Miten suurperheellisillä on aikaa lapsilleen?

Mistä sä edes tiedät oliko ne kaikki lapset tämän äidin??

Tutussa nelilapsisessa perheessä on joku ihme systeemi, että jos lapsi hoitaa kouluhommansa ja oliko jotain kotitöitä lisäksi hyvin, niin tietyn ajan jälkeen voi saada palkinnoksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. No ok, tuo oli sitten joku yhteinen elokuvailta tai kahvittelu tai joku muu mihin menee rahaakin, mutta kyllä näin yhden lapsen äitinä tulin hieman surulliseksi siitä, että kahdenkeskisen ajan äidin kanssa joutuu ihan ansaitsemaan ahkeroinnilla ja hyvällä käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet itse hankkinut peräti kolme lasta, kun kirjoitat, ettet ehdi antaa huomiota niille kaikille, ja on huono omatunto? Ehkä vähempi olisi sinunkin tapauksessasi riittänyt?

Pointti oli siinä, että ymmärrän tämän olevan ehdoton maksimi. Poden tosiaan huonoa omatuntoa toisinaan, kun en ehdi huomioida kaikkia mielestäni riittävästi. Kaksi lasta olisi varmasti riittänyt myös. Lapseni ovat kuitenkin saaneet olla lapsia ilman vastuuta nuoremmista, meillä on toimiva keskusteluyhteys, mikä tältä Hesen perheeltä selvästi puuttui, ja lapseni uskaltavat olla lapsia. Mitä Heseperheen lapset eivät selvästikään voineet olla. Me keskustelemme aktiivisesti esiteinien kanssa, Heseperheen esiteinien mielestä se oli niin hämmentävää, että heidän piti kääntyä tuijottamaan pöytäämme. Niin outoa oli, että äidiltä riittää aikaa myös isommille ja mielenkiintoa heidän ajatuksilleen.

Ai sinä määrität mikä on se ehdoton maksimi ja kappas vaan se sattuu olemaan sama kuin sinun lapsilukusi.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako sinulle lapsena oleminen ainoastaan sitä, että on koko ajan roikkumassa äidissä kiinni ja vaatimassa huomiota? Lapsi ei siis voi olla lapsi, jos osaa tehdä jotain itsenäisestikin?

Minusta se, että koko ajan vaatii äidin huomiota kertoo ennemminkin siitä, että sitä ei saa, ja siksi joutuu sitä kinumaan. Lapsi, joka on rakastettu ja huolehdittu, pärjää välillä itsenäisemminkin. Sisarusten välitkin vaikuttavat hyviltä, jos pienemmät luottavat isosiskoonsa ja juttelevat tälle. Tässähän oli kyseessä aivan normaali arkipäiväinen tilanne, ei mikään hätätilanne.

Hyvä ajatus!

Itse kannatan yhden lapsen politiikkaa.

Kun on ainoa ja kun itsellä on ainoa, saamme kaiken mahdollisen turvan, tuen ja huomion aina äideiltämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet itse hankkinut peräti kolme lasta, kun kirjoitat, ettet ehdi antaa huomiota niille kaikille, ja on huono omatunto? Ehkä vähempi olisi sinunkin tapauksessasi riittänyt?

Pointti oli siinä, että ymmärrän tämän olevan ehdoton maksimi. Poden tosiaan huonoa omatuntoa toisinaan, kun en ehdi huomioida kaikkia mielestäni riittävästi. Kaksi lasta olisi varmasti riittänyt myös. Lapseni ovat kuitenkin saaneet olla lapsia ilman vastuuta nuoremmista, meillä on toimiva keskusteluyhteys, mikä tältä Hesen perheeltä selvästi puuttui, ja lapseni uskaltavat olla lapsia. Mitä Heseperheen lapset eivät selvästikään voineet olla. Me keskustelemme aktiivisesti esiteinien kanssa, Heseperheen esiteinien mielestä se oli niin hämmentävää, että heidän piti kääntyä tuijottamaan pöytäämme. Niin outoa oli, että äidiltä riittää aikaa myös isommille ja mielenkiintoa heidän ajatuksilleen.

Ai sinä määrität mikä on se ehdoton maksimi ja kappas vaan se sattuu olemaan sama kuin sinun lapsilukusi.

Hömelö ei ymmärrä lukemaansa.

Rautalanka: kirjoittajan mielestä kirjoittajalla on lapsiluku täynnä, kun se on kolme (3).

Mikään ei ole naurettavampaa kuin omien elämän valintojen hehkuttaminen ja muiden arvostelu, oli sitten lapseton, yksi, kaksi tai kolmilapsinen, kaikki yrittää jotenkin selittää että se minun perhe-elämä on parempaa, eettisempää, kuin muiden ja juuri minä olen se parempi kasvattaja.

Se mikä on yhdelle maksimilapsimäärä saattaa toiselle olla minimi. Suurperheestä voi tulla suurmiehiä ja naisia tai narkkareita ihan siinä kuin yhden lapsen perheistä.

Suurperheessä äidin syli kuuluu aina sille pienimmälle ja vanhemmat lapset huolehtii nuoremmista.

Vierailija kirjoitti:

Tutussa nelilapsisessa perheessä on joku ihme systeemi, että jos lapsi hoitaa kouluhommansa ja oliko jotain kotitöitä lisäksi hyvin, niin tietyn ajan jälkeen voi saada palkinnoksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. No ok, tuo oli sitten joku yhteinen elokuvailta tai kahvittelu tai joku muu mihin menee rahaakin, mutta kyllä näin yhden lapsen äitinä tulin hieman surulliseksi siitä, että kahdenkeskisen ajan äidin kanssa joutuu ihan ansaitsemaan ahkeroinnilla ja hyvällä käytöksellä.

Onhan niitä välinpitämättömiä vanhempia kaiken kokoisissa perheissä, joten eihän se lapsiluvusta ole kiinni. Minusta tällaisissa vertailuissa ja itsensä kohottamisessa ylemmäs ei ole oikein mitään järkeä.

Monet ainokaiset myös kaipaavat sisarusta. Toinen toivoo taas pikkusiskoa ja joku isoveljeä. Joku ois halunnut vähemmän sisaruksia. Harvoinpa me ihmiset ollaan täysin tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä saatiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutussa nelilapsisessa perheessä on joku ihme systeemi, että jos lapsi hoitaa kouluhommansa ja oliko jotain kotitöitä lisäksi hyvin, niin tietyn ajan jälkeen voi saada palkinnoksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. No ok, tuo oli sitten joku yhteinen elokuvailta tai kahvittelu tai joku muu mihin menee rahaakin, mutta kyllä näin yhden lapsen äitinä tulin hieman surulliseksi siitä, että kahdenkeskisen ajan äidin kanssa joutuu ihan ansaitsemaan ahkeroinnilla ja hyvällä käytöksellä.

Onhan niitä välinpitämättömiä vanhempia kaiken kokoisissa perheissä, joten eihän se lapsiluvusta ole kiinni. Minusta tällaisissa vertailuissa ja itsensä kohottamisessa ylemmäs ei ole oikein mitään järkeä.

Monet ainokaiset myös kaipaavat sisarusta. Toinen toivoo taas pikkusiskoa ja joku isoveljeä. Joku ois halunnut vähemmän sisaruksia. Harvoinpa me ihmiset ollaan täysin tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä saatiin.

Tässä perheessä kyllä lapsista välitetään, siitä ei ole kyse ollenkaan. Mutta se aika on vaan kortilla, tietenkin, kun lapsia on neljä.

Minä olen ollut onnellinen siitä, ettei ole jäänyt yksikään tärkeä tapahtuma tai vanhempainilta näkemättä ja kokematta sen vuoksi, että lasten menot olisivat menneet päällekkäin. En tiedä onko se lapselle niin tärkeää että vanhemmat ovat jossain musiikkiopiston kevätkonsertissa tai koulun kevätjuhlassa, kun hän saa stipendin. Mutta itselleni ne olivat tärkeitä hetkiä ja oli hienoa saada olla todistamassa niitä, kun ne tapahtuivat. Olisi ollut surullista, jos olisi näitä tärkeitä hetkiä jäänyt näkemättä sen vuoksi että lapsia on monta ja pitää vähän valita kenen kevätjuhliin menee.

Kahden menoihin vanhemmat voivat vielä jakaantua, mutta eivät kolmen.

Minusta taas on ihanaa, että meidän perheessä sylipaikka kuuluu sille ainoalle 8v lapselle. Hänelle kuuluu myös kaikki huomio ja rakkaus. Tulee olemaan rautainen itsetunto, kun häntä on kehuttu maasta taivaaseen ja rakastettu ja pidetty yliolentona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet itse hankkinut peräti kolme lasta, kun kirjoitat, ettet ehdi antaa huomiota niille kaikille, ja on huono omatunto? Ehkä vähempi olisi sinunkin tapauksessasi riittänyt?

Pointti oli siinä, että ymmärrän tämän olevan ehdoton maksimi. Poden tosiaan huonoa omatuntoa toisinaan, kun en ehdi huomioida kaikkia mielestäni riittävästi. Kaksi lasta olisi varmasti riittänyt myös. Lapseni ovat kuitenkin saaneet olla lapsia ilman vastuuta nuoremmista, meillä on toimiva keskusteluyhteys, mikä tältä Hesen perheeltä selvästi puuttui, ja lapseni uskaltavat olla lapsia. Mitä Heseperheen lapset eivät selvästikään voineet olla. Me keskustelemme aktiivisesti esiteinien kanssa, Heseperheen esiteinien mielestä se oli niin hämmentävää, että heidän piti kääntyä tuijottamaan pöytäämme. Niin outoa oli, että äidiltä riittää aikaa myös isommille ja mielenkiintoa heidän ajatuksilleen.

Ei kun he katsoivat, että mitä tuo naapuripöydän muija tuijottaa!

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on ihanaa, että meidän perheessä sylipaikka kuuluu sille ainoalle 8v lapselle. Hänelle kuuluu myös kaikki huomio ja rakkaus. Tulee olemaan rautainen itsetunto, kun häntä on kehuttu maasta taivaaseen ja rakastettu ja pidetty yliolentona.

Yliolentona pitäminen johtaa helposti narsismiin että kannattaa vielä vähän miettiä noita sun kasvatusmetodeja...

Minun lapsuudenperheessäni oli vain kaksi lasta, ja silti minä esikoisena huolehdin pikkusisaruksestani kaiken aikaa sekä hoidin kotityöt enkä koskaan uskaltanut valittaa äidilleni. Vanhemmat aina töissä, aina. Naapurinkin lapsia minut laitettiin palkatta vahtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutussa nelilapsisessa perheessä on joku ihme systeemi, että jos lapsi hoitaa kouluhommansa ja oliko jotain kotitöitä lisäksi hyvin, niin tietyn ajan jälkeen voi saada palkinnoksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. No ok, tuo oli sitten joku yhteinen elokuvailta tai kahvittelu tai joku muu mihin menee rahaakin, mutta kyllä näin yhden lapsen äitinä tulin hieman surulliseksi siitä, että kahdenkeskisen ajan äidin kanssa joutuu ihan ansaitsemaan ahkeroinnilla ja hyvällä käytöksellä.

Yhden lapsen äideillä tuntuu olevan vimmattu tarve todistella av:lla yksilapsisuuden onnea ja valintaa tai "valintaa" ainoana oikeana, muka parhaiten harkittuna ja viisaimpana ratkaisuna. Sinulla on jotenkin sairaita tuttavia tai väänsit heidän järjestelynsä aivan toiseksi kuin siinä on kyse tai sitten keksit koko jutun. Mikä ei olisi ollenkaan yllättävää palsta-ainokaisten-äideiltä. "Voi voi kun muiden lapset eivät saa huomiota kuten meidän ainokaisemme, voi voi lapsiparat..."

Vierailija kirjoitti:

”Tuli surullinen olo, vaikka perhe näytti pärjäävän hyvin.”

Niin, miksi sinulle tuli surullinen olo? Johtuuko se kenties sinusta itsestäsi, ei tuosta perheestä? Omat lapsesi varmaan ovat koko ajan vaatimassa sinulta huomiota eivätkä osaa tehdä juuri mitään itse. Sitten kun näet naapuripöydässä fiksun ja omatoimisen kymmenvuotiaan, alat saman tien arvostella perheen äitiä ja leimaat jo lapset tuleviksi terapia-asiakkaiksi.

Herää ap, ja keskity niihin omiin lapsiisi.

Ei tuo ap:n kuvaama ole normaalia. T. Fiksun js omatoimisen 10-vuotiaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutussa nelilapsisessa perheessä on joku ihme systeemi, että jos lapsi hoitaa kouluhommansa ja oliko jotain kotitöitä lisäksi hyvin, niin tietyn ajan jälkeen voi saada palkinnoksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. No ok, tuo oli sitten joku yhteinen elokuvailta tai kahvittelu tai joku muu mihin menee rahaakin, mutta kyllä näin yhden lapsen äitinä tulin hieman surulliseksi siitä, että kahdenkeskisen ajan äidin kanssa joutuu ihan ansaitsemaan ahkeroinnilla ja hyvällä käytöksellä.

Onhan niitä välinpitämättömiä vanhempia kaiken kokoisissa perheissä, joten eihän se lapsiluvusta ole kiinni. Minusta tällaisissa vertailuissa ja itsensä kohottamisessa ylemmäs ei ole oikein mitään järkeä.

Monet ainokaiset myös kaipaavat sisarusta. Toinen toivoo taas pikkusiskoa ja joku isoveljeä. Joku ois halunnut vähemmän sisaruksia. Harvoinpa me ihmiset ollaan täysin tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä saatiin.

Tässä perheessä kyllä lapsista välitetään, siitä ei ole kyse ollenkaan. Mutta se aika on vaan kortilla, tietenkin, kun lapsia on neljä.

Minä olen ollut onnellinen siitä, ettei ole jäänyt yksikään tärkeä tapahtuma tai vanhempainilta näkemättä ja kokematta sen vuoksi, että lasten menot olisivat menneet päällekkäin. En tiedä onko se lapselle niin tärkeää että vanhemmat ovat jossain musiikkiopiston kevätkonsertissa tai koulun kevätjuhlassa, kun hän saa stipendin. Mutta itselleni ne olivat tärkeitä hetkiä ja oli hienoa saada olla todistamassa niitä, kun ne tapahtuivat. Olisi ollut surullista, jos olisi näitä tärkeitä hetkiä jäänyt näkemättä sen vuoksi että lapsia on monta ja pitää vähän valita kenen kevätjuhliin menee.

Kahden menoihin vanhemmat voivat vielä jakaantua, mutta eivät kolmen.

Useamman lapsen vanhemmilla organisointikyky taitaa olla vähän toista luokkaa kuin sinulla. Olen neljän äiti enkä ole koskaan missannut lasten kevätjuhlia tai muita esityksiä tai tärkeitä kilpailuja. Asiaa toki auttaa paljon säännöllinen työaika. Sait tuttaviesi perhe-elämän kuulostamaan kamalalta. Se ei ehkä ole sinua varten, mutten myöskään ymmärrä tuollaista kauhistelua. Suoraan sanoen en usko, että kuvasit tilannetta kovin objektiivisesti ensimmäisessä kommentissasi. Harmittaisi todella jos minulla olisi tuttava, joka kirjoittelisi meistä tuohon tyyliin.

Omassa lähipiirissä on viisilapsinen perhe, äiti on kotona kolmen lapsen kanssa, kaksi vanhinta koulussa. Koskaan ei ole lapsivapaata, eikä hän sitä siis halua koska se kotiäitiys ja lapset on se hänen unelmansa.

Ja tässä perheessä äidillä on jokaiselle lapselle paljon enemmän aikaa kuin eräässä yksilapsisessa perheessä.

Tässä yksilapsisessa perheessä molemmat vanhemmat ovat todella urakeskeisiä, tehdään pitkää päivää, töitä tehdään vielä kotonakin, on työmatkoja ja saatetaan olla useita päiviä reissussa. Äidillä on töiden jälkeen pakolliset kuntosalit, jumpat, kampaajat, kavereiden kanssa syömiset ja kahvittelut. Viikonloppuisin miehen kanssa kylpylään, viikonloppureissu Eurooppaan.. kun on niin paljon töitä ja arki kiireistä niin pitää saada kunnolla levätä ja miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun viikolla hyvä kun kerkeää nähdä. Lapsen hoitoa sitten kikkaillaan päiväkodin lisäksi ainakin isovanhemmilla, naisen siskolla, lapsen kummilla ja joskus on hätätilanteessa ollut palkattu lapsenvahtikin.

Ja tämä äiti kyllä jaksaa valittaa miten on kiireistä ja raskasta eikä lapsenkaan kanssa ole aikaa kuin aamu ja iltatoimilla.

Että ei se lasten määrästä välttämättä riipu, vaan kaikki perheet ja vanhemmat on erilaisia.

Älkää lisääntykö.

Minulla on kahdeksan nuorempaa sisarta enkä todellakaan saanut olla lapsi. Aina piti tehdä jotain. Syöttää, juottaa, vaihtaa, vahtia... Ainostaan suurperheiden äidit ovat tyytyväisiä. Haista äiti paska.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kahdeksan nuorempaa sisarta enkä todellakaan saanut olla lapsi. Aina piti tehdä jotain. Syöttää, juottaa, vaihtaa, vahtia... Ainostaan suurperheiden äidit ovat tyytyväisiä. Haista äiti paska.

Kai olet katkaissut välisi sisaruksiisi kun heistä on vain harmia? Olen ainut lapsi, arvostaisin nyt aikuisena jos olisi edes yksi sisarus. :/