Antiikin myyminen - missä ja miten?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sellaista tavaraa, että on vaikeaa, jopa epätodennäköistä, että myyjä ja halukas ostaja (mahdollisesti tosiaan esim. ruotsalainen) kohtaavat ilman huutokauppakamareita.

Mutta miksi ihmeessä? Tämä on se kysymykseni. Ei niiden myynnillä ole kiire, mutta miksi? Ovathan ne kalliita, mutta todellakin sen arvoisia, ihan jo historian takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"suvun kartanoissa"

Heh

Mikä tässä oli hauskaa? Joo, niitä on ollut useampia, siksi sitä tavaraakin on. Tärkeät pidän tietysti itselläni, kaikki millä on tunnearvoa, taiteen yms.

Ehkä pitää mennä Bukowskille tms. Ottavat vain niin paljon välistä.

Eniten hämmästytti se, että muualla Euroopassa, kuten Ruotsissa, muodikkaat asiat eivät ole täällä muotia, kuten 1800-luvun esineet.

No on se musta hauskaa. Suomessa on todella vähän kartanoita ja AP:lla on esi-isiä monessa. Ei taida Suomessa olla kovin montaa saman taustan omaavaa. Olisi hauska tietää, että mitä kartanoille on tapahtunut, osa purettu, osa myyty, asutaanko niissä yhä? Mites maaomaisuus, sitähän kartanoissa oli aina paljon. Onko AP:lla metsää? Hoitaako itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sellaista tavaraa, että on vaikeaa, jopa epätodennäköistä, että myyjä ja halukas ostaja (mahdollisesti tosiaan esim. ruotsalainen) kohtaavat ilman huutokauppakamareita.

Mutta miksi ihmeessä? Tämä on se kysymykseni. Ei niiden myynnillä ole kiire, mutta miksi? Ovathan ne kalliita, mutta todellakin sen arvoisia, ihan jo historian takia.

Jos ne on niin uskomattoman ihania ja tärkeitä tavaroita, niin miksi ap haluaa luopua niistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"suvun kartanoissa"

Heh

Mikä tässä oli hauskaa? Joo, niitä on ollut useampia, siksi sitä tavaraakin on. Tärkeät pidän tietysti itselläni, kaikki millä on tunnearvoa, taiteen yms.

Ehkä pitää mennä Bukowskille tms. Ottavat vain niin paljon välistä.

Eniten hämmästytti se, että muualla Euroopassa, kuten Ruotsissa, muodikkaat asiat eivät ole täällä muotia, kuten 1800-luvun esineet.

No Bukowski myy kyllä Ruotsinmaallakin, että silleen.

Niin, mutta olisin mieluummin myynyt suoraan, luopumatta katteista. Enkä nyt millään pilkkahinnalla myy. Kai sitten pakkaan varastoon, hämmästytti vain.

Sinä kysyit missä myydä ja me vastattiin.

Pidä romusi kun ei neuvot kelpaa!

Kaikenlaisia vouhottajia maa päällään kantaakin.

Se oli vain puolet kysymyksestä. Se toinen osa kysymyksestä oli, että miksi suomalaiset eivät nyt arvosta antiikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.

Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.

Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.

Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.

Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.

Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.

Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"suvun kartanoissa"

Heh

Mikä tässä oli hauskaa? Joo, niitä on ollut useampia, siksi sitä tavaraakin on. Tärkeät pidän tietysti itselläni, kaikki millä on tunnearvoa, taiteen yms.

Ehkä pitää mennä Bukowskille tms. Ottavat vain niin paljon välistä.

Eniten hämmästytti se, että muualla Euroopassa, kuten Ruotsissa, muodikkaat asiat eivät ole täällä muotia, kuten 1800-luvun esineet.

No on se musta hauskaa. Suomessa on todella vähän kartanoita ja AP:lla on esi-isiä monessa. Ei taida Suomessa olla kovin montaa saman taustan omaavaa. Olisi hauska tietää, että mitä kartanoille on tapahtunut, osa purettu, osa myyty, asutaanko niissä yhä? Mites maaomaisuus, sitähän kartanoissa oli aina paljon. Onko AP:lla metsää? Hoitaako itse?

Suku omistaa. Mutta ei me nyt kaikki jälkeläiset niissä samoissa taloissa asuta. Tavaroita on kuitenkin jaettu.

Mikä hintataso sinulla on niissä?

Minulla on 120v vanha huvila, korkeat huoneet ja isot ikkunat. Olen sinne ostanut kristallikruunuja tori:sta kamareihin. Hinta on kalleimmillaan ollut 120€, ja 100€ pidän hintana jolla ostan heti.

Samoin olen ostanut Villamattoja, ei Käsinsolmittuja, mutta riittävän isoja kuitenkin tori:sta. Niiden hinta ei ole koskaan ollut yli 400€, suurin ja kallein maksoi muistaakseni 360€ ja siinä vähän hampaita kiristellen maksoin.

Millä hinnalla olet myymässä?

Sisustan taloani edelleen ja ostan mielelläni talon tyyliin ja ikään sopivaa tavaraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.

Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.

Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.

Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.

Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.

Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.

Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!

Niin, ehkä huonekorkeus on joskus ongelma.

Vähän taitaa olla syynä se että ihmiset saa nykyisin monet jo itsekin niin paljon tavaraa perintönä ja minimalismi on muotia, vaikka minimalisti ei olisi niin koetaan jo oman suvun kautta tuleva tavaramäärä niin suureksi ettei ole tarve haalia lisää koriste-esineitä... sitten taas ne arvokkaimmat, niitä harvemmalla on vara ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"suvun kartanoissa"

Heh

Mikä tässä oli hauskaa? Joo, niitä on ollut useampia, siksi sitä tavaraakin on. Tärkeät pidän tietysti itselläni, kaikki millä on tunnearvoa, taiteen yms.

Ehkä pitää mennä Bukowskille tms. Ottavat vain niin paljon välistä.

Eniten hämmästytti se, että muualla Euroopassa, kuten Ruotsissa, muodikkaat asiat eivät ole täällä muotia, kuten 1800-luvun esineet.

No Bukowski myy kyllä Ruotsinmaallakin, että silleen.

Niin, mutta olisin mieluummin myynyt suoraan, luopumatta katteista. Enkä nyt millään pilkkahinnalla myy. Kai sitten pakkaan varastoon, hämmästytti vain.

Sinä kysyit missä myydä ja me vastattiin.

Pidä romusi kun ei neuvot kelpaa!

Kaikenlaisia vouhottajia maa päällään kantaakin.

Se oli vain puolet kysymyksestä. Se toinen osa kysymyksestä oli, että miksi suomalaiset eivät nyt arvosta antiikkia?

Vastaus on että 60- ja 70 -luku on nyt muodissa ja antiikki ERITTÄIN HARVOIN sopii mittasuhteiltaan nykykotiin. Ja vaikka talo olisi iso ja huonekorkeus riittää, niin tyylit ei natsaa, siis talon tyyli, niihin kuluihin.

Joten saat rojusi pitää.

Onko muitakysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antiikki menee nyt huonosti kaupaksi.

Mutta miksi ihmeessä? Kun juuri tuollaiset tavarat ovat Ruotsissa muotia. Miksei Suomessa?

Koska täällä väki laahaa 20 vuotta jäljessä. Koska junteilla on huono maku ja ne rakastaa viilutettua kennolevyä enemmän kuin elämää.

Antiikille ei ole hirveästi kysyntää, ellei se ole kalkkimaalattu valkoiseksi. Sellaista on nykysisustustrendi. Lisäksi siitä ei hirveästi olla valmiita maksamaan, koska harva antiikkihuonekalu tai koriste-esine on kuitenkaan täysin uniikki (esim. renessanssipöydissä on paljon samaa piirrettä kaikissa, samoin chippendalessa on se ja sama minkä kaapin ostat), ja ainakin täällä päin on pari kuolinpesiä ostavaa ja myyvää huonekalukirppistä pullollaan antiikkia. Sieltä löytää vastaavan suht halvalla, jos Torissa on liian kallista, ja omakin astiakaappimme on sieltä. Muutamia antiikkiin erikoistuvia liikkeitä toki on jotka ostavat yksityisiltä hyväkuntoisia settejä tavaraa. Jotkut tykkäävät, kun esineillä on historiaa, mutta mitään Suomi-lisää nykypäivänä ei kotimaiseen antiikkin kannata pistää, kun ulkomainen antiikki on paljon näyttävämpää ja halvempaa, ja se on jo tajuttu. Esim. Viron kautta sitä joku tuo.

Itse pidän antiikista ja katselen säännöllisesti Torista antiikkia, jotta saisin taas yhden Ikea-kalusteen korvattua. Minulle esteeksi tulee useimmiten juuri hinta, kun jostain aivan tavallisesta talonpoikaisantiikkisenkistä pyydetään yli tonnia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hintataso sinulla on niissä?

Minulla on 120v vanha huvila, korkeat huoneet ja isot ikkunat. Olen sinne ostanut kristallikruunuja tori:sta kamareihin. Hinta on kalleimmillaan ollut 120€, ja 100€ pidän hintana jolla ostan heti.

Samoin olen ostanut Villamattoja, ei Käsinsolmittuja, mutta riittävän isoja kuitenkin tori:sta. Niiden hinta ei ole koskaan ollut yli 400€, suurin ja kallein maksoi muistaakseni 360€ ja siinä vähän hampaita kiristellen maksoin.

Millä hinnalla olet myymässä?

Sisustan taloani edelleen ja ostan mielelläni talon tyyliin ja ikään sopivaa tavaraa?

Huvilasi kuulostaa ihanalta ☺️ Mutta joo, tuossa se ongelma varmaan on, eli hinnoissa. No, mietin vielä mitä tehdä näille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sellaista tavaraa, että on vaikeaa, jopa epätodennäköistä, että myyjä ja halukas ostaja (mahdollisesti tosiaan esim. ruotsalainen) kohtaavat ilman huutokauppakamareita.

Mutta miksi ihmeessä? Tämä on se kysymykseni. Ei niiden myynnillä ole kiire, mutta miksi? Ovathan ne kalliita, mutta todellakin sen arvoisia, ihan jo historian takia.

Jos ne on niin uskomattoman ihania ja tärkeitä tavaroita, niin miksi ap haluaa luopua niistä?

Osa on ylimääräisiä, eli niitä on liikaa. Mutta aika korkeat kriteerit on luopumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaavassa tilanteessa pyysin apuun asiantuntijan, joka pystyi antamaan tarkkoja arvioita kyseisistä esineistä ja niiden arvosta. Helpottaa kun ei itse tarvitse miettiä hintoja.

Joo, varmaan kannattaa pyytää asiantuntijan arvio ja sitten päättää. Laittaa vaikka varastoon.

Yhden antiikkikauppiaan kanssa puhuin syksyllä. Sanoi, että ainakaan 1700-luvun ja 1800-luvun kristallikruunut eivät nyt käy kaupaksi.

Mikä on sinänsä omituista, koska ne ovat upeita. Sitä eniten tässä hämmästelen, että miksi antiikki ei mene nyt kaupaksi. Voin ihan hyvin laittaa tavarat varastoon, ei se haittaa, mutta esimerkiksi juuri kristallikruunut, kynttilänjalat, peilit, sekä kustavilaiset ja rokokoo. Itse BV rakastan niitä, ovat aivan upeita. Miten kukaan voi olla pitämättä? Varsinkin kustavilainen tyyli kaikessa on aivan ihanaa.

Kustavilainen ja rokokoo on kyllä hirveää nykytaloissa, mittasuhteet on ihan persetistä. Samoin maalaisantiikkihuonekalut, jotka järkiään liian isoja nykyhioneisiin.

Kristallikruunuun kyllästyy noin vuodessa, sitten niitä ei jaksa itse iso erkkikään ja suurin osa niistäkin on nykyhuonekorkeuksille liian massiivisia.

Että pidäppä romusi ja ole hiljaa. Kiitos!

Niin, ehkä huonekorkeus on joskus ongelma.

Ei joskus, vaan useinmiten, katsos kun suurin osa meistä ei ole kartanoita omistavista suvuista, ollaan ihan vaan tavallisia kuolevaisia. 😏 😉

Vierailija kirjoitti:

Antiikille ei ole hirveästi kysyntää, ellei se ole kalkkimaalattu valkoiseksi. Sellaista on nykysisustustrendi. Lisäksi siitä ei hirveästi olla valmiita maksamaan, koska harva antiikkihuonekalu tai koriste-esine on kuitenkaan täysin uniikki (esim. renessanssipöydissä on paljon samaa piirrettä kaikissa, samoin chippendalessa on se ja sama minkä kaapin ostat), ja ainakin täällä päin on pari kuolinpesiä ostavaa ja myyvää huonekalukirppistä pullollaan antiikkia. Sieltä löytää vastaavan suht halvalla, jos Torissa on liian kallista, ja omakin astiakaappimme on sieltä. Muutamia antiikkiin erikoistuvia liikkeitä toki on jotka ostavat yksityisiltä hyväkuntoisia settejä tavaraa. Jotkut tykkäävät, kun esineillä on historiaa, mutta mitään Suomi-lisää nykypäivänä ei kotimaiseen antiikkin kannata pistää, kun ulkomainen antiikki on paljon näyttävämpää ja halvempaa, ja se on jo tajuttu. Esim. Viron kautta sitä joku tuo.

Itse pidän antiikista ja katselen säännöllisesti Torista antiikkia, jotta saisin taas yhden Ikea-kalusteen korvattua. Minulle esteeksi tulee useimmiten juuri hinta, kun jostain aivan tavallisesta talonpoikaisantiikkisenkistä pyydetään yli tonnia.

Mutta antiikissa, siis aidosti vähintään yli sata vuotta vanhassa, se provenance (en tiedä mikä on suomeksi) on se tärkein. Ulkonäkö on toissijainen.

Osto- ja myyntiliikkeet ostavat ja myyvät. Kierrätyskeskus yrittää myydä. Huutokauppoja on turha karsastaa, siellä myydään sekin mitä normaalijärkiset eivät ikinä muualta ostaisi. Siis oikeissa huutokaupoissa.

Isot kalusteet eivät liiku, koska ihmisillä ei ole tilaa kolmimetrisille umpipuuhärveleille.

Vanhojen talojen kunnostajille voisit tarjota alan lehdissä ja fb:ssä.

Hinnat on huonot, eikä ne siitä nouse vaikka hilloaisit sata vuotta. Virolaiset myy puoleen hintaan parempaa. Heillä on nurkat antiikkia täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sellaista tavaraa, että on vaikeaa, jopa epätodennäköistä, että myyjä ja halukas ostaja (mahdollisesti tosiaan esim. ruotsalainen) kohtaavat ilman huutokauppakamareita.

Mutta miksi ihmeessä? Tämä on se kysymykseni. Ei niiden myynnillä ole kiire, mutta miksi? Ovathan ne kalliita, mutta todellakin sen arvoisia, ihan jo historian takia.

Jos ne on niin uskomattoman ihania ja tärkeitä tavaroita, niin miksi ap haluaa luopua niistä?

Osa on ylimääräisiä, eli niitä on liikaa. Mutta aika korkeat kriteerit on luopumiselle.

No hyvä, pidäppäs ne sitten itselläsi! Ja näin ratkesi tämäkin ongelma!

Vierailija kirjoitti:

Antiikille ei ole hirveästi kysyntää, ellei se ole kalkkimaalattu valkoiseksi. Sellaista on nykysisustustrendi. Lisäksi siitä ei hirveästi olla valmiita maksamaan, koska harva antiikkihuonekalu tai koriste-esine on kuitenkaan täysin uniikki (esim. renessanssipöydissä on paljon samaa piirrettä kaikissa, samoin chippendalessa on se ja sama minkä kaapin ostat), ja ainakin täällä päin on pari kuolinpesiä ostavaa ja myyvää huonekalukirppistä pullollaan antiikkia. Sieltä löytää vastaavan suht halvalla, jos Torissa on liian kallista, ja omakin astiakaappimme on sieltä. Muutamia antiikkiin erikoistuvia liikkeitä toki on jotka ostavat yksityisiltä hyväkuntoisia settejä tavaraa. Jotkut tykkäävät, kun esineillä on historiaa, mutta mitään Suomi-lisää nykypäivänä ei kotimaiseen antiikkin kannata pistää, kun ulkomainen antiikki on paljon näyttävämpää ja halvempaa, ja se on jo tajuttu. Esim. Viron kautta sitä joku tuo.

Itse pidän antiikista ja katselen säännöllisesti Torista antiikkia, jotta saisin taas yhden Ikea-kalusteen korvattua. Minulle esteeksi tulee useimmiten juuri hinta, kun jostain aivan tavallisesta talonpoikaisantiikkisenkistä pyydetään yli tonnia.

Lisään vielä yhden potentiaalisen syyn. Nykyään on harvinaisempaa asua siinä yhdessä talossa koko ikänsä, ja antiikkia on hemmetin vaikea muuttaa talosta toiseen, varsinkin kerrostalosta toiseen. Täysi puu on painavaa, ja usein kalusteet eivät mene osiin tai menevät korkeintaan kahteen osaan. Lastulevy on helppoa ja kevyttä, ja koska vastaavat saa hankittua uutena vaikka eri värissä vaihtelun vuoksi, ei niitä ole mikään pakko raahata kodista toiseen.

Lisäksi tuo minimalismi, jonka joku mainitsikin. Vaikka tuntuu kyllä, että noissa sisustuslehtikodeissa kaikenlaista koristesälää nykyään juuri kerätään enemmän kuin esim. kirjoja kirjahyllyyn. Mutta sen pitää olla sitä tiettyä sälää, joka kulloinkin on muotia.

Siis miten tässä keskustelussa määritellään antiikki?