Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antiikin myyminen - missä ja miten?
06.01.2020 |
Perintönä on tullut paljon tavaroita, eikä kaikelle oikein ole tilaa.
Joitakin tavaroita olen laittanut myyntiin esimerkiksi tori.fi:in ja FB Marketplaceen. Mutta vaikka ihan parissa päivässä sadat ihmiset käyvät katsomassa ilmoituksia, niin ostotarjouksia ei tule.
Kyse kuitenkin omasta mielestäni kauniista tavaroista, joita on ollut esimerkiksi suvun kartanoissa. Hinnatkin olen laittanut maltillisiksi. Kyse myös pienistä tavaroista kuten kynttilänjaloista, peileistä, ym., eli tilanpuutekaan tuskin on esteenä.
Myynkö väärässä paikassa vai eivätkö tällaiset vain ole "muotia" (siis tietenkään joku 200 vuotta vanha tavara ei ole muotia, mutta siis niin että sopisi sisustukseen)? Kuitenkin esimerkiksi ruotsalaisissa sisustuslehdissä tällaista antiikkia näkee.
Mitä siis teen väärin? Mistä ihmeestä on kyse?. Pitäisikö vain viedä antiikkikauppaan?
Vai eivätkö ihmiset Suomessa pidä antiikista? Jos ei, niin miksi?
Itsestäni nämä ovat ihania, mutta kun tavaraa on vain liikaa.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.
Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.
Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.
Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.
Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.
Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.
Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!
Sä et nyt tiedä mistää mitään.
Kustavilainen ja rokokoo -tyyli yleensä ovat melko siroja huonekaluja verrattuna vaikkapa barokkiin. Hyvin mahtuu kun valitsee oikein.
Minulla on kerrostaloyksiössä maalaisrokokoopöytiä. Nehän ovat sellaisia siroja ja pieniä eli just passeleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikille ei ole hirveästi kysyntää, ellei se ole kalkkimaalattu valkoiseksi. Sellaista on nykysisustustrendi. Lisäksi siitä ei hirveästi olla valmiita maksamaan, koska harva antiikkihuonekalu tai koriste-esine on kuitenkaan täysin uniikki (esim. renessanssipöydissä on paljon samaa piirrettä kaikissa, samoin chippendalessa on se ja sama minkä kaapin ostat), ja ainakin täällä päin on pari kuolinpesiä ostavaa ja myyvää huonekalukirppistä pullollaan antiikkia. Sieltä löytää vastaavan suht halvalla, jos Torissa on liian kallista, ja omakin astiakaappimme on sieltä. Muutamia antiikkiin erikoistuvia liikkeitä toki on jotka ostavat yksityisiltä hyväkuntoisia settejä tavaraa. Jotkut tykkäävät, kun esineillä on historiaa, mutta mitään Suomi-lisää nykypäivänä ei kotimaiseen antiikkin kannata pistää, kun ulkomainen antiikki on paljon näyttävämpää ja halvempaa, ja se on jo tajuttu. Esim. Viron kautta sitä joku tuo.
Itse pidän antiikista ja katselen säännöllisesti Torista antiikkia, jotta saisin taas yhden Ikea-kalusteen korvattua. Minulle esteeksi tulee useimmiten juuri hinta, kun jostain aivan tavallisesta talonpoikaisantiikkisenkistä pyydetään yli tonnia.
Mutta antiikissa, siis aidosti vähintään yli sata vuotta vanhassa, se provenance (en tiedä mikä on suomeksi) on se tärkein. Ulkonäkö on toissijainen.
Suomeksi se on provenienssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.
Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.
Arvolla ei ole merkitystä, jos se ei realisoidu. Voit omistaa vaikka mittaamattoman arvokkaan käsikirjoituksen, mutta voi olla, että yksikään museo ei sitä osta. Tällainen on maailma. Ja meillä ihmisillä ei ole taskuja käärinliinoissa.
No tämä nyt menee ihan keskustelun ohitse, mutta kulta on aina pitänyt hyvin arvonsa juuri koska se on helppo realisoida. Siis ihan puhdas raakakulta.
En kyllä tiedä miten tämä aihe liittyi mihinkään.
Ap on harmillisesti perinyt kalusteita, ei kultaa.
Katsoin muuten ihan uteliaisuudesta rokokooesineitä Bukowskin sivuilta kun siitä nyt on puhuttu. Oi miten kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.
Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.
Arvolla ei ole merkitystä, jos se ei realisoidu. Voit omistaa vaikka mittaamattoman arvokkaan käsikirjoituksen, mutta voi olla, että yksikään museo ei sitä osta. Tällainen on maailma. Ja meillä ihmisillä ei ole taskuja käärinliinoissa.
No tämä nyt menee ihan keskustelun ohitse, mutta kulta on aina pitänyt hyvin arvonsa juuri koska se on helppo realisoida. Siis ihan puhdas raakakulta.
En kyllä tiedä miten tämä aihe liittyi mihinkään.
Ap on harmillisesti perinyt kalusteita, ei kultaa.
Ethän sinä sitä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa erikoinen keskustelu. Jollain meni tosi pahasti tunteisiin ja heitteli tosi alatyylisiä kommentteja. Onko se noin kauheaa olla kateellinen että pitää ryhtyä ilkeilemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.
Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.
Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.
Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.
Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.
Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.
Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!Sä et nyt tiedä mistää mitään.
Kustavilainen ja rokokoo -tyyli yleensä ovat melko siroja huonekaluja verrattuna vaikkapa barokkiin. Hyvin mahtuu kun valitsee oikein.
Minulla on kerrostaloyksiössä maalaisrokokoopöytiä. Nehän ovat sellaisia siroja ja pieniä eli just passeleita.
Kustavilainen ja rokokoo ovat tosiaan kauniita tyylejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antiikki on yleensä esine joka on (todistettavasti) yli 100 vuotta vanha, eli tällä hetkellä esineet, jotka ovat periäisin vähintään 1910-luvulta. Vintagea on taas sitä nuoremmat esineet kuten 1920-1950-luvun esineet. Sitten 1960-70-luvun, ja ehkä kohta 1980-90-luvun esineet ovat retroa.
Ihan tarkkoja määritelmiä ei voi sanoa, riippuu esinetyypistä ja esineen provenienssista, ovatko ns, kertaustyyliä, yms.
Jos huonekaluista puhutaan, nostaisin antiikin/vintagen/retron puolesta pari kommenttia vs. "IKEAT":
- esineet ovat usein laadukkaista materiaaleista tehty
- jotkut esineet on Suomessa valmistettu
- esineet ovat usein esteettisesti kauniimpia kuin uudemmat
- esineillä voi olla mielenkiintoinen tarina tai tausta
- esineet ovat usein yksilöllisiä, koska niitä on valmistettu pieniä määriä, osa vain on jäänyt jäljelle, niitä on voitu muunta tai korjata tai ovat harvinaisia tyypiltään tai käsin valmistettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.
Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.
Arvolla ei ole merkitystä, jos se ei realisoidu. Voit omistaa vaikka mittaamattoman arvokkaan käsikirjoituksen, mutta voi olla, että yksikään museo ei sitä osta. Tällainen on maailma. Ja meillä ihmisillä ei ole taskuja käärinliinoissa.
No tämä nyt menee ihan keskustelun ohitse, mutta kulta on aina pitänyt hyvin arvonsa juuri koska se on helppo realisoida. Siis ihan puhdas raakakulta.
En kyllä tiedä miten tämä aihe liittyi mihinkään.
Ap on harmillisesti perinyt kalusteita, ei kultaa.
Ethän sinä sitä tiedä.
Kyllä hän kohta kertoo ja valittaa sitten, miksi nuoriso ei osta kultaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on yleensä esine joka on (todistettavasti) yli 100 vuotta vanha, eli tällä hetkellä esineet, jotka ovat periäisin vähintään 1910-luvulta. Vintagea on taas sitä nuoremmat esineet kuten 1920-1950-luvun esineet. Sitten 1960-70-luvun, ja ehkä kohta 1980-90-luvun esineet ovat retroa.
Ihan tarkkoja määritelmiä ei voi sanoa, riippuu esinetyypistä ja esineen provenienssista, ovatko ns, kertaustyyliä, yms.
Jos huonekaluista puhutaan, nostaisin antiikin/vintagen/retron puolesta pari kommenttia vs. "IKEAT":
- esineet ovat usein laadukkaista materiaaleista tehty
- jotkut esineet on Suomessa valmistettu
- esineet ovat usein esteettisesti kauniimpia kuin uudemmat
- esineillä voi olla mielenkiintoinen tarina tai tausta
- esineet ovat usein yksilöllisiä, koska niitä on valmistettu pieniä määriä, osa vain on jäänyt jäljelle, niitä on voitu muunta tai korjata tai ovat harvinaisia tyypiltään tai käsin valmistettu
Hienosti sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.
Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.
Arvolla ei ole merkitystä, jos se ei realisoidu. Voit omistaa vaikka mittaamattoman arvokkaan käsikirjoituksen, mutta voi olla, että yksikään museo ei sitä osta. Tällainen on maailma. Ja meillä ihmisillä ei ole taskuja käärinliinoissa.
No tämä nyt menee ihan keskustelun ohitse, mutta kulta on aina pitänyt hyvin arvonsa juuri koska se on helppo realisoida. Siis ihan puhdas raakakulta.
En kyllä tiedä miten tämä aihe liittyi mihinkään.
Ap on harmillisesti perinyt kalusteita, ei kultaa.
Ethän sinä sitä tiedä.
Kyllä hän kohta kertoo ja valittaa sitten, miksi nuoriso ei osta kultaa.
Mikä motiivisi on ilkeillä kaikesta? Harmittaako tämä aihe sinua jostain syystä niin kovasti? Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja vähän miettiä omaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on yleensä esine joka on (todistettavasti) yli 100 vuotta vanha, eli tällä hetkellä esineet, jotka ovat periäisin vähintään 1910-luvulta. Vintagea on taas sitä nuoremmat esineet kuten 1920-1950-luvun esineet. Sitten 1960-70-luvun, ja ehkä kohta 1980-90-luvun esineet ovat retroa.
Ihan tarkkoja määritelmiä ei voi sanoa, riippuu esinetyypistä ja esineen provenienssista, ovatko ns, kertaustyyliä, yms.
Jos huonekaluista puhutaan, nostaisin antiikin/vintagen/retron puolesta pari kommenttia vs. "IKEAT":
- esineet ovat usein laadukkaista materiaaleista tehty
- jotkut esineet on Suomessa valmistettu
- esineet ovat usein esteettisesti kauniimpia kuin uudemmat
- esineillä voi olla mielenkiintoinen tarina tai tausta
- esineet ovat usein yksilöllisiä, koska niitä on valmistettu pieniä määriä, osa vain on jäänyt jäljelle, niitä on voitu muunta tai korjata tai ovat harvinaisia tyypiltään tai käsin valmistettu
Sen tuohon voi vielä lisätä, että antiikki/vintage/retro on myös ympäristöystävällisempää, kestävää ja luonnonvaroja säästävää kulutusta, toisin kuin Ikeat tms.
Ap on varmasti myymässä tekoantiikkia, joka on muka lähtöisin ”kartanosta”.
Kaikki ei ole aitoa ja kaikki vanha ei ole antiikkia tai mitenkään arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.
Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.
Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.
Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.
Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.
Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.
Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!Sä et nyt tiedä mistää mitään.
Kustavilainen ja rokokoo -tyyli yleensä ovat melko siroja huonekaluja verrattuna vaikkapa barokkiin. Hyvin mahtuu kun valitsee oikein.
Minulla on kerrostaloyksiössä maalaisrokokoopöytiä. Nehän ovat sellaisia siroja ja pieniä eli just passeleita.
No mutta tokihan ne sitten sopii joka paikkaan kun ne sinulla on!
Mielestäni talonpoikaisrokokoo vaatii kyllä tilaa enemmän kuin yksiö, jossa vielä pöytiä, siis useita. Mutta kukin tyylillään.
Hyvä kun tykkäät. Minä en.
Jäljitelmätyylihuonekaluja lähes kaikki Suomesta löytyvät ovat. Niitä pidettiin joskus aikanaan hienoina ja merkkinä varakkuudesta. Nyt näitä ei tahdo saada millään kaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.
Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.
Arvolla ei ole merkitystä, jos se ei realisoidu. Voit omistaa vaikka mittaamattoman arvokkaan käsikirjoituksen, mutta voi olla, että yksikään museo ei sitä osta. Tällainen on maailma. Ja meillä ihmisillä ei ole taskuja käärinliinoissa.
No tämä nyt menee ihan keskustelun ohitse, mutta kulta on aina pitänyt hyvin arvonsa juuri koska se on helppo realisoida. Siis ihan puhdas raakakulta.
En kyllä tiedä miten tämä aihe liittyi mihinkään.
Ap on harmillisesti perinyt kalusteita, ei kultaa.
Ethän sinä sitä tiedä.
Kyllä hän kohta kertoo ja valittaa sitten, miksi nuoriso ei osta kultaa.
Mikä motiivisi on ilkeillä kaikesta? Harmittaako tämä aihe sinua jostain syystä niin kovasti? Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja vähän miettiä omaa käytöstä.
Miten voit olla niin tynnyrissä kasvanut, ettet itse ole keksinyt syitä huonolle menekille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikille ei ole hirveästi kysyntää, ellei se ole kalkkimaalattu valkoiseksi. Sellaista on nykysisustustrendi. Lisäksi siitä ei hirveästi olla valmiita maksamaan, koska harva antiikkihuonekalu tai koriste-esine on kuitenkaan täysin uniikki (esim. renessanssipöydissä on paljon samaa piirrettä kaikissa, samoin chippendalessa on se ja sama minkä kaapin ostat), ja ainakin täällä päin on pari kuolinpesiä ostavaa ja myyvää huonekalukirppistä pullollaan antiikkia. Sieltä löytää vastaavan suht halvalla, jos Torissa on liian kallista, ja omakin astiakaappimme on sieltä. Muutamia antiikkiin erikoistuvia liikkeitä toki on jotka ostavat yksityisiltä hyväkuntoisia settejä tavaraa. Jotkut tykkäävät, kun esineillä on historiaa, mutta mitään Suomi-lisää nykypäivänä ei kotimaiseen antiikkin kannata pistää, kun ulkomainen antiikki on paljon näyttävämpää ja halvempaa, ja se on jo tajuttu. Esim. Viron kautta sitä joku tuo.
Itse pidän antiikista ja katselen säännöllisesti Torista antiikkia, jotta saisin taas yhden Ikea-kalusteen korvattua. Minulle esteeksi tulee useimmiten juuri hinta, kun jostain aivan tavallisesta talonpoikaisantiikkisenkistä pyydetään yli tonnia.
Mutta antiikissa, siis aidosti vähintään yli sata vuotta vanhassa, se provenance (en tiedä mikä on suomeksi) on se tärkein. Ulkonäkö on toissijainen.
Suomennus on niinkin vaikea kuin alkuperä!
Mulla olisi myytävänä kartano, joka ap:n kannattaisi ostaa. Ihan ihmettelen, ettet ole vielä osoittanut kiinnostustasi. Ilmoitus löytyy netistä. Osta pois, niin saat tavarasi sinne. Se on tosi nätti ja just niin kuin ruotsalaisissa sisustuslehdissä. Et voi olla tykkäämättä.
Ensimmäisessä kirjoituksessaan ap kertoi, että on hinnatkin laittanut maltillisiksi.
Myöhemmässä postauksessaan kuitenkin totesi, "että ovathan ne kalliita".
Kumpaa ne nyt ovat?
Kuten ap:lle on jo käynyt selväksi, myynti ei ole sitä, että räiskäistään kuva Toriin: ihka aitoa antiikkia! Miksi ei kukaan osta.
Alue: Aihe vapaa
No tämä nyt menee ihan keskustelun ohitse, mutta kulta on aina pitänyt hyvin arvonsa juuri koska se on helppo realisoida. Siis ihan puhdas raakakulta.
En kyllä tiedä miten tämä aihe liittyi mihinkään.