edelleen, että olen voinut kehittää harrastetta tähän pisteeseen on vain ollut pelkkä bonus, ei syy lapsettomuuteen. Teroitan tätä hyvin vahvasti, älkää siis saako vääriä käsityksiä.)
Niin, kuinka paljon ihminen voi ja saa suunnitella elämäänsä? Minusta jokaisella on oikeus rakentaa elämäänsä omansa näköiseksi, eikä kenenkään valinnat pitäisi olla ylevämpiä kuin toisten. Tuossa itse juuri petaat sitä samaa laulua, että vannomatta paras. Hymistelisitkö aivan samalla tavoin hääparille? Luultavasti et. Mutta miksi veloille on ok hymistellä ja huokailla, että kuulkaas kun se elämä voi muutella teidänkin mielipiteitä, että älkääs nyt vannoko. Omaa elämää olen rakentanut eri perspektiivillä kuin lapsia haluavat, koska minulla ei ole ollut pakko tehdä niin. Lapsia haluavien täytyy "saattaa kuntoon" tietyt jutut, jotta voivat todeta, että lapsen on hyvä aika tulla. Kun asiaa perkaa, niin velauden laineet lyövät pidemmälle rantaan kuin oikeasti voisi ensimmäisenä kuvitella. Ei tuolla mielimuuttuu-laululla oikeastaan puhuta vain pelkistä lapsista, vaan kokonaan elämän perusrakenteen muuttumisesta toisenlaiseksi. Ja kukaan ei oikeasti tykkää, jos sivusta tullaan viisastelemaan ja määrittelemään, että sinun elämäsi ei vaan ole hyvää tai sopivaa. Kenen elämää silloin sitä elää? Omaa vai jonkun toisen?
Sitä en sano, että joskus minulla voi olla puoliso, jolla tulee mukana lapset. Mutta se todennäköisyys, että tapaisin sellaisen lapsirakkaan miehen, jonka mukana tulisi lapset on aika pieni. Tai että olisi isä tiiviisti. Ei ihan ehkä mun tyyppiä ja sama päinvastoin. Ei siksi, että inhoaisin isityyppiä tai lapsia, vaan kyllä oikeastaan siinä karsiutuu ihan yhtälailla jääkiekkokohkaajat, elämäntapabodarit yms pois. Ihan normaalia parinvalintaa siis. Ja oikeasti kyllä tässä välissä naurattaisi, jos joku alkaisi suu vaahdossa kohkaamaan, että voi kuule kun tapaat sen sun elämäsi ihanimman bodarin, niin se on sitten menoa se. Sitten yhdessä suloisesti nostelette painoja, mussutatte rahkaa aamupalaksi ja ihastelisitte lihaksianne iltaisin peilin edessä. Juuei. Jos näin asiat menisi, niin melkoisen huonosti olisin itseni tuntenut.
Jokaisella on oikeus omanlaisensa elämään. Jokaisella.
Mutta minä olen tavannut elämäntapajuoksijan ja alkanut juosta myös itse. Olen ollut aika lailla sohvaperuna koko aikuisikäni, eikä varsinaista urheilutaustaa nuoruudestakaan. Onhan tämä aika ihme, että 45+ ikäisenä olen alkanut hölkkäämään ja juossut muutamia puolimaratoneja ym. Ja on tehnyt ihmeitä: painoa saanut alaspäin ja painonhallinta muutenkin helpompaa. Tuttavat, joita tapaa harvakseltaan, ihmettelevät miten olen muuttunut nuoremman näköiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Kiitos :) yllättävän helppoa oli.
Velaksi voidaan sanoa mielestäsi siis vasta kun ihminen on kuollut tai ei ainakaan millään konstilla voi saada lasta?
Tai miksikään muuksikaan ei voi ihmistä luokitella koska asia voi muuttua.
Jotenkin ihanan avoin suhtautuminen sulla :) ketään ei voi siis tuomita ennen kuin elämä on päättynyt koska aina on mahdollisuus muutokseen.Itse syyllistyn ehkä liikakin luokittelemaan ihmisiä, mutta yritän kehittyä asiassa 👍
Minä taas toivoisin, että minua sanottaisiin sellaiseksi kuin olen, sellaisena kuin kulloinkin olen. En toivo, että ihmiset ajattelevat minua entisenä kasvissyöjänä, vaan antaisivat minun olla muuttunut ja ajattelisivat, että olen sekäsyöjä.
Sen sijaan niin fundis kuin sinä en ole, että ajattelisin, etteikö tämäkin voisi vielä terveyteni ehkä kehittyessä muuttua. Silloin toivon, että ihmiset eivät ajattele, että kas, siinäpä entinen kasvissyöjä ja entinen sekasyöjä ja...vaan ihan taas ottaisivat minut sellaisena kuin juuri silloin olen.
Eli että ei ajateltaisi entistä tai tulevaa, vaan ihan nykyhetkeä. Siinä minä pyrin elämään.
Mutta toivottavasti kaikki entiset saavat sitten voimaa entisestään tähän nykyiseen.
Eli et ole sekasyöjä vaan epävarma ruokailutottumuksistasi. Vasta sitten kun lakkaat kokonaan syömästä voit sanoa olleesi sekasyöjä.. Eikun hetkinen silloinhan olet vain syömätön eikä menneisyydestäsi saa puhua.
Vaikee saada sun ajatuksesta kiinni 🙈
Miten jos tapaat uusia ihmisiä? Loukkaako sinua jos joku kysyy vaikka missä olit opiskelijana, koska et ole enää opiskelija?
Tai uusi seurustelukumppani kysyisi oletko ollut avioliitossa niin kieltäytyisitkö vastaamasta jos olisit eronnut?
Itse pyrin elämään niin etten koe menneisyyttäni mitenkään kielteisenä.
Minulla on ystävä joka on vela ja jos hän joskus muuttaisi mielensä niin ei se poistaisi kaikkia hänen vela vuosiaan enkä usko, että hän silti pahastuisi jos joskus tulisi puheeksi aika jolloin hän oli varma, ettei halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Kiitos :) yllättävän helppoa oli.
Velaksi voidaan sanoa mielestäsi siis vasta kun ihminen on kuollut tai ei ainakaan millään konstilla voi saada lasta?
Tai miksikään muuksikaan ei voi ihmistä luokitella koska asia voi muuttua.
Jotenkin ihanan avoin suhtautuminen sulla :) ketään ei voi siis tuomita ennen kuin elämä on päättynyt koska aina on mahdollisuus muutokseen.Itse syyllistyn ehkä liikakin luokittelemaan ihmisiä, mutta yritän kehittyä asiassa 👍
Minä taas toivoisin, että minua sanottaisiin sellaiseksi kuin olen, sellaisena kuin kulloinkin olen. En toivo, että ihmiset ajattelevat minua entisenä kasvissyöjänä, vaan antaisivat minun olla muuttunut ja ajattelisivat, että olen sekäsyöjä.
Sen sijaan niin fundis kuin sinä en ole, että ajattelisin, etteikö tämäkin voisi vielä terveyteni ehkä kehittyessä muuttua. Silloin toivon, että ihmiset eivät ajattele, että kas, siinäpä entinen kasvissyöjä ja entinen sekasyöjä ja...vaan ihan taas ottaisivat minut sellaisena kuin juuri silloin olen.
Eli että ei ajateltaisi entistä tai tulevaa, vaan ihan nykyhetkeä. Siinä minä pyrin elämään.
Mutta toivottavasti kaikki entiset saavat sitten voimaa entisestään tähän nykyiseen.
Eli et ole sekasyöjä vaan epävarma ruokailutottumuksistasi. Vasta sitten kun lakkaat kokonaan syömästä voit sanoa olleesi sekasyöjä.. Eikun hetkinen silloinhan olet vain syömätön eikä menneisyydestäsi saa puhua.
Vaikee saada sun ajatuksesta kiinni 🙈Miten jos tapaat uusia ihmisiä? Loukkaako sinua jos joku kysyy vaikka missä olit opiskelijana, koska et ole enää opiskelija?
Tai uusi seurustelukumppani kysyisi oletko ollut avioliitossa niin kieltäytyisitkö vastaamasta jos olisit eronnut?Itse pyrin elämään niin etten koe menneisyyttäni mitenkään kielteisenä.
Minulla on ystävä joka on vela ja jos hän joskus muuttaisi mielensä niin ei se poistaisi kaikkia hänen vela vuosiaan enkä usko, että hän silti pahastuisi jos joskus tulisi puheeksi aika jolloin hän oli varma, ettei halunnut lapsia.
Huomaan, että looginen ajattelu on sinulle vaikeaa. Se johtunee siitä, että et oikein hahmota aikajanoja tai -määreitä. Ehkä et jopa ymmärrä, mitä eroa on menneisyydellä, nykyisyydellä ja tulevaisuudella.
Lisäksi olet kovin tunnekiinnittynyt, eli liität loukkaantumisia esimerkiksi asioihin, joissa muut eivät ole loukkaantumisesta puhuneet.
Mutta ennen kaikkea epäilen, että uskot olevasi aika paljon nokkelampi kuin olet.
Siitä huolimatta voin kertoa, että minä tiedostan, että on asioita, joiden suhteen olen epävarma ja toisia, joiden suhteen en. Molempien kanssa tulee tehtyä jonkun verran henkistä työtä itsensä kanssa.
Ei minun kasvissyöjävuoteni toki minnekään ole poistuneet. Siitä huolimatta minä nyt en ole entinen kasvissyöjä, vaan nykyinen sekasyöjä. On totta kai jokaisen oma asia, minkä päälle identiteettinsä rakentaa. Mutta sulle antaisin kuitenkin semmoisen neuvon, näin ihan ystävällisesti, että jos lapsesi päättää joskus lapsia tehdä, tiedustele varovaisesti, kuinka paljon hän haluaa tulla kohdelluksi entisenä velana. Vai ehkä toivoisiko, että hyväksyisit hänet nyt äitinä ennemmin kuin muistettelisit ja vinoilisti velavuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Sori, ystäväsi, ei lapsesi. Kirjoitan tässä vähän kiiressä, joten näissä aiheissa lapsi nyt nousi esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Kiitos :) yllättävän helppoa oli.
Velaksi voidaan sanoa mielestäsi siis vasta kun ihminen on kuollut tai ei ainakaan millään konstilla voi saada lasta?
Tai miksikään muuksikaan ei voi ihmistä luokitella koska asia voi muuttua.
Jotenkin ihanan avoin suhtautuminen sulla :) ketään ei voi siis tuomita ennen kuin elämä on päättynyt koska aina on mahdollisuus muutokseen.Itse syyllistyn ehkä liikakin luokittelemaan ihmisiä, mutta yritän kehittyä asiassa 👍
Minä taas toivoisin, että minua sanottaisiin sellaiseksi kuin olen, sellaisena kuin kulloinkin olen. En toivo, että ihmiset ajattelevat minua entisenä kasvissyöjänä, vaan antaisivat minun olla muuttunut ja ajattelisivat, että olen sekäsyöjä.
Sen sijaan niin fundis kuin sinä en ole, että ajattelisin, etteikö tämäkin voisi vielä terveyteni ehkä kehittyessä muuttua. Silloin toivon, että ihmiset eivät ajattele, että kas, siinäpä entinen kasvissyöjä ja entinen sekasyöjä ja...vaan ihan taas ottaisivat minut sellaisena kuin juuri silloin olen.
Eli että ei ajateltaisi entistä tai tulevaa, vaan ihan nykyhetkeä. Siinä minä pyrin elämään.
Mutta toivottavasti kaikki entiset saavat sitten voimaa entisestään tähän nykyiseen.
Eli et ole sekasyöjä vaan epävarma ruokailutottumuksistasi. Vasta sitten kun lakkaat kokonaan syömästä voit sanoa olleesi sekasyöjä.. Eikun hetkinen silloinhan olet vain syömätön eikä menneisyydestäsi saa puhua.
Vaikee saada sun ajatuksesta kiinni 🙈Miten jos tapaat uusia ihmisiä? Loukkaako sinua jos joku kysyy vaikka missä olit opiskelijana, koska et ole enää opiskelija?
Tai uusi seurustelukumppani kysyisi oletko ollut avioliitossa niin kieltäytyisitkö vastaamasta jos olisit eronnut?Itse pyrin elämään niin etten koe menneisyyttäni mitenkään kielteisenä.
Minulla on ystävä joka on vela ja jos hän joskus muuttaisi mielensä niin ei se poistaisi kaikkia hänen vela vuosiaan enkä usko, että hän silti pahastuisi jos joskus tulisi puheeksi aika jolloin hän oli varma, ettei halunnut lapsia.
Huomaan, että looginen ajattelu on sinulle vaikeaa. Se johtunee siitä, että et oikein hahmota aikajanoja tai -määreitä. Ehkä et jopa ymmärrä, mitä eroa on menneisyydellä, nykyisyydellä ja tulevaisuudella.
Lisäksi olet kovin tunnekiinnittynyt, eli liität loukkaantumisia esimerkiksi asioihin, joissa muut eivät ole loukkaantumisesta puhuneet.
Mutta ennen kaikkea epäilen, että uskot olevasi aika paljon nokkelampi kuin olet.
Siitä huolimatta voin kertoa, että minä tiedostan, että on asioita, joiden suhteen olen epävarma ja toisia, joiden suhteen en. Molempien kanssa tulee tehtyä jonkun verran henkistä työtä itsensä kanssa.
Ei minun kasvissyöjävuoteni toki minnekään ole poistuneet. Siitä huolimatta minä nyt en ole entinen kasvissyöjä, vaan nykyinen sekasyöjä. On totta kai jokaisen oma asia, minkä päälle identiteettinsä rakentaa. Mutta sulle antaisin kuitenkin semmoisen neuvon, näin ihan ystävällisesti, että jos lapsesi päättää joskus lapsia tehdä, tiedustele varovaisesti, kuinka paljon hän haluaa tulla kohdelluksi entisenä velana. Vai ehkä toivoisiko, että hyväksyisit hänet nyt äitinä ennemmin kuin muistettelisit ja vinoilisti velavuosista.
Tässä nyt tuli taas hyvä pointti! Kuinka paljon läheisten ja muiden kanssa te entiset velat haluatte kelata velavuosianne? Tuleeko useinkin muisteltua aikoja jolloin vannotteitte että ikinä ei? Onko se mieluisa puheenaihe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tätä on kommentoida ja kertoa, mikä sai minut tähän ketjuun kommentoimaan. Olen yrittänyt valaista sitä asiaa, mitä hallaa meille, jotka olemme koko aikuisikämme ensin saaneet selitellä, että ei, lapsia ei todellakaan tule ja nyt saamme vastata uteluihin, joko nyt vihdoin kaduttaa, no koska alkaa kaduttaa, tekee tuollainen ylimielinen kommentointi, mitä täällä ovat "entiset velat" harrastaneet.
Ymmärrän näitä ex-veloja sikäli, että on kovin inhimillistä innostua kertomaan, miten on löytänyt uuden totuuden vanhan tilalle, kokee kehittyneensä muutoksen myötä, haluaa jakaa tämän kokemuksen muiden herätyksen saaneiden kanssa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten kuitenkaan ei haluta aidosti havaita muuttuneensa, todeta, että tuon olen jättänyt taakse, tuo en ole enää minä, olen nyt eri ihminen kuin ennemmin. Ei, vaan halutaan ikään kuin kantaa väen vängällä sitä edellistä identiteettiä mukana.
Minä olen ollut totaalikasvissyöjä. Jossakin vaiheessa sitten havaitsin kuitenkin, että tiettyjen terveyssyiden vuoksi nyt kannattaa lisätä vaaleaa lihaa ja kalaa ruokavalioon. En minä kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä. Ja jos joku kommentoi olevansa totaalikasvissyöjä, en minä koe tarvetta selostaa, että niin niin mäkin olen entinen kasvissyöjä. Olen muuttunut, en ole sama ihminen, kun kasvissyöjä-minäni "kuoli", lihansyöjä-minäni syntyi.
Mitä tulee kommentteihin täällä, en ole kirjoittanut kaikkia, joissa on samankaltainen sanoma omani kanssa, joten on täällä kommentoimassa useampi kuin "yksi vihainen vela". Siitäkin olen aika eri mieltä, onko meidän kommenttimme olleet tämän ketjun aggressiivisempia.
Niin, et siis koskaan ollut kasvissyöjä vaan vain epävarma syömistavoistasi.
Minun veljenikään ei koskaan ollut vegaani vaikka elikin sen periaatteen mukaan parikymmentä vuotta, hän oli vain epävarma kalansyönnistään.
Itse taas en ole ollut tupakoitsija koska kymmenen vuoden sauhuttelun jälkeen lopetin, olin vain epävarma elämäntavoistani.Juurikin näin. En minä nyt kulje julistamassa, että olen entinen kasvissyöjä, koska olin aikoinaan aivan varma, että tulen aina syömään vain kasviksia. Olin kuin olinkin siis nähtävästi epävarma syömistavoistani, vaikka kuvittelin olevani aivan varma. Siksi en identifioi itseäni entiseksi kasvissyöjäksi, vaan sekasyöjäksi.
Veljesi on ollut vegaani, mutta ei ole enää, joten siis juu-u, epävarma on ollut kalansyönnistään. Nyttemmin aavistus sitten kasvanut varmuudeksi.
Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä lopettaa tupakanpoltto, onneksi olit epävarma elämäntavoistasi ja muutit niitä!
Kiitos :) yllättävän helppoa oli.
Velaksi voidaan sanoa mielestäsi siis vasta kun ihminen on kuollut tai ei ainakaan millään konstilla voi saada lasta?
Tai miksikään muuksikaan ei voi ihmistä luokitella koska asia voi muuttua.
Jotenkin ihanan avoin suhtautuminen sulla :) ketään ei voi siis tuomita ennen kuin elämä on päättynyt koska aina on mahdollisuus muutokseen.Itse syyllistyn ehkä liikakin luokittelemaan ihmisiä, mutta yritän kehittyä asiassa 👍
Minä taas toivoisin, että minua sanottaisiin sellaiseksi kuin olen, sellaisena kuin kulloinkin olen. En toivo, että ihmiset ajattelevat minua entisenä kasvissyöjänä, vaan antaisivat minun olla muuttunut ja ajattelisivat, että olen sekäsyöjä.
Sen sijaan niin fundis kuin sinä en ole, että ajattelisin, etteikö tämäkin voisi vielä terveyteni ehkä kehittyessä muuttua. Silloin toivon, että ihmiset eivät ajattele, että kas, siinäpä entinen kasvissyöjä ja entinen sekasyöjä ja...vaan ihan taas ottaisivat minut sellaisena kuin juuri silloin olen.
Eli että ei ajateltaisi entistä tai tulevaa, vaan ihan nykyhetkeä. Siinä minä pyrin elämään.
Mutta toivottavasti kaikki entiset saavat sitten voimaa entisestään tähän nykyiseen.
Eli et ole sekasyöjä vaan epävarma ruokailutottumuksistasi. Vasta sitten kun lakkaat kokonaan syömästä voit sanoa olleesi sekasyöjä.. Eikun hetkinen silloinhan olet vain syömätön eikä menneisyydestäsi saa puhua.
Vaikee saada sun ajatuksesta kiinni 🙈Miten jos tapaat uusia ihmisiä? Loukkaako sinua jos joku kysyy vaikka missä olit opiskelijana, koska et ole enää opiskelija?
Tai uusi seurustelukumppani kysyisi oletko ollut avioliitossa niin kieltäytyisitkö vastaamasta jos olisit eronnut?Itse pyrin elämään niin etten koe menneisyyttäni mitenkään kielteisenä.
Minulla on ystävä joka on vela ja jos hän joskus muuttaisi mielensä niin ei se poistaisi kaikkia hänen vela vuosiaan enkä usko, että hän silti pahastuisi jos joskus tulisi puheeksi aika jolloin hän oli varma, ettei halunnut lapsia.
Huomaan, että looginen ajattelu on sinulle vaikeaa. Se johtunee siitä, että et oikein hahmota aikajanoja tai -määreitä. Ehkä et jopa ymmärrä, mitä eroa on menneisyydellä, nykyisyydellä ja tulevaisuudella.
Lisäksi olet kovin tunnekiinnittynyt, eli liität loukkaantumisia esimerkiksi asioihin, joissa muut eivät ole loukkaantumisesta puhuneet.
Mutta ennen kaikkea epäilen, että uskot olevasi aika paljon nokkelampi kuin olet.
Siitä huolimatta voin kertoa, että minä tiedostan, että on asioita, joiden suhteen olen epävarma ja toisia, joiden suhteen en. Molempien kanssa tulee tehtyä jonkun verran henkistä työtä itsensä kanssa.
Ei minun kasvissyöjävuoteni toki minnekään ole poistuneet. Siitä huolimatta minä nyt en ole entinen kasvissyöjä, vaan nykyinen sekasyöjä. On totta kai jokaisen oma asia, minkä päälle identiteettinsä rakentaa. Mutta sulle antaisin kuitenkin semmoisen neuvon, näin ihan ystävällisesti, että jos lapsesi päättää joskus lapsia tehdä, tiedustele varovaisesti, kuinka paljon hän haluaa tulla kohdelluksi entisenä velana. Vai ehkä toivoisiko, että hyväksyisit hänet nyt äitinä ennemmin kuin muistettelisit ja vinoilisti velavuosista.
Minkä ihmeen takia kukaan "vinoilisi" velavuosista? Mitä pahaa siinä voi olla jos ei halua lapsia? Tai mielensä muuttamisesta?
Siinä varmaan on se meidän kommunikointia vaikeuttava asia, sä ilmeisesti luulet, että ihmiset paheksuu jotenkin sun tai muiden mennyttä elämää, vaikka todellisuudessa muiden menneisyys on pahimmillaan suurimmalle osalle meistä yhdentekevä ja parhaimmillaan kiehtova tarina jonka avulla toisen oppii paremmin tuntemaan.
Ole vain rohkeasti oma itsesi, en usko, että menneisyydessäsi on mitään niin kamalaa kuitenkaan.
En usko, että oikeasti kukaan pahalla kysyis sulta hyviä kasvisruokavinkkejä, koska olet entinen kasvissyöjä, vaan ihan koska olet kokenut kasvisruoan kokkaaja. Ei sitä olisi tarkoitettu varmasti vinoiluna.
Ps. Mistä sä aattelit, että mun lapsista kasvaisi veloja (ei niin, että siinä mitään vikaa olisi, maailmassa on niin paljon muutakin ihanaa tekemistä kuin lapset)?
Vierailija kirjoitti:
* Sori, ystäväsi, ei lapsesi. Kirjoitan tässä vähän kiiressä, joten näissä aiheissa lapsi nyt nousi esiin.
Oi, en huomannut tätä lisäystä ennen kuin vastasin, anteeksi sekoilu täälläkin :)
Ollaan niin hyviä kavereita, että varmaan hän ainakin aluksi hauaisikin jutella asiasta, kaikkihan ois ihan uutta hälle kun on todella vannoutunut vela eikä siis koskaan ole edes harkinnut lisääntymistä, vaikka yllättäen oon saanu häneltä ihan loistavia näkemyksiä lastenkasvatukseen 😊
Vierailija kirjoitti:
En pidä ketään joka käyttää termiä ”rääkyvä kakara” tai muita arvottavia termiä lapsista oikeana velana: oikealla velalla ei ole niin voimakasta suhtautumista lapsiin. Meitä ei yksinkertaisesti vain kiinnosta.
Itse olen kyllä vela ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Olen myös erityisherkkä, ja juuri tuollainen lapsen huutaminen vaikka kaupassa tai junassa koskee korviin todella pahasti. Suhtaudun lapsiin sikäli torjuvasti, etten mene esim sukulaislapsen syntymäpäiville, koska kärsin lasten metelistä.
En ole koskaan halunnut koiraakaan, mutta en inhoa koiria. Jos tulevaisuudessa olisin suhteessa mieheen, joka haluaisi koiran, niin ainakin harkitsisin asiaa, varmaan suostuisinkin tietyin ehdoin. Mutta jos mies haluaisin lapsen, niin en ikinä suostuisi.
Joo olin vela
Mut en hullu vaan rela
Miehen löysin jolla kiva mela
Alkoi päässäni pyöriä kela:
Pitäiskö sittenkin kattoo tää ja pelaa
Ennenkuin delaan.
Sitten nain
Vauvan sain, lapsilisät hain
Heittäydyin mammaksi vain
Ei tää näin ole paskempaa lain.
Eikö sellainen ihminen joka lapsena on haaveillut vauvasta voi olla vela?
Siis ihminen joka joskus on haaveillut lapsesta mutta omasta halustaan, mielen muuttuessa, jättänyt lapset hankkimatta ei voi olla vela. (Kärsiiköhän sellainen ihminen sitten lapsettomuudesta, ihan tietämättään?)