Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suurperheellisillä on aikaa lapsilleen?
05.01.2020 |
Joululomalla katselin ruokapaikassa, kun pöytään asettui suurperhe: viisi lasta ja äiti selvästi kuudetta odottaen. Vanhin tytär (noin 10-vuotias) alkoi automaattisesti järjestää pienemmille syöttötuoleja, riisui heidät, käytti vessassa ja viihdytti. "Väli-ikäiset" veljekset pärjäilivät keskenään auttaen toisiaan. Äiti istui pöydän päässä taaperon kanssa, erillään isommista lapsista, puhelin kädessä. Oli aikaa somettaa ja naureskella meemeille, välillä taaperolle mainoslehteä näyttäen.
Tuli surullinen olo, vaikka perhe näytti pärjäävän hyvin. Kukaan isommista ei nurissut mistään, ei kysynyt äidiltä mitään, vaan antoivat äidin olla ihan rauhassa. Siis 2-10 -vuotiaat antavat äidin olla ihan rauhassa toisessä päässä pöytää, se oli suorastaan pelottavaa kun vertaa omiin lapsiin, jotka hakevat kontaktia ja vuorovaikutusta aikuisiin. Vanhin tytär vilkuilikin meidän pöytää ja näytti hämmästyneeltä, kun me juttelimme omien esiteiniemme kanssa. Että "isotkin lapset" voivat saada äidiltä huomiota, ei ainoastaan sen hetkinen vauva.
Suurperheellisillä on selvästi aikaa roikkua av:llakin, joten kertokaa ihmeessä onko tämä teidänkin perheen käytäntö, vai annatteko huomiota isommillekin? Saako perheen vanhin tytär todella olla lapsi? Jos saa, niin miten se on mahdollista, huomioida riittävästi viittä tai kuutta lasta? Tuntuu, etten itse ehdi näitä kolmeakaan, ja on huono omatunto. Vai ettekö koe huonoa omatuntoa?
Kommentit (73)
En tiedä, että voitko yhden ruokahetken näkemisellä sanoa, että äiti on aina poissaoleva tai laiminlöisi isompia lapsia. Et tiedä heidän kotielämästään mitään. Yrität selvästi vain haukkua isoja perheitä.
En ainakaan minä pysty kertomaan yhtään mitään perheistä yhden hesekäynnin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tällaisen suurperheen, jossa lapsia tehtailtu ja jossa wt-meiningillä eletään tukien varassa.
Siellä vanhimmat lapset katsovat pienempien perään ja tekevät valtaosan kotitöistä. Mitä nyt perheen elämästä muuta tiedän niin ei käy kateeksi, enkä ymmärrä heidän ajatusmaailmansa. Lisäännytään töiden välttämiseksi ja varmistetaan tukirahoilla kikkailu. Lapset ovat vähän niin kuin se sivutuote tässä kuviossa. Mutta tämmöisiäkin siis löytyy.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, että voitko yhden ruokahetken näkemisellä sanoa, että äiti on aina poissaoleva tai laiminlöisi isompia lapsia. Et tiedä heidän kotielämästään mitään. Yrität selvästi vain haukkua isoja perheitä.
En ainakaan minä pysty kertomaan yhtään mitään perheistä yhden hesekäynnin perusteella.
Voin sanoa, koska tämä oli heillä selvästi rutiini ja käytäntö, että vanhin tytär ottaa vetovastuun pienemmistä. Kun he tulivat, niin pienet hakeutuvat tämän isosiskon luo riisumista ym. varten, he eivät menneet äidin luo. Odottivat, milloin sisko saa heidät vuorotellen riisuttua ja kävelivät siskon perässä vessaan. Yleensä lapset hakeutuvat vanhempansa luo valittamaan vessahätää, ja hakemaan apua vaatteiden kanssa. Tämä oli aika silmiinpistävää, en voisi kuvitella että oma kuopukseni menisi pyytämään vessa-apua isosiskoltaan. Toiminta oli selvästi rutiinimalli heidän perheessään. En hauku isoja perheitä, onhan mulla itselläkin monta lasta, mutta ymmärsin lopettaa ajoissa.
Ei kai niillä olekaan. Tuntuu siltä etteivät edes pidä lapsista/perhe-elämästä samalla tavalla kuin me muut. Se on vaan joku pakko/tapa tehdä paljon lapsia. Osa voi olla myös raskaus-/vauva-aikanarkkareita eli pitävät siitä huomiosta mitä silloin saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä olekaan, vaikka muuta väittäisivät. Se on jo ihan matemaattinen tosiasia, että mitä enemmän vanhemmilla on lapsia, sitä vähemmän niillä on aikaa lasta kohti. Tiedän yhden perheen, johon on syntymässä 14. lapsi (vanhin lapsi 20-vuotias, nuorin vajaa 2 vuotta), eivät ole uskonnollisia, mutta lapsia tulee kuin liukuhihnalta. Parilla lapsella on diabetes, muutamalla adhd ja asperger. On kyllä todella väärin lapsia kohtaan hankkia koko ajan uusia lapsia, etenkin tuossa tilanteessa.
Suurin osa isoista perheistä on arvioinut sitä omaa jaksamista ennen seuraavan lasten tekemistä. Lapsia voi huomioida myös yhtäaikaisesti. Isommat eivät vanhemman ympärivuorokautista huomiota tarvitsekaan vaan osaavat odottaa vuoroaan ja saavat huomiota kyllä silloin kuin tarvitsevat. Lisäksi kun on sisaruksia niin lapsella on muitakin läheisiä kuin vanhempansa. Itse olen 3-lapsisesta perheestä ja eniten minua huomioi veljeni, n. 24 h vuorokaudessa.
Typerästi laskettu, että (24 h - 8 h yöunet - 8 h työpäivä - 1 h matkat - 2 h kotityöt) : 10 lapselle = 30 min huomiota/lapsi/päivä... huoh
Miten tilanne on sitten kahden erityislapsen yh:lla, täysin kestämätöntä tuolla matikalla.
Puoliso on isosta perheestä, ja kyllä, vanhin sisarus on heidän paskavaippansa vaihtanut, koulureput pakannut ym. Ihme ettei ole vanhempainillassakin joutunut joskus käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin, ettei kukaan isommista häirinnyt äidin ja taaperon olemista, oli puistattavaa. Sisko ja vanhin veljistä pitivät muut lapset "poissa" sekä fyysisesti että psyykkisesti äidin taaperokuplasta. Sisko myös syötti ja huolehti pienempien ruokailuista, äidin hoitaessa vain taaperoa kaukana muista. Lisää maitoa pyydettiin siskolta, ei äidiltä, häneltä ei pyydetty mitään. Eihän tällainen malli muodostu silmänräpäyksessä, yksittäisenä kertana kun ollaan Hesessä. Se on kodin malli.
Miettikää oikeasti, mikä määrä lapsia on järkevä, ettei vanhimpien lasten tarvitse kuluttaa aikaansa terapiassa aikuisina, kun lapsena heitä ei kukaan kuunnellut. Terapeutti sitten kuuntelee aikanaan. Mitkä olivat heidän haaveensa, mitä heille kuului, mistä he nauttivat tai mitä olisivat halunneet tehdä silloin, kun vauvojen tekeminen vei vanhempien huomion. Nämä asiat seuraavat ihmistä läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Sekin, ettei kukaan isommista häirinnyt äidin ja taaperon olemista, oli puistattavaa. Sisko ja vanhin veljistä pitivät muut lapset "poissa" sekä fyysisesti että psyykkisesti äidin taaperokuplasta. Sisko myös syötti ja huolehti pienempien ruokailuista, äidin hoitaessa vain taaperoa kaukana muista. Lisää maitoa pyydettiin siskolta, ei äidiltä, häneltä ei pyydetty mitään. Eihän tällainen malli muodostu silmänräpäyksessä, yksittäisenä kertana kun ollaan Hesessä. Se on kodin malli.
Miettikää oikeasti, mikä määrä lapsia on järkevä, ettei vanhimpien lasten tarvitse kuluttaa aikaansa terapiassa aikuisina, kun lapsena heitä ei kukaan kuunnellut. Terapeutti sitten kuuntelee aikanaan. Mitkä olivat heidän haaveensa, mitä heille kuului, mistä he nauttivat tai mitä olisivat halunneet tehdä silloin, kun vauvojen tekeminen vei vanhempien huomion. Nämä asiat seuraavat ihmistä läpi elämän.
Kiitos satutuokiosta. Sitten voimmekin herätä arvostamaan erilaisia elämänpolkuja ja hoitaa omat (sinun) ongelmamme kuntoon, jottei ole tarvetta kauhistella muiden elämää. Yhtä hyviä ihmisiä ovat varmasti kuin sinä ja minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin, ettei kukaan isommista häirinnyt äidin ja taaperon olemista, oli puistattavaa. Sisko ja vanhin veljistä pitivät muut lapset "poissa" sekä fyysisesti että psyykkisesti äidin taaperokuplasta. Sisko myös syötti ja huolehti pienempien ruokailuista, äidin hoitaessa vain taaperoa kaukana muista. Lisää maitoa pyydettiin siskolta, ei äidiltä, häneltä ei pyydetty mitään. Eihän tällainen malli muodostu silmänräpäyksessä, yksittäisenä kertana kun ollaan Hesessä. Se on kodin malli.
Miettikää oikeasti, mikä määrä lapsia on järkevä, ettei vanhimpien lasten tarvitse kuluttaa aikaansa terapiassa aikuisina, kun lapsena heitä ei kukaan kuunnellut. Terapeutti sitten kuuntelee aikanaan. Mitkä olivat heidän haaveensa, mitä heille kuului, mistä he nauttivat tai mitä olisivat halunneet tehdä silloin, kun vauvojen tekeminen vei vanhempien huomion. Nämä asiat seuraavat ihmistä läpi elämän.
Kun lapset kasvavat isoiksi, alkaa marttyyriäiti syyllistää heitä omien haaveidensa toteuttamisen estämisestä, vaikka on siis itse väkisin tehnyt lapsia sen sijaan että olisi tavoitellut unelmiaan. Kauheita naisia nämä.
Ei niillä olekaan. Eräässä l:llä alkavassa herätysliikkeessä, jonka yhtenä tuntomerkkinä on suurperheet, koska herra antaa tahtomansa määrän lapsia, vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista ja vammaiset lapset laitetaan laitokseen, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas ja taas mennään.
Mulla on viisi lasta, joista vanhin teini-ikäinen. Ei hoida ikinä nuorempiaan paitsi ihan hätätapauksessa. Ei ole varaäiti, siivoaa huoneensa sentään mutta ei paljon muuta..
Jokaisella on oma huone, omat harrastukset ja omat kaverit. En tunge toista veljeä mukaan väkisin, jos toiselle tulee kaveri. Kenenkään ei tarvitse hoitaa tai vahtia toista ellei sitten itse halua tehdä yhdessä jotain.
Aikaa on jokaiselle, koska olemme miehen kanssa molemmat aktiivisia vanhempia emmekä itse harrasta mitään. Kaikki vapaa-aika menee lasten kanssa ja tehdään paljon asioita perheenä ja matkustellaan.
En minäkään tee yleistyksiä kenenkään perheestä yhden perheen perusteella, joten miksi te teette niin. Useamman lapsen perhe voi tuntua järkyttävän suurelta, mutta me ollaan ihan tavallinen perhe ja eletään ihan omilla rahoilla.
Se on tapa saada sisältöä ja rahaa elämään, sekä vaikuttaa kiireiseltä ja tärkeältä. Ei ole mitään syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä. Kuvittelevat että lapsen myötä heille ilmestyy omakotitalo, katumaasturi ja ystäviä, kuten tv-sarjan perheelläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, että voitko yhden ruokahetken näkemisellä sanoa, että äiti on aina poissaoleva tai laiminlöisi isompia lapsia. Et tiedä heidän kotielämästään mitään. Yrität selvästi vain haukkua isoja perheitä.
En ainakaan minä pysty kertomaan yhtään mitään perheistä yhden hesekäynnin perusteella.
Erittäin hyvin kasvatettuja lapsukaisia eilkkä vanhemmilla on ollut ainakin hyvään kasvatukseen.Lapset saavat huomiota,OTA OPPIA!
Kyllä yhden ruokahetken perusteella voi nähdä paljon, varsinkin julkisissa tiloissa vietetyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin, ettei kukaan isommista häirinnyt äidin ja taaperon olemista, oli puistattavaa. Sisko ja vanhin veljistä pitivät muut lapset "poissa" sekä fyysisesti että psyykkisesti äidin taaperokuplasta. Sisko myös syötti ja huolehti pienempien ruokailuista, äidin hoitaessa vain taaperoa kaukana muista. Lisää maitoa pyydettiin siskolta, ei äidiltä, häneltä ei pyydetty mitään. Eihän tällainen malli muodostu silmänräpäyksessä, yksittäisenä kertana kun ollaan Hesessä. Se on kodin malli.
Miettikää oikeasti, mikä määrä lapsia on järkevä, ettei vanhimpien lasten tarvitse kuluttaa aikaansa terapiassa aikuisina, kun lapsena heitä ei kukaan kuunnellut. Terapeutti sitten kuuntelee aikanaan. Mitkä olivat heidän haaveensa, mitä heille kuului, mistä he nauttivat tai mitä olisivat halunneet tehdä silloin, kun vauvojen tekeminen vei vanhempien huomion. Nämä asiat seuraavat ihmistä läpi elämän.
Kun lapset kasvavat isoiksi, alkaa marttyyriäiti syyllistää heitä omien haaveidensa toteuttamisen estämisestä, vaikka on siis itse väkisin tehnyt lapsia sen sijaan että olisi tavoitellut unelmiaan. Kauheita naisia nämä.
Eipä nyt kuitenkaan unohdeta, että jossain on näittenkin lasten isä, yli-innokas siittäjä.
"Vanhin tytär vilkuilikin meidän pöytää ja näytti hämmästyneeltä, kun me juttelimme omien esiteiniemme kanssa."
Näistähän tulee pikkuaikuisia, jotka osaavat panna tällaisia asioita merkille hyvin pienestä pitäen. Teininä ovat jo paljon fiksumpia kuin vanhempansa, ja oma perhe on sitten hyvin toisenlainen kuin missä itse on kasvanut...
Itse suurperheen vanhimpana lapsena voin todeta ettei sitä aikaa ole. Kuulostaa niin tutulta tuo pienemmistä sisaruksista huolehtiminen. Jouduin ihan liian nuorena huolehtimaan pitkiäkin aikoja pikkusisaruksista ja valta osa kotitöistä oli rutiininomaisesti harteillani. Keskimmäiset veljeni tekivät itsestään jo pienenä näkymättömiä eivätkä ikinä pyytäneet mitään.
Mutta äidiltäni jos kysytään, olimme tavallinen ja rakastava perhe josta ei puuttunut mitään.
”Tuli surullinen olo, vaikka perhe näytti pärjäävän hyvin.”
Niin, miksi sinulle tuli surullinen olo? Johtuuko se kenties sinusta itsestäsi, ei tuosta perheestä? Omat lapsesi varmaan ovat koko ajan vaatimassa sinulta huomiota eivätkä osaa tehdä juuri mitään itse. Sitten kun näet naapuripöydässä fiksun ja omatoimisen kymmenvuotiaan, alat saman tien arvostella perheen äitiä ja leimaat jo lapset tuleviksi terapia-asiakkaiksi.
Herää ap, ja keskity niihin omiin lapsiisi.
Alue: Aihe vapaa
Ei niillä olekaan, vaikka muuta väittäisivät. Se on jo ihan matemaattinen tosiasia, että mitä enemmän vanhemmilla on lapsia, sitä vähemmän niillä on aikaa lasta kohti. Tiedän yhden perheen, johon on syntymässä 14. lapsi (vanhin lapsi 20-vuotias, nuorin vajaa 2 vuotta), eivät ole uskonnollisia, mutta lapsia tulee kuin liukuhihnalta. Parilla lapsella on diabetes, muutamalla adhd ja asperger. On kyllä todella väärin lapsia kohtaan hankkia koko ajan uusia lapsia, etenkin tuossa tilanteessa.