Entiset Velat (siis lapsettomat). Tunnusta tässä anonyymisti miten mielesi muuttui!

No ompa jankkaamista. Kyllä nekin syystä tai toisesta myöhemmin mielensä muuttaneet on tietysti olleet mielestään juuri veloja, jos eivät vakaumuksellisti todella halunneet lisääntyä. Tähän luen itsenikin, mutta tiedostan että ”vahingon” käydessä tilanne pitäisi luultavasti punnita uudelleen. Silloin minäkin saattaisin olla tämä kiistelty ”ex-vela”, muuta tietä vanhemmuuteen ei kohdallani ole.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla erilaisia käsitteitä.

Vela = vapaaehtoisesti lapseton eli ei halua lapsia elämäntilanteesta, maailmanmenosta tai parisuhdestatuksesta riippumatta

Vastla = vastentahtoisesti lapseton eli haluaisi lapsia, mutta ei saa

Neutla = Neutraalisti lapseton eli kumpikin vaihtoehto käy ja pidetään periaatteessa auki, elämä vie. Lapseton/lapsellinen, se riippuu ihan elämäntilanteesta, siitä löytyykö sopiva kumppani ja mikä on fiilis kyseisellä hetkellä.

Tämä on tosi hyvä ja olisi kyllä tarpeen. Selvittäisi keskustelua. Nythän tässä menee niin, että yksi puhuu kissasta, toinen koirasta, ja molemmat puhuvat mielestään ihan samasta asiasta, koska kyseessä on nelijalkainen karvainen lemmikkieläin. 

Vierailija kirjoitti:

No ompa jankkaamista. Kyllä nekin syystä tai toisesta myöhemmin mielensä muuttaneet on tietysti olleet mielestään juuri veloja, jos eivät vakaumuksellisti todella halunneet lisääntyä. Tähän luen itsenikin, mutta tiedostan että ”vahingon” käydessä tilanne pitäisi luultavasti punnita uudelleen. Silloin minäkin saattaisin olla tämä kiistelty ”ex-vela”, muuta tietä vanhemmuuteen ei kohdallani ole.

Minulle velana samanlaisessa tilanteessa ei olisi mitään punnittavaa. Olosuhteiden muuttuessa, mukaanlukien yllätysraskaus, halu pysyä lapsettomana ei muutu. Marssisin hakemaan abortin, parisuhteen päättymisenkin uhalla. Abortti on kuitenkin iso kysymys monelle, joten on ihan ymmärrettävää, että raskauden yllättäessä moni haluaa pohtia, että entäs jos. Se pitää sallia kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ompa jankkaamista. Kyllä nekin syystä tai toisesta myöhemmin mielensä muuttaneet on tietysti olleet mielestään juuri veloja, jos eivät vakaumuksellisti todella halunneet lisääntyä. Tähän luen itsenikin, mutta tiedostan että ”vahingon” käydessä tilanne pitäisi luultavasti punnita uudelleen. Silloin minäkin saattaisin olla tämä kiistelty ”ex-vela”, muuta tietä vanhemmuuteen ei kohdallani ole.

Minulle velana samanlaisessa tilanteessa ei olisi mitään punnittavaa. Olosuhteiden muuttuessa, mukaanlukien yllätysraskaus, halu pysyä lapsettomana ei muutu. Marssisin hakemaan abortin, parisuhteen päättymisenkin uhalla. Abortti on kuitenkin iso kysymys monelle, joten on ihan ymmärrettävää, että raskauden yllättäessä moni haluaa pohtia, että entäs jos. Se pitää sallia kaikille.

Juuri sitähän sanoin, vahinkoraskauden tilannetta ei voi käsitellä etukäteen, siinä kohtaa monen mieli muuttuu, monen ei, mutta ex-veloja siitä joka tapauksessa aiheutuu, joten kyllä heitä todella on olemassa.

Olen lukenut ketjun ja olen ihan tosi hämmästynyt tämän ketjun velakäsityksestä. Minulle vapaaehtoisesti lapseton on tarkoittanut aina, että henkilö ei halua lapsia missään olosuhteessa. Ei kenenkään kanssa, ei missään tilanteessa. Ei, vaikka voittaisi lotossa, ei vaikka kohtaisi unelmiensa prinssin/prinsessan, ei vaikka puoliso lupaisi ottaa vetovastuun ja kasvattaa lapsen yh:nä, ei vaikka tulisi yllätysraskaus, ei vaikka biologinen kello alkaisi soida, ei vaikka mikä yllätysvauvakuume iskisi. Hirveän hämmentävää nähdä täällä tosi paljon kommentteja ihmisiltä, jotka veloina ovat päätyneet lapseen sitten kuitenkin.  Sille pitäisi varmaan keksiä joku oma termi? 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ketjun ja olen ihan tosi hämmästynyt tämän ketjun velakäsityksestä. Minulle vapaaehtoisesti lapseton on tarkoittanut aina, että henkilö ei halua lapsia missään olosuhteessa. Ei kenenkään kanssa, ei missään tilanteessa. Ei, vaikka voittaisi lotossa, ei vaikka kohtaisi unelmiensa prinssin/prinsessan, ei vaikka puoliso lupaisi ottaa vetovastuun ja kasvattaa lapsen yh:nä, ei vaikka tulisi yllätysraskaus, ei vaikka biologinen kello alkaisi soida, ei vaikka mikä yllätysvauvakuume iskisi. Hirveän hämmentävää nähdä täällä tosi paljon kommentteja ihmisiltä, jotka veloina ovat päätyneet lapseen sitten kuitenkin.  Sille pitäisi varmaan keksiä joku oma termi? 

Tätäpä mieltä minäkin olen ollut. 

Lisäksi oikeasti olen sitä mieltä, että velakäsitys on murentunut myös siksi, että sitä käyttävät ikään selityksenä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole ns. aidosti veloja, eivät vain tässä tilanteessa nyt halua ajatella lapsentekoa tai päättää siitä. Niin sitten sanotaan, että ei hei kun mä olen vela, ikään kuin selityksenä, että älkää kyselkö enempää. Ja itsellekin sanotaan samaa, jotta voidaan välttyä tekemästä lopullista päätöstä asiasta.

Sekin on hämmentävää, että selitetään, että olin ihan varma, että ajattelen näin, mutta sitten muutinkin mieleni. Itse koen, että velaus on kuin silmieni väri, en minä siitä ole koskaan voinut varsinaisesti päättää tai tehdä asiassa mieleni mukaan. 

Mutta kyllä tavallaan ymmärrän, että jos tätä näin vitivarmaa kokemusta siitä, että en tule koskaan missään tilanteessa lasta tekemään, on tätä todella vaikea ymmärtää. 

Ihan kuin erittäin pitkään heteroiden oli mahdotonta ajatella, että homojakin oikeasti on. Eivät ole mitään mt.-ongelmaisia, vanhempikompleksi potevia, vaan ihan sellaisia vaan. Kai tämä aika veloillekin joskus koittaa. Toivon, että silloin myös lakkaa etenkin nuorten naisten syyllistäminen itsekkäiksi yms. tästä johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Olin pienestä tytöstä asti varma, että en ikinä halua lasta. Erosin vanhempana suhteestakin, koska mies halusi lapsen ja minä en. Joskus kolmenkympin jälkeen havahduin siihen, että oikeastiko aion koko loppuelämäni vain olla päivät töissä ja illat harrastuksissa. Tapasin miehen, joka halusi lapsia, ja lopulta tulin siihen tulokseen että perhe-elämä voisi tuoda jotain henkistä sisältöä, jota ei muualta saa. Meillä on yksi lapsi, en ole mikään hoivaaja mutta lapsi on paras päätös jonka olen tehnyt.

Niin, tai olisiko teille vain vaikeaa ymmärtää millaista on, kun joku iso osa minuutta ja identiteettiä muuttuu, kun ette ole sitä itse kokeneet? Aivan todella perustavanlaatuisetkin uskomukset itsestä voivat muuttua, joku joka ajattelee ja kokee täsmälleen kuten te voi siis muuttaa mielensä! Eikä se silti tarkoita, että te tulisitte muuttamaan mielenne, tai teidän kokemuksessanne olisi jotain väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Meillä onkin tässä Schrödingerin vela. Vasta elämän päättyessä selviää, oliko aito vela vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Harva asia elämässä on noin mustavalkoisen pysyvää ja varmaa kuin annat ymmärtää, että veluus olisi. Miksi luonto tuottaisi sellaisia yksilöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Omasta puolestani sanon, että kyllä ykköstyypin velat hyvinkin ymmärtävät kakkostyypin veloja. He vain eivät katso, että kakkostyypin velojen pitäisi pyrkiä määrittelemään myös ykköstyypin velautta hokemalla mielen muutoksia ja vahinkoraskauksia sekä väittämällä, että nämä ovat itse asiassa ihan samaa asiaa, koska ai niin, kenen hyvänsä mieli voi muuttua ja voi tulla vaikka vahinkoraskaus.

Myönnän, että itseäni ykköstyypin velana saatan ymmärtää, että joku järkeilee pois velatuntemuksensa, koska mies nyt lasta tahtoo ja ikääkin alkaa tulla. Mutta kieltämättä sitä en oikein ymmärrä, miten jälkeen päin, järkeilyn tehtyään, vieläkin väittää, että ei kun kyllä mä olin ihan varma. No et kai ollut, jos ei se niin varmaa ollut, ettet olisi voinut toisinkin tehdä?

Kuten sanottua, olen toki ollut monesti väärässäkin. Mutta en mä jälkeen päin sitten ole inttänyt, että oikeasti olin koko ajan ihan oikeassa, mitä nyt sitten nyttemmin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme vaimoni kanssa 20 vuotta yhdessä ja varmaakin varmempia siitä, ettei lapset kiinnosta. Matkusteltiin, harrastettiin ja nautittiin elämästä. Mutta eräänä kauniina päivänä vastaani tuli upea nainen, joka vei jalat altani. Hän halusi lapsia ja suostuin. Minullakin oli alkanut soida päässä ajatus, että haluaisin silti kokea elämää isänä ja nyt oli mahdollisuus tehdä siitäkin asiasta totta.

Jätin siis vaimoni ja lähdin nuoremman kyytiin. Ex-vaimoa asia ei haitannut, hänhän ei lapsia halunnut. Minulla on nyt kolme lasta enkä hetkeäkään kadu. Nyt olin tähänkin asiaan enemmän kuin valmis. Kyllä ihmisen mieli voi muuttua.

M47

No et tainnut sinäkään olla vela vaan kummassakin liitossa teit vain niin kuin vaimo halusi.

Ensimmäinen puoliso oli vela, joka ei halunnut lapsia -> tyydyit siihen.

Toinen puoliso ei ollut vela ja halusi lapsia -> tottelit heti.

Onneksesi (ja lapsillesi) se lapsiarki olikin sinulle antoisaa.

Velalle ei olisi ollut eikä hän noin vain niin kuin sinä olisi tuollaiseen lähtenyt. 

Miksi sinun täytyy määrittää mitä tämä mies on ja mitä hänen vaimonsa, niin ex kuin nykyinen ovat? Mietipä mistä tuo tarpeesi lokeroida muita tulee? Miksi ei voi vain lukea tarinaa ilman, että luokittelee ja tuomitsee?

Oli tuo minustakin törkeän ihmisen käytöstä, pettää ja jättää kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Omasta puolestani sanon, että kyllä ykköstyypin velat hyvinkin ymmärtävät kakkostyypin veloja. He vain eivät katso, että kakkostyypin velojen pitäisi pyrkiä määrittelemään myös ykköstyypin velautta hokemalla mielen muutoksia ja vahinkoraskauksia sekä väittämällä, että nämä ovat itse asiassa ihan samaa asiaa, koska ai niin, kenen hyvänsä mieli voi muuttua ja voi tulla vaikka vahinkoraskaus.

Myönnän, että itseäni ykköstyypin velana saatan ymmärtää, että joku järkeilee pois velatuntemuksensa, koska mies nyt lasta tahtoo ja ikääkin alkaa tulla. Mutta kieltämättä sitä en oikein ymmärrä, miten jälkeen päin, järkeilyn tehtyään, vieläkin väittää, että ei kun kyllä mä olin ihan varma. No et kai ollut, jos ei se niin varmaa ollut, ettet olisi voinut toisinkin tehdä?

Kuten sanottua, olen toki ollut monesti väärässäkin. Mutta en mä jälkeen päin sitten ole inttänyt, että oikeasti olin koko ajan ihan oikeassa, mitä nyt sitten nyttemmin väärässä.

Elämä oli kyllä helpompaa, kun itsekin olin noin mustavalkoisen varma siitä, että olen löytänyt totuuden itsestäni. Nykyään en ole varma yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2/2 (jatkuu)

 

Siinä sitten muutkin kärttäisivät toisilta homoilta, että milloin sinusta tulee hetero, kyllä me kaikki voidaan olla heteroita, kun vaan uskalletaan tai löydetään se oikea henkilö. Että umpihomoilla on vaan traumoja heterosuhdetta kohtaan, mielenterveysongelmaa, kypsymättömyyttä, lapsellisuutta, elämän tuoman viisauden puuttumista. Missään tapauksessahan kyse ei voi olla identiteetistä, omasta persoonasta, siitä, että ei vaan mitenkään kykene olemaan bi tai hetero, vaikka miten yrittäisi itsensä voissa paistaa.

Tällaista velaus on minulle. Missään tapauksessa, missään olosuhteissa, lapsi ei ole aiheellinen, toivottu, haluttu tai edes OK minulle. Ei myöskään parisuhteen mukana tulevat puolison lapset. Perhe-elämä, vanhemmuus, lapset jne. eivät voisi kiinnostaa minua missään olosuhteissa. Minulle lapsettomuus on niin vahva osa omaa identiteettiä, että jos joku päivä heräisin haluamaan lapsen vastaisi se sitä, että heräisin joku päivä ja tajuaisin tietämättäni olleeni transmies koko elämäni ajan. Että en ole vaan tajunnut miehenä olemisen hienoutta ja naisena olemisen hankaluutta, ennen kuin olosuhteet muuttuvat (ikä, tietty puoliso, rahatilanne, työtilanne, vahinkomiehistyminen kun laitoin metsurin haalarit päälle jne.)

Samalla tämä "Olin vela, sain lapsen"-mantra lisää paineita sterilisaation saamiseen. Oletushan on jo muutenkin, että mielikuvituksessa tällä hetkellä elävä syntymätön lapsi > naisen itsemääräämisoikeus kehoon. Lakia ei noudateta, tentataan, että oletkos nyt ihan varma entä jos mielisi muuttuu? Entä jos tapaat uuden kumppanin, entä jos nykyisesi kuolee? Eli taas sitä entä, jos olosuhteet muuttuvat, muututko sinäkin sitten velasta lapsia haluavaksi?

Minä koen itse hyvin vahvasti niin, että vela ei muutu lapsia haluavaksi missään olosuhteessa, samoin kuin itsensä 100% homoksi kokeva ei muutu heteroksi tai itsensä 100% naiseksi kokeva ei muutu mieheksi. Jos muutos tapahtuu, on ollut vain lapseton aikuinen ja ehkä tietämättään kieltänyt itseltään jotain? Täällä oli muutama, joka kertoi terapiassa tajunneensa, että velaus kumpuaa pelosta. Vähän sama minulle siis, kun homo elää heterosuhteessa (bi-seksuaali) pelosta.

Hirveän pitkä paasaus :D Hyvä keskustelu, on herättänyt paljon ajatuksia.

Lapsia saaneille, jotka eivät lapsia aiemmin aikoneet hankkia; onnea, jos nautitte perhe-elämästä! Jos ette, olen pahoillani puolestanne. Lapsia haluamattomat vanhemmat ovat toinen yhteiskunnan lisääntymistabu, mutta sille oma keskustelunsa joskus toiste.

Kyllä sitä tapahtuu, että ihmisen koko maailman- ja itsekuva muuttuu jyrkästi. Vrt. esim. detransitioitujat. Kummaa, että hyväksyt tämän yhteen suuntaan, muttet toiseen. Ymmärrän kyllä, että on rassaavaa jos omaa valintaa ei oteta todesta, mutta minusta on vähän vaarallista rakentaa lapsia haluamattomuudesta jotain essentialistista Pyhää Totuutta ihmisen olemuksesta, kun monella (ei kaikilla, mutta monella) kuitenkin mielipide voi muuttua ja useimmille ihmisille lisääntyminen on tärkeää, kuten se nyt kaikenlaisille eläimille tuppaa olemaan. On lupa muuttaa mieltään, vaikka kuinka olisi liput liehuen ollut ennen toista mieltä.

Ilman muuta saa vaihtaa mieltään! Mutta silloin ei ole enää ex-vela minun määritelmäni mukaan. Minä velana olen sitten saman määritelmän mukaan nainen, joka ei vaan ole vielä tavannut sitä oikeaa, biologinen kello ei ole herännyt tai elämäntilanne ei vaan ole sopiva lapselle. Eli palataan taas siihen "Kun olosuhteet muuttuvat, SINUNKIN mielesi voi muuttua" toisten ihmisten suunnalta.

Tietysti, jos omaan elämään ei kuulu vahva valtavirrasta poikkeava identiteetti, jota ei voi muuttaa millään, on vaikeaa ymmärtää, miten raskasta on elää velana epävarmojen ihmisten ja wannabe-velojen keskuudessa. Heidät hyväksytään paremmin; onhan se hyväksyttyvämpää yhteiskunnallisesti, että sun mielesi muuttuu, koska se nyt vaan on naisen kohdalla oletusarvo (miesveloja ei koskaan tunnuta kimputtavan näin paljon. Naisvelat saavat selitellä perheelle, sukulaiselle, lääkärille, gynelle, työkavereille, kavereille, muille vanhemmille, yhteiskunnalle, uskonnolle ja presidentille, että "Ei, en aio muuttaa mieltäni, kyllä, tämä on ihan tietoinen muuttumaton osa minua". Ja selittää just sen takia, kun vastausta "ei lapsia" ei oteta todesta.)

Mieltään SAA muuttaa, mutta silloin ei ole enää vela tai ex-vela tai sekundäärinen vela. On ihminen, joka ei aiemmin aikonut hankkia lapsia tai jotka eivät olleet suunnitelmissa, mutta olosuhteen muuttuessa mielikin muuttui. Velaksi syntyneillä (paremman termin puutteessa) mieli ei muutu. 

No minä lähestyn tätä keskustelua siitä näkökulmasta, että minulla ON ollut vahva valtavirrasta poikkeava identiteetti, enkä ole uskonut sen voivan koskaan muuttua, mutta se ON muuttunut. Koen myös, että sen identiteetin omaaminen on vaikuttanut minuun ihmisenä niin paljon, että ihan perustellusti voin puhua itsestäni ex-sellaisena. Ex-velakin katsoo maailmaa aika eri näkövinkkelistä kuin sellainen, joka ei koskaan ole kokenut olevansa VARMA, ettei halua lapsia. Se kokemus on ollut ihan yhtä todellinen, vaikka se onkin sittemmin muuttunut. Eikä tämän tunnustamisen tarvitse mitenkään kaivaa maata niiden jalkojen alta, jotka eivät koskaan muuta mieltään.

Mutta ymmärräthän, että jos sinä ex-kommarina ja nykyisenä kokoomuslaisena menet kertomaan niille kommareille, miten se mieli voi muuttua ja sullekin kävi niin ja kerrot liikuttavia kertomuksia siitä, mikä mielesi muutti, kommarit eivät innostu tarinoistasi?

Lisäksi he eivät pidä sua kommarina, vaan mielesi muuttaneena kokoomuslaisena. Heitä todennäköisesti k*rpii, jos korostat, että olin sitä kommari, minäkin. 

Sivusta kommentti: tämän varmaan ymmärtää kaikki. Mutta on hieman vaikeaa ymmärtää millaisen höykytyksen saavat ihmiset jotka ovat vakaasti uskoneet elävänsä elämänsä ilman lapsia mutta myöhemmin ovat muuttaneet mieliåidettään - ja kertovat siitä Vauva nimisellä palstalla jota lukevat eniten perheelliset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Harva asia elämässä on noin mustavalkoisen pysyvää ja varmaa kuin annat ymmärtää, että veluus olisi. Miksi luonto tuottaisi sellaisia yksilöitä?

No miksei tuottaisi? Tuottaahan se homojakin. Eikö se ole järkevintä, ettei lisäännytä holtittomasti, koska sitten koko laji kuolee sukupuuttoon liikalisääntymisen seurauksena. Kun osa jättää lisääntymättä, lisääntyneiden jälkeläisillä on paremmat mahdollisuudet selvitä, kun ravintoa, suojaa ja elintilaa on enemmän saatavilla.

Luonto löytää kyllä keinot tasapainottaa itsensä, me ihmiset vain unohdamme sen helposti. 

Nythän on näkyvissä jo lapsiluvun väheneminen Suomessa. Kuten eläimetkin, myös ihmiset lakkaavat lisääntymästä stressaantuneina ja kun seuraa monen elämän menoa, on elo vedetty ihan burn outin partaalle ja tulevaisuus näyttää epävarmalle. Mutta se ei nyt liity muuhuin kuin olosuhdevelauteen, kuten joku täällä keksi termin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Omasta puolestani sanon, että kyllä ykköstyypin velat hyvinkin ymmärtävät kakkostyypin veloja. He vain eivät katso, että kakkostyypin velojen pitäisi pyrkiä määrittelemään myös ykköstyypin velautta hokemalla mielen muutoksia ja vahinkoraskauksia sekä väittämällä, että nämä ovat itse asiassa ihan samaa asiaa, koska ai niin, kenen hyvänsä mieli voi muuttua ja voi tulla vaikka vahinkoraskaus.

Myönnän, että itseäni ykköstyypin velana saatan ymmärtää, että joku järkeilee pois velatuntemuksensa, koska mies nyt lasta tahtoo ja ikääkin alkaa tulla. Mutta kieltämättä sitä en oikein ymmärrä, miten jälkeen päin, järkeilyn tehtyään, vieläkin väittää, että ei kun kyllä mä olin ihan varma. No et kai ollut, jos ei se niin varmaa ollut, ettet olisi voinut toisinkin tehdä?

Kuten sanottua, olen toki ollut monesti väärässäkin. Mutta en mä jälkeen päin sitten ole inttänyt, että oikeasti olin koko ajan ihan oikeassa, mitä nyt sitten nyttemmin väärässä.

Elämä oli kyllä helpompaa, kun itsekin olin noin mustavalkoisen varma siitä, että olen löytänyt totuuden itsestäni. Nykyään en ole varma yhtään mistään.

En minäkään ole mistään muusta kuin tästä asiasta. Muissa asioissa sitten onkin maailmat murtuneet ja uskot hävinneet, kuvitelmat sortuneet. Mutta niistäpä en sitten jälkeen päin menekään väittämään, että olin varma kun en näemmä ollut varma. Olin joissakin asioissa tietämätön, joissain asioissa harkitsematon, joitain asioita vältin ajattelemasta kokonaan ja joissain asioissa puhtaasti denialissa ja defenssissä.

Eikä tämä tietenkään ole "totuus minusta", vaan ainoastaan yksi osa minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Omasta puolestani sanon, että kyllä ykköstyypin velat hyvinkin ymmärtävät kakkostyypin veloja. He vain eivät katso, että kakkostyypin velojen pitäisi pyrkiä määrittelemään myös ykköstyypin velautta hokemalla mielen muutoksia ja vahinkoraskauksia sekä väittämällä, että nämä ovat itse asiassa ihan samaa asiaa, koska ai niin, kenen hyvänsä mieli voi muuttua ja voi tulla vaikka vahinkoraskaus.

Myönnän, että itseäni ykköstyypin velana saatan ymmärtää, että joku järkeilee pois velatuntemuksensa, koska mies nyt lasta tahtoo ja ikääkin alkaa tulla. Mutta kieltämättä sitä en oikein ymmärrä, miten jälkeen päin, järkeilyn tehtyään, vieläkin väittää, että ei kun kyllä mä olin ihan varma. No et kai ollut, jos ei se niin varmaa ollut, ettet olisi voinut toisinkin tehdä?

Kuten sanottua, olen toki ollut monesti väärässäkin. Mutta en mä jälkeen päin sitten ole inttänyt, että oikeasti olin koko ajan ihan oikeassa, mitä nyt sitten nyttemmin väärässä.

Elämä oli kyllä helpompaa, kun itsekin olin noin mustavalkoisen varma siitä, että olen löytänyt totuuden itsestäni. Nykyään en ole varma yhtään mistään.

En minäkään ole mistään muusta kuin tästä asiasta. Muissa asioissa sitten onkin maailmat murtuneet ja uskot hävinneet, kuvitelmat sortuneet. Mutta niistäpä en sitten jälkeen päin menekään väittämään, että olin varma kun en näemmä ollut varma. Olin joissakin asioissa tietämätön, joissain asioissa harkitsematon, joitain asioita vältin ajattelemasta kokonaan ja joissain asioissa puhtaasti denialissa ja defenssissä.

Eikä tämä tietenkään ole "totuus minusta", vaan ainoastaan yksi osa minua. 

Ihan ulkopuolisena ja näitä määritelmiä ymmärtämättömänä, hirveän vahvalta ja voimakkaasti identiteettiä muovaamana tuo oikeaksi velaksi identifioituminen näyttää olevan. Yksi ainoa oikea tapa elää heille, se on selvää, mutta tuo tarve sulkea kaikki "epäpuhtaat" pois määritelmän piiristä tuntuu hieman ahdistavalta, tiukempaa kuin monessa uskonnossa. Vela joka aikuisiällä menee parisuhteeseen lapsia tehneen puolison kanssa ei ole vela vaikka nuo lapset olisivat jo aikuisia? Eikä puhdasoppinen piiri hyväksy näitä langenneita, oli kyse mielen muuttamisesta myöhemmällä iällä, vahinkolapsista (mieluummin abortti) tai muuten valmiiden lasten huolehtimisesta (parisuhde tai sukulaisten huolta tarvitsevat lapset). Mutta tuo uskonnon omainen suhtautuminen elämänvalintaan selittää tunteet terminkäytön suhteen: jos itselle pyhää termiä käytetään väärin ei sitä voi hyväksyä vaikka termin käyttäjä mielestään tekee sen omasta näkökulmastaan rehellisesti ja oikein. Näin ne fundamentalistiset uskonnotkin toimivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela on vapaaehtoisesti lapseton ja tietää, ettei halua lapsia.

Ap ja kumppanit, jotka ovat hankkineet lapsia eivät ole veloja, vaan ovat vain olleet epävarmoja hankkiako vai eikö ja missä vaiheessa. 

Tosi huono aloitus sulta ap. Annat ymmärtää, että ihmisen, joka tietää ettei halua lapsia, pitäisi silti ottaa riski ja tehdä lapsia. Senkin uhalla, että katuu ikuisesti vanhemmuuttaan ja se huonontaa elämänlaatua. Älä yhdistä itseäsi vapaaehtoiseen lapsettomiin koska asia ei sinua koske etkä sinä siitä mitään tiedä. 

Suurinosa on enemmän tai vähemmän epävarmoja lasten hankinnasta. Sen vuoksi velojen osuus väestössä on kasvanut koska ihmiset ovat entistä epävarmempia lasten hankinnan suhteen. Itse kuulut harvinaisempaan marginaaliin ja sinunkin mielesi voi vielä muuttua kuten lapsia toivovastakin voi tulla vela. Epätodennäköistähän se on, mutta ei mikään maailman suurin ihme.

No sitten et ole vela. Vela ei ole epävarma lapsenhankinnasta. Vela tietää, että ei halua lapsia. 

Tuskin velojen osuus siis on kasvanut. Se on edelleen marginaalinen ilmiö. Epävarmojen osuus on kyllä voinut kasvaa, mutta epävarmat ei ole yhtä kuin vela. Minkä ihmeen takia nimitätte itseänne veloiksi, jos olette vain epävarmoja? 

Just näin.

Mä mietin, että onkohan tässä kahden kastin veloja?

1) Velat, jotka ovat syntyneet veloiksi, tienneet jo jopa lapsena etteivät halua lapsia, ja joille  velaus on muuttumaton osa identiteettiä ja persoonaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä se muutu, kuten toi silmien väri-kommentti tuossa aikaisemmin.

2) Velat, jotka ovat valinneet tietoisesti olevansa veloja erinäisistä syistä; huonot parisuhdekokemukset, huonot puolisomahdollisuudet, työelämän epävarmuus ja työttömyys, omat sairaudet, oma jaksaminen, huonot lapsuuden kokemukset, epävarmuus vanhemmaksi sopivuudesta, rahatilanne, huoli tulevaisuudesta, maapallon tilanne jne. Tällöin he ovat Olosuhdeveloja; jos olosuhde muuttuu paremmaksi on mahdollista, että he voivat pyörtää päätöksensä ja todeta, että lapsi on OK ja tervetullut.

Kahden kastin velat eivät ymmärrä toisiaan ja kiistelevät termeistä, koska molemmat lähtevät eri syistä velatielle.

Omasta puolestani sanon, että kyllä ykköstyypin velat hyvinkin ymmärtävät kakkostyypin veloja. He vain eivät katso, että kakkostyypin velojen pitäisi pyrkiä määrittelemään myös ykköstyypin velautta hokemalla mielen muutoksia ja vahinkoraskauksia sekä väittämällä, että nämä ovat itse asiassa ihan samaa asiaa, koska ai niin, kenen hyvänsä mieli voi muuttua ja voi tulla vaikka vahinkoraskaus.

Myönnän, että itseäni ykköstyypin velana saatan ymmärtää, että joku järkeilee pois velatuntemuksensa, koska mies nyt lasta tahtoo ja ikääkin alkaa tulla. Mutta kieltämättä sitä en oikein ymmärrä, miten jälkeen päin, järkeilyn tehtyään, vieläkin väittää, että ei kun kyllä mä olin ihan varma. No et kai ollut, jos ei se niin varmaa ollut, ettet olisi voinut toisinkin tehdä?

Kuten sanottua, olen toki ollut monesti väärässäkin. Mutta en mä jälkeen päin sitten ole inttänyt, että oikeasti olin koko ajan ihan oikeassa, mitä nyt sitten nyttemmin väärässä.

Elämä oli kyllä helpompaa, kun itsekin olin noin mustavalkoisen varma siitä, että olen löytänyt totuuden itsestäni. Nykyään en ole varma yhtään mistään.

En minäkään ole mistään muusta kuin tästä asiasta. Muissa asioissa sitten onkin maailmat murtuneet ja uskot hävinneet, kuvitelmat sortuneet. Mutta niistäpä en sitten jälkeen päin menekään väittämään, että olin varma kun en näemmä ollut varma. Olin joissakin asioissa tietämätön, joissain asioissa harkitsematon, joitain asioita vältin ajattelemasta kokonaan ja joissain asioissa puhtaasti denialissa ja defenssissä.

Eikä tämä tietenkään ole "totuus minusta", vaan ainoastaan yksi osa minua. 

Ihan ulkopuolisena ja näitä määritelmiä ymmärtämättömänä, hirveän vahvalta ja voimakkaasti identiteettiä muovaamana tuo oikeaksi velaksi identifioituminen näyttää olevan. Yksi ainoa oikea tapa elää heille, se on selvää, mutta tuo tarve sulkea kaikki "epäpuhtaat" pois määritelmän piiristä tuntuu hieman ahdistavalta, tiukempaa kuin monessa uskonnossa. Vela joka aikuisiällä menee parisuhteeseen lapsia tehneen puolison kanssa ei ole vela vaikka nuo lapset olisivat jo aikuisia? Eikä puhdasoppinen piiri hyväksy näitä langenneita, oli kyse mielen muuttamisesta myöhemmällä iällä, vahinkolapsista (mieluummin abortti) tai muuten valmiiden lasten huolehtimisesta (parisuhde tai sukulaisten huolta tarvitsevat lapset). Mutta tuo uskonnon omainen suhtautuminen elämänvalintaan selittää tunteet terminkäytön suhteen: jos itselle pyhää termiä käytetään väärin ei sitä voi hyväksyä vaikka termin käyttäjä mielestään tekee sen omasta näkökulmastaan rehellisesti ja oikein. Näin ne fundamentalistiset uskonnotkin toimivat. 

Höpsis. On vain hiton sekavaa, kun olosuhdevelat, hedelmättömyydestä kärsivät, kumppanin puutteen takia vastentahtoisesti lapsettomiksi jääneet ja ties mitkä ymppäävät itsensä termin alle, joka ei heitä kuvaa. Menee monimutkaiseksi. Käyttäköön itsestään sellaista nimitystä, mikä kuvaa heitä. Jos tulee uusi ilmiö, niin sen voi nimetä uudella nimellä. Jos on syntynyt uudenlaista maailman epävarmuudesta johtuvaa enemmän tai vähemmän väliaikaista lapsettomuutta, niin sille voi keksiä sitä kuvaavan termin. Jos taas ei saa lapsia hedelmättömyyden takia, niin ei todellakaan ole vapaaehtoisesti lapseton, eikö?