Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että terveydenhoitajat ja kätilöt eivät päätä sektioista, joten heille on turha purkaa mielipahaa sektioon liittyen. Kaikki aiheeseen liittyvät valitukset voi antaa suoraan lääkärille joka asiasta päättää. Terkat ja kätilöt toki ehkä mahdollisesti voivat edesauttaa asiaa (vai miten on??) Mutta eivät kuitenkaan millään tavalla päätä asiasta.
Kyllä. Ainakin itse yritän kirjoittaa äitipolilähetteisiin mahdollisimman avaavasti, minkä takia ko. asiakas haluaa sektioon.
T: Pari viestiä sitten kirjoitellut neuvolan terkkari
Ps. Itseäni ei ota päähän ehkä mikään muu enemmän ku se, kun yksi äitipolilääkäri ensin suullisesti lupaa sektion jonka jälkeen toinen kumoaa lupauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän niin että jos asiakaskokemusta ei arvosteta, asiakas äänestää jaloillaan. Niin on nyt käynyt.
P*skat talkoot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon tilastot lohduta, jos oma lapsi kuolee tai vammautuu synnytyksessä tai itse vammautuu.
Eikö sinua oikeasti yhtään lohduta, että Suomessa äiti- ja lapsikuolleisuus on aivan minimaalista?
Idiootti. En ole edellinen kirjoittaja, mutta minua ei lohduta Suomen pieni perinataalikuolleisuus. Kas kun oma esikoiseni on siinä tilastossa mukana. Tilastoissakin olevien lukujen takana on JOKU. Ne eivät ole vain numeroita.
Juuri siksi, että lukujen takana on aina joku, ovat pienet kuolleisuusluvut ehdottomasti parempia kuin suuret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon tilastot lohduta, jos oma lapsi kuolee tai vammautuu synnytyksessä tai itse vammautuu.
Eikö sinua oikeasti yhtään lohduta, että Suomessa äiti- ja lapsikuolleisuus on aivan minimaalista?
Idiootti. En ole edellinen kirjoittaja, mutta minua ei lohduta Suomen pieni perinataalikuolleisuus. Kas kun oma esikoiseni on siinä tilastossa mukana. Tilastoissakin olevien lukujen takana on JOKU. Ne eivät ole vain numeroita.
Juuri siksi, että lukujen takana on aina joku, ovat pienet kuolleisuusluvut ehdottomasti parempia kuin suuret.
Siitä huolimatta minun ei tarvitse iloita niistä pienistä luvuista eikä ne lohduta minua.
Olen jo yli 40-vuotias ja minun lapsettomuuspäätöksessäni iso osa oli sillä, että en uskaltaisi luottaa siihen, että sektion saa. Tuskin kummoinen menetys maailmalle, missä ihmisiä on jo liikaakin, mutta synnytystalkoista jauhavat miehet voisivat tukkia suunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Minulla on neljä todella läheistä naispuolista ystävää, joilla on lapsia. Kaksi on sanonut minulle (pienessä humalatilassa) sen, etteivät kadu lapsiaan mutta että olisivat varmasti vähintään yhtä onnellisia ilman lapsia. Kaikki sanovat, että elämä olisi ollut huomattavasti helpompaa ilman lapsia.
Kaikki ystäväni ovat korkeakoulutettuja, hyvissä töissä ja muutenkin asiat ovat mallillaan. Kaikki ovat eronneet lastensa isistä ja kaikki kantavat lapsistaan pääasiallisen kasvatusvastuun siksi, että isät eivät sitä ole halunneet kantaa. Isät hoitavat lapsia viikonloppuisin huomioimatta sitä yhtä isää, joka alkoholisoitui jo ennen eroa ja eron jälkeen tappoi itsensä.
Itse en ole kokenut lasten hankkimista vaivan arvoiseksi. Päätin lopullisesti halustani jäädä lapsettomaksi tajutessani sen, että joutuisin pelkopolille käännytettäksi sektion saadakseni.
Tottakai elämä olisi helpompaa ilman lapsia...? Se olisi myös helpompaa ilman työtä / lemmikkiä/ miestä / eräitä sukulaisia / omakotitaloa jne jne jne. Mutta elämisen arvoista? Nää.
Ehdottomasti helpompaa olisi elämä ilman lapsia. Helpompaa se olisi myös ilman lenkkeilyä, opiskelua, urheilua, ihmissuhteita... Mutta hyvää ja elämisen arvoista? Täyttä ja merkityksellistä? Ei.
No ei sektiosta mitään varmaa lupausta voi antaa kuten ei alatiestäkään. Sen näkee aina sitten vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektion ja alatien perimmäisin ero on siinä, että alateitse voi synnyttää ilman yhtäkään haavaa tai tikkiä, sen jälkeen voi olla käytännössä saman tien elämänsä kunnossa ( varsinkin jos ei ole ollut lääkkeitä mukana, se hormoniryöppy on käsittämätön), pystyy heti hoitamaan vauvaa, voi nostaa ja kantaa, eikä siitä jää mitään riskejä seuraaviin raskauksiin.
Toki alatiessä voi mennä moni asia pieleenkin, mutta itselläni on mennyt käytännössä kolme synnytystä noin.
Sektiossa puolestaan tehdään aina yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, koska sitä nyt sattuuneesta syystä ei voi tehdä tähystyksenä.
Sektiossa tulee AINA suuria haavoja ja niihin tikkejä ja siitä jää aina arpikudosta myös kohtuun, joka ei aiheuta riskejä ensimmäiselle vauvalle, mutta jo seuraavalla on 8-kertainen kohtukuoleman riski verrattuna alatiesynnytyksen jälkeisiin raskauksiin. Kohdun repeämisen riski puolestaan kasvaa joka raskauden myötä merkittävästi sektion jälkeen.
Naiset täällä selittää ottavansa itse riskinsä, mutta oikeasti muuten vaan sektion haluavat ottavat ne riskit tuleville lapsillensa.
Sain alatiesynnytyksessä III-asteen repeämät kohdunsuulta sulkijalihakseen asti. Lapsi syntyi yöllä kahden maissa ja vietiin vauvalaan. Minut jätettiin synnytyssaliin odottamaan korjausleikkausta. Jalkani sidottiin nilkoista kiinni koska piti olla täysin liikkumatta, katetroitiin ja leikkaussaliin pääsin aamuyhdeksältä. Leikkaus kesti neljä tuntia, heräämössä sektioäideille tuotiin vauvat mutta minulle ei koska piti edelleenkin olla liikkumatta alapäästä. Tikkejä tuli 67, kolmeen eri kerrokseen. Leikkauksesta jäi arpikudosta emättimeen, kohdunsuulle ja välilihaan . Pyörällä ajaminen on edelleenkin hankalaa. Osastolla jouduin olemaan viikon, fysioterapiassa kävin puolitoista vuotta. Sulkijalihasta vahvisteltiin sähköimpulsseilla ja sain synnytys kiellon alateitse. Älä vaan tule sanomaan että alatiesynnytyksistä toipuu nopeammin, äläkä vähättele meitä "perse estä räjähtäneitä". Terveydenhuollon "ammattilaiset" vähättelevät tätä asiaa jo tarpeeksi!
Harmi sulle. Silti todella moni jatkaa elämäänsä synnytyksen jälkeen kun ei olisi synnyttänytkään. Sinä joka asiaa pohdit, KAIKKI EIVÄT REPEÄ! Nämä revenneet ovat vain kovaäänisiä. Me loput palaudumme nopeasti ennallemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä nukutetaan milloin missäkin toimenpiteissä hampaaanpaikkauksista lähtien. Tuttavani syöpälapsi nukutetaan viikoittain syöpähoitojen vuoksi eikä siitä ole mitään haittaa, joten nukutus ei nyt kovin kummoinen riski ole nykyään.
Vastasyntyneelle nukutuslääkkeet eivät ole hyväksi.
Sektiota ei tehdä nukutuksessa paitsi hätäsektio.
Kuten jo aiemmin totesin, minulle on tehty suunniteltu sektio nukutuksessa. Ei saatu vasenta puolta puutumaan.
Useimmille se sektio tehdään puudutuksessa.
Mistä niitä anestesialääkäreitä muuten riittää antamaan tarvittavia puudutuksia sektioihin, kun usein kuulee, että alatiesynnytyksessä jää puudutteet saamatta, koska anestesiologi ei ehtinyt? Vai aloitetaanko esim. kiireellinen sektio vasta sitten, kun se päivystävän lääkärin takapäivystäjä ehtii paikalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen surulliseksi tästä keskustelusta. Maalatte kuvaa että kaikkien alateitse synnyttäneiden naisten alapäät on revenneet kappaleiksi tuoden mukanaan yhdyntäongelmat ja pidätyskyvyn menettämisen.
Fakta on ehkä se että valtaosa repeää ja kaikki sektioidut saavat haavan vatsaansa. Pelottavin ero tuntuu olevan haavan sijainti.
Valtaosa jääkiekkoa harrastavistakin loukkaantuu riskialttiissa lajissa. Harva kuolee tai saa pysyviä vammoja.Siis onko joku niin daiju että vertaa poikien pikkuhöntsäilyä oikeasti vaaralliseem synnytykseen?
Mene hyvä ihminen pois.Älä viitsi liiotella. VAARALLISEEN SYNNYTYKSEEN? Naiset ovat kautta aikain synnyttäneet. Savannilla Ja sademetsissä synnytetään edelleen ilman lääketiedettä. Älä tehdä tästä mitään tasa-arvokeskustelua.
Muutama vuosikymmen sitten suomalaiset naiset selvisivät vaikka mistä. Nyt tekee jo synnytys tiukkaa. Mitä on tapahtunut?
Äidit ovat vanhempia, lihavampia ja huonokuntoisempia. Valitettavasti näin. Pelottaahaan se synnytys, jos jo juoksulenkki on mahdoton ajatus tai mikä tahansa fyysistä ponnistelua vaativa. Urheilullisilla nämäkin asiat hoituvat usein helpoiten ja nuorilla synnyttäjillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Jos naiset lopettaisivat synnyttämisen ja hoivaamisen, päättäjät heräisivät. Miksi vain alistumme?
Me naiset ja äidit emme muuten saa arvostusta!!
Aika moni nainen on jo lopettanut synnyttämisen. Järkivalinta tässä ajassa. Meillä on vain yksi elämä ja nainen voi karrikoidusti ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa päättää siitä, mihin elämänsä haluaa käyttää.
Minä väitän, että harkitusti lapsettomaksi jääminen vaatii enemmän rohkeutta kuin se, että pukkaa ikään kuin vakiona lapset ulos ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa. Naiset eivät jää lapsettomiksi siksi, etteivät kuulisi biologisen kellon tikitystä (=Väestöliiton virallinen kanta lapsikadon syistä) vaan siksi, että lasten saaminen ei tänä päivänä ole naiselle kannattavaa.
Painostus alatiesynnytykseen johtuu vain ja ainostaan siitä, ettei naista edelleenkään laajassa mittakaavassa nähdä rationaaliseen päätöksentekoon kykenevänä ja itsemääräämisoikeuden omaavana. Jos miehet synnyttäisivät, alatiesynnytykset olisivat takuuvarmasti historiaa.
No ei ollut synnytys kummoinen juttu. Tänä itsensä ylittämisen ja ekstremeurheilun aikana se on ihan samaa kamaa: mindfulness, itsensä hallinta, hyvä lihaskunto, tunteiden balanssi... Synnytys on nimenomaan muotia.
Sen sijaan pidän lasten hankkimista rohkeana. Valinta lapsettomasta elämästä on rohkea, sillä lapsia on pidetty niin selvyytenä. Mutta tänä päivänä vielä rohkeampaa on valita elämä jossa on lapsia. Se tarkoittaa muiden ajattelemista ja pitkälle katsomista. Se on kuin istuttaisi puun.
Synnytys on pienenpieni hetki vanhemmuuden polulla.
Ihmiskuntaa (myös nykyistä Suomea) katsoessani minä tunnen tekeväni hyvän teon jättämällä lapset tekemättä. Suojelen syntymätöntä lastani maailman vääryyksien näkemiseltä ja teen samalla hyvää itselleni siksi, ettei minun tarvitse kantaa ikuista huolta jälkikasvuni selviytymisestä tässä raadollisesta maailmassa.
Hyvä että olet sinut päätöksesi kanssa. Oikeastihan sinä et tee mitään, siis tee mitään, ja saat siitä hyvän omatunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos synnytyspelko on syy sektioon niin synnyttäjän pitäisi itse maksaa toimenpide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektion ja alatien perimmäisin ero on siinä, että alateitse voi synnyttää ilman yhtäkään haavaa tai tikkiä, sen jälkeen voi olla käytännössä saman tien elämänsä kunnossa ( varsinkin jos ei ole ollut lääkkeitä mukana, se hormoniryöppy on käsittämätön), pystyy heti hoitamaan vauvaa, voi nostaa ja kantaa, eikä siitä jää mitään riskejä seuraaviin raskauksiin.
Toki alatiessä voi mennä moni asia pieleenkin, mutta itselläni on mennyt käytännössä kolme synnytystä noin.
Sektiossa puolestaan tehdään aina yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, koska sitä nyt sattuuneesta syystä ei voi tehdä tähystyksenä.
Sektiossa tulee AINA suuria haavoja ja niihin tikkejä ja siitä jää aina arpikudosta myös kohtuun, joka ei aiheuta riskejä ensimmäiselle vauvalle, mutta jo seuraavalla on 8-kertainen kohtukuoleman riski verrattuna alatiesynnytyksen jälkeisiin raskauksiin. Kohdun repeämisen riski puolestaan kasvaa joka raskauden myötä merkittävästi sektion jälkeen.
Naiset täällä selittää ottavansa itse riskinsä, mutta oikeasti muuten vaan sektion haluavat ottavat ne riskit tuleville lapsillensa.
Sain alatiesynnytyksessä III-asteen repeämät kohdunsuulta sulkijalihakseen asti. Lapsi syntyi yöllä kahden maissa ja vietiin vauvalaan. Minut jätettiin synnytyssaliin odottamaan korjausleikkausta. Jalkani sidottiin nilkoista kiinni koska piti olla täysin liikkumatta, katetroitiin ja leikkaussaliin pääsin aamuyhdeksältä. Leikkaus kesti neljä tuntia, heräämössä sektioäideille tuotiin vauvat mutta minulle ei koska piti edelleenkin olla liikkumatta alapäästä. Tikkejä tuli 67, kolmeen eri kerrokseen. Leikkauksesta jäi arpikudosta emättimeen, kohdunsuulle ja välilihaan . Pyörällä ajaminen on edelleenkin hankalaa. Osastolla jouduin olemaan viikon, fysioterapiassa kävin puolitoista vuotta. Sulkijalihasta vahvisteltiin sähköimpulsseilla ja sain synnytys kiellon alateitse. Älä vaan tule sanomaan että alatiesynnytyksistä toipuu nopeammin, äläkä vähättele meitä "perse estä räjähtäneitä". Terveydenhuollon "ammattilaiset" vähättelevät tätä asiaa jo tarpeeksi!
Harmi sulle. Silti todella moni jatkaa elämäänsä synnytyksen jälkeen kun ei olisi synnyttänytkään. Sinä joka asiaa pohdit, KAIKKI EIVÄT REPEÄ! Nämä revenneet ovat vain kovaäänisiä. Me loput palaudumme nopeasti ennallemme.
Ihanko totta? Suurin osa ei lotossakaan voita mutta toisinaan joku saa jättipotin ja pieni joukko saa pienempiä potteja. Ihan oikeita ihmisiä nämä kaikki voittajat kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos synnytyspelko on syy sektioon niin synnyttäjän pitäisi itse maksaa toimenpide.
Tämähän sopisi useimmille.
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys voi aina johtaa kiireelliseen sektioon tai hätäsektioon. Ne on aika paljon stressaavampia tilanteita kuin suunniteltu sektio.
Minulla on kokemus kahdesta alatiesynnytyksestä, jotka johtivat hätäsektioon. Vaikka kiire oli huima, en kokenut tilanteita stressaavaksi, tunsin olevani luotettavissa käsissä. Näen työssänikin (sairaanhoitajana) pahojenkin onnettomuuksien seurauksia, joten en persoonaltani ole ollenkaan dramatisointiin taipuva ihminen, positiivinen realisti pikemminkin. Synnytys ei kuitenkaan ole mikään onnettomuus, vaan positiivinen, arvokas, elämää luova ja luonnollisin hetki naisen elämässä.
Kaksi peräkkäistä hätäsektiota on kuitenkin todella harvinaista, en tunne ketään muuta tämän kokenutta itseni lisäksi.
Eikö nämä pelkohommat ole yleensä ihan mentaalipuolen juttuja? Että pelkää menettää kontrollia? Eikö tällaisen kannatakin hoitaa ensin mielenterveys kuntoon ennen kuin miettii lisääntymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä nukutetaan milloin missäkin toimenpiteissä hampaaanpaikkauksista lähtien. Tuttavani syöpälapsi nukutetaan viikoittain syöpähoitojen vuoksi eikä siitä ole mitään haittaa, joten nukutus ei nyt kovin kummoinen riski ole nykyään.
Vastasyntyneelle nukutuslääkkeet eivät ole hyväksi.
Sektiota ei tehdä nukutuksessa paitsi hätäsektio.
Kuten jo aiemmin totesin, minulle on tehty suunniteltu sektio nukutuksessa. Ei saatu vasenta puolta puutumaan.
Useimmille se sektio tehdään puudutuksessa.
Mistä niitä anestesialääkäreitä muuten riittää antamaan tarvittavia puudutuksia sektioihin, kun usein kuulee, että alatiesynnytyksessä jää puudutteet saamatta, koska anestesiologi ei ehtinyt? Vai aloitetaanko esim. kiireellinen sektio vasta sitten, kun se päivystävän lääkärin takapäivystäjä ehtii paikalle?
Tällä hetkellä ihmetyttää jos keneltäkään jää tuon takia saamatta kun synnyttäjiä on niin vähän. Erityisesti kehä III ulkopuolella...
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys voi aina johtaa kiireelliseen sektioon tai hätäsektioon. Ne on aika paljon stressaavampia tilanteita kuin suunniteltu sektio.
Kiireelliseen tai hätäsektioon voi joutua, vaikka olisi suunniteltu sektio jo kalenterissa valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä pelkohommat ole yleensä ihan mentaalipuolen juttuja? Että pelkää menettää kontrollia? Eikö tällaisen kannatakin hoitaa ensin mielenterveys kuntoon ennen kuin miettii lisääntymistä?
Elinikäisen vamman pelkääminen on kyllä maailman luonnollisin asia.
Muistakaa, että terveydenhoitajat ja kätilöt eivät päätä sektioista, joten heille on turha purkaa mielipahaa sektioon liittyen. Kaikki aiheeseen liittyvät valitukset voi antaa suoraan lääkärille joka asiasta päättää. Terkat ja kätilöt toki ehkä mahdollisesti voivat edesauttaa asiaa (vai miten on??) Mutta eivät kuitenkaan millään tavalla päätä asiasta.