Antiikin myyminen - missä ja miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antiikki menee nyt huonosti kaupaksi.

Mutta miksi ihmeessä? Kun juuri tuollaiset tavarat ovat Ruotsissa muotia. Miksei Suomessa?

Koska täällä väki laahaa 20 vuotta jäljessä. Koska junteilla on huono maku ja ne rakastaa viilutettua kennolevyä enemmän kuin elämää.

Siellä suomalainen moittii toista suomalaista. Mistä kumpuaa huono itsetuntosi?

Jos pystyy järjestämään kuljetuksen lähialueille, löytyy kiinnostuneita silloin kun hinta on valmiiksi tingitty. Joustavat ehdot, siis saa käydä katsomassa, mutta ei hyödytä varailla, vaan sopia, että myy ensimmäiselle kaupat tekevälle. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tässä keskustelussa määritellään antiikki?

Useilla suvun omistamilla kartanoilla! Etköbsinä sitä tajunnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.

Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.

Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.

Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.

Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.

Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.

Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!

Ei nyt varmaan Helsingin vanhat talot ole ainoita, joissa on korkeat huoneet? Onhan maaseudulla isoja omakotitaloja.

Vierailija kirjoitti:

Helander, Bukowskis jne.

Luulisi kartanonperijän tuntevan huutokauppakamarit hyvinkin. Eipä ap näyttänyt tuntevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antiikille ei ole hirveästi kysyntää, ellei se ole kalkkimaalattu valkoiseksi. Sellaista on nykysisustustrendi. Lisäksi siitä ei hirveästi olla valmiita maksamaan, koska harva antiikkihuonekalu tai koriste-esine on kuitenkaan täysin uniikki (esim. renessanssipöydissä on paljon samaa piirrettä kaikissa, samoin chippendalessa on se ja sama minkä kaapin ostat), ja ainakin täällä päin on pari kuolinpesiä ostavaa ja myyvää huonekalukirppistä pullollaan antiikkia. Sieltä löytää vastaavan suht halvalla, jos Torissa on liian kallista, ja omakin astiakaappimme on sieltä. Muutamia antiikkiin erikoistuvia liikkeitä toki on jotka ostavat yksityisiltä hyväkuntoisia settejä tavaraa. Jotkut tykkäävät, kun esineillä on historiaa, mutta mitään Suomi-lisää nykypäivänä ei kotimaiseen antiikkin kannata pistää, kun ulkomainen antiikki on paljon näyttävämpää ja halvempaa, ja se on jo tajuttu. Esim. Viron kautta sitä joku tuo.

Itse pidän antiikista ja katselen säännöllisesti Torista antiikkia, jotta saisin taas yhden Ikea-kalusteen korvattua. Minulle esteeksi tulee useimmiten juuri hinta, kun jostain aivan tavallisesta talonpoikaisantiikkisenkistä pyydetään yli tonnia.

Lisään vielä yhden potentiaalisen syyn. Nykyään on harvinaisempaa asua siinä yhdessä talossa koko ikänsä, ja antiikkia on hemmetin vaikea muuttaa talosta toiseen, varsinkin kerrostalosta toiseen. Täysi puu on painavaa, ja usein kalusteet eivät mene osiin tai menevät korkeintaan kahteen osaan. Lastulevy on helppoa ja kevyttä, ja koska vastaavat saa hankittua uutena vaikka eri värissä vaihtelun vuoksi, ei niitä ole mikään pakko raahata kodista toiseen.

Lisäksi tuo minimalismi, jonka joku mainitsikin. Vaikka tuntuu kyllä, että noissa sisustuslehtikodeissa kaikenlaista koristesälää nykyään juuri kerätään enemmän kuin esim. kirjoja kirjahyllyyn. Mutta sen pitää olla sitä tiettyä sälää, joka kulloinkin on muotia.

Älkää unohtako että antiikin ja lastulevyn välillä on huikeita huonekaluja. Sillä välimaastokaluisteella minä sisustan, yhtään lastulevykalustetta en omista.

Antiikkilöytö Tampereella?

https://www.antiikkiloyto.fi/

Ota yhteys antiikkikauppiaaseen. Osa ottaa tuotteita myyntitiliin, osa ostaa suoraan itelleen ja myy sit eteenpäin. Tai joku huutokauppahuone. Antiikin ostajat taitaa suosia noita ostokanavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antiikki menee nyt huonosti kaupaksi.

Mutta miksi ihmeessä? Kun juuri tuollaiset tavarat ovat Ruotsissa muotia. Miksei Suomessa?

Joka maassa on omat trendinsä.

Pistä myyntiin ruotsalaisille antiikkisivustoille tai vie ruotsalaiseen huutokauppaan provikka myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.

Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.

Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.

Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.

Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.

Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.

Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!

Ei nyt varmaan Helsingin vanhat talot ole ainoita, joissa on korkeat huoneet? Onhan maaseudulla isoja omakotitaloja.

On, mutta mittasuhteet on ihan eriaiset, mietipä jotakin isoa modernia nykytaloa verrattuna vanhaan kartanoon tai 1800-luvulla rakennettuun kerrostaloon.

Nykytaloon sopii yksi juttu, pöytä, senkki tms. jos tyylistä tykkää, mutta nyt on 60- ja70-luku muodissa, joten niitä ihmiset etsii.

Kyllähän aloittajalla on yksinomaan hinnoitteluongelma. Lähes kaikki tavara menee kaupaksi, kunhan hinta on kohdallaan. Monesti vaan näissä perintö"kalleuksissa" myyjä tunkee hintaan myös omat tunnearvonsa.

Katsojia ja renkaanpotkijoita antiikilla kuten muillakin tavaroilla riittää aina, mutta valtaosa katsojista on jobbareita, jotka etsivät vain alihinnoiteltuja tavaroita. Jos hinta on lähelläkään tavaran reaalihintaa ei se jobbaria kiinnosta.

Tavallisia ostajia, jotka ostavat sisustusmielessä ja ovat valmiita maksamaan hyvän hinnan, on todella vähän ja he etsivät juuri tietynlaisia tavaroita. Melkoinen onnenpotku on se, jos satut juuri tällaisen ostajan edes jollekin antiikkitavarallesi löytämään.

Ohiksena, mutta itse asun antiikkikaupan vieressä ja ostaisin sieltä kaiken, jos vain olisi rahaa! Mutta kaikki maksaa useita tuhansia ...

Minimalismi yleistyy. Ihmiset yrittävät päästä turhista rojuista eroon sen sijaan että hankkisivat lisää. 

Jos tuotteessa on valmiina minimihinta eikä hinnan määrityksessä ole otettu huomioon kuljetuskuluja, voi olla, että ihmiset kokevat hinnan liian korkeaksi?

pikkuhiljaa sisutan kotiani antiikilla, koska ovathan ne kestäviä kalusteita ja nättejäkin löytyy. en vain koskaan osta nettikirppareilta, koska ei ole autoa enkä näin ollen voi mennä hakemaan ostostani. Mulla on pari vakiokauppaa, jossa käyn katselemassa ja ollaan kauppiaan kanssa sovittu, että kun hänelle tulee toimituksia samalle alueelle, tuo samalla minun ostokseni ja maksan vain puolet toimituskuluista - se toinen ihminen maksaa toisen puolen. Tykkään siitä, että kauppias osaa ajatella logistisesti ja ymmärtää, että siten voi vähentää toimituskuluja.

Lasia ja muuta helposti särkyvää pientä en uskalla ostaa nettikrippareilta, jos en tunne myyjää entuudestaan: niin paljon huijataan... laitetaan särkynyt tavara pakettiin ja sitten väitetään, että se oli ehjä pakatessa ym.

huutokauppakeisarille en koskaan tee ennakkotarjouksia (eli huuda netin kautta heidän tuotteitaan), koska heillä on kiskurihinnat esineen paketoimisesta ja lähettämisestä: esineelle tuleekin yhtäkkiä enemmän hintaa kuin ostaisi kaupasta uuden. Ja paikan päälle en halua mennä.  Olen kyllä iloinen, että ovat luoneet itsestään menestyneen brändin tv-ohjelman avulla.

Suomessa on erittäin vähän varakkaita ihmisiä, siitä tuo johtuu. Ihan sama miksi esimerkiksi Porscheja tai Rolls Royceja ei myydä paljon.

Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän aloittajalla on yksinomaan hinnoitteluongelma. Lähes kaikki tavara menee kaupaksi, kunhan hinta on kohdallaan. Monesti vaan näissä perintö"kalleuksissa" myyjä tunkee hintaan myös omat tunnearvonsa.

Katsojia ja renkaanpotkijoita antiikilla kuten muillakin tavaroilla riittää aina, mutta valtaosa katsojista on jobbareita, jotka etsivät vain alihinnoiteltuja tavaroita. Jos hinta on lähelläkään tavaran reaalihintaa ei se jobbaria kiinnosta.

Tavallisia ostajia, jotka ostavat sisustusmielessä ja ovat valmiita maksamaan hyvän hinnan, on todella vähän ja he etsivät juuri tietynlaisia tavaroita. Melkoinen onnenpotku on se, jos satut juuri tällaisen ostajan edes jollekin antiikkitavarallesi löytämään.

Taidan sitten pitää varastossa ainakin nyt. Tutut antiikkikauppiaat neuvoivat, että kannattaa myydä suoraan koska muuten menee niin paljon välityskuluihin. Olin vain hämmästynyt, kun kiinnostus oli valtavaa mutta ei halu maksaa. Mutta kiitos, ihan hyviä vinkkejä täällä, pidän nyt ihan rauhassa ylimääräiset varastossa ja mietin mitä tehdä. Varsinkin ihan mielenkiintoista saada erilaisia näkemyksiä. Mutta nämä ovat kuitenkin uniikkeja enkä voi ostaa samanlaisia myöhemmin, joten aika varovainen olen. Eli varastoon taitavat nyt jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.

Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.

Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.

Riippuu kyllä, mutta ei välttämättä laadusta. Kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan, ei laatu. Laadulla on toki aina arvonsa, mutta jos sille ei ole kysyntää, niin sitten sillä on pelkkä käyttöarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antiikki on vähän kuin korut ja eteenkin tomantit. Ostaessa ne on kalliita mutta ku koettaa myydä niin ei saa ku kahdeskymmenesosan mistään.

Riippuu. Laatu pitää arvonsa. Sama kuin arvotaide.

Riippuu kyllä, mutta ei välttämättä laadusta. Kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan, ei laatu. Laadulla on toki aina arvonsa, mutta jos sille ei ole kysyntää, niin sitten sillä on pelkkä käyttöarvo.

Koruissa kyllä ihan se kulta ja jalokivet omaavat arvoa, mikä pysyy.