Lue keskustelun säännöt.
Onko minun tehtäväni mahdollistaa exälle työssäkäynti ja viikonloppuvapaat?
04.01.2020 |
Lapsia kaksi. Exällä vuorotyö, minulla normi päivätyö. Toivoisin että huoltajuus menisi 50/50, ei välttämättä viikko-viikko-systeemiä, mutta niin että lapset olisi suunnilleen yhtä paljon molemmilla.
No tämä on osoittautunut mahdottomaksi exän vuorotyön takia. Hän ei tietenkään pysty lapsia pitämään iltoja ja viikonloppuja jos on töissä. Lapset on eskari-ja kouluiässä, joten vuorohoitokaan ei tätä ongelmaa ratkaise. No sen olen valmis venymään, lapset on siis minulla suurimman osan ajasta koska minä voin heitä illat ja viikonloput sitten pitää, isällä lapset käy pari päivää viikossa, tai nekin usein pikemminkin vaan lyhyitä iltoja, jos ex pääsee esim. klo. 17 töistä, hakee lapset, ja aamulla vie heidät taas suoraan kouluun.
Mutta sitä en ymmärrä kun ex valittaa ettei hänellä ole ikinä viikonloppuvapaita, kun vapaana viikonloppuna (joita saa töistä tosi vähän) hänen pitäisikin ottaa lapset. Sillähän ei ole mitään merkitystä että töiden vuoksi ei ole pitänyt lapsiaan esim. viiteen viikonloppuun. Onko se nyt oikeasti minun tehtäväni kaiken lisäksi mahdollistaa hänelle vielä jotkut "lapsivapaat" viikonloput?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Mutta sehän on kuitenkin valintakysymys.
Minä karjatilallisena olen töissä 24/7/365 kuten puolisokin mutta ei ole kertaakaan tullut olo että tätä pitäisi pitää raskaana. Työ on raskasta mutta se että omista lapsista pitäisi saada ”lomaa”
Ihmiset saa kyllä kaikesta raskasta halutessaan. Mutta sitähän se nykyään on, focus on omassa navassa.No just joo. Tuohan tarkoittaa sitä, että sinä lasket nukkumisenkin työksi tai et nuku ollenkaan. Me muut puhumme oikeista työajoista eikä mistään "olen karjatilallinen" -työajoista.
No tuskin ollaan ainoa karjatilallinen perhe tässä maassa. Ja kyllä työ sitoo 24/7, elävien olentojen kanssa et voi jättää niitä vahtimatta (onnistuu myös kameroilla) ja valmiudessa on oltava koko ajan. Kun toinen on pelkästään navetalla (tai muualla, työnkuva laaja) niin toinen on sitten lasten kanssa. Sitäpä sanoinkin, valintoja. Eikä edes työaika ole lapsivapaata, mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi kurjaa että lapset kaipaavat isää eikä hänellä ole mahdollisuutta olla heidän kanssaan useinkaan viikonloppuisin, jolloin lapsillakin on vapaata koulusta ja voisi oikeasti nukkua pitkään ja ottaa rauhassa. Eikö tuota voisi jakaa siten että joka toisen isän töistä vapaan viikonlopun hän on lasten kanssa ja joka toisen sinä? Harvoin siis olisi vapaata mutta voihan ne harvatkin vapaat viikonloput jakaa joka toinen -periaatteella.
Kun mun nyt jo teini-ikäinen lapsi oli pieni, hän oli isällään isän kolmivuorotyön vapaina. Vuoroteltiin viikonloppu- ja ilta/yövapaita. Epäsäännöllistä mutta toisaalta oli niitä pidempiä arkivapaaputkia lapsellakin ja vapaata hoidosta. Itse en välitä viikonloppuriennoista, voin arjenkin vapaillani mennä baariin jos sinne halusin, mutta olenkin enemmän sellainen itsekseni lueskelija ja kaikessa rauhassa kaljaa juova luonne, en juuri toivonut illanistujaisia porukalla tms. Jos sellaista kaipaa (ja on ok kaivata) niin sitten ne viikonloput varmasti tuntuu tärkeämmiltä.
Joskus väsytti ihan penteleesti mutta lapset oikeasti ovat pieniä vain tovin. Kyllä kouluikäinen voi jo olla 1-2h lenkin ajan yksinkin. Oli raastavaa luopua siitä "oikeasta" vapaudesta eli siitä ettei kesken lenkin tarvitse vilkuilla puhelinta ja miettiä lenkkipolkua siten että tarvittaessa voin juosta bussille tai tilata taksin ja kiirehtiä kotiin jos joku hätä tulee. Henkinen vapauden tunne on tärkeä ja jos sitä ei ole, kyllä se rasittaa.
Nuorempi lapseni näkee isäänsä kahtena päivänä kuussa. En ole alkanut rakennella heille mitään syvällisempiä välejä, lapsi ei juuri edes välitä koko ihmisestä mutta menee kyllä päiväksi kun saa suun täyteen karkkia ja pelilaitteen koko päiväksi käteen. Mulle tuo on ok, kyllä lapsi tulee isompana tajuamaan että toinen vanhempi nyt vaan on vähän sellainen että mm turvavyön käytönkin kyselee lapselta että suostuuko lapsi sitä pitämään.
En ole alkanut millään lailla puuttua touhuun siellä, ihan turhaa, isä kyllä saa aikaan ihan itse just niin läheisen suhteen lapseensa kuin osaa luoda. Lapsella on kaikki hyvin täällä luonani ja vastaan mielelläni kaikesta. Ei voi edistää lapsen suhdetta toiseen vanhempaan määräänsä enempää. Mukava että joku käsitys isästä on. Nykyään menee jo itkemättä sinne, se on kaikille kiva juttu, se oli rankkaa aikaa kun lapsi piti väkisin laittaa menemään kun ei olisi halunnut. Oikeus määrää kuten määrää ja me sitten teemme sen mukaan kuten parhaiten taidamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä lapsivapaasta jankkaamista lukemattomissa eri ketjuissa. Itselle lapset on niin tärkeitä etten tahtoisi luopua puoleksi ajasta, mutta täällä vatvotaan milloin vaan pääsee eroon ja kuinka pitkäksi aikaa. Eikö ne lapset enää merkkaa mitään, kun pääasiallinen vastuu on rangaistus, jota pitää kaikin keinoin saada alennettua.
No minun lapset ei ole puolta ajasta isällään, ja he haluaisi olla. Ajatteletko sinä ollenkaan lastesi etua, omiessasi heidät itsellesi?
Asiat voi nähdä monelta eri kantilta.
Ap
En ole eronnut, enkä ominut lapsia. En vain käsitä tätä ilmiötä vääntää maksimaalisesta lapsivapaan määrästä ja omasta ajasta. Tottakai lapset voi olla paljonkin poissa toisen vanhemman luota, mutta missä vaiheessa se lakkasi surettamasta. Sen sijaan tavaksi on tullut elää jotain uutta nuoruutta ja puhua lapsivapaasta aikuisen pyhänä oikeutena, kun alunperin oli lapsen oikeus molempiin vanhempiin.
Eli siis et edes tiedä mistä puhut. Et ymmärrä lasten pahaa mieltä siitä kun ei näe toista vanhempaa. Tai sitä miten lapset rasittuu kodin vaihtamisesta, vaikka sitä toista vanhempaa haluaakin nähdä ja sitä on kaivannut. Et ymmärrä kuinka raskasta on olla yksin lasten kanssa, vaikka niitä rakastaakin. Ja miten se lapsivapaa ei ole todellakaan mitään "vapaata ja uutta nuoruutta" meille useimmille eronneille, vaan se aika milloin voit hoitaa niitä asioita mitä lasten kanssa ei pysty hoitamaan, jolloin voit ladata akkuja tai tehdä lisää töitä että saat rahaa. Ja miten sitä "lapsivapaata" koko ajan värittää ikävä, huono omatunto, väsymys ja totaalinen tylsistyminen myös ajoittain.
En siis todellakaan kiellä ettenkö myös minä tarvitsisi joskus lapsista hengähdystaukoa, kyllä tarvitsen. Mutta jos olisin halunnut huolehtia lapsistani yksin, olisin tehnyt ne yksin. Tein lapset miehen kanssa, ja mielestäni en ole väärässä, jos vaadin miestä hoitamaan myös oman osuutensa. Koska SE ON lasten etu että he näkevät isäänsä.
Ja ymmärrän kyllä mitä laki asiasta sanoo, tämä olikin nyt enemmän moraalikysymys; olenko minä tässä väärässä, jos en suostu miehen vaatimuksiin omasta ajasta, vaikka ei muutenkaan vietä lastensa kanssa aikaa tarpeeksi.
ap
Mutta mies on eronnut ja bonuslapsi osan viikkoa. Oikein hyvin on tullut tutuksi erolapsen sielunmaisema.
Se, että eron jälkeen on rankkaa on osa eroa, joka pitäisi punnita kun eroaa. Ettei päädy vanhemmaksi, joka odottaa eroonpääsyä omasta lapsestaan. Nämä lapset kun kyllä huomaavat, miten kukaan ei heitä halua, kun pitää päästä jumppaan.
Siis sinä olet lapsiesi kanssa 24/7, edes jumpassa ei voi äiti käydä tai ei lapsiaan rakasta? Vai onko se jumppa kielletty vain eronneilta äideiltä? Vai olisko niin että sinä (virheellisesti) kuvittelet että eron jälkeen pääsee vapaasti mihin tahansa jumppapumppeihin, ja vähän kadehdit sitä ajatusta omasta ajasta, ja siksi puhut eronneista näin ikävästi? Itseäsi jalustalle tuoden...
En puhu ikävästi eronneista, vaan siitä että vanhemmuuden sijasta kiinnostaa lapsivapaa, ja siitä lapsivapaasta aletaan puhua oikeutena, jota pelataan maksimaalinen määrä ”lapsen tunteet” korttia käyttäen. Tätä eivät tee kaikki eronneet, joten en puhu yleisesti kaikista eronneista. Turha käyttää uhrikorttia eronneiden puolesta.
Ja kyllä - on niitä joita kiinnostaa lapsen tunteet - mutta myös näitä joita lapsen tunteet kiinnostaa vain kun se itselle sopii. Esim. Lapsen on sattumalta päästävä etävanhemmalle juuri festarien aikaan. Jos ei onnistu, niin lapsi itkee ikävää (tai sitten äiti olisi halunnut festareille)
Lapsivapaasta ei kukaan kiellä nauttimasta, mutta kun se lapsista eroon pääseminen tuntuu olevan kasvava trendi, arjen fokus. Aikuiset ei halua enää erota vain kumppanistaan, vaan peruuttaa koko perhe-elämän
Pystytkö ymmärtämään sellaista tilannetta, että jos elämässä ei ole pitkään aikaan mitään muuta kuin työ ja ne lapset, se lapsivapaa on aika tärkeä henkireikä, että pää pysyy kasassa. Ydinperheessä elävän on tätä mahdotonta ymmärtää, kun siinä harva on oikeasti täysin yksin niiden lasten kanssa ilman ulkopuolisia aikuiskontakteja (työn lisäksi). On ihan eri asia möllöttää kotona lasten kanssa touhuten pelkkiä lapsijuttuja kuin viettää aikaa perheenä, jossa on toinenkin aikuinen.
Ja tähän piti vielä jatkaa, ajatus vähän katkesi.
Jos elämässä on vuodenkin verran tilanne, että kunnollista lapsivapaata ei ole, tarkoittaako se nyt sitten, että lapsivapaa on arjen fokus? Jos sen vuoden aikana sitten vihdoin on tiedossa se lapsivapaa, onko väärin, että siitä pitää kiinni kynsin hampain? Tottakai lapsivapaista "tapellaan", jos ne ovat harvinaisia ja kauan odotettuja asioita. Vai mitä mieltä sinä olisit, jos työnantajasi sanoisi, että tänä vuonna et pidäkään lomaa? On se kumma kun ei työtä enää viitsitä tehdä, vaan koko ajan pitäisi vain lomailla, niinkö?
Kannattaako kiillottaa kruunua jollain ”yksi lapsivapaa vuodessa” esimerkillä. Kun kyse oli näistä ihmisistä, jotka hoitaa esim. vuoroviikoin ja nimenomaan haluaa lapsestaan omaa aikaa että voi elää itselleen sen viikon.
Vaikka minulla on mies, niin edelleen hoidan lapseni pääosin yksin johtuen lasten iästä ja vuorotyöstä. Kolmen vuoden aikana olen käynyt ehkä sen viitisen kertaa lenkillä yksin. Huvittaa eronneen käsitys, että vain eronnut ymmärtää arjen rankkuuden. Jos mies meillä on kolmesti viikossa yöllä kotona ja bonuslapsi vapaapäivinä (käy kierroksilla vaihdoksesta), niin eipä siinä kovin montaa päivää jää kun pitää miehen levätä myös joskus, ettei tule sydäri sillä aikaa kun emäntä ottaa omaa aikaa. Vuoroviikko-järjestelystä voimme vain ”unelmoida”
Miten niin oli kyse näistä ihmisistä? Eihän ap:lla ja hänen exällään ole ollenkaan tällainen tilanne. Kukaan ei ole tässä ketjussa puhunut lapsivapaiden osalta, että pitäisi elää itselleen viikon. Silti päätit tulla taivastelemaan, miten itsekkäitä lapsivapaan haluajat (esim ap ja hänen exänsä) ovat.
Höpöhöpö, aloitin yleisesti ja jatkoin yleisesti. Jos ei muuta enää keksi niin aika kuivaa
Koeta nyt päättää puhuitko yleisesti kaikista vai pelkästään niistä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata.
En jaksa osallistua trollaamiseen enempää. En puhunut AP tilanteesta, vaan yleisesti. Yleisesti puhuminen ei tarkoita puhumista kaikista. Ei voi olla näin monimutkaista kuin AV:lla Porvoon vuosikurssilla.
No kyllä se nyt vain tarkoittaa. Et voi sanoa yleisesti paheksuvasi lapsivapaiden pitäjiä, mutta samalla väittää, ettet tarkoittanut kaikkia.
Mutta näinhän en tehnyt, joten elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
mutta kyllä sitä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.Ihan sama onko yh/ydinperhe, niin välillä ihminen tarvitsee omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereita ym.
Yleensä menot on viikonloppuisin (juhlat/illanistujaiset ym.) ja minusta on ihan kohtuullista että pääsee niihin osallistumaa . Niin se menee ydinperheissäkin: kun toisella on kaverin synttärit tai peli-ilta niin toinen vahtii lapsia.
Eihän se ex:än vastuulla ole miten toinen hoitaa lapset, mutta kannattaa muistaa että hyvinvoiva vanhempi on lasten etu. Jos ihminen on töissä ja hoitaa lapsia, ei koskaan ehdi näkemään omia kavereita, niin ei ihme jos väsyy.
Ehkä ne vapaat vloput voisi jakaa niin, että on pe. illan ja la. ammun lasten kanssa, ja la. loppupäivä ja su sitten omaa aikaa, tai la. omaa aikaa, ja su. lasten kanssa.
No voi hyvänen aika, ap:han jo hoitaa lapsia paljon enemmän kuin exänsä eli onko se sitten reilua että eron jälkeen päivätyöläinen on vastuussa paljon enemmän lasten päivittäisestä elämästä?
Minä ainakin olen niin suojelevainen omia rakkaitani kohtaan, että oleellista on se, että heillä on hyvä olla. Voisin hoitaa lapset vaikka kokonaan ja olla työntämättä vastentahtoiselle isälle.
Niin minäkin, kommentoin vain tuota edellisen kirjoittajan logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä vanhempia kun lapsia tehdään ja sitten itketään kun ei ole " omaa aikaa", jos lapset olisi tarhaikäisiä niin varmaan vietäisiin vuorohoitoon vkl, että pääsisi viihteelle. Viettäkää niiden lasten kanssa sitä vapaa-aikaa kun töissä käytte kuitenkin. Lapset kasvaa ja teininä ne haluaa jo omaa aikaa ilman teitä. Semmosta.
Ei vaan silloin lapset vietäisiin vuorohoitoon, että pääsee töihin.
En oikein ymmärrä, miksi tässä russutetaan vuorotyöläisen haluamasta vapaasta, mutta ohitetaan täysin se fakta, että ap:llakin on vapaata aina silloin, kun lapset ovat vuorotyöläisellä.
No onhan sillä vuorotyöläisellä vapaita viikollakin, eikä lapset silloin sillä ole.
Eikös ap sanonut, että lapset ovat vuorotyöläisellä viikolla vapaapäivinä?
Ei. Sanoi näin: ”lapset on siis minulla suurimman osan ajasta koska minä voin heitä illat ja viikonloput sitten pitää, isällä lapset käy pari päivää viikossa, tai nekin usein pikemminkin vaan lyhyitä iltoja, jos ex pääsee esim. klo. 17 töistä, hakee lapset, ja aamulla vie heidät taas suoraan kouluun.”
Niin, eli juuri niin kuin minä sanoin. Isällä käyvät viikolla silloin, kun isä ei ole töissä. Eikö sillä äidillä silloin ole vapaata lapsista?
Äiti on töissä ja lapset koulussa. Äidillä vapaata vain arki-ilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Mutta sehän on kuitenkin valintakysymys.
Minä karjatilallisena olen töissä 24/7/365 kuten puolisokin mutta ei ole kertaakaan tullut olo että tätä pitäisi pitää raskaana. Työ on raskasta mutta se että omista lapsista pitäisi saada ”lomaa”
Ihmiset saa kyllä kaikesta raskasta halutessaan. Mutta sitähän se nykyään on, focus on omassa navassa.No just joo. Tuohan tarkoittaa sitä, että sinä lasket nukkumisenkin työksi tai et nuku ollenkaan. Me muut puhumme oikeista työajoista eikä mistään "olen karjatilallinen" -työajoista.
No tuskin ollaan ainoa karjatilallinen perhe tässä maassa. Ja kyllä työ sitoo 24/7, elävien olentojen kanssa et voi jättää niitä vahtimatta (onnistuu myös kameroilla) ja valmiudessa on oltava koko ajan. Kun toinen on pelkästään navetalla (tai muualla, työnkuva laaja) niin toinen on sitten lasten kanssa. Sitäpä sanoinkin, valintoja. Eikä edes työaika ole lapsivapaata, mietipä sitä.
Usko nyt jo, että karjatilan omistaminen ja siellä asuminen ei tarkoita, että teette molemmat työtä 24/7. Minäkin olen yksityisyrittäjä ja olen koko ajan tavoitettavissa puhelimella, mutta en minä ikimaailmassa väittäisi, että olen töissä vuorokauden ympäri. Työaika ei ole sama kuin päivystysvalmius ja vastuu. Yöni nukun ihan rauhassa ja salillekin pääsen ihan säännöllisesti. En laske työajaksi sitä, että näen unia tai kun salille ajaessa mietin seuraavan päivän asiakastapaamista tai kuittaan pikaisesti saapuneen tarjouspyynnön järjestelmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä vanhempia kun lapsia tehdään ja sitten itketään kun ei ole " omaa aikaa", jos lapset olisi tarhaikäisiä niin varmaan vietäisiin vuorohoitoon vkl, että pääsisi viihteelle. Viettäkää niiden lasten kanssa sitä vapaa-aikaa kun töissä käytte kuitenkin. Lapset kasvaa ja teininä ne haluaa jo omaa aikaa ilman teitä. Semmosta.
Ei vaan silloin lapset vietäisiin vuorohoitoon, että pääsee töihin.
En oikein ymmärrä, miksi tässä russutetaan vuorotyöläisen haluamasta vapaasta, mutta ohitetaan täysin se fakta, että ap:llakin on vapaata aina silloin, kun lapset ovat vuorotyöläisellä.
No onhan sillä vuorotyöläisellä vapaita viikollakin, eikä lapset silloin sillä ole.
Eikös ap sanonut, että lapset ovat vuorotyöläisellä viikolla vapaapäivinä?
Ei. Sanoi näin: ”lapset on siis minulla suurimman osan ajasta koska minä voin heitä illat ja viikonloput sitten pitää, isällä lapset käy pari päivää viikossa, tai nekin usein pikemminkin vaan lyhyitä iltoja, jos ex pääsee esim. klo. 17 töistä, hakee lapset, ja aamulla vie heidät taas suoraan kouluun.”
Niin, eli juuri niin kuin minä sanoin. Isällä käyvät viikolla silloin, kun isä ei ole töissä. Eikö sillä äidillä silloin ole vapaata lapsista?
Äiti on töissä ja lapset koulussa. Äidillä vapaata vain arki-ilta
Niin? Isälläkö sitten on mielestäsi enemmän, jos on illat ja viikonloput töissä ja vapaailtoinaan ottaa lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Ammatinvalintakysymys. Myös ne lapset lienee vapaaehtoisesti hankittu. Kun on lapsia, lasten tarpeet menee omien menojen ja tarpeiden ohi. Silloin kun on lapsia hankkinut , ei voi elää kuin lapseton sinkku.
Ajatteles vielä uudestaan tuo "ammatinvalintakysymys". Itselläni oli tilanne, että pienellä paikkakunnalla ei ollut oikein muuta työtä tarjolla. Jos olisin valinnut toisenlaisen työn, se olisi tarkoittanut myös muuttamista eri paikkakunnalle. Sekö olisi sitten ollut lapsille parempi, että vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla?
Hyvin monien ihmisten vanhemmat asuu eri paikkakunnilla. Toki tällöin etä maksaa kunnolliset elarit sille joka joutuu pitämään lasta enemmän. Miehethän haluaa nämä lapset luokseen vain jottei tarvitsisi elateita maksaa. Ja silti yritetään ne muksut sillä toisella hpidattaa.
No jotenkin sitä olettaisi, että jos ongelma on se, että toinen vanhempi näkee lapsiaan liian harvoin, eri paikkakunnalle muuttaminen ei ainakaan tilannetta helpota. Omalla kohdallani se olisi tarkoittanut, että minä vain olisin nähnyt heitä vain joka toinen viikonloppu. En nyt ihan äkkiä keksi, miten se olisi ollut parempi tilanne kuin se, että vuorotöiden vuoksi näin heitä 3-4 päivää viikossa.
Luetun ymmärtäminen. Tarkoitti isän vanhempia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä lapsivapaasta jankkaamista lukemattomissa eri ketjuissa. Itselle lapset on niin tärkeitä etten tahtoisi luopua puoleksi ajasta, mutta täällä vatvotaan milloin vaan pääsee eroon ja kuinka pitkäksi aikaa. Eikö ne lapset enää merkkaa mitään, kun pääasiallinen vastuu on rangaistus, jota pitää kaikin keinoin saada alennettua.
No minun lapset ei ole puolta ajasta isällään, ja he haluaisi olla. Ajatteletko sinä ollenkaan lastesi etua, omiessasi heidät itsellesi?
Asiat voi nähdä monelta eri kantilta.
Ap
En ole eronnut, enkä ominut lapsia. En vain käsitä tätä ilmiötä vääntää maksimaalisesta lapsivapaan määrästä ja omasta ajasta. Tottakai lapset voi olla paljonkin poissa toisen vanhemman luota, mutta missä vaiheessa se lakkasi surettamasta. Sen sijaan tavaksi on tullut elää jotain uutta nuoruutta ja puhua lapsivapaasta aikuisen pyhänä oikeutena, kun alunperin oli lapsen oikeus molempiin vanhempiin.
Eli siis et edes tiedä mistä puhut. Et ymmärrä lasten pahaa mieltä siitä kun ei näe toista vanhempaa. Tai sitä miten lapset rasittuu kodin vaihtamisesta, vaikka sitä toista vanhempaa haluaakin nähdä ja sitä on kaivannut. Et ymmärrä kuinka raskasta on olla yksin lasten kanssa, vaikka niitä rakastaakin. Ja miten se lapsivapaa ei ole todellakaan mitään "vapaata ja uutta nuoruutta" meille useimmille eronneille, vaan se aika milloin voit hoitaa niitä asioita mitä lasten kanssa ei pysty hoitamaan, jolloin voit ladata akkuja tai tehdä lisää töitä että saat rahaa. Ja miten sitä "lapsivapaata" koko ajan värittää ikävä, huono omatunto, väsymys ja totaalinen tylsistyminen myös ajoittain.
En siis todellakaan kiellä ettenkö myös minä tarvitsisi joskus lapsista hengähdystaukoa, kyllä tarvitsen. Mutta jos olisin halunnut huolehtia lapsistani yksin, olisin tehnyt ne yksin. Tein lapset miehen kanssa, ja mielestäni en ole väärässä, jos vaadin miestä hoitamaan myös oman osuutensa. Koska SE ON lasten etu että he näkevät isäänsä.
Ja ymmärrän kyllä mitä laki asiasta sanoo, tämä olikin nyt enemmän moraalikysymys; olenko minä tässä väärässä, jos en suostu miehen vaatimuksiin omasta ajasta, vaikka ei muutenkaan vietä lastensa kanssa aikaa tarpeeksi.
ap
Mutta mies on eronnut ja bonuslapsi osan viikkoa. Oikein hyvin on tullut tutuksi erolapsen sielunmaisema.
Se, että eron jälkeen on rankkaa on osa eroa, joka pitäisi punnita kun eroaa. Ettei päädy vanhemmaksi, joka odottaa eroonpääsyä omasta lapsestaan. Nämä lapset kun kyllä huomaavat, miten kukaan ei heitä halua, kun pitää päästä jumppaan.
Siis sinä olet lapsiesi kanssa 24/7, edes jumpassa ei voi äiti käydä tai ei lapsiaan rakasta? Vai onko se jumppa kielletty vain eronneilta äideiltä? Vai olisko niin että sinä (virheellisesti) kuvittelet että eron jälkeen pääsee vapaasti mihin tahansa jumppapumppeihin, ja vähän kadehdit sitä ajatusta omasta ajasta, ja siksi puhut eronneista näin ikävästi? Itseäsi jalustalle tuoden...
En puhu ikävästi eronneista, vaan siitä että vanhemmuuden sijasta kiinnostaa lapsivapaa, ja siitä lapsivapaasta aletaan puhua oikeutena, jota pelataan maksimaalinen määrä ”lapsen tunteet” korttia käyttäen. Tätä eivät tee kaikki eronneet, joten en puhu yleisesti kaikista eronneista. Turha käyttää uhrikorttia eronneiden puolesta.
Ja kyllä - on niitä joita kiinnostaa lapsen tunteet - mutta myös näitä joita lapsen tunteet kiinnostaa vain kun se itselle sopii. Esim. Lapsen on sattumalta päästävä etävanhemmalle juuri festarien aikaan. Jos ei onnistu, niin lapsi itkee ikävää (tai sitten äiti olisi halunnut festareille)
Lapsivapaasta ei kukaan kiellä nauttimasta, mutta kun se lapsista eroon pääseminen tuntuu olevan kasvava trendi, arjen fokus. Aikuiset ei halua enää erota vain kumppanistaan, vaan peruuttaa koko perhe-elämän
Pystytkö ymmärtämään sellaista tilannetta, että jos elämässä ei ole pitkään aikaan mitään muuta kuin työ ja ne lapset, se lapsivapaa on aika tärkeä henkireikä, että pää pysyy kasassa. Ydinperheessä elävän on tätä mahdotonta ymmärtää, kun siinä harva on oikeasti täysin yksin niiden lasten kanssa ilman ulkopuolisia aikuiskontakteja (työn lisäksi). On ihan eri asia möllöttää kotona lasten kanssa touhuten pelkkiä lapsijuttuja kuin viettää aikaa perheenä, jossa on toinenkin aikuinen.
Ja tähän piti vielä jatkaa, ajatus vähän katkesi.
Jos elämässä on vuodenkin verran tilanne, että kunnollista lapsivapaata ei ole, tarkoittaako se nyt sitten, että lapsivapaa on arjen fokus? Jos sen vuoden aikana sitten vihdoin on tiedossa se lapsivapaa, onko väärin, että siitä pitää kiinni kynsin hampain? Tottakai lapsivapaista "tapellaan", jos ne ovat harvinaisia ja kauan odotettuja asioita. Vai mitä mieltä sinä olisit, jos työnantajasi sanoisi, että tänä vuonna et pidäkään lomaa? On se kumma kun ei työtä enää viitsitä tehdä, vaan koko ajan pitäisi vain lomailla, niinkö?
Kannattaako kiillottaa kruunua jollain ”yksi lapsivapaa vuodessa” esimerkillä. Kun kyse oli näistä ihmisistä, jotka hoitaa esim. vuoroviikoin ja nimenomaan haluaa lapsestaan omaa aikaa että voi elää itselleen sen viikon.
Vaikka minulla on mies, niin edelleen hoidan lapseni pääosin yksin johtuen lasten iästä ja vuorotyöstä. Kolmen vuoden aikana olen käynyt ehkä sen viitisen kertaa lenkillä yksin. Huvittaa eronneen käsitys, että vain eronnut ymmärtää arjen rankkuuden. Jos mies meillä on kolmesti viikossa yöllä kotona ja bonuslapsi vapaapäivinä (käy kierroksilla vaihdoksesta), niin eipä siinä kovin montaa päivää jää kun pitää miehen levätä myös joskus, ettei tule sydäri sillä aikaa kun emäntä ottaa omaa aikaa. Vuoroviikko-järjestelystä voimme vain ”unelmoida”
Miten niin oli kyse näistä ihmisistä? Eihän ap:lla ja hänen exällään ole ollenkaan tällainen tilanne. Kukaan ei ole tässä ketjussa puhunut lapsivapaiden osalta, että pitäisi elää itselleen viikon. Silti päätit tulla taivastelemaan, miten itsekkäitä lapsivapaan haluajat (esim ap ja hänen exänsä) ovat.
Höpöhöpö, aloitin yleisesti ja jatkoin yleisesti. Jos ei muuta enää keksi niin aika kuivaa
Koeta nyt päättää puhuitko yleisesti kaikista vai pelkästään niistä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata.
En jaksa osallistua trollaamiseen enempää. En puhunut AP tilanteesta, vaan yleisesti. Yleisesti puhuminen ei tarkoita puhumista kaikista. Ei voi olla näin monimutkaista kuin AV:lla Porvoon vuosikurssilla.
No kyllä se nyt vain tarkoittaa. Et voi sanoa yleisesti paheksuvasi lapsivapaiden pitäjiä, mutta samalla väittää, ettet tarkoittanut kaikkia.
Mutta näinhän en tehnyt, joten elämä jatkuu.
No kyllä sinä teit. Ensin paheksuit lapsivapaiden pitäjiä täsmentämättä ketä tarkoitat. Sitten sanoit, että tarkoitit niitä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata. Sitten sanoit, että olet koko ajan puhunut yleisellä tasolla. Sitten et tarkoittanut ap:ta. Sitten taas tarkoitit yleisellä tasolla. Et taida itsekään enää tietää, mitä tarkoitit. Puhuit itsesi solmuun, kun hoksasit, että ap:lla ja hänen miehellään (eikä monella muullakaan ketjuun osallistuneista) ei ollut kyse ollenkaan siitä, mitä sinä kiiruhdit tänne räkyttämään ja taivastelemaan. Kunhan nyt piti päästä paheksumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ap tarvitse selitellä eroamistasi täällä ventovieraille. Täällä on taas näitä besserwissereitä, jotka eivät tiedä, mitä elämä voi tuoda tullessaan.
Minä olen sinulle aika kärkkäästi nyt tässä ketjussa puolustanut tuota exäsi näkökulmaa, koska olen itse elänyt sen. Se ei ole todellakaan helppoa ja mukavaa, vaikka ymmärrän, ettei ne illat ja viikonloput jatkuvasti ole sinullekaan helppoja.
Kehottaisin sinua kuitenkin ajattelemaan sitä exäsikin näkökulmaa. Hän ihan oikeasti on ne illat ja viikonloput töissä eikä missään bilettämässä. Sinulla ei ole paljon omaa aikaa, mutta sinun täytyy muistaa, että hänellä sitä on vielä vähemmän. Tietysti ajallisesti hänellä on esimerkiksi ne aamupäivät omaa aikaa iltavuoropäivinä, mutta ne eivät todellakaan ole sellaista vapaa-aikaa, jolloin voisi esimerkiksi kovin kummoisia asioita harrastaa tai tavata ystäviä. Iltavuoropäivinä saa hoidettua jotain asioita ja ehkä siivottua, mutta koko päivä on kuitenkin "pilalla" kun illalla pitää töihin. Puhumattakaan vuorokausi- ja viikkorytmeistä, vuorotyö on todella turhauttavaa, kun edes viikonloppu ei katkaise viikkoa normaalisti.
Minä suosittelisin, että suot exällesikin joskus sen täysin vapaan viikonlopun edes joskus. Ei tietenkään jatkuvasti, mutta joskus. Tai yritä järjestää hänen kanssaan lapsille hoitaja, jos hän haluaisi esim vapaana viikonloppuna käydä kaverinsa kanssa jossain. Omasta kokemuksesta sanon, että kun vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja molemmat joustavat puolin ja toisin, kaikki muukin helpottuu ja asioiden sopimista ja pyytämistä ei tarvitse pelätä. Lapsesi ovat vielä pieniä, mutta muutaman vuoden kuluttua heidänkin hoitamisensa helpottuu ja myös se ikävä hellittää.
Voi herran vieksut sentään. Missä on lapsen oikeudet ja oikeus molempiin vanhempiin.
Exä sitä ja tätä, kuinka väsynyt on työpäivän jälkeen ja tarvitsee omaa aikaa.
Mutta ei sanallakaan, mitä lapsi haluaa.
Ei ihme jos lapset voivat huonosti ja jo 5v on mielenterveysongelmia, kun vanhemmatkaan ei halua olla lapsen kanssa, vaan oma napa laitetaan lapsen edelle.
Voi todella pahoin, luettuani kommenten ja säälin lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Ammatinvalintakysymys. Myös ne lapset lienee vapaaehtoisesti hankittu. Kun on lapsia, lasten tarpeet menee omien menojen ja tarpeiden ohi. Silloin kun on lapsia hankkinut , ei voi elää kuin lapseton sinkku.
Ajatteles vielä uudestaan tuo "ammatinvalintakysymys". Itselläni oli tilanne, että pienellä paikkakunnalla ei ollut oikein muuta työtä tarjolla. Jos olisin valinnut toisenlaisen työn, se olisi tarkoittanut myös muuttamista eri paikkakunnalle. Sekö olisi sitten ollut lapsille parempi, että vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla?
Hyvin monien ihmisten vanhemmat asuu eri paikkakunnilla. Toki tällöin etä maksaa kunnolliset elarit sille joka joutuu pitämään lasta enemmän. Miehethän haluaa nämä lapset luokseen vain jottei tarvitsisi elateita maksaa. Ja silti yritetään ne muksut sillä toisella hpidattaa.
No jotenkin sitä olettaisi, että jos ongelma on se, että toinen vanhempi näkee lapsiaan liian harvoin, eri paikkakunnalle muuttaminen ei ainakaan tilannetta helpota. Omalla kohdallani se olisi tarkoittanut, että minä vain olisin nähnyt heitä vain joka toinen viikonloppu. En nyt ihan äkkiä keksi, miten se olisi ollut parempi tilanne kuin se, että vuorotöiden vuoksi näin heitä 3-4 päivää viikossa.
Luetun ymmärtäminen. Tarkoitti isän vanhempia
Luetun ymmärtäminen vain itsellesi. Minä kysyin tuolla "sekö olisi ollut lapsille parempi, että vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla". Tarkoitin itseäni ja ex-miestäni, enkä meidän kummankaan vanhempia. Siihen vastattiin, että monien ihmisten vanhemmat asuu eri paikkakunnilla ja sen jälkeen selitettiin että etä maksaa elareita sille, joka pitää lapsia enemmän. Missä ihmeessä tuossa mielestäsi puhuttiin isovanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä lapsivapaasta jankkaamista lukemattomissa eri ketjuissa. Itselle lapset on niin tärkeitä etten tahtoisi luopua puoleksi ajasta, mutta täällä vatvotaan milloin vaan pääsee eroon ja kuinka pitkäksi aikaa. Eikö ne lapset enää merkkaa mitään, kun pääasiallinen vastuu on rangaistus, jota pitää kaikin keinoin saada alennettua.
No minun lapset ei ole puolta ajasta isällään, ja he haluaisi olla. Ajatteletko sinä ollenkaan lastesi etua, omiessasi heidät itsellesi?
Asiat voi nähdä monelta eri kantilta.
Ap
En ole eronnut, enkä ominut lapsia. En vain käsitä tätä ilmiötä vääntää maksimaalisesta lapsivapaan määrästä ja omasta ajasta. Tottakai lapset voi olla paljonkin poissa toisen vanhemman luota, mutta missä vaiheessa se lakkasi surettamasta. Sen sijaan tavaksi on tullut elää jotain uutta nuoruutta ja puhua lapsivapaasta aikuisen pyhänä oikeutena, kun alunperin oli lapsen oikeus molempiin vanhempiin.
Eli siis et edes tiedä mistä puhut. Et ymmärrä lasten pahaa mieltä siitä kun ei näe toista vanhempaa. Tai sitä miten lapset rasittuu kodin vaihtamisesta, vaikka sitä toista vanhempaa haluaakin nähdä ja sitä on kaivannut. Et ymmärrä kuinka raskasta on olla yksin lasten kanssa, vaikka niitä rakastaakin. Ja miten se lapsivapaa ei ole todellakaan mitään "vapaata ja uutta nuoruutta" meille useimmille eronneille, vaan se aika milloin voit hoitaa niitä asioita mitä lasten kanssa ei pysty hoitamaan, jolloin voit ladata akkuja tai tehdä lisää töitä että saat rahaa. Ja miten sitä "lapsivapaata" koko ajan värittää ikävä, huono omatunto, väsymys ja totaalinen tylsistyminen myös ajoittain.
En siis todellakaan kiellä ettenkö myös minä tarvitsisi joskus lapsista hengähdystaukoa, kyllä tarvitsen. Mutta jos olisin halunnut huolehtia lapsistani yksin, olisin tehnyt ne yksin. Tein lapset miehen kanssa, ja mielestäni en ole väärässä, jos vaadin miestä hoitamaan myös oman osuutensa. Koska SE ON lasten etu että he näkevät isäänsä.
Ja ymmärrän kyllä mitä laki asiasta sanoo, tämä olikin nyt enemmän moraalikysymys; olenko minä tässä väärässä, jos en suostu miehen vaatimuksiin omasta ajasta, vaikka ei muutenkaan vietä lastensa kanssa aikaa tarpeeksi.
ap
Mutta mies on eronnut ja bonuslapsi osan viikkoa. Oikein hyvin on tullut tutuksi erolapsen sielunmaisema.
Se, että eron jälkeen on rankkaa on osa eroa, joka pitäisi punnita kun eroaa. Ettei päädy vanhemmaksi, joka odottaa eroonpääsyä omasta lapsestaan. Nämä lapset kun kyllä huomaavat, miten kukaan ei heitä halua, kun pitää päästä jumppaan.
Siis sinä olet lapsiesi kanssa 24/7, edes jumpassa ei voi äiti käydä tai ei lapsiaan rakasta? Vai onko se jumppa kielletty vain eronneilta äideiltä? Vai olisko niin että sinä (virheellisesti) kuvittelet että eron jälkeen pääsee vapaasti mihin tahansa jumppapumppeihin, ja vähän kadehdit sitä ajatusta omasta ajasta, ja siksi puhut eronneista näin ikävästi? Itseäsi jalustalle tuoden...
En puhu ikävästi eronneista, vaan siitä että vanhemmuuden sijasta kiinnostaa lapsivapaa, ja siitä lapsivapaasta aletaan puhua oikeutena, jota pelataan maksimaalinen määrä ”lapsen tunteet” korttia käyttäen. Tätä eivät tee kaikki eronneet, joten en puhu yleisesti kaikista eronneista. Turha käyttää uhrikorttia eronneiden puolesta.
Ja kyllä - on niitä joita kiinnostaa lapsen tunteet - mutta myös näitä joita lapsen tunteet kiinnostaa vain kun se itselle sopii. Esim. Lapsen on sattumalta päästävä etävanhemmalle juuri festarien aikaan. Jos ei onnistu, niin lapsi itkee ikävää (tai sitten äiti olisi halunnut festareille)
Lapsivapaasta ei kukaan kiellä nauttimasta, mutta kun se lapsista eroon pääseminen tuntuu olevan kasvava trendi, arjen fokus. Aikuiset ei halua enää erota vain kumppanistaan, vaan peruuttaa koko perhe-elämän
Pystytkö ymmärtämään sellaista tilannetta, että jos elämässä ei ole pitkään aikaan mitään muuta kuin työ ja ne lapset, se lapsivapaa on aika tärkeä henkireikä, että pää pysyy kasassa. Ydinperheessä elävän on tätä mahdotonta ymmärtää, kun siinä harva on oikeasti täysin yksin niiden lasten kanssa ilman ulkopuolisia aikuiskontakteja (työn lisäksi). On ihan eri asia möllöttää kotona lasten kanssa touhuten pelkkiä lapsijuttuja kuin viettää aikaa perheenä, jossa on toinenkin aikuinen.
Ja tähän piti vielä jatkaa, ajatus vähän katkesi.
Jos elämässä on vuodenkin verran tilanne, että kunnollista lapsivapaata ei ole, tarkoittaako se nyt sitten, että lapsivapaa on arjen fokus? Jos sen vuoden aikana sitten vihdoin on tiedossa se lapsivapaa, onko väärin, että siitä pitää kiinni kynsin hampain? Tottakai lapsivapaista "tapellaan", jos ne ovat harvinaisia ja kauan odotettuja asioita. Vai mitä mieltä sinä olisit, jos työnantajasi sanoisi, että tänä vuonna et pidäkään lomaa? On se kumma kun ei työtä enää viitsitä tehdä, vaan koko ajan pitäisi vain lomailla, niinkö?
Kannattaako kiillottaa kruunua jollain ”yksi lapsivapaa vuodessa” esimerkillä. Kun kyse oli näistä ihmisistä, jotka hoitaa esim. vuoroviikoin ja nimenomaan haluaa lapsestaan omaa aikaa että voi elää itselleen sen viikon.
Vaikka minulla on mies, niin edelleen hoidan lapseni pääosin yksin johtuen lasten iästä ja vuorotyöstä. Kolmen vuoden aikana olen käynyt ehkä sen viitisen kertaa lenkillä yksin. Huvittaa eronneen käsitys, että vain eronnut ymmärtää arjen rankkuuden. Jos mies meillä on kolmesti viikossa yöllä kotona ja bonuslapsi vapaapäivinä (käy kierroksilla vaihdoksesta), niin eipä siinä kovin montaa päivää jää kun pitää miehen levätä myös joskus, ettei tule sydäri sillä aikaa kun emäntä ottaa omaa aikaa. Vuoroviikko-järjestelystä voimme vain ”unelmoida”
Miten niin oli kyse näistä ihmisistä? Eihän ap:lla ja hänen exällään ole ollenkaan tällainen tilanne. Kukaan ei ole tässä ketjussa puhunut lapsivapaiden osalta, että pitäisi elää itselleen viikon. Silti päätit tulla taivastelemaan, miten itsekkäitä lapsivapaan haluajat (esim ap ja hänen exänsä) ovat.
Höpöhöpö, aloitin yleisesti ja jatkoin yleisesti. Jos ei muuta enää keksi niin aika kuivaa
Koeta nyt päättää puhuitko yleisesti kaikista vai pelkästään niistä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata.
En jaksa osallistua trollaamiseen enempää. En puhunut AP tilanteesta, vaan yleisesti. Yleisesti puhuminen ei tarkoita puhumista kaikista. Ei voi olla näin monimutkaista kuin AV:lla Porvoon vuosikurssilla.
No kyllä se nyt vain tarkoittaa. Et voi sanoa yleisesti paheksuvasi lapsivapaiden pitäjiä, mutta samalla väittää, ettet tarkoittanut kaikkia.
Mutta näinhän en tehnyt, joten elämä jatkuu.
No kyllä sinä teit. Ensin paheksuit lapsivapaiden pitäjiä täsmentämättä ketä tarkoitat. Sitten sanoit, että tarkoitit niitä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata. Sitten sanoit, että olet koko ajan puhunut yleisellä tasolla. Sitten et tarkoittanut ap:ta. Sitten taas tarkoitit yleisellä tasolla. Et taida itsekään enää tietää, mitä tarkoitit. Puhuit itsesi solmuun, kun hoksasit, että ap:lla ja hänen miehellään (eikä monella muullakaan ketjuun osallistuneista) ei ollut kyse ollenkaan siitä, mitä sinä kiiruhdit tänne räkyttämään ja taivastelemaan. Kunhan nyt piti päästä paheksumaan.
Sitten sanoit sitä ja tätä, tota ja sitä ja niin. Mene nyt hyvä ihminen vaikka sinne lapsivapaalle, niin ehkä huomaat ettei internet ole tämän arvoista.
Ja edelleen en sanonut sitä, tätä ja tota, vaikka nyt kuinka haluaisit vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ap tarvitse selitellä eroamistasi täällä ventovieraille. Täällä on taas näitä besserwissereitä, jotka eivät tiedä, mitä elämä voi tuoda tullessaan.
Minä olen sinulle aika kärkkäästi nyt tässä ketjussa puolustanut tuota exäsi näkökulmaa, koska olen itse elänyt sen. Se ei ole todellakaan helppoa ja mukavaa, vaikka ymmärrän, ettei ne illat ja viikonloput jatkuvasti ole sinullekaan helppoja.
Kehottaisin sinua kuitenkin ajattelemaan sitä exäsikin näkökulmaa. Hän ihan oikeasti on ne illat ja viikonloput töissä eikä missään bilettämässä. Sinulla ei ole paljon omaa aikaa, mutta sinun täytyy muistaa, että hänellä sitä on vielä vähemmän. Tietysti ajallisesti hänellä on esimerkiksi ne aamupäivät omaa aikaa iltavuoropäivinä, mutta ne eivät todellakaan ole sellaista vapaa-aikaa, jolloin voisi esimerkiksi kovin kummoisia asioita harrastaa tai tavata ystäviä. Iltavuoropäivinä saa hoidettua jotain asioita ja ehkä siivottua, mutta koko päivä on kuitenkin "pilalla" kun illalla pitää töihin. Puhumattakaan vuorokausi- ja viikkorytmeistä, vuorotyö on todella turhauttavaa, kun edes viikonloppu ei katkaise viikkoa normaalisti.
Minä suosittelisin, että suot exällesikin joskus sen täysin vapaan viikonlopun edes joskus. Ei tietenkään jatkuvasti, mutta joskus. Tai yritä järjestää hänen kanssaan lapsille hoitaja, jos hän haluaisi esim vapaana viikonloppuna käydä kaverinsa kanssa jossain. Omasta kokemuksesta sanon, että kun vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja molemmat joustavat puolin ja toisin, kaikki muukin helpottuu ja asioiden sopimista ja pyytämistä ei tarvitse pelätä. Lapsesi ovat vielä pieniä, mutta muutaman vuoden kuluttua heidänkin hoitamisensa helpottuu ja myös se ikävä hellittää.
Voi herran vieksut sentään. Missä on lapsen oikeudet ja oikeus molempiin vanhempiin.
Exä sitä ja tätä, kuinka väsynyt on työpäivän jälkeen ja tarvitsee omaa aikaa.
Mutta ei sanallakaan, mitä lapsi haluaa.
Ei ihme jos lapset voivat huonosti ja jo 5v on mielenterveysongelmia, kun vanhemmatkaan ei halua olla lapsen kanssa, vaan oma napa laitetaan lapsen edelle.
Voi todella pahoin, luettuani kommenten ja säälin lapsiasi.
Mitähän sinä nyt selität? Tässä puhuttiin isälle YHDESTÄ vapaasta viikonlopusta monen monen viikon työ/lapsiputken jälkeen, eikä siitä, ettei enää koskaan näkisi lasta edes niinä arki-iltoina, vain koska väsyttää.
Jessus, kun väki viitsisi edes lukea, mitä kirjoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä lapsivapaasta jankkaamista lukemattomissa eri ketjuissa. Itselle lapset on niin tärkeitä etten tahtoisi luopua puoleksi ajasta, mutta täällä vatvotaan milloin vaan pääsee eroon ja kuinka pitkäksi aikaa. Eikö ne lapset enää merkkaa mitään, kun pääasiallinen vastuu on rangaistus, jota pitää kaikin keinoin saada alennettua.
No minun lapset ei ole puolta ajasta isällään, ja he haluaisi olla. Ajatteletko sinä ollenkaan lastesi etua, omiessasi heidät itsellesi?
Asiat voi nähdä monelta eri kantilta.
Ap
En ole eronnut, enkä ominut lapsia. En vain käsitä tätä ilmiötä vääntää maksimaalisesta lapsivapaan määrästä ja omasta ajasta. Tottakai lapset voi olla paljonkin poissa toisen vanhemman luota, mutta missä vaiheessa se lakkasi surettamasta. Sen sijaan tavaksi on tullut elää jotain uutta nuoruutta ja puhua lapsivapaasta aikuisen pyhänä oikeutena, kun alunperin oli lapsen oikeus molempiin vanhempiin.
Eli siis et edes tiedä mistä puhut. Et ymmärrä lasten pahaa mieltä siitä kun ei näe toista vanhempaa. Tai sitä miten lapset rasittuu kodin vaihtamisesta, vaikka sitä toista vanhempaa haluaakin nähdä ja sitä on kaivannut. Et ymmärrä kuinka raskasta on olla yksin lasten kanssa, vaikka niitä rakastaakin. Ja miten se lapsivapaa ei ole todellakaan mitään "vapaata ja uutta nuoruutta" meille useimmille eronneille, vaan se aika milloin voit hoitaa niitä asioita mitä lasten kanssa ei pysty hoitamaan, jolloin voit ladata akkuja tai tehdä lisää töitä että saat rahaa. Ja miten sitä "lapsivapaata" koko ajan värittää ikävä, huono omatunto, väsymys ja totaalinen tylsistyminen myös ajoittain.
En siis todellakaan kiellä ettenkö myös minä tarvitsisi joskus lapsista hengähdystaukoa, kyllä tarvitsen. Mutta jos olisin halunnut huolehtia lapsistani yksin, olisin tehnyt ne yksin. Tein lapset miehen kanssa, ja mielestäni en ole väärässä, jos vaadin miestä hoitamaan myös oman osuutensa. Koska SE ON lasten etu että he näkevät isäänsä.
Ja ymmärrän kyllä mitä laki asiasta sanoo, tämä olikin nyt enemmän moraalikysymys; olenko minä tässä väärässä, jos en suostu miehen vaatimuksiin omasta ajasta, vaikka ei muutenkaan vietä lastensa kanssa aikaa tarpeeksi.
ap
Mutta mies on eronnut ja bonuslapsi osan viikkoa. Oikein hyvin on tullut tutuksi erolapsen sielunmaisema.
Se, että eron jälkeen on rankkaa on osa eroa, joka pitäisi punnita kun eroaa. Ettei päädy vanhemmaksi, joka odottaa eroonpääsyä omasta lapsestaan. Nämä lapset kun kyllä huomaavat, miten kukaan ei heitä halua, kun pitää päästä jumppaan.
Siis sinä olet lapsiesi kanssa 24/7, edes jumpassa ei voi äiti käydä tai ei lapsiaan rakasta? Vai onko se jumppa kielletty vain eronneilta äideiltä? Vai olisko niin että sinä (virheellisesti) kuvittelet että eron jälkeen pääsee vapaasti mihin tahansa jumppapumppeihin, ja vähän kadehdit sitä ajatusta omasta ajasta, ja siksi puhut eronneista näin ikävästi? Itseäsi jalustalle tuoden...
En puhu ikävästi eronneista, vaan siitä että vanhemmuuden sijasta kiinnostaa lapsivapaa, ja siitä lapsivapaasta aletaan puhua oikeutena, jota pelataan maksimaalinen määrä ”lapsen tunteet” korttia käyttäen. Tätä eivät tee kaikki eronneet, joten en puhu yleisesti kaikista eronneista. Turha käyttää uhrikorttia eronneiden puolesta.
Ja kyllä - on niitä joita kiinnostaa lapsen tunteet - mutta myös näitä joita lapsen tunteet kiinnostaa vain kun se itselle sopii. Esim. Lapsen on sattumalta päästävä etävanhemmalle juuri festarien aikaan. Jos ei onnistu, niin lapsi itkee ikävää (tai sitten äiti olisi halunnut festareille)
Lapsivapaasta ei kukaan kiellä nauttimasta, mutta kun se lapsista eroon pääseminen tuntuu olevan kasvava trendi, arjen fokus. Aikuiset ei halua enää erota vain kumppanistaan, vaan peruuttaa koko perhe-elämän
Pystytkö ymmärtämään sellaista tilannetta, että jos elämässä ei ole pitkään aikaan mitään muuta kuin työ ja ne lapset, se lapsivapaa on aika tärkeä henkireikä, että pää pysyy kasassa. Ydinperheessä elävän on tätä mahdotonta ymmärtää, kun siinä harva on oikeasti täysin yksin niiden lasten kanssa ilman ulkopuolisia aikuiskontakteja (työn lisäksi). On ihan eri asia möllöttää kotona lasten kanssa touhuten pelkkiä lapsijuttuja kuin viettää aikaa perheenä, jossa on toinenkin aikuinen.
Ja tähän piti vielä jatkaa, ajatus vähän katkesi.
Jos elämässä on vuodenkin verran tilanne, että kunnollista lapsivapaata ei ole, tarkoittaako se nyt sitten, että lapsivapaa on arjen fokus? Jos sen vuoden aikana sitten vihdoin on tiedossa se lapsivapaa, onko väärin, että siitä pitää kiinni kynsin hampain? Tottakai lapsivapaista "tapellaan", jos ne ovat harvinaisia ja kauan odotettuja asioita. Vai mitä mieltä sinä olisit, jos työnantajasi sanoisi, että tänä vuonna et pidäkään lomaa? On se kumma kun ei työtä enää viitsitä tehdä, vaan koko ajan pitäisi vain lomailla, niinkö?
Kannattaako kiillottaa kruunua jollain ”yksi lapsivapaa vuodessa” esimerkillä. Kun kyse oli näistä ihmisistä, jotka hoitaa esim. vuoroviikoin ja nimenomaan haluaa lapsestaan omaa aikaa että voi elää itselleen sen viikon.
Vaikka minulla on mies, niin edelleen hoidan lapseni pääosin yksin johtuen lasten iästä ja vuorotyöstä. Kolmen vuoden aikana olen käynyt ehkä sen viitisen kertaa lenkillä yksin. Huvittaa eronneen käsitys, että vain eronnut ymmärtää arjen rankkuuden. Jos mies meillä on kolmesti viikossa yöllä kotona ja bonuslapsi vapaapäivinä (käy kierroksilla vaihdoksesta), niin eipä siinä kovin montaa päivää jää kun pitää miehen levätä myös joskus, ettei tule sydäri sillä aikaa kun emäntä ottaa omaa aikaa. Vuoroviikko-järjestelystä voimme vain ”unelmoida”
Miten niin oli kyse näistä ihmisistä? Eihän ap:lla ja hänen exällään ole ollenkaan tällainen tilanne. Kukaan ei ole tässä ketjussa puhunut lapsivapaiden osalta, että pitäisi elää itselleen viikon. Silti päätit tulla taivastelemaan, miten itsekkäitä lapsivapaan haluajat (esim ap ja hänen exänsä) ovat.
Höpöhöpö, aloitin yleisesti ja jatkoin yleisesti. Jos ei muuta enää keksi niin aika kuivaa
Koeta nyt päättää puhuitko yleisesti kaikista vai pelkästään niistä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata.
En jaksa osallistua trollaamiseen enempää. En puhunut AP tilanteesta, vaan yleisesti. Yleisesti puhuminen ei tarkoita puhumista kaikista. Ei voi olla näin monimutkaista kuin AV:lla Porvoon vuosikurssilla.
No kyllä se nyt vain tarkoittaa. Et voi sanoa yleisesti paheksuvasi lapsivapaiden pitäjiä, mutta samalla väittää, ettet tarkoittanut kaikkia.
Mutta näinhän en tehnyt, joten elämä jatkuu.
No kyllä sinä teit. Ensin paheksuit lapsivapaiden pitäjiä täsmentämättä ketä tarkoitat. Sitten sanoit, että tarkoitit niitä, jotka haluavat koko ajan lapsivapaata. Sitten sanoit, että olet koko ajan puhunut yleisellä tasolla. Sitten et tarkoittanut ap:ta. Sitten taas tarkoitit yleisellä tasolla. Et taida itsekään enää tietää, mitä tarkoitit. Puhuit itsesi solmuun, kun hoksasit, että ap:lla ja hänen miehellään (eikä monella muullakaan ketjuun osallistuneista) ei ollut kyse ollenkaan siitä, mitä sinä kiiruhdit tänne räkyttämään ja taivastelemaan. Kunhan nyt piti päästä paheksumaan.
Sitten sanoit sitä ja tätä, tota ja sitä ja niin. Mene nyt hyvä ihminen vaikka sinne lapsivapaalle, niin ehkä huomaat ettei internet ole tämän arvoista.
Ja edelleen en sanonut sitä, tätä ja tota, vaikka nyt kuinka haluaisit vääntää.
Lue nyt ihan itse ajatuksen kanssa, mitä kirjoitit. Tässä lainausketjussahan ne lukee ja kuka tahansa ne näkee. Turhaan yrität nyt selittää mitään muuta.
Sä voit ihan vapaasti antaa lähivanhemmuuden eksälles, jolloin voit itse todeta että tarttet sitä vapaa-aikaa? Mikset tee niin? Etkö halua maksaa elareita vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Tätä minun elämä oli ydinperheen äitinä. Nyt eronneena on joka toinen viikko omaa aikaa.... 🤔
Piditkö tosiaan ihan normaalina sitä, että ydinperheessä olit aina yksin vastuussa lapsista tai töissä? Vai tarkoititko sitä, että et kuitenkaan ollutkaan ihan yksin lapsista vastuussa, mutta sopivasti unohdit tästä nyt sen, että töistä vapaina viikonloppuina pääsit kuitenkin suunnitelemaan myös omia menoja?
Olin joko töissä tai lasten kanssa. Mies töissä vähintään kellon ympäri, ja jos oli kotona, ei perheen seura kiinnostanut. Ja ehti silti käydä eri paikkakunnalla salarakkaansa luona. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Tätä minun elämä oli ydinperheen äitinä. Nyt eronneena on joka toinen viikko omaa aikaa.... 🤔
Piditkö tosiaan ihan normaalina sitä, että ydinperheessä olit aina yksin vastuussa lapsista tai töissä? Vai tarkoititko sitä, että et kuitenkaan ollutkaan ihan yksin lapsista vastuussa, mutta sopivasti unohdit tästä nyt sen, että töistä vapaina viikonloppuina pääsit kuitenkin suunnitelemaan myös omia menoja?
Olin joko töissä tai lasten kanssa. Mies töissä vähintään kellon ympäri, ja jos oli kotona, ei perheen seura kiinnostanut. Ja ehti silti käydä eri paikkakunnalla salarakkaansa luona. 🤔
Niin eli ei ihan normaali ja kohtuullinen tilanne teilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Tätä minun elämä oli ydinperheen äitinä. Nyt eronneena on joka toinen viikko omaa aikaa.... 🤔
Piditkö tosiaan ihan normaalina sitä, että ydinperheessä olit aina yksin vastuussa lapsista tai töissä? Vai tarkoititko sitä, että et kuitenkaan ollutkaan ihan yksin lapsista vastuussa, mutta sopivasti unohdit tästä nyt sen, että töistä vapaina viikonloppuina pääsit kuitenkin suunnitelemaan myös omia menoja?
Olin joko töissä tai lasten kanssa. Mies töissä vähintään kellon ympäri, ja jos oli kotona, ei perheen seura kiinnostanut. Ja ehti silti käydä eri paikkakunnalla salarakkaansa luona. 🤔
Niin eli ei ihan normaali ja kohtuullinen tilanne teilläkään.
Eipä tainnut olla... No erosta sellainen seuraus, että ex opetteli olemaan isä lapsilleen.
No kyllä se nyt vain tarkoittaa. Et voi sanoa yleisesti paheksuvasi lapsivapaiden pitäjiä, mutta samalla väittää, ettet tarkoittanut kaikkia.