Suurin murhe elämässäsi tällä hetkellä?

Maailmantilanne. Minulla on oma mukava kuplani, jossa elän varsin tyytyväisenä, ja ahdistaa se vaihtoehto että maailmalla voi sattua ja tapahtua jotain sellaista että tää oma pieni turvallinen elämä järkkyy.

- omien vanhempien alkavat vanhuudenvaivat ja heistä huolehtiminen

- määräaikaisen työsuhteen jatkuminen ja siihen liittyvä epävarmuus (uskaltaako ottaa asuntolainaa)

- puolison mielenterveysongelmat

Tässäpä tärkeimmät. Lisäksi tuo jatkuva sotiminen ja sen seuraukset omaan ja lasten elämään huolestuttaa.

Yksinäisyys. Välit vanhempiin ja kuitenkin heidän terveytensä huolettaa samalla. Yliopistoon hakeminen. Väsymys ja oman itsensä etsiminen.

N20

Niin ja maailman tilanne myös. Kuinka pahat luonnonkatastrofit tulen näkemään?

N20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava koulutustani vastaamaton työ, ahdistava esimies. En ole hakemisesta huolimatta saanut uutta työtä. Elämänlaatu on valitettavasti laskenut työn takia ja tullut uniongelmia, painonnousua, masennusta, ahdistusta . Ei mikää työ ole kyllä tämän arvoista.

Olen ollut tuollaisessa tilanteessa ja se oli hirveää. Lopulta päätin että teenpäs lapset tähän saumaan ja oli kyllä suunnaton helpotus jäädä äikkärille. Ilman tuota ahdistavaa työtä olisin varmaan vielä jahkaillut perheen perustamista kanssa ainakin monta vuotta.

Oliks sulla siis vakkari työ? Itsellä määräaikainen, joten pääsen pois viim. elokuussa.

Oli. Jos olisi ollut määräaikainen niin sen olisin kestänyt kun olisin tiennyt että loppuu tietyn ajan kuluessa. Vakkarista en olisi uskaltanut lähteä ilman uutta työtä. Menin opiskelemaan uudestaan kun olin palannut vanhempainvapailta.

- parisuhteeni on kuihtumassa. Ei me olla enää aikoihin tehty mitään yhdessä, kunhan eletään saman katon alla niinkuin kämppikset. Seksiä ei ole ollut kohta vuoteen eikä mitään muutakaan, ei me edes halata. Toinen istuu kaiken vapaa-aikansa tietokoneella luurit päässä, joten en voi edes jutella niitä näitä. Oon tosi yksinäinen.

- myös meidän yhteinen koiranpentu on jäänyt ihan kokonaan mun vastuulle. Oon tosi stressaantunut välillä ja muutenkin väsynyt. Rakastan kyllä koiraani mutta välillä kaipaisin vähän apua sen hoitamisessa.

- en meinaa löytää mistään töitä. Turhauttaa. Muutenkin koko tulevaisuus ihan auki. Tahtoisin opiskella mutten tiedä mitä. Tässä välissä tahtoisin tehdä töitä mutten pääse mihinkään.

- mun kaikki muutkin ihmissuhteet on vähän kuivunut kasaan. Ei ole esim. ketään kelle voisin nyt elämästäni avautua. Kukaan ei enää kerro omia kuulumisiaan mulle tai etenkään kutsu mihinkään illanviettoon, kun ovat jo todenneet etten koskaan pääse koiranpentuni takia.

Olen koko ajan niin voipunut etten jaksa oikein elää, eli tehdä mitään asioita, maata kotona vain. Pelkkä kaupassa käyntikin tuntuu ponnistukselta enkä haluaisi edes mennä ihmisten ilmoille. Seurustelunkin lopetin taas kun en jaksa ylläpitää ihmissuhteita. Olen lomalla ja nyt makaan neljättä päivää sängyssä toipumassa kun viikonlopun humala veti tälläisen jatkuvan ahdistustilan päälle. Alkoholista pitäisi muistaa pysytellä erossa ettei pahenna oloa. Toivottavasti tämä elämä tästä joskus iloksi taas muuttuisi! 4-5 vuotta akuutisti takana. Ja olen siis työelämässä jossa ei osattaisi arvata mitään edellä mainitusta.

Vierailija kirjoitti:

Hermokivut

Uskallanko ostaa asunnon, mitä jos joudun työttömäksi tai sairastun?

Minulla on ihana oma mies mutta toinen mies on ihastunut minuun, ollut jo pidemmän aikaa.

Olen maksanut asuntovelkaa yli 7 vuotta, ja vaihtanut työpaikkaa kolmesti. Jäin juuri vapaaehtoisesti vakityöstä keikkalaiseksi. Suunnitelen opiskelua.

Olemme laskeneet, että aina on varaa maksaa lainaerä plus vastike, koska se on joka tapauksessa vähemmän kuin vuokra. Hätätilassa otan käyttöön säästöt tai vaikka luoton, jos en muuta voi.

Eli kyllä uskallat.

Mitä tulee toisiin miehiin, mitä väliä jonkun ihastuksella on? Siinähän ihastelee.

Vierailija kirjoitti:

Olen vippikierteessä ja kohta lähtee luottotiedot. En tiedä kiinnostaako enää käydä töissä sen takia. Tämä aiheuttaa minulle paljon stressiä ja olen alkanut juomaan paljon alkoholia joka päivä.

Velkoja ei voi juoda saataviksi. Ota yhteyttä Takuusäätiöön tai kunnan velkaneuvontaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen terveys ja oma terveys. Molemmat huonossa tilanteessa ja meillä on alaikäisiä lapsia. Ei yhtäkään sukulaista jolle voisi lapset pahimmassa tilanteessa jättää.

Yhteys sos.viranomaisiin?

Kauhea kakkahätä.

Aikuinen poikani voi henkisesti huonosti. Hän on pettynyt elämäänsä, kovan yrittämisenkään jälkeen ovet eivät ole auenneet oikein mihinkään suuntaan. Kävi jonkin aikaa psykiatrilla, mutta lopetti senkin. Ei jaksa käydä vakitöissä, jotain keikkaa silloin tällöin. (Ei periaatteesta halua elää tuilla, huom!)

Olen niin surullinen hänen takiaan ja puolestaan. Iloisesta, mukavasta pojasta on tullut apea, puhumaton nuori mies. Enkä minä voi enkä osaa auttaa. Tarjoan kyllä asunnon.

Ei ole töitä. Velkoja on. Erakoituminen, vanheneminen. Kaikenkattava päähänotto ja haluttomuus.

Ei ole uskoa huomiseen. Suomessa eläminen yli 40 lähes 50v miehenä on tänä päivänä todella kauheaa.

Nuo vain muutaman mainitakseni.

Vierailija kirjoitti:

- mun kaikki muutkin ihmissuhteet on vähän kuivunut kasaan. Ei ole esim. ketään kelle voisin nyt elämästäni avautua. Kukaan ei enää kerro omia kuulumisiaan mulle tai etenkään kutsu mihinkään illanviettoon, kun ovat jo todenneet etten koskaan pääse koiranpentuni takia.

En nyt tiedä koko tilannetta, mutta kyllähän koirat, pennutkin, voivat olla yksin joitakin tunteja. Etkö 2-3 tunnin aikana ehdi nähdä kavereita? Ihmiset käyvät ihan normaalisti töissä, jos heillä on koira. Sinäkin sanoit etsiväsi töitä. Miten aiot ne hoitaa, jos mielestäni koiran kanssa pitää olla 24/7? En halua vähätellä uupumustasi, mutta oletko varma, ettet liioittele sitä aikaa, joka sinun pitää koiran kanssa olla? Kerrotko vähän tarkemmin, mistä on kyse? 

Vierailija kirjoitti:

Miehen pahentunut alkoholismi, jota en jaksa enää. —> Pitäisi löytää voimia erota, järjestää asiat, hankkia asunto. Pärjäisinkö taloudellisesti ja muutenkin?

Kohtalotoveri. Joulu meni juoppoa katsellessa. Mietin jatkuvasti mitä pitäisi tehdä, erota vaiko yrittää vielä kerran saada mies hoitoon.

Jos eroan, niin en pysty yksin pitämään isoa taloa. Mikä olisi lapsen kannalta parasta? Menettää isä vaiko kärsiä huonosta isästä? Ja jos erotaan niin silloin koko elämä muuttuu koska pitää muuttaa ja luopua monesta nykyisestä asiasta.

Että olen täällä av:lla enkä tekemässä gradua. Ei tämä ole niinkään murhetta vaan vihaa. Tutkinto ei ole myöhässä vain paria vuotta vaan pari vuosikymmentä. Tutkintouudistuksen takia minulla on aikaa vain tämä kevät. Joudun etsimään tietoa netistä, ja siksi sorrun näille turhille sivuille. 

Tekee pahaa tunnustaa tämä. Kirjoitankin vain siksi, että näin nimettömänäkin tämä sysäisi itseäni edes vähän. 

Suljen nyt av:n ainakin kahdeksi tunniksi. 

- vanhempien ja muiden läheisten sukulaisten ikääntyminen, vuodet kuluu niin nopeasti eikä aikaa enää ole kovin paljoa. Myös oma ikääntyminen aiheuttaa ahdistusta.

- gradun tekeminen junnaa, ei millään tahdo löytyä motivaatiota

- inhoan yhtä lähipiirin ihmistä, mutta ei ole mahdollisuutta päästä kokonaan eroon, vaikka haluaisin

- raskaaksi tulemisen kanssa on ongelmia

- yleinen elämäntuska maailman tilanteesta ja ihmisten pahuudesta johtuen. Luonnon tuhoutuminen ja saastuminen sekä viattomien ihmisten ja eläinten kärsimys muiden ihmisten pahuuden takia ahdistaa.

Oma älyllinen ja sosiaalinen riittämättömyyteni työssäni ja läheisen peliriippuvuus.

Työttömyys (taas!)

Vaimoni on pakkomielteisen rakastunut toiseen mieheen, joka ei kuitenkaan halua häntä. Sain asian selville ja nyt hän teeskentelee rakastavansa minua, kun pelkää jäävänsä yksin. Haluaisin erota, mutta en halua rikkoa lasten perhettä. Kaikin puolin säälittävä ja surullinen tilanne.