OoOo HELMINAUHA tiistaina oOoO

Repohukka ilmottautuupi.

-04 heinäkuinen poika istuu katsomassa Myyrää ja syö aamupuuroa.

Kohta vien hoitoon ja itse istun tälle samaiselle koneelle työntekoon.



Tilanne lyhyesti: avomies, minä ja -04 poika, masussa sintti. Yritettiin varovaisesti pari kuukautta, ja nyt viime kierrosta " kaikki peliin" -tyylillä.

Tieto raskaudesta ei ole ihan mennyt *minulla* vielä perille ;D

Tänä aamuna plussa oli jo ihan selvä. Jossain vaiheessa voisi yrittää soitella neuvolaan. La mun laskujen mukaan 24.2.07.



Tänäaamuna iso pömppä oli tiessään, se myllähtää siihen aina päivänmittaan :/

Oikeasti niin kauhea turvotus, että vaikea piilotella. Viikkoja vasta.. jotain 4+4 tai jotain tosi tosi pientä ja söpöä :)



Ei ole yhtään sellainen olo että pitäisi alkaa syynätä mitä syö ja muuta. Kääk! :D

Viime launtaisen negan jälkeen uskaltauduin juomaan valkkariboolia - ja sain niin armottoman päänsäryn ettei pahemmasta väliä!



Oireista: Tiskirätteihin pukkaa eloa ihan huomattavalla tahdilla, pahoinvointi on keskipäivän tietämillä, nippailua ja paineen tunnetta alavatsalla.

Viime raskauden ehdottomasti pahin kiusaaja oli närästys.

Se oli niin paha, että varmaan puolet kiukuttelusta johtui siitä :/



Jos nyt ihan rehellisiä ollaan:

Synnytys pelottaa, imetys pelottaa, kaikki pelottaa :D

Ei ole ihan sisäistänyt että tässä on 9kk aikaa sulatella..



Helmikuu07:

Kirjoitit nätisti; " Äidillä on vain tällöin yksinkertaisesti hyvä olla. Siitä kannatanee nauttia eikä murehtia turhasta. "

Jos ei ole paha olo raskaudessa, olisi ihanaa jos voisi heittää peri-suomalaisen mentaliteetin kiville -ja vaalia hyvää oloa :)

Ei kaikesta tarvitse kärsiä :)



Maaret(ti): Voimia kovasti!! !! !! bd



Minttuli81: Vatsatautia jos jonkinmoista taitaa olla liikkellä maan kattavasti :(

Mullakin ollut maha sekaisin monta päivää.. kuumuus?



Muistakaa juoda paljon!!



? Kysmys ?:

Onko täällä muuten yksityisyrittäjiä? Ihan noista yel:eistä olisin kysynyt.. että kuinka korkealle kiskaisette?

Ja minä olen mallia -78 ja mies -79 :)

[color=blue]Ilmoittaudun nyt sitten mukaan joukkoon helmikuiseen!

Terve kaikki!!! :)[/color]

[color=red]Minä(25) ja avomieheni (27) aloitettiin yrittämään tossa maaliskuussa ja nyt sitten toukokuussa tärppäsi. LA on 13.2. ja rv on menossa 6+5. Itselläni on synttärit 17.2. joten parempaa lahjaa en voisi kuvitellakaan kuin pienen nyytin! Olen vaan ollut todella epävarma että miten tämä raskaus nyt alkaa ja että kestääkö tuo pieni ihmisen alku masussa. Sain paniikkikohtauksen sunnuntaina kun menin lukemaan tuulimunaraskauksista ja ajattelin että mulla tietenkin on sellainen! (hölömö minä!) Nyt on tarkoitus katsella miten tämä etenee sinne ensimmäiseen neuvolaan ja lääkäriin saakka, ne on 10.7.[/color]

[color=blue]Mä olen ihmetellyt kun mulla ei ole olotila niin radikaalisti muuttunutkaan, jotain pientä mutta ei oikein mitään huomattavaa. Masu on kyllä esim. tänään ihan pömppö, ei tee mieli edes vetää sitä sisään! Rinnat on kipeät ja on vähän väsy, mutta siinäpä se sitten onkin. Viikkoja on kyllä vielä aikas vähäsen joten jos ne yrjöilyt sieltä vaikka alkais! ;)[/color]

[color=red]Mutta siinäpä nuo tärkeimmät. Ei muuta kun vilkutuksia kaikille![/color]

Morot!



Muakin pelottaa ihan tajuttomasti kaikki tähän juttuun liittyvä, tai siis ennenkaikkea synnytys! Kaikki sanoo että semmosta kipua ei ihmiselämässä tule enään koskaan kokemaan ja joku vanha mummo sanoi että siinä on tulevan lapsen koko elämänaikainen sinulle aiheuttama kivun määrä! Eikö olekin rumasti sanottu???

Toivon ja uskon että kaikkeen näihin kasvaa ton 9kk aikana ja jos tuntuu ettei meinaa selvitä niin varmasti voi jutella neuvolassa josta sitten ohjataan jonnekin juttelemaan lisää! :)



Mun kaveri pelkää niin kovasti koko synnytystä että se meni yksityiselle neuvolaan jossa se voi määrätä että hän haluaa sektion. Käsittääkseni sektio vaan on hätävara ja siinä on enemmän vaaroja kun alakautta tapahtuvassa synnytyksessä.



No mutta, katsotaan miten meidän olot muuttuu kun aikaa kuluu, voi olla ettei kukaan pelkää enää vuoden lopussa mitään! :)

[b]ONNEA PLUSSANNELLE!



Repohukka [/b]onkin tuttu :) [color=green]--8-[/color][color=red]



[/color][b]Maaret(ti)[/b]lle voimia! Ja pienelle masuun extratuubi vauvaliimaa.



[color=pink][b](.) [/b][/color]Esikoinen bongasi masun tänä aamuna. Huomasin, että autossa katseli miettiväisenä. Sitten tökkäsi sormella ja kysyi " mikä" :D En vielä sanonut muuta, kuin " äidin masu" , esikoinen tyytyi siihen.



Olo on edelleen pahoinvoiva, pyörryksissä ja onnellinen.



Mukavaa päivää kaikille!

- Pomelo ja ES, 7+3

[color=red]@ [/color]vielä perään... Katkesi, pirskules :D

Kyllä sitä varmaan ainakin jännittää, jos ei suoranaisesti pelkää, loppuun saakka. Itselläni jäi ekasta synnytyksestä tosi hyvä mieli. Ihan perusensisynnytys: 12 tuntia, josta n. tunti ponnistusvaihetta. Kipua ei saa kokonaan pois, mutta monenlaista lievitystä ja helpotusta löytyy kyllä. Ehkä tärkeintä kuitenkin oli oma turvallisuudentunne (sairaalaa ja henkilökuntaa kohtaan - ja omaa puolisoa) ja peruspositiivinen asenne. Huumorilla nääs ;D



Luontokin tekee tehtävänsä, loppuraskaudessa alkaa olla niin kova ikävä vauvaa, että on valmis mihin vain saadakseen sen käärön masunahan toiselle puolelle :)



Jos tässä vain niin onnellisen pitkälle päästään, itse koen SAAVANI - en JOUTUVANI - synnyttää.

[color=Red]sjt: Onnea iloisista ultrakuulumisista =) Eikö ollutkin mahtava tunne!![/color]



[color=Turquoise]Minttuli81: Onnea eilisen hääpäivän johdosta!!![/color]



[color=Red]Maaret(ti): Kovasti voimia sulle! On varmasti kova epätietoisuus nyt. toivon että kaikki menee kuitenkin hyvin!![/color]



[color=Turquoise]Niin ja uusille kovasti onnea ja tervetuloa Helminauhan jatkoksi =)[/color]



[color=Red]Sitten jotain vastauksia galluppeihin:[/color]



[color=Turquoise]Vauvan ulkonäköä joku oli miettinyt. Meillä on varmaa että isältään perii ruskeat silmät ja minulta varmaankin luonnonkiharan tukan. voi lapsi parkaa mitä joutuu hiustensa kanssa kestämään =)[/color]



[color=Red]Itse olen kertonut melkein kaikille. En pysty näin isoa asiaa pitämään omana tietona. Toisekseen maha on sen verran turvoksissa, että ei sitä oikeen voi näillä helteillä edes peitellä =)[/color]



[color=Turquoise]Synnytyspelosta: Itseä hirvittää koko tuleva tapahtuma, niin että pelkkä ajatteleminen saa perhosia mahaan.. Syynä on esim se, että äidilläni kesti molemmat synnytykset yli 28 tuntia. Minut vedettiin loppujenlopuksi imukupilla ulos. Ja toisena pelkona on tuo alaselän tatuointi.. Luomuna en todellakaan synnytä, kun kipukynnys on todella alhainen!! Onneks on vissiin muitakin kivunlievityksiä olemassa![/color]

moikka,

mä myös uus täällä. Olen 29 vuotias, mies täyttää 35 ja ootellaan ekaa yhteistä beibiä syntyväksi omien laskujen mukaan 10.2. neuvolassa ei olla vielä käyty , vasta juhannuksen jälkeen aika...tekis mieli oikeasti munkin tilata aika johonkin yksityiseen ultraan kattoon mitä tuolla masussa on..;) Mulla on ennestään lähes 5 v poika joka syntyi hätäsektiolla. hirvittää miten tän seuraavan kans käy ja pelottaa synnytys ylipäänsä tajuttomasti. Viime hätäsektiosta kun on päällimmäisenä kaikki kauhukuvat että lapsi on kuollu mun sisään ja itte kuolen kipuun ja kaikkeen muuhun...huh

Tietääkö joku oikeasti miten se pelkoklinikka systeemi toimii ja onko niitä jokaisella paikkakunnalla missä myös synnytetään...kuinka ja kuka tekee lopullisen ennakkopäätöksen siitä että nyt tehdään sektio?



Oksettaa ihan tajuttomasti ja rinnat on ihan sairaan kipeet, ei kärsi koskee tai nukkuu mahallaan. hampaanpesu oksettaa, hajut oksettaa siis mitkä tahansa hajut, autossa olo oksettaa varsinkin kun on niin kuuma......mikähän muu vielä...töissä olo....vois vaan nukkuu...koskakohan tää alkaa tuntuu hyvältä niin vois alkaa nauttia tästä raskaudesta...:)

Ei olla kerrottu uutista vielä monellekkaan, mä parhalle kaverille, ei oikeestaan sukulaisille..mietin myös sitä koska pitäis kertoo työnantajalle? tiiän että sopimuksen mukaan 2 kk ennenku jää äippälomille mut kai tää tulee ilmi jo vähän aikaisemmin varsinkin ku tuntuu et jo nyt turpoon ko pullataikina...tiedän myös että työnantajan suhtautuminen ei oo kaikista parhain asiaan ja sekin vähän pelottaa onko enää duunia....mutta ehkä sitä pitää murehtia kun sen aika on...

Mukavaa päivää kaikille!

Maaret(ti)lle peukkuja ja voimia!!!!Ja masukille tarrasukkia!!



TUSKAA tämä kuumuus..huimaa ja etoo..sanoin miehellekkin että pitäisi rakentaa jonkinlainen kylmiö kun koko talo on ku sauna..koko ajan lämmintä sellaset 27 astetta. :S



Pakko tänään hakea jäätelöautolta mehujääpuikkoja..ihanasti auttaa pahaan oloon..alkaakohan muut ihmetellä kun minä suurkulutan mehujäitä?:D Viimestään nyt juhannuksena " jään kiinni" muutamalle läheiselle kun pysyn limsa ja vesi linjalla.:D



Hitsi..mun piti kysyä teiltä muilta jotain mut nyt en enään muista sitä..apuah..ihanan surkea tämä mun muistikin jo.:(



Synnytyksistä sen verran että mulla eka syntyi suunnitellulla sectiolla,toinen normaalisti alakautta..synnytys kesti 19,5 tuntia josta ponnistusvaihe 40min..kaikki meni hyvin,mitä nyt toisen asteen repeämä tuli kun poika oli aika iso 3910g..kätilö sanoi että jos olisi ollut n.3500g niin oisi syntynyt tuosta vain.Pelkäsin etukäteen synnytystä ihan kamalasti ja kävin äitiyspolilla jutteleen asiasta sekä lääkärin että kätilön kanssa ja sain papereihin merkinnän että suht helpolla lähdetään sectioon jos minusta siltä alkaa tuntumaan etten alakautta pysty synnyttämään..isommat riskithän siinä sectiossa kyllä on..mutta pelko unohtui kun synnytyssaliin pääsi ja sitä vain mietti että kunpa jo sais vauvan syliin..ja nyt vain innolla odotan seuraavaa synnytystä!!Molemmat tavat kokeneena voin sanoa että jos vain mahdollista ja kykenee niin kannattaa synnyttää alakautta,toipuu paljon äkempää,jaksaa paremmin lapsen kanssa jne.=)

Ja siis jos pelkoja on niin joko lähete pelkopolille tai äitiyspolille..siellä saa keskustella kätilöiden ja lääkärien kanssa peloista jne.



Nyt menen TAAS juomaan kylmää..



Jonzu + ötökkä 5+3

Testasin plussan viime keskiviikkona, yrittää ehdimme 8-9kk. Mikä ihana yllätys!!!



Mulla ei oireita ole kauheesti, väsymys ja satunnainen palelu ainoastaan. Ja viikkoja taitaa nyt olla 6+2. Kolme lasta on ennestään, iältään n.3, 5 ja 7. Mulla synnytys ei vielä pelota, en osaa nii pitkälle edes ajatella. Nyt lähinnä toivon että tää raskaus jatkuisi loppuun asti, maaliskuussa koin varhaisen keskenmenon. Sillon viikkoja oli 6+4.

Synnytykset on olleet mulla aika nopeita ja helppoja, jos voi sanoa. Eka ja toka kesti 5 tuntia, kivunlievityksenä ekassa oli aquarakkulat, tokassa sain sentäs kohdunkaulan puudutuksen. Kolmas synnytys kesti 1h41min. Kyllä sen kivun kestää kun tietää että pian saa vauvelin viereensä. =)



No, kyllä mulla semmonenki " oire" on, että oon tavallista pahantuulisempi, kiukuttelen turhista, etenki miehelleni...



Oon huomannut että ootte aika aktiivisia kirjottaan, ja siksipä halusinkin liittyä tähän pinoon, raskauden aikana kun tuota asiaa piisaa, ja on hyvä kun saa näin alkuvaiheessakin jakaa tuntemuksiaan, kun raskauvesta ei vielä oo kerrottu oman perheen ulkopuolelle. Ajattelin pitää asian salassa ainaki sinne viikolle 12, jolloin keskenmenon riski on lähes olematon...



Niin, ja sen verran esittelyä, että oon 27v. ja mieheni vuoden vanhempi. Töissä tällä hetkellä, mutta odotan enemmän kuin innoissani äitiyslomaa, ja sitä ennen aattelin pitää vuosilomat, niin tuleekin sitten vuoden mittainen loma... Ajattelin aloittaa joulukuun puolivälissä. Äippäloma alkaa tammikuun alussa.



Nyt lähden hakemaan santsikupin kahvia. Toivottavasti sillävälin tulee paljon tekstiä tähän pinoon. ;-)

Voi kökkö..kirjotin TOSI pitkän viestin ja kun rupesin sitä lähettämään niin katos jonnekkin!!!!:-O Hitsi et tympäsee..en nyt millään kerkeä uutta kirjoittamaan..



mutta siis noista synnytyspeloista sen verran että mulla esikoinen syntyi suunnitellulla sectiolla,kakkosen synnytystä pelkäsin julmetusti koko raskauden ajan..pääsin sitten äitiyspolille juttelemaan asiasta (lähin pelkopoli ois ollut OYS:issa),keskustelu auttoi jonkin verran ja sainkin papereihin merkinnän että suht helpolla lähdetään sectioon jos en kykene pystyväni synnyttämään alakautta,no pystyinhän minä!!Vaikka kerran synnytyksen aikana tuli paniikki..kätilö sai minut rauhotettua ja jatkoin normaalisti,synnytys kesti 19,5 tuntia josta ponnistusvaihe 40min.Ja kokemus oli IHANA!!Vaikka toisen asteen repeämä tuli kun poika oli sen verran iso..3910g,kätilö sanoikin että jos ois ollut 3,5kg niin ois syntynyt tuosta vain ja ilman naarmuja.No nyt sitten odotan INNOLLA seuraavaa synnytystä!!

Kehotan siis pyytämään lähetettä pelkopolille tai äitiyspolille jos synnytys yhtään pelottaa!Siellä puhuminen auttaa!



Minua itseäni mietityttää imettäminen..kaksi ensimmäistä imetystä kun ei ole onnistuneet..ekalla kerralla maidon tulo loppui kahden viikon imettämisen jälkeen ja toisella kerralla lapsi ei osannut imetä,ei vaikka mitä koitti,pojalta leikattiin kielijännekkin mutta ei sekään auttanut.:( Nyt haluan saada imetyksen onnistumaan!!



Nyt pakko rientää..



Jonzu ja ötökkä 5+3

ja nyt se viesti sit kuitenkin on tuolla..BLAAH..vastustaa taas tämä tietokone ihan urakalla..pahoittelen sekoilemistani.

maaret(ti): Paljon voimia ja jaksamista! Toivotaan parasta, että pikkunen pysyis kyydissä!!



Aika monella taitaa olla sama " ongelma" , kun mulla että mahaa on vaikeaa pitää piilossa. Se vaan pullahtaa ulos aina kun pitäis olla piilossa..



Etova olo jatkuu ja väsymys, välillä tuntuu, ettei saa happee ja rinnat on kipeet, maha pömpöttää, mahasta vihloo välillä.. tässä minun oireita!

Juhannuksen jälkeen neuvola, ja sieltä saa varmaan ultraan ajan..jippii!!!

eipä muuta näin aamusta.



-mammutti ja " topi"

alkuun toivotan kaikille paljon tarrasukkia, kun sitä tässä tarvitaan :) toivotaan, että kaikki päästään sinne helmikuulle!

pikaisesti kirjoitan, kun loma alkaa juhannuksesta ja töissä on aika kiirusta.

omaa napaa sen verran, että olo on ollut aika hyvä. Vatsa kyllä turpoaa jo ihmeen paljon....onneksi pääsee lomalle, niin ei tartte työkamuilta peitellä :)

huomenna olisi sitten eka ultra ja viikkoa 7 täyttyy juuri ja juuri. sitten jos tietää vähän tarkemman lasketun ajan.

kaikille mukavaa viikon jatkoa

Mykerinos

sairaslomalainen täällä. Ihan ensin täytyy todeta, että kyllä on täällä fiksua porukkaa! Lohdutuksen sanoja ja OIKEASTI järkeviä lauseita löytyy - viimeisimpänä RvaPomelon toteamus että pitää ajatella että " saa synnyttää, ei joudu" ! Erittäin hienosti sanottu!! Pitää koittaa pitää mielessä, aion sen kirjoittaa minun raskaus päiväkirjaankin (ostin sellaisen ihanan oikein ko. asiaan tarkoitetun) :) Samoin Helmikuu07 sanoi hyvin siitä oireettomuudesta nauttimisesta - se vaan tuntuu olevan niin vaikeeta! Ja suomalaisen mentaliteetin omaksuneena sitä ajattelee niinkin, että iloita ei ainakaan saa (itku pitkästä ilosta siitä kumminkin tulee jne...), ihan HÖLMÖÄ!



Uusia oli tullut mukaan, tervetuloa! Tämä on tosiaan kiva kanava vaihtaa ajatuksia, ei tarvi miettiä että jauhaako vauva-asioita liikaa :)



Minä leijun ihan pilvissä. Soitin Kelaan ja tarkistin sos.turva-asioita (riittää että kuuluu jonkun EU-maan sos.turvan piiriin), ja sen jälkeen soitin neuvolaan. Neuvolan täti oli kauhean ihana, ja antoi mulle ajan ensi viikoksi kun ollaan Suomessa käymässä! Tämä sen takia, että Haikaranpesään pitäis kuulemma jo alkaa jonottamaan (hassua!). Kauhean ystävällistä, kun näin lomien aikana ajanvarauskirjat ovat varmaan erittäin täysiä! Nyt odotan siis Suomen visiittiä entistäkin innokkaammin. Hitsi, jos ei odottaiskaan sitä lentokonetta, vaan lähtis nyt juoksemaan, niin koskakohan olis perillä??!!



SS rv5+3

Olen jo jonkin aikaa lueskellut tätä helmikuisten pinoa ja tuolla tammikuisissa muutaman kerran piipahtanut. En oikein osaa päättää kumpaan kuuluisin. LA olisi ekan neuvolakäynnin jälkeen 27.1, mutta varmistuu ekan ultran jälkeen ja olen aika sata varma et siirtyy helmikuun puolelle.



Joku kyseli YEL-maksuista. Olen itsekin yrittäjä ja miettinyt ihan samaa, et paljon kannattaisi nostaa viimeiseksi 6kk:si. Menepä Kelan sivuille, siellä on laskuri mistä voit katsoa millaisella maksulla tulee tietty äippäraha. Kätevää!!!!



Ainiin, vähän tarinaa meidän perheestä:

Asutaan maalla -00 valmistuneessa omakotitalossa, minä 36v ja mies 30v. Ei ennenstään lapsia. Itse olen yrittäjä, mies vieraalla töissä. Varmaan yksi syy lasten hankinnan pitkittymiseen on ollut mun työ.

Yksi km 11/05 takana.

Nyt rv 8+4 ja tänään menen yksityiselle ultraan, jännittää ihan vietävästi, jospa siellä ei olekaan mitään.... Oli pakko varata se ultra, en olisi voinut odottaa ekaa kunnallista ultraa, joka on vasta heinäkuun puolessa välissä.



Aurinkoista tiistaita kaikille, nyt täytyy lähteä kirjanpitäjän juttusille.

Minäkin päätin uskaltautua mukaan, lueskeltuani teidän juttuja nyt viikon ajan. Viime viikon maanantaina plussattiin ja viikko on mennyt asian sisäistämiseen ja esikoisen kanssa touhutessa.

Itselläkään ei ole ollut minkäänlaisia raskausoireita, mutta eipä niitä ollut kaksi vuotta sitten esikoista odottaessakaan. Vähän meinaa olla epäuskoinen olo, että onko siellä masussa ketään mukana ja ensimmäinen neuvolakin on vasta heinäkuun puoli välissä. Täällä Oulussa ainakin on kuulemma jokin tutkimus menossa diabeetikko äitien istukka verenkierrosta (tai ainakin jostain sinne päin) ja neuvolatäti ehdotti, että sinne voisin ilmoittautua ihan verroki ryhmään, vaikkei siis minulla daibetestä olekaan. Etuna olisi joka kuukautinen ultraus, joka kyllä kiehtoi, mutta täytyy vielä miehen kanssa hiukan keskustella asiasta...

Niin meidän perheestä sen verran, että minä olen nyt 21 ja mies 23, poika syntyi 03/05. Pienellä kauhulla mietin, että miten sitä kahden pienen kanssa pärjää, mutta ovathan monet muutkin pärjänneet jo ennemmin ja vieläpä pienemmälläkin ikä erolla. Itse viettelen nyt pojan kanssa kesälomaa tämän kesän ja ilmeisesti myös ensi kesänkin :) Syksy pitäisi jaksaa opiskella ja sitten taas äitiyslomalle, esikoinen ei onnenksi joudu hoitoon kuin pariksi kuukaudeksi, kun keväänkin meillä oli serkkutyttö hoitamassa poikaa...

Synnytystä en ole uskaltanut vielä ajatellakaan, kun viimeksi oltiin synnytyssalissa kaksi ja puoli vuorokautta. Ei oikein onnistunut edes käynnistyksellä. Nyt kuitenkin vielä on suht positiivinen mieliala siitä edellisestä synnytyksestä, mutta voivathan muistot vähän tarkentua kunhan synnytys alkaa tulla ajankohtaisemmaksi...

Vähän tuli sekavat sepustukset, kun en ole uskaltanut vielä oikein kellekään purkaa näitä tuntoja, ollaan ajateltu odottaa ainakin sinne ensimmäiseen ultraan asti, jos ei pullottava masu paljasta aiemmin.



Oupis 6+3

Sininpilvi: Ainakin se kipu on täysin erilaista kuin olen ikinä kokenut :) Se on niin kokonaisvaltaista.

Ei sitä sanoin voi koskaan kuvata, mutta oli sekin kyllä hurjaa että kun vauva sitten syntyi - kipu oli poissa. Kuin katkaisijasta.

Itse kuuluun kastiin jossa supistukset on mun mielestä ne hirveimmät ja ponnistaminen upeaa.

Mulla oli 12 h synnytys, 14 min. ponnistus (muistaakseni), ilokaasulla.

Enkä muuten usko että ilokaasulla hommaan enää lähtisin, joko kokovartalopuudutus tai jotain muuta, mutta kaasusta menee niin hemmetin pihalle.

En tiennyt jossain vaiheessa että missä olen :/

Se ei varsinaisesti vie kipua, mutta turruttaa aivot unohtamaan kivun heti supparin jälkeen. (näin ollen jaksaa niitä supistuksia paremmin)



Kyllä meidän mielet vielä rauhottuu, 9kk aikaa kypsyä tilanteelle.

Ja on onneksi keskustelu-apua niinkuin Jonzu maintisi :)



RvaPomelo: B)



Maria69: Kelan laskurille siis, kiitos :)

Ja sain tällasen kaavan: (Työtulo = yel:iin ilmoitettu tulo)

Työtulo : 300 x 0,7 = pv raha (x 24 = n. kk. tulo miinus verot)



Meen laskeskelemaan niitä tässä piakkoin vakuutusyhtiöön,

ettei mene kk-summat liian isoiksi.



Toooosi epäuskoinen tilastaan,

Repohukkanen 4+4? (lasken joskus tarkemman ;)

Jep, onnea vaan kaikille tuoreille odottajille!



Meillä olisi toinen tulossa myös helmikuun loppupuolella tarkemmin sanottuna 23.2.2007. Kotona vipeltää reipas 2-vuotias poika, syntyi 05/04.



Tein testin sunnuntaina, vaikka olin jo ennen sitä aivan varma tuloksesta. Oireet olivat sen verran selvät. Ei se meidän " tuuriehkäisy" oikein toiminut. ;) No, iloisesti odotellaan ja toivotaan, että kaikki menee yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Hassua, kuinka paljon rauhallisemmin tuntuu ottavan tämän toisen kerran. Mies taitaa olla enemmän innoissaan, mikä tietysti on hienoa, kun se ei oikein tahtonut päästä mukaan tuohon ensimmäiseen keikkaan. Kyllä se mahaa ihmetteli, mutta ei oikein osannut suhtautua, kun ei tiennyt mitä odottaa... ;)



Aurinkoista kesää kaikille!