Lue keskustelun säännöt.
Hyvätuloisen perheen köyhyys
05.01.2020 |
Mitä tekisitte tilanteessani? Meillä on puolisoni kanssa hyvät tulot ja vakituinen työ, mutta tulot eivät silti riitä. Meillä on kaksi lasta ja talo isohkon kaupungin kehyskunnassa. Käytännössä kaikki rahat menevät asuntolainaan, iäkkäiden vanhempiemme auttamiseen, ruokaan ja lasten harrastuksiin. Talon myyminen ei ole vaihtoehto.
Tästä on hankala keskustella kenenkään kanssa, koska vasta-argumentti liittyy aina hyviin tuloihin.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan Helsingin kantakaupungissa. Olin itse tutkinut asuntomarkkinoita vuosikausia ja muutimme mieheni kanssa asumaan todella hyvään taloyhtiöön.
Paksut seinät, paljon liikehuoneistoja.
Ostettiin ekaksi kolmio, myöhemmin 5 huonetta ja keittiö, plus autopaikkaosake.Meillä on yhtiövastike alle 100 euroa. Huonekalut ovat paljon vanhoja, perinnöksi tulleita talonpoikaisantiikkia. Kestää lopunikämme ja miellyttää silmää, edelleen.
Putkiremontin yhteydessä uusimme keittiön, kylppärin ja vessan. Nämä maksoivat, mutta ei oltu vuosiin mitään ostettukaan.
Lapset kävelevät kouluun. Ikkunasta näkyy koulu, ratikkapysäkki on 200 m päässä.
Olen aikoinaan käynyt talouskoulun. Tarkoittaa osaan valmistaa ruokaa lähes mistä vaan ja kotimaisuus on pinnalla.
Meillä menee kuukaudessa tonni rahaa. Sisältää asumisen, vakuutukset, sähköt, ruuan jne.
Kummallakaan ei ole mitenkään erikoinen palkka, mutta hyvä asunto ja ei kallis maku auttaa pitämään kulut pieninä.
Ilmeisesti teillä oli monta sataa tuhatta ylimääräistä rahaa kun asunnon ostitte kun ei lainaakaan tarttenut ottaa.
Me teimme asiat perinteisessä järjestyksessä. Koulu, työpaikka, asunto, sitten tapasimme, miehen asunto vuokralle, naimisiin, 1 lapsi, yhteinen asunto, lapset 2 ja 3, muiden asuntojen myynti ja ison asunnon osto.
Nyt ei ole enää lainaa, mutta onhan niitä 25 v jo maksettu.
Sinkkuna lainaan meni iso osa, miehen kanssa lyhennys lyheni reippaasti, äitiyslomalla hitaammin.
No vanhat sedät ja tädit ovat vähän eri tilanteessa kuin nuoremmat lapsiperheet, josta käsittääkseni ap:n tilanteessa on kyse. Jokaisella helpottaa sitten kummasti, kun asuntovelka on maksettu pois ja lapset isoja, mutta ei juuri liity tämän ketjun aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kannata olla hyvätuloinen. Tulot menee veroihin. Nyt vielä SDP vallassa ja verotus kovenee. Muuttakaa ulkomaille tai lopettakaa turha työnteko.
Persereikäpersuna et osaa lukea: 70%:lla tuloverotus KEVENEE. Se kevenee niillä, joilta TE otitte eniten.
Seisäsossuna et tietenkään ymmärrä mitään töiden tekemisestä kun et ole päivääkään töissä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosissasiko meinaat, että kun ihminen tekee rasksta ja kuluttavaa asiantuntijatyötä, josta maksetaan hyvä palkka, hän ei saisi koskaan nauttia työnsä hedelmistä, varsinkin kun progressiivinen verotus jo haukkaa tuloista ap:n tapauksessa kolmasosan? Että sipulia ja kaurapuuroa pitäisi syödä ennen kuin lähtee taas raatamaan samaan aikaan kun toiset loisivat verorahoilla vuodesta toiseen?
Tottakai saa nauttia, mutta silloin kannattaa laittaa rahaa sellaisiin asioihin, joissa oikeasti kokee hyötyvänsä niistä työnsä hedelmistä. Eli ei kannata asua liian kalliisti, jos se ei tuo riittävästi iloa elämään ja hyvinvointia, ja mikäli se asumisen taso vie pois mahdollisuudet niistä asioista, joista oikeasti nauttisi. Sipuliin ja kaurapuuroon päädytään siinä vaiheessa, jos niitä haluja ja toiveita alkaa olla niin paljon, ettei edes hyvät tulot riitä. Mutta kulutusmahdollisuudethan ovat maailmassa rajalliset - se, että aina on jotain, mitä ei pysty saamaan, ei tarkoita sitä, että henkilö on huono-osainen.
Itse muutin Hollantiin kun tajusin ettei Suomessa kannata tehdä töitä ja maksaa huippukovia veroja. Muualla voi elää laadukkaammin samoilla yhteiskunnna eduilla kuin Suomessa.
Ap voisi tulla kertomaan millä summalla vanhempiaan kuukaudessa auttavat?
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä sijoitamme vain vanhoista sijoituksista tulevia korkoja, eli ei tietenkään mitään uutta.
Avustamme kolmea taloutta isovanhemmista, puolisoni vanhemmat ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin. Kaikki isovanhemmat ovat aikanaan olleet duunariammateissa ja eläkkeet siksi todella pienet. Asuvat halvoissa taloissa muuttotappiokunnissa, taloissa kunnostustarpeita, lämmityskuluja jne että pystyvät niissä asumaan ja ruokia maksamme lisäksi. Näissä kunnissa hoitolaitoksiin pääsevät vain erittäin huonokuntoiset vanhukset, joten eivät täytä kriteerejä.
Miksikö aloitin tämän? Teemme niska limassa töitä eikä mitään jää käteen. Hyvien tulojen vuoksi molemmilla veroprosentti 30 ja yli joten lisätulojen tekeminenkään ei enää valtavasti auta, toki niitä jonkinverran teemme. Hyviä neuvoja on tässä tullut, täytyy vielä pureutua ruokakuluihin. Lidliin olemme keskittäneet ostokset jo pitkään, tupakkaa ja alkoa ei kulu kummallakaan.
Tuossa tilanteessa isovanhempien avustaminen ei valitettavasti auta ketään. Jos lopetatte avustamisen, voi olla, että aika pian ollaan ottamassa vanhainkotiin, kun huomataan, etteivät pärjääkään itse.
Edelleenkään et kerro minkä verran sitä asuntolainaa on ja mikä on kk-erä. Palkka tosiaan on vissiin keskiverto tai parempi noilla veroprosenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan Helsingin kantakaupungissa. Olin itse tutkinut asuntomarkkinoita vuosikausia ja muutimme mieheni kanssa asumaan todella hyvään taloyhtiöön.
Paksut seinät, paljon liikehuoneistoja.
Ostettiin ekaksi kolmio, myöhemmin 5 huonetta ja keittiö, plus autopaikkaosake.Meillä on yhtiövastike alle 100 euroa. Huonekalut ovat paljon vanhoja, perinnöksi tulleita talonpoikaisantiikkia. Kestää lopunikämme ja miellyttää silmää, edelleen.
Putkiremontin yhteydessä uusimme keittiön, kylppärin ja vessan. Nämä maksoivat, mutta ei oltu vuosiin mitään ostettukaan.
Lapset kävelevät kouluun. Ikkunasta näkyy koulu, ratikkapysäkki on 200 m päässä.
Olen aikoinaan käynyt talouskoulun. Tarkoittaa osaan valmistaa ruokaa lähes mistä vaan ja kotimaisuus on pinnalla.
Meillä menee kuukaudessa tonni rahaa. Sisältää asumisen, vakuutukset, sähköt, ruuan jne.
Kummallakaan ei ole mitenkään erikoinen palkka, mutta hyvä asunto ja ei kallis maku auttaa pitämään kulut pieninä.
Ilmeisesti teillä oli monta sataa tuhatta ylimääräistä rahaa kun asunnon ostitte kun ei lainaakaan tarttenut ottaa.
Me teimme asiat perinteisessä järjestyksessä. Koulu, työpaikka, asunto, sitten tapasimme, miehen asunto vuokralle, naimisiin, 1 lapsi, yhteinen asunto, lapset 2 ja 3, muiden asuntojen myynti ja ison asunnon osto.
Nyt ei ole enää lainaa, mutta onhan niitä 25 v jo maksettu.
Sinkkuna lainaan meni iso osa, miehen kanssa lyhennys lyheni reippaasti, äitiyslomalla hitaammin.
No vanhat sedät ja tädit ovat vähän eri tilanteessa kuin nuoremmat lapsiperheet, josta käsittääkseni ap:n tilanteessa on kyse. Jokaisella helpottaa sitten kummasti, kun asuntovelka on maksettu pois ja lapset isoja, mutta ei juuri liity tämän ketjun aiheeseen.
Minä asuin opiskelijana soluasennossa ja vkonloppuisin myin hampurilaisia.
Mieheni asui kotona koko opiskeluajan ja teki myös töitä. Kummallakaan ei ollut lainaa, kun valmistuimme.
Se ei ollut pelkkää herkkua.
Edellisessä työpaikassa tulokset tippuivat. Tämä tapahtui ennen lasten syntymää. Opiskelin iltakoulussa uuden ammatin. Meni siinä 3 v ja työharjoittelun tein yhdistämällä kesäloman, lomarahat ja ylitöitä. Valmistuin, sain yt.ssä lähteä. Otin vastaan työharjoittelupaikassa, näitä 9 euron päivä -paikkoja ja työllistyin, onneksi hyvin nopeasti. Olin 4 kk harjoittelutuella, lainat olivat silloin jäässä ja myin tarpeetonta huuto.netissä.
Tällöin moni opiskelukaveri sai lapsen opiskeluaikana. Valtion tuki pyöri ja kun pääsivät työelämään, oli perhekoko niin iso, ettei asuntoa noin vaan ostettu.
Itselläni elämä meni näin, koska olin lähes 30 v, kun tapasin mieheni.
Nyt on elämä toisin. Jos nyt tulisi yt.ssä kenkää, eipä uutta ammattia enää noin vaan opiskella ja tämän ikäisenä en varmaan pääsisi edes haastatteluihin.
Mutta yritän vaihtaa talon sisällä työtehtäviä väh 5 v sisällä, jolloin ammattitaito kasvaa ja pysyn paremmin kiinni työpaikassani.
Olen yrittänyt ennakoida ja tehnyt valintoja. Mm kummityttöni luki ammattiin, jossa ei ole töitä, mutta halusi.
Ystäväni vanhemmat olivat yrittäjiä maaseudulla. Kaikilla oli hyvin töitä, mutta kun tehdas meni nurin, kaikki joutuivat työttömiksi.
Ystäväni vanhemmat pääsivät ikien puolesta eläkkeelle.
Alunperin heitä asui talossa 9, vanhemmat ja 7 lasta. Yksitellen jokainen muutti pois kotoa. Kunta on ollut muuttotappiokunta jo vuosikymmeniä.
Jossain vaiheessa lapset saivat taivuteltua vanhempien myymään yli-ison kodin. Ei kukaan ollut kiinnostunut. Hinta oli edullinen .
Kun asunnossa tuli asuminen hankalaksi, tuli palomiehet ja sytyttivät talon palamaan, harjoitustehtävä.
Vanhemmat muuttivat kylälle, rivitaloasuntoon, joka on ollut myynnissä vuosikausia. Maksavat yhtiövastikkeen. Talon paikalle istutettiin joulukuusen taimia.
Ei kenenkään kannata asua omakotitalossa, jossa kulut ovat suuret, ettei tulot riitä.
Puskutraktorilla talo nurin ja vuokralle asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä baitti. Huvitti ehkä nuo vähävaraisten ja lahjaisten ensimmäiset kommentit, joissa heti kehoitettiin myymään talo. Juu varmaan voivat myydä talon ja muuttaa samoilla asumiskustannuksilla johonkin kerrostaloon vuokralle... Mitään järkeähän siinä ei olisi mutta olisipan "porvari" joutunut nöyrtymään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä baitti. Huvitti ehkä nuo vähävaraisten ja lahjaisten ensimmäiset kommentit, joissa heti kehoitettiin myymään talo. Juu varmaan voivat myydä talon ja muuttaa samoilla asumiskustannuksilla johonkin kerrostaloon vuokralle... Mitään järkeähän siinä ei olisi mutta olisipan "porvari" joutunut nöyrtymään.
Kuka käskee muuttamaan vuokralle: pienempi talo, oma huoneisto jne. On myös mahdollista, että ap opettelee olemaan onnellinen siitä talostaan, eikä koe sitä vain kuluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pointti koko jutussa on se että ap on hyvätuloinen, mutta ei pysty elämään hyvätuloisen elämää. Tämä on tilanne nyt Suomessa. Itse olen samassa tilanteessa. Kuulun eniten tienaavaan kymmenykseen, mutta ajelen 19 vuotta vanhalla autolla. Vaatteita en osta käytännössä koskaan itselleni. Kaikki turhat menot on karsittu minimiin, mutta silti tili on aina tyhjä. Joo, on iso asunto, mutta on kaksi lastakin joille haluan tarjota omat huoneet. Samoin lasten harrastuksista en halua tinkiä yhtään.
Jos olisin lapseton ja asuisin yksin yksiössä niin olisihan sitä rahaa. Suomessa taitaa muuten olla lapsipula, miksiköhän?
Tämä on pötyä. Ap:n ongelmana ei ole Suomi vaan se, että hän elättää oman perheen lisäksi kolmea vanhustaloutta. Siinä menee rahat kankkulan kaivoon.
Muuten ap:n tilanne ei kuulosta huonolta. On säännöllisesti säästetty osakkeisiin niin paljon, että tuottojakin voi sijoittaa ja sijoitukset pyörii nyt tuotoilla. Asuntolaina lyhenee. Nuo turhat menot eli vanhusten tukeminen jotta voivat asua liian kalliisti pitäisi lopettaa.
Et ole sitten kuullut puhuttavan Suomessa akateemisesta köyhyydestä, josta on puhuttu jo vuosia.
Jo päivähoitokulut voi olla merkittävä kuluerä, jos 3 lasta, niin se on jo tonni ja siihen päälle tilapäinen hoitoapu, jolloin puhutaan jo 1200-1700€ kuluerästä kuukaudessa.
3 lapsesta päivähoitomaksut tekee 670 e kk. Aika kaukana 1700 eurosta.
Ettekö sinä tarvitse koskaan ylimääräistä hoitoapua? Jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Vai viedäänkö lapset toisten riesaksi naapuriin tai ystävilleni.
On paljon ammatteja, ettei voi lähteä töistä, vaikka työaika olisi loppunut esim. lääkärit, kirurgit, poliisi jne.
En ole koskaan tarvinnut maksullista hoitoapua kunnallisen päivähoidon lisäksi. Muutaman kerran kävimme syömässä/elokuvissa/kylpylässä kun lapset oli pieniä ja silloin vein lapset 200 km päähän vanhemmilleni. Ystävä hoiti muutaman tunnin kuopuksen synnytyksen aikana. Naapurit ei ole hoitaneet kertaakaan.
Ei kaikki oikeasti tarvitse hoitoa päiväkodin lisäksi. Suurin osa voi olla poissa töistä, pienin järjestelyin toki, kun lapsi sairastuu.
Ei kellään olisi varaa tehdä lapsia jos hoitomaksut olisi 1200-1700 e kk. Joku tolkku näihin väitteisiin.
Vai että suurin osa ei tarvitse apua, meillä lapset olivat mummolassa hoidossa lukemattomia kertoja koska päiväkodit olivat kiinni. Kenellä yksityisen sektorin työntekijällä on yhtä hyvät lomat kuin päiväkotien työntekijöillä? Ilman isovanhempien apua en tiedä miten olisi hoito järjestetty. Eikun, tiedänpä sittenkin. Meillä aina välillä näkee työpaikalla lapsia pyörimässä, ihmiset joutuvat ottamaan lapsensa töihin mukaan kun ei ole mitään muutakaan paikkaa minne viedä.
Höpöhöpö, päivystävä päiväkoti on AINA tarjolla muutoin kuin arkipyhinä (ja jos työsi takiantarvitset hoitoa arkipyhinä tms.haet luonnollisesti vuoropäiväkotiin hoitopaikkaa)! Kyllä, kunnalla päiväkoteja on avoinna myös esim. koko heinäkuun. Pienessä yksityisessä yksikössä näin ei ehkä ole (ota tämä siis huomioon kun valitset hoitopaikkaa) mutta kunta järjestää aina hoidon esim.joulun välipäiville. Ei päiväkotien henkilökunnalla ole mitään megalomia, palkatonta saavat ottaa. Selvitä asiat niin tiedät että hoitoa on tarjolla, ei tarvitse vaivata isovanhempia tai ottaa lapsia töihin mukaan. Miten joku voi olla tietämätön tälläisista asioista?
Onko otettu selvää kaikista isovanhempien oikeuksista tukiin? Kela ja sossu?
Onko isovanhempien mahdollista muuttaa jonnekin? Teille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja miehensä opiskelevat työn ohella, ovat siis aika nuoria. Kuitenkin heillä on iäkkäät vanhemmat(saaneet lapset yli 40v?), jotka eivät pysty elättämään itseään, vaikka ovat naimisissa eli heillä on tuplaeläkkeet. Kuulostaa oudolta kuviolta.
Kaikki vanhukset, jotka tunnen, pystyvät maksamaan asumisensa vallankin, jos asunto on oma. Kaksilla eläkkeillä, pienilläkin, pitäisi pärjätä. Jos ei pärjää, täytyy ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen. Lasten tehtävä ei ole jatkuvasti elättää vanhempiaan Suomessa, jossa toimeentulotuki on lakisääteinen juttu vähätuloisille.
Voit myös hyväksyä sen, että lapsiperhevaiheessa ei juuri jää rahaa säästöön, jos haluaa myös elää, matkustaa ja nauttia asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä baitti. Huvitti ehkä nuo vähävaraisten ja lahjaisten ensimmäiset kommentit, joissa heti kehoitettiin myymään talo. Juu varmaan voivat myydä talon ja muuttaa samoilla asumiskustannuksilla johonkin kerrostaloon vuokralle... Mitään järkeähän siinä ei olisi mutta olisipan "porvari" joutunut nöyrtymään.
Tässäpä kommentti sellaiselta, joka ei tajua yhtään mitään säästämisestä. Kerrostaloasunto muka maksaa saman verran kuin hulppea omakotitalo, just joo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan Helsingin kantakaupungissa. Olin itse tutkinut asuntomarkkinoita vuosikausia ja muutimme mieheni kanssa asumaan todella hyvään taloyhtiöön.
Paksut seinät, paljon liikehuoneistoja.
Ostettiin ekaksi kolmio, myöhemmin 5 huonetta ja keittiö, plus autopaikkaosake.Meillä on yhtiövastike alle 100 euroa. Huonekalut ovat paljon vanhoja, perinnöksi tulleita talonpoikaisantiikkia. Kestää lopunikämme ja miellyttää silmää, edelleen.
Putkiremontin yhteydessä uusimme keittiön, kylppärin ja vessan. Nämä maksoivat, mutta ei oltu vuosiin mitään ostettukaan.
Lapset kävelevät kouluun. Ikkunasta näkyy koulu, ratikkapysäkki on 200 m päässä.
Olen aikoinaan käynyt talouskoulun. Tarkoittaa osaan valmistaa ruokaa lähes mistä vaan ja kotimaisuus on pinnalla.
Meillä menee kuukaudessa tonni rahaa. Sisältää asumisen, vakuutukset, sähköt, ruuan jne.
Kummallakaan ei ole mitenkään erikoinen palkka, mutta hyvä asunto ja ei kallis maku auttaa pitämään kulut pieninä.
Ilmeisesti teillä oli monta sataa tuhatta ylimääräistä rahaa kun asunnon ostitte kun ei lainaakaan tarttenut ottaa.
Me teimme asiat perinteisessä järjestyksessä. Koulu, työpaikka, asunto, sitten tapasimme, miehen asunto vuokralle, naimisiin, 1 lapsi, yhteinen asunto, lapset 2 ja 3, muiden asuntojen myynti ja ison asunnon osto.
Nyt ei ole enää lainaa, mutta onhan niitä 25 v jo maksettu.
Sinkkuna lainaan meni iso osa, miehen kanssa lyhennys lyheni reippaasti, äitiyslomalla hitaammin.
No vanhat sedät ja tädit ovat vähän eri tilanteessa kuin nuoremmat lapsiperheet, josta käsittääkseni ap:n tilanteessa on kyse. Jokaisella helpottaa sitten kummasti, kun asuntovelka on maksettu pois ja lapset isoja, mutta ei juuri liity tämän ketjun aiheeseen.
Minä asuin opiskelijana soluasennossa ja vkonloppuisin myin hampurilaisia.
Mieheni asui kotona koko opiskeluajan ja teki myös töitä. Kummallakaan ei ollut lainaa, kun valmistuimme.
Se ei ollut pelkkää herkkua.Edellisessä työpaikassa tulokset tippuivat. Tämä tapahtui ennen lasten syntymää. Opiskelin iltakoulussa uuden ammatin. Meni siinä 3 v ja työharjoittelun tein yhdistämällä kesäloman, lomarahat ja ylitöitä. Valmistuin, sain yt.ssä lähteä. Otin vastaan työharjoittelupaikassa, näitä 9 euron päivä -paikkoja ja työllistyin, onneksi hyvin nopeasti. Olin 4 kk harjoittelutuella, lainat olivat silloin jäässä ja myin tarpeetonta huuto.netissä.
Tällöin moni opiskelukaveri sai lapsen opiskeluaikana. Valtion tuki pyöri ja kun pääsivät työelämään, oli perhekoko niin iso, ettei asuntoa noin vaan ostettu.
Itselläni elämä meni näin, koska olin lähes 30 v, kun tapasin mieheni.Nyt on elämä toisin. Jos nyt tulisi yt.ssä kenkää, eipä uutta ammattia enää noin vaan opiskella ja tämän ikäisenä en varmaan pääsisi edes haastatteluihin.
Mutta yritän vaihtaa talon sisällä työtehtäviä väh 5 v sisällä, jolloin ammattitaito kasvaa ja pysyn paremmin kiinni työpaikassani.Olen yrittänyt ennakoida ja tehnyt valintoja. Mm kummityttöni luki ammattiin, jossa ei ole töitä, mutta halusi.
Ja tämä liittyy mihin?
Mikä taho velvoittaa maksamaan vanhempien kuluja? Eikö heitä yhteiskunta auta jos omat tulot ei heillä riitä? Näin kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas teen tuollaisen sijoituksen kuukausittain pelkästään jo osinkotuotoilla ilman että palkasta tarvitsee laittaa yhtään.
No ihan kiva sinulle jos sinulla on sellainen 600000€ osakesalkku joka sylkee päälle 2000€ netto-osingot kuukausittain. Mutta ei tämä liity ap:n tilanteeseen millään lailla eikä muuta sitä, että tuollaisen salkun kasvattaminen pienistä tuloista harvemmin onnistuu yhden ihmisen elinaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloitus keksitty?
Jos nimittäin ei ole, niin silloin olemmekin aivan oikeasti todella mielenkiintoisessa tilanteessa. Ja se tilanne on sellainen, johon joutuu vain suuret typerykset. Ei ole siis ihme, että velkaa on kaikki mahdolliset aukot täynnä.
En ole aloittaja, mutta olemme samanlaisessa tilanteessa. Meillä tosin on selitys köyhyydellemme: matkustelu. Jos emme matkustelisi, emme olisi ”köyhiä”.
Emme siis millään pysty matkustamaan halvalla, vaikka moni sanoo pystyvänsä. Olimme juuri Alpeilla. Sehän maksaa vain lentoliput enemmän kuin Lapin matkailu. Mutta kallista oli.
Miten tuollaisessa tilanteessa voi sanoa olevansa köyhä? Itse asiassa sama kysymys koskee aloittaajaakin. Kyllä pidän tällaisia kommentteja lähinnä leveilynä, enkä köyhyyteenä, koska se EI sitä ole.
Olen tuo, jolle vastaat. En ole lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen, että miksi ap voi sanoa olevansa köyhä ja minä en? Ap laittaa rahansa lasten harrastuksiin jne. Minä en. Priorisoin elämän toisella lailla. Lopputuloksena elämme molemmat kädestä suuhun.
Jos tämä on leveilyä, niin voit myös sanoa ap:ta leveilijäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pointti koko jutussa on se että ap on hyvätuloinen, mutta ei pysty elämään hyvätuloisen elämää. Tämä on tilanne nyt Suomessa. Itse olen samassa tilanteessa. Kuulun eniten tienaavaan kymmenykseen, mutta ajelen 19 vuotta vanhalla autolla. Vaatteita en osta käytännössä koskaan itselleni. Kaikki turhat menot on karsittu minimiin, mutta silti tili on aina tyhjä. Joo, on iso asunto, mutta on kaksi lastakin joille haluan tarjota omat huoneet. Samoin lasten harrastuksista en halua tinkiä yhtään.
Jos olisin lapseton ja asuisin yksin yksiössä niin olisihan sitä rahaa. Suomessa taitaa muuten olla lapsipula, miksiköhän?
Tämä on pötyä. Ap:n ongelmana ei ole Suomi vaan se, että hän elättää oman perheen lisäksi kolmea vanhustaloutta. Siinä menee rahat kankkulan kaivoon.
Muuten ap:n tilanne ei kuulosta huonolta. On säännöllisesti säästetty osakkeisiin niin paljon, että tuottojakin voi sijoittaa ja sijoitukset pyörii nyt tuotoilla. Asuntolaina lyhenee. Nuo turhat menot eli vanhusten tukeminen jotta voivat asua liian kalliisti pitäisi lopettaa.
Et ole sitten kuullut puhuttavan Suomessa akateemisesta köyhyydestä, josta on puhuttu jo vuosia.
Jo päivähoitokulut voi olla merkittävä kuluerä, jos 3 lasta, niin se on jo tonni ja siihen päälle tilapäinen hoitoapu, jolloin puhutaan jo 1200-1700€ kuluerästä kuukaudessa.
3 lapsesta päivähoitomaksut tekee 670 e kk. Aika kaukana 1700 eurosta.
Ettekö sinä tarvitse koskaan ylimääräistä hoitoapua? Jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Vai viedäänkö lapset toisten riesaksi naapuriin tai ystävilleni.
On paljon ammatteja, ettei voi lähteä töistä, vaikka työaika olisi loppunut esim. lääkärit, kirurgit, poliisi jne.
En ole koskaan tarvinnut maksullista hoitoapua kunnallisen päivähoidon lisäksi. Muutaman kerran kävimme syömässä/elokuvissa/kylpylässä kun lapset oli pieniä ja silloin vein lapset 200 km päähän vanhemmilleni. Ystävä hoiti muutaman tunnin kuopuksen synnytyksen aikana. Naapurit ei ole hoitaneet kertaakaan.
Ei kaikki oikeasti tarvitse hoitoa päiväkodin lisäksi. Suurin osa voi olla poissa töistä, pienin järjestelyin toki, kun lapsi sairastuu.
Ei kellään olisi varaa tehdä lapsia jos hoitomaksut olisi 1200-1700 e kk. Joku tolkku näihin väitteisiin.
Vai että suurin osa ei tarvitse apua, meillä lapset olivat mummolassa hoidossa lukemattomia kertoja koska päiväkodit olivat kiinni. Kenellä yksityisen sektorin työntekijällä on yhtä hyvät lomat kuin päiväkotien työntekijöillä? Ilman isovanhempien apua en tiedä miten olisi hoito järjestetty. Eikun, tiedänpä sittenkin. Meillä aina välillä näkee työpaikalla lapsia pyörimässä, ihmiset joutuvat ottamaan lapsensa töihin mukaan kun ei ole mitään muutakaan paikkaa minne viedä.
Höpöhöpö, päivystävä päiväkoti on AINA tarjolla muutoin kuin arkipyhinä (ja jos työsi takiantarvitset hoitoa arkipyhinä tms.haet luonnollisesti vuoropäiväkotiin hoitopaikkaa)! Kyllä, kunnalla päiväkoteja on avoinna myös esim. koko heinäkuun. Pienessä yksityisessä yksikössä näin ei ehkä ole (ota tämä siis huomioon kun valitset hoitopaikkaa) mutta kunta järjestää aina hoidon esim.joulun välipäiville. Ei päiväkotien henkilökunnalla ole mitään megalomia, palkatonta saavat ottaa. Selvitä asiat niin tiedät että hoitoa on tarjolla, ei tarvitse vaivata isovanhempia tai ottaa lapsia töihin mukaan. Miten joku voi olla tietämätön tälläisista asioista?
No anteeksi etten tiennyt, ei tarvinut tietää kun isovanhemmat mielellään hoitivat ja jopa kinusivat lapsia luokseen. Vaikka olisin tiennytkin niin pienen lapsen vieminen johonkin tuntemattomaan ryhmään ja paikkaan olisi silti ollut erittäin suuren kynnyksen takana(niin suuren että olisin varmasti keksinyt mieluummin jotain muuta).
Tottakai saa nauttia, mutta silloin kannattaa laittaa rahaa sellaisiin asioihin, joissa oikeasti kokee hyötyvänsä niistä työnsä hedelmistä. Eli ei kannata asua liian kalliisti, jos se ei tuo riittävästi iloa elämään ja hyvinvointia, ja mikäli se asumisen taso vie pois mahdollisuudet niistä asioista, joista oikeasti nauttisi. Sipuliin ja kaurapuuroon päädytään siinä vaiheessa, jos niitä haluja ja toiveita alkaa olla niin paljon, ettei edes hyvät tulot riitä. Mutta kulutusmahdollisuudethan ovat maailmassa rajalliset - se, että aina on jotain, mitä ei pysty saamaan, ei tarkoita sitä, että henkilö on huono-osainen.