Suurin murhe elämässäsi tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

265, jos ei löydy sopivaa alaa, niin kannattaa kuitenkin hakeutua johonkin mitä voit edes harkita ja mikä työllistää, ellei ole pahoja terveysongelmia. Sosiaalisuuttakin oppii pikkuhiljaa, ja se auttaa siinäkin tapauksess ettei saisi kavereita. Minäkin olin koulukiusattu ja olin myös tosi tönkkö kommunikoimaan. En läpäissyt kouluttautumaan toiveideni mukaista tutkintoa ja päädyin sitten paljon myöhemmin opiskelemaan alaa, joka ei sopinut minulle, mutta päätin oppia sen koska se työllisti hyvin. Ei ollut helppo tie, eikä helppoa ole vieläkään, mutta oli se paljon parempi kuin syrjäytyneenä jatkaminen.

Ymmärrän mitä tarkoitat ja tiedän itsekin olevani kuitenkin sellainen ihminen joka kohtelee muita hyvin. En vaan jotenkin kestä sellaista alaa missä en viihdy yhtään ja tiedän kuinka paljon ahdistuisin siitä jos pitäisi olla sellaisessa työssä. Olen sellainen ihminen muutenkin, joka viihtyy itsenäisissä jutuissa. Kuitenkin olen sellainen, joka siis tykkää muiden seurasta kyllä, mutta kaiken kokemani jälkeen en enää luota muihin ja ne tilanteet jännittävät. Tiedän sen, että parempi olisi edetä jonnekin, mutta jos vaihtoehdot ovat esim hoitoala tai myyjän työ niin on pakko sanoa ei jo ihan sen takia, että pysyn järjissäni. En halua enää kokea sellaista ahdistusta ja pakottaa itseäni johonkin mitä en kestä. Sitä minulle olisi esim väkisin sellaisessa töissä käyminen missä en pystyisi olemaan. Joten on vähän pakko säästää itseään, vaikka ei sitten etenisi elämässään.

Siinä mielessä voin sanoa, että vikaa on itsessäkin, mutta jos vaihtoehto on kestää elämää tai sitten kärsiä niin on pakko vähentää niitä asioita, jotka saavat järjen menemään täysin. Tietenkin ymmärrän todellakin mitä tarkoitat ja  tunnustan omat virheeni. En vaan haluaisi luopua niistä viimeisistä haaveista mitä minulla on juuri opiskeluun liittyen. Jos nyt luovutan niiden suhteen minulla ei ole mitään ja minusta ei ole sellaiseen työhön pitkäksi aikaa mitä en kestä. Siivoustyö on ihan mukavaa, mutta jos pitäisi koko elämä tehdä sitä niin eri asia. Elämä kuitenkin on muutakin kuin työ ja jos työ tekee hulluksi niin en mielellään lähde siihen leikkiin mukaan. Ymmärrän sen, että olen varmaan itsekäs monen mielestä ja toisaalta haluaisin kyllä välillä töitä ja olen niitä hakenut. Eri asia on vaan tehdä joskus jotain ei niin miellekästä työtä kuin olla koko ikänsä sellaisessa. Tunnen kuitenkin itseni aika hyvin ja toisaalta myönnän, että monet eivät voi valita ja arvostan niitä, jotka pystyvät mihin vaan ja ylittävät itsensä.

Kamala parisuhde josta ei pääse eroon, huono äiti kahdelle lapselle, pojat ansaitsisi paaaaaaaljon parempaa, työttömyys, yksinäisyys, oma terveys. Onhan niitä.

Kiitos tuon "Vauvakuume ja miehen outo käytös"- ketjun johdosta murehdin ja pelkään nyt, etten varmaan ikinä saa lasta, kun oma ikä painaa jo päälle, mutta miehestä ei näy mitään merkkejä, että lapsi saisi tulla :(

Vierailija kirjoitti:

Jooh kiitos vastauksesta. Kyllä mä tiedän, että sillä naisella on huono itsetunto johtuen juuri niistä huonoista kokemuksista ja juuri sen oma epävarmuus itsestään ajaa sen just näihin tunnemyrskyihin ja tekoihin. Mutta sille kun yrittää asiasta sanoa, niin ei se sitä tiedosta ja toista ei voi pakottaa tajuamaan, jos se ei lähde siitä itsestä se ajatus. Ei se oikeastaan koskaan antanut mulle edes mahdollisuutta päästää mua sen muurinsa läpi. Meillä vaan osui tämä tapaaminen pahaan ajankohtaan. Mutta eipä tässä auta muuta kuin mennä eteenpäin.

M33

Moi, mistä päin oot? Kuullostaa tutulta:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooh kiitos vastauksesta. Kyllä mä tiedän, että sillä naisella on huono itsetunto johtuen juuri niistä huonoista kokemuksista ja juuri sen oma epävarmuus itsestään ajaa sen just näihin tunnemyrskyihin ja tekoihin. Mutta sille kun yrittää asiasta sanoa, niin ei se sitä tiedosta ja toista ei voi pakottaa tajuamaan, jos se ei lähde siitä itsestä se ajatus. Ei se oikeastaan koskaan antanut mulle edes mahdollisuutta päästää mua sen muurinsa läpi. Meillä vaan osui tämä tapaaminen pahaan ajankohtaan. Mutta eipä tässä auta muuta kuin mennä eteenpäin.

M33

Moi, mistä päin oot? Kuullostaa tutulta:D

En sano sen tarkemmin kuin että Pohjois-Suomesta

M33

Minun pitää löytää uusi työpaikka.

En meinaa millään tulla uskoon, pelottaa lähestyvä ylöstempaus, jään kuitenkin tänne:( pelkään sotaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooh kiitos vastauksesta. Kyllä mä tiedän, että sillä naisella on huono itsetunto johtuen juuri niistä huonoista kokemuksista ja juuri sen oma epävarmuus itsestään ajaa sen just näihin tunnemyrskyihin ja tekoihin. Mutta sille kun yrittää asiasta sanoa, niin ei se sitä tiedosta ja toista ei voi pakottaa tajuamaan, jos se ei lähde siitä itsestä se ajatus. Ei se oikeastaan koskaan antanut mulle edes mahdollisuutta päästää mua sen muurinsa läpi. Meillä vaan osui tämä tapaaminen pahaan ajankohtaan. Mutta eipä tässä auta muuta kuin mennä eteenpäin.

M33

Moi, mistä päin oot? Kuullostaa tutulta:D

En sano sen tarkemmin kuin että Pohjois-Suomesta

M33

Oli aika hämmentävää, että jollain sattunut samaan aikaan vastaavaa. Aiva niinkuin olisi lukenut omaa tekstiä:D Naiskaveri vaan kyseli, että olenko kirjoitellut tänne ja sanoin, että en kyllä pyöri tällä palstalla noin yleensä:D

Vanhempien terveys. Kaverit/tyokaverit/sukulaiset joilla on syopa. Elakeikaan on aivan liian monta vuotta. Siinapa ne top 3.

Oma vointi. Raskas, väkivaltainen ja ristiriitainen lapsuus teki minusta pahasti mt-ongelmaisen nuoren aikuisen. Lisäksi pikkuhiljaa on alkanut kroppakin pettää elintoiminto kerrallaan. Lukion jälkeen en ole saanut koulupaikkaa, vaan tehnyt ainoastaan epämääräisiä duunaritöitä, vaikka omat unelmat olisivat pidemmällä. Välillä jaksaa uskoa, että kyllä tästä vielä ponnistetaan, välillä taas suo tuntuu loputtomalta. Lisäksi on jatkuva huoli saman paskan kärsineiden sisaruksen jaksamisesta.

Flunssa. 

Ja kyllä, olen kiitollinen siitä, että isompaa murhetta ei ole. 

Rahattomuus (itseaiheutettu, sairaanhoitajaksi opiskelin) ja koulustressi (opiskelen työn ohella ihan toiselle alalle). Nuoremman lapsen autismi on murheena siten, että harmittaa, ettei hänellä ole kavereita koulussa (harrastuksessa kylläkin) ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Miehen työ pitää meidät kaukana tukiverkostamme, eli vanhemmistani. Miehen vanhemmat asuvat samassa kaupungissa, mutta ovat alkoholisoituneita ja pikkusisko on psyk, joten siitä suunnasta ei apua ole tulossa.

Muuten tilanne on tällä hetkellä aika hyvä.

Työttömyys taas pätkätyön jälkeen. Putosin vakavan sairastumisen myötä työuraltani muutamaksi vuodeksi pois. Sen jälkeen en ole enää päässyt kunnolla takaisin työelämään. Kaksi pientä työpätkää. Onneksi edes ne. Taloudellinen selviäminen painaa jatkuvasti mieltä. Olisi mukavaa, jos elämä joskus olisi ihan "normaalia" niin kuin joskus ennen. Nyt olen nyt seitsemän vuotta elänyt vastoinkäymisestä toiseen (ero yms.). Välillä tuntuu, että voimat vain ehtyvät, kun ponnisteluista huolimatta elämä ei helpota. 

Minulla on asiat olleet jo pitkään mallillaan, kun ymmärsin heivata naiset elämästäni. Nyt suurin murhe on, että mahdankohan ehtiä tänä talvena etelään, koska lumitilanne on tämä, niin menen myös lappiin hiihtämään kahdeksi viikoksi. Kunhan ei töissä tule yllätyksiä, niin tämän pitäisi onnistua. Käytännössä minulla ei ole ollut oikeita murheita liki viiten vuoteen. Maidon loppuminenkin huolettaa, koska teen työni etänä mökiltä ja kauppaan on vähän reilu 50km. Muuten kaikki taitaakin olla ihan kunnossa, ei ainakaan tule muuta mieleen.

Itsellä tällä hetkellä:

- ero parisuhteesta

- isän sairaus: sairastaa erittäin harvinaista geneettistä sairautta, lähimpänä kuvailisin ehkä ALS-tyyppiseksi. Joka päivä vähän huonompi, nyt tauti levinnyt keuhkoihin. Elinaikaa ei liene muutamaa vuotta enempää, eikä niidenkään laadusta tietoa. Lisäksi itsellä hankalat välit isään.

Vierailija kirjoitti:

Turvallisen tulevaisuuden puuttuminen.

Olen työtön yh noin 40v nainen. Löydänkö töitä ja ennenkaikkea löytääkö lapseni työtä? Jos löydän kahdeksi kuukaudeksi ja sitten taas hakemaan. Vuodesta toiseen työnhaku päällä on niin raskasta.

Lapsesi tuskin ryhtyy työntekoon. Lusmuilu ja tuilla eläminen periytyy usein kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on asiat olleet jo pitkään mallillaan, kun ymmärsin heivata naiset elämästäni. Nyt suurin murhe on, että mahdankohan ehtiä tänä talvena etelään, koska lumitilanne on tämä, niin menen myös lappiin hiihtämään kahdeksi viikoksi. Kunhan ei töissä tule yllätyksiä, niin tämän pitäisi onnistua. Käytännössä minulla ei ole ollut oikeita murheita liki viiten vuoteen. Maidon loppuminenkin huolettaa, koska teen työni etänä mökiltä ja kauppaan on vähän reilu 50km. Muuten kaikki taitaakin olla ihan kunnossa, ei ainakaan tule muuta mieleen.

Se on kyllä uskomatonta kuinka paljon enemmän vapaa-aikaa miehelle jää kun ei tarvitse enää kestää naisen mielialanvaihteluita ja riidanhaastamista olemattomista tai käsittämättömistä syistä. Eläköön nalkutukseton elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvallisen tulevaisuuden puuttuminen.

Olen työtön yh noin 40v nainen. Löydänkö töitä ja ennenkaikkea löytääkö lapseni työtä? Jos löydän kahdeksi kuukaudeksi ja sitten taas hakemaan. Vuodesta toiseen työnhaku päällä on niin raskasta.

Lapsesi tuskin ryhtyy työntekoon. Lusmuilu ja tuilla eläminen periytyy usein kotoa.

Tuliko nyt parempi oli, kun aukeni tilaisuus ilkeillä. En ole tuo, jolle suuntasit inhottavan kommenttisi.

Vanhempien terveys ja melko runsas juominen.

Oma pärjääminen uudessa työssä ja että oma parisuhde kestäisi aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on asiat olleet jo pitkään mallillaan, kun ymmärsin heivata naiset elämästäni. Nyt suurin murhe on, että mahdankohan ehtiä tänä talvena etelään, koska lumitilanne on tämä, niin menen myös lappiin hiihtämään kahdeksi viikoksi. Kunhan ei töissä tule yllätyksiä, niin tämän pitäisi onnistua. Käytännössä minulla ei ole ollut oikeita murheita liki viiten vuoteen. Maidon loppuminenkin huolettaa, koska teen työni etänä mökiltä ja kauppaan on vähän reilu 50km. Muuten kaikki taitaakin olla ihan kunnossa, ei ainakaan tule muuta mieleen.

Se on kyllä uskomatonta kuinka paljon enemmän vapaa-aikaa miehelle jää kun ei tarvitse enää kestää naisen mielialanvaihteluita ja riidanhaastamista olemattomista tai käsittämättömistä syistä. Eläköön nalkutukseton elämä.

Vapaa-aika vähintäänkin kolminkertaistui. Kotityötkin vähenivät, mitä en ollut uskoa, koska aina sai kuulla paasausta että en tee tarpeeksi. Vaatiminen ja huomauttelu loistavat poissaolollaan.