Ei suomalaisia elokuvia voi katsoa tosissaan

Monet näyttelijät kuulostaa aina siltä kuin ne lukisivat vuorosanansa jostain kuvan ulkopuolella pidettävistä kylteistä. Ilmekään ei värähdä naamalla ja silmissä tyhjä katse. Ei puhettakaan luonnollisuudesta.

samuli edelman tom cruise elokuvassa ja muissakin on kuin olisi puu laitettu seisomaan jonnekin ilmeettömänä ja jäykkänä paskana

ilmeisesti suomalaisilla miehillä on niiin huono itsetunto että kameran edessä menee

paskat housuun ja luonnollisuus katoaa ja vain viinan voimalla saadaaan hieman ilmettä

kehiin siksi kaikki elokuvat on viinaa ja naisia ja viinaa ja kännissä kuvattu ja näytelty

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa (ainkin siltä tuntuu), että tuo uusin tuntematon sotilas on noista kolmesta huonoin. Ihan kuin suurin osa näyttelijöistä lukisi vuorosanat jostain paperilta vailla mitään tunnetta. Onhan siinä ihan hieno kuvausta, mutta kun tunnetta ei ole nimeksikään.

Terveisin Naispelko26

Et ole ainoa. Uusi Tuntematon on uskomatonta kuraa jokaisella mahdollisella tasolla ja minusta on uskomatonta, että mistään mitään tietämättömät suomalaiset ovat elokuvasta tykänneet. Max kahden tähden tekele ja nekin tähdet vain hyvästä lähdemateriaalista ja verenmaku suussa yrittämisestä.

pirkka pekka peteleus ja se aki louhimäki mikä lie sotaelokuvassa näyttelemässä sotilasta kun ensin ollaan jossain sketsiohjelmassa vuosikaudet pelleilemässä, ei mee jatkoon. Hyvä elokuva Suomessa vaatisi sen että näyttelemässä ei ole yhtään tunnettua koomikkoa

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni käsikirjoittaminen on suurempi ongelma kuin näyttelijät. Aina samat alapää- ja ryyppäysvitsit, nakuilu ja seksi tai vaihtoehtoisesti sitten täysin umpilohduton kerronta aitoon, melankoliseen neuvostotyyliin. Ne muutamat poikkeukset näistä Suomi kaavoista yleensä ovatkin sitten ihan katsottavia elokuvia. Ja joo, se dialogin miksaus keskikanavakaiuttimeen kusee melkein jokaisessa leffassa. 

Samaa mieltä. Omasta mielestäni kotimaisen elokuvan suurimmat puutteet ovat 1)luokattomat käsikirjoitukset

2)ohjaajien amatöörimäisyys ja totaalinen vision ja sanottavan puute. Poikakerhojen rymyämistä on suomalainen elokuvanteko.

3)tekniinan huono ja osaamaton käyttö. Yritetään liikaa liian vähäisillä vehkeillä osaamatta hyödyntää niiden potentiaalia sellaisenaan.

Tuossa järjestyksessä.

Aki Kaurismäki on ainoa poikkeus. Lisäksi muiden yksittäiset elokuvat saattavat tuurilla onnistua, mutta se on harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava katsoa joskus kotimaisia elokuvia. Kynnys elokuvateatteriin on kuitenkin liian korkea enkä katso TV:tä ollenkaan joten...

Onko sulla pc? Sen kautta voi katsoa leffoja areenalta netflixiltä melkein mistä vaan. Älypuhelinkin käy mutta...

Vierailija kirjoitti:

hipheihyppelihiiri kirjoitti:

just katoin areenalta kaks hyvää kotimaista,niissä ei ryypätty eikä heiluttu ahteri paljaana jyystämässä. Eikä ollu ne samat "kuoliaaksnaurattajat-mukamas" tyypit.

Suosittelen,joo ja sai puheestakin selvää,uskotteko!

https://areena.yle.fi/1-2019793

ja

https://areena.yle.fi/1-4183332

uii! Se Kätilö -elokuva oli ihan kamala!! Siinä ei saanu puheesta mitää selvää. Tekstitys ois pitäny olla.

Kumpikaan noista ei kylläkään ollut kätilö.

Totta. Koetin katsoa Tuntematonta mutta ei vaan napannut. Näyttelijöissä ei ole vikaa, pidän suurimmasta osasta suomalaisia näyttelijöistä, ovat osaavaa porukkaa. En tiedä mistä johtuu että puheesta on niin vaikea saada selvää joissakin elokuvissa, eikö siihen kiinnitetä huomiota? Kuvitteleeko tekijät että katsojat osaavat repliikit ulkoa?

Alastomuus ja seksi on toinen. Suomalaisessa elokuvassa tai tv sarjassa ei koskaan jätetä mitään katsojan mielikuvituksen varaan. Ajatellaan kai että se kiintiöalaston tai

-seksikohtaus on oltava. Muuten katsojat pettyvät eivätkä tule enää teattereihin?

Päinvastoin. Kunpa joskus uskallettaisiin kuvata kahden ihmisen välistä vetovoimaa muullakin kuin paljaana heiluvalla takapuolella. Mielestäni vanhoissa elokuvissa tämä hoidettiin hienommin. Kaikkea ruumiinosista lähtien ei tarvitse katsojalle näyttää. Voi kun nämä ohjaajat oppisivat sen.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Koetin katsoa Tuntematonta mutta ei vaan napannut. Näyttelijöissä ei ole vikaa, pidän suurimmasta osasta suomalaisia näyttelijöistä, ovat osaavaa porukkaa. En tiedä mistä johtuu että puheesta on niin vaikea saada selvää joissakin elokuvissa, eikö siihen kiinnitetä huomiota? Kuvitteleeko tekijät että katsojat osaavat repliikit ulkoa?

Alastomuus ja seksi on toinen. Suomalaisessa elokuvassa tai tv sarjassa ei koskaan jätetä mitään katsojan mielikuvituksen varaan. Ajatellaan kai että se kiintiöalaston tai

-seksikohtaus on oltava. Muuten katsojat pettyvät eivätkä tule enää teattereihin?

Päinvastoin. Kunpa joskus uskallettaisiin kuvata kahden ihmisen välistä vetovoimaa muullakin kuin paljaana heiluvalla takapuolella. Mielestäni vanhoissa elokuvissa tämä hoidettiin hienommin. Kaikkea ruumiinosista lähtien ei tarvitse katsojalle näyttää. Voi kun nämä ohjaajat oppisivat sen.

Itseäni ei niinkään häiritse alastomuus (joka on tavallaan viehättävä pohjoismaisen elokuvan piirre), mutta kylläkin juuri tuo törsteinen näkemys rakkaudesta ja seksistä. Haetaan ilmeisesti aina elokuvan aiheesta ja tyylilajista riippumatta "inhorealistisuutta" kun näytetään aina sitä samaa ankeaa naama irveessä paneskelua.

Ja se loputon v*tun hokeminen! Kuin levy olisi jäänyt jumiin.

Areenasta löytyy välillä sympaattisia pieniä tv elokuvia. Ja Ms Romantic oli miellyttävä sarja, yllätyin että tyypillinen rivo muhinointi loisti poissaolollaan vaikka olisi luullut sen olevan isossa osassa. Sitä paitsi se oli sekä hauska että koskettava. Napapiirin sankarien eka leffa oli loistava.

Kroonista synkkyyttä ja kurjuutta kännäämisellä ja seksikohtauksilla perinteisesti kuvattuna ei vaan jaksa. Olkoon kuinka realistista niin paha maku jää.

Suomalaiset leffat ja sikahuonoja. Ne on olleet aina. Vanhemmissa ylinäyteltiin reippaasti mutta niitä sentään sietää katsoa kun ne ei ole pelkkää kiroilua ja kännäämistä kuten uusimmat.

Voi olla, että joitakin synkkyys kiinnostaa mutta mä skippaan sellaiset leffat aina. Kumma, ettei suomalaiset osaa vieläkään!

Enimmäkseen samaa mieltä, mutta kyllä joitain virkistäviä poikkeuksia on. Kaurismäki jo mainittukin, toki täysin omintakeinen tyyli hänellä, ei uppoa kaikkiin. Hyvinä elokuvina vuosien varrelta jäänyt itsellä mieleen Sairaan kaunis maailma, Pitkä kuuma kesä, Poliisin poika, Häjyt, Sauna, Prinsessa. Nämä nyt ainakin. 

Joulumaa, Tähtitaivas talon yllä ja Koirankynnen leikkaaja olivat tämän joulunajan hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Joulumaa, Tähtitaivas talon yllä ja Koirankynnen leikkaaja olivat tämän joulunajan hyvät.

Koirankynnenleikkaaja on kyllä harvinainen onnistuminen. Franzen on täydellinen ja elokuva on eheä ja koskettava.

Myös Pölösen Kivenpyörittäjän kylä on hyvä elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Enimmäkseen samaa mieltä, mutta kyllä joitain virkistäviä poikkeuksia on. Kaurismäki jo mainittukin, toki täysin omintakeinen tyyli hänellä, ei uppoa kaikkiin. Hyvinä elokuvina vuosien varrelta jäänyt itsellä mieleen Sairaan kaunis maailma, Pitkä kuuma kesä, Poliisin poika, Häjyt, Sauna, Prinsessa. Nämä nyt ainakin. 

Poliisin poika oli kyllä hauska suomalaiseksi leffaksi mutta sekin jotenkin "tönkösti" näytelty. En osaa selittää, jos oot nähnyt niin tiedät. Sopii kyseiseen leffaan tyyliksi mutta niin suomalaisen näköinen kuin olla voi.

Nykyään tehdään varmaan jo hyviäkin elokuvia. Minun luottamukseni kotimaisiin elokuviin vaan on mennyt niin totaalisesti, että en viitsi edes aloittaa katsomista. Sama tosin pätee ulkomaisiinkin elokuviin. Katson vain sellaiset, joista tiedän pitäväni jo etukäteen, eli tykkään ohjaajasta ja ainakin osasta näyttelijöitä. Eipä tule paljon uusia tekijöitä vastaan, kun joskus riskin ottaessaan haksahtaa A Star is Borniin, joka on kärsittävä loppuun...

Vanhat mustavalkoiset, joita yle1 -jotain hyötyä siitäkin- näyttää iltapäivisin, ovat ainoita joita kestän katsoa. Jotkut niistä ovat ihan suosikkejani; Rosvo Roope, Härmästä poikia kymmenen, Pieni luutatyttö, Riihalan Valtias, Jengi...

Kaikki nämä 2000-luvun leffat on sietämättömiä, ainoastaan tekijöiden yritystä todistaa miten osaavat tehdä kansainvälisen tason elokuvia. Henkilöhahmoissa ei mitään aitoa, suomalaiset pallinaamat yrittävät esittää jotain kiinnostavaa jenkkiversiota suomalaisesta pallinaamasta. Näyttelijöinä homo-holma, malediivi-kosonen ja ketä paskoja niitä nyt onkaan? >/

Minä aina ihmettelen brittinäyttelijöiden ilmeikkyyttä ja tunnerekisteriä. Miten heistä parhaat osaavat niin helponnäköisesti pienillä ilmeillä ja äänenpainoilla ilmaista niin paljon? Suomalaiset vetää yhdellä ilmeellä ja monotoonisesti kaikki roolinsa, vaikka olisi miten dramaattinen, koominen tai traaginen osa. Onkohan meillä oikeasti joku tunne-elämän neurologinen ominaisuus, joka estää tunneilmaisun?

Uudemmista elokuvista, eli 1960- ja 1990-luvun väliltä, tulee mieleen ykdi hyvä kotimainen leffa. Sen nimi on kai Natalia. Kertoo lehmästä, joka kulkee rajan yli n-liitosta Suomeen ja aiheuttaa jonkin diplomaattisen kriisin.

Se oli muistaakseni jotenkin hellyttävä, ei mitään spede- tai visa mäkis-tason puskafarssia eikä myös ihan räikeää punikkipropagandaa.

Toisaalta tykkään kyllä myös Visa Mäkisen hiukan yritteliäämmistä leffoista kuten 000 ja kuoleman kurvit sekä Yön saalistajat. Spede on aina ollut perseestä.