Lue keskustelun säännöt.
Onko minun tehtäväni mahdollistaa exälle työssäkäynti ja viikonloppuvapaat?
04.01.2020 |
Lapsia kaksi. Exällä vuorotyö, minulla normi päivätyö. Toivoisin että huoltajuus menisi 50/50, ei välttämättä viikko-viikko-systeemiä, mutta niin että lapset olisi suunnilleen yhtä paljon molemmilla.
No tämä on osoittautunut mahdottomaksi exän vuorotyön takia. Hän ei tietenkään pysty lapsia pitämään iltoja ja viikonloppuja jos on töissä. Lapset on eskari-ja kouluiässä, joten vuorohoitokaan ei tätä ongelmaa ratkaise. No sen olen valmis venymään, lapset on siis minulla suurimman osan ajasta koska minä voin heitä illat ja viikonloput sitten pitää, isällä lapset käy pari päivää viikossa, tai nekin usein pikemminkin vaan lyhyitä iltoja, jos ex pääsee esim. klo. 17 töistä, hakee lapset, ja aamulla vie heidät taas suoraan kouluun.
Mutta sitä en ymmärrä kun ex valittaa ettei hänellä ole ikinä viikonloppuvapaita, kun vapaana viikonloppuna (joita saa töistä tosi vähän) hänen pitäisikin ottaa lapset. Sillähän ei ole mitään merkitystä että töiden vuoksi ei ole pitänyt lapsiaan esim. viiteen viikonloppuun. Onko se nyt oikeasti minun tehtäväni kaiken lisäksi mahdollistaa hänelle vielä jotkut "lapsivapaat" viikonloput?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Ammatinvalintakysymys. Myös ne lapset lienee vapaaehtoisesti hankittu. Kun on lapsia, lasten tarpeet menee omien menojen ja tarpeiden ohi. Silloin kun on lapsia hankkinut , ei voi elää kuin lapseton sinkku.
Ajatteles vielä uudestaan tuo "ammatinvalintakysymys". Itselläni oli tilanne, että pienellä paikkakunnalla ei ollut oikein muuta työtä tarjolla. Jos olisin valinnut toisenlaisen työn, se olisi tarkoittanut myös muuttamista eri paikkakunnalle. Sekö olisi sitten ollut lapsille parempi, että vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä vanhempia kun lapsia tehdään ja sitten itketään kun ei ole " omaa aikaa", jos lapset olisi tarhaikäisiä niin varmaan vietäisiin vuorohoitoon vkl, että pääsisi viihteelle. Viettäkää niiden lasten kanssa sitä vapaa-aikaa kun töissä käytte kuitenkin. Lapset kasvaa ja teininä ne haluaa jo omaa aikaa ilman teitä. Semmosta.
Ei vaan silloin lapset vietäisiin vuorohoitoon, että pääsee töihin.
En oikein ymmärrä, miksi tässä russutetaan vuorotyöläisen haluamasta vapaasta, mutta ohitetaan täysin se fakta, että ap:llakin on vapaata aina silloin, kun lapset ovat vuorotyöläisellä.
No onhan sillä vuorotyöläisellä vapaita viikollakin, eikä lapset silloin sillä ole.
Eikös ap sanonut, että lapset ovat vuorotyöläisellä viikolla vapaapäivinä?
Minulla ei ole 9 vuoteen voinut olla säännöllistä iltaharrastusta, saatikka että olisin voinut tehdä iltavuoroja ja yövuoroja ja viikonloppuja ja tienata rahaa niillä. Jonkunhan ne lapset on pakko hoitaa myös illat ja viikonloput. Sen päälle kun exä jatkuvasti vinkuu että HÄNELLÄ on raskasta niin hohhoijjaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ennen huoltajuus- ja tapaamiskiistoissa riideltiin siitä, kumpi vanhempi saa pitää lapsia enemmän, mutta nykyään (ainakin tämän palstan perusteella) vaikuttaa olevan päinvastoin: yhä useampi valittaa siitä, että joutuu olemaan lastensa kanssa ylimääräistä aikaa, kun ex ei voi/halua ottaa lapsia luokseen. Missä vaiheessa tilanne on muuttunut näin ja miksi?
Eroperheestä olen itsekin ja tuntuisi kamalalta, jos vanhempani olisivat kiistelleet siitä, kumpi joutuu hoitamaan minua viikonloppuna. Lapsen näkökulmasta ajateltuna ihan karseaa tuollainen, että toinen vanhempi ajattelee, että ihan sama kuka etäviikonloppuna lasta hoitaa, oli se sitten etä, mummo, tai MLL:n lapsenvahti, kunhan hän vain saa pitää kiinni lapsivapaasta ajastaan.
Samat ajatukset. Isä haihtui kokonaan, joten todellakin arvostan äitiä siitä, että hän hoiti minut yksin eikä valittanut asiasta koskaan vaan vaikutti olevan ihan tyytyväinen elämäänsä.
Mistäs sinä tiedät, onko hän koskaan asiasta valittanut? Harva kai näitä lapsille valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat miehen arkivapaina ja iltoina isällään. Mutta sekään ei kelpaa vaan nyt se on "raskasta". Just. Seuraava yh-uhriutuja, kiitos.
Yh? Mikä hemmetin yh? Eiköhän tämä juuri ole se ongelma, jos kuvitellaan että nainen on eron jälkeen automaattisesti joku yh, vaikka lasten isä on täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva - täyspäinen aikuinen. Minä EN ole yh, ja se että mies pitää lapsiaan maanantai-illasta 4 h ja yön yli ja seuraavaksi ehkä torstaina illan ja yön yli, ei mielestäni ole riittävää LASTEN kannalta, eikä liioin riittävää vanhemmuutta hänen puoleltaan.
ap
No ei se mies voi mitään työvuoroilleen. Ja ihan niinkuin sinäkin saat sen viikonloppu vapaan kun mies ottaa lapset, niin ihan yhtälailla hänkin sellaisen ansaitsee. Tuu nyt säkin vähän vastaan, ja mieti itse. Paljonko niiden lasten pitäisi siellä sun miehellä olla, että olisit tyytyväinen?
Voittajan te jakaa sen vapaavkl kahtia, ja lapset menee perjantaina isälleen ja isä tuo la iltana takaisin tai toisinpäin. Siinä on molemmilla sitten aikaa viikonloppurientoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Siis miten oikeudesta voi tulla tuollainen päätös, jos sanoit, että mies ei ole töissä.
Sanos muuta!
Tuomari oli lähtökohtaisesti ja varmaan tästä yleisestä isät lasten asialla- aktiivisuudesta päättänyt olla isän puolella. Hän lausui oikeudessa, että mustamaalaan isää. Olin ja olen edelleen järkyttynyt, koska minulla oli todisteet kaikesta. Isällä ei ollut, mutta hän puhui tuomarin puolelleen hetkessä ja kaiken päälaelleen.
Myöhemmin olen puhunut lukuisien muiden lakimiesten kanssa. Hyvin moni on sanonut, että nämä lapsioikeusprosessit ovat "lotto". Niiden lopputulos riippuu täysin tuomarin omista mutuista ja elämänkokemuksista ja asenteesta.
Tämä on lapselle todella väärin ja huolehtivalle vanhemmalle myös hirveän raskasta.
Miehet on vätyksiä. Kun itse erosin niin ainoa ehtoni oli tapaamisissa, että lapset voi olla luonani miten vain, mutta ei silloin kun minulla on yövuoro. Ja paskat, kun yövuorot sattui viikonlopulle niin exän naisjalka vipatti ja oli päästävä rillutteleen. Onneksi lapset oli jo isompia. Oli vailla tuonkin jälkeen minun työvuoroja, mutta en antanut, kun mitään merkitystä ei ollut. Näkee nykyisin lapsia kolmen kk välein. Lapset jo teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole 9 vuoteen voinut olla säännöllistä iltaharrastusta, saatikka että olisin voinut tehdä iltavuoroja ja yövuoroja ja viikonloppuja ja tienata rahaa niillä. Jonkunhan ne lapset on pakko hoitaa myös illat ja viikonloput. Sen päälle kun exä jatkuvasti vinkuu että HÄNELLÄ on raskasta niin hohhoijjaa.
ap
Sillä isälläkö on ollut säännöllisiä iltaharrastuksia? Ihan turhaan nyt kadehdit vuorotyöläisen elämää. Työtä se vain on, ihan niin kuin sinullakin, ei yhtään sen hohdokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Meillähän taas lapset haluaa isälle. Kyllä sekin äidin sydäntä raastaa kun toiset itkee ikäväänsä ja itse keksit tekosyitä miksi sinne isälle ei pääse. "isi on töissä" lauseen ne on kuulleet jo niin monta kertaa, että siitä nyt ainakin on varmasti jo traumat jäänyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Siis miten oikeudesta voi tulla tuollainen päätös, jos sanoit, että mies ei ole töissä.
Sanos muuta!
Tuomari oli lähtökohtaisesti ja varmaan tästä yleisestä isät lasten asialla- aktiivisuudesta päättänyt olla isän puolella. Hän lausui oikeudessa, että mustamaalaan isää. Olin ja olen edelleen järkyttynyt, koska minulla oli todisteet kaikesta. Isällä ei ollut, mutta hän puhui tuomarin puolelleen hetkessä ja kaiken päälaelleen.
Myöhemmin olen puhunut lukuisien muiden lakimiesten kanssa. Hyvin moni on sanonut, että nämä lapsioikeusprosessit ovat "lotto". Niiden lopputulos riippuu täysin tuomarin omista mutuista ja elämänkokemuksista ja asenteesta.
Tämä on lapselle todella väärin ja huolehtivalle vanhemmalle myös hirveän raskasta.
No kai valitit tuomiosta. Eihän se nyt noin voi mennä, että päivänselvät todisteet ohitetaan mustamaalaamisena. Vai onko tässä nyt jotain, mitä et kerro?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat miehen arkivapaina ja iltoina isällään. Mutta sekään ei kelpaa vaan nyt se on "raskasta". Just. Seuraava yh-uhriutuja, kiitos.
Yh? Mikä hemmetin yh? Eiköhän tämä juuri ole se ongelma, jos kuvitellaan että nainen on eron jälkeen automaattisesti joku yh, vaikka lasten isä on täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva - täyspäinen aikuinen. Minä EN ole yh, ja se että mies pitää lapsiaan maanantai-illasta 4 h ja yön yli ja seuraavaksi ehkä torstaina illan ja yön yli, ei mielestäni ole riittävää LASTEN kannalta, eikä liioin riittävää vanhemmuutta hänen puoleltaan.
ap
No ei se mies voi mitään työvuoroilleen. Ja ihan niinkuin sinäkin saat sen viikonloppu vapaan kun mies ottaa lapset, niin ihan yhtälailla hänkin sellaisen ansaitsee. Tuu nyt säkin vähän vastaan, ja mieti itse. Paljonko niiden lasten pitäisi siellä sun miehellä olla, että olisit tyytyväinen?
Voittajan te jakaa sen vapaavkl kahtia, ja lapset menee perjantaina isälleen ja isä tuo la iltana takaisin tai toisinpäin. Siinä on molemmilla sitten aikaa viikonloppurientoihin.
Ehkä sinun ei nyt kannata kommentoida kun et selvästi hahmota käsitettä lasten etu. Lasten etu olisi se että heitä ei riepotella yhden viikon aikana viittä kertaa edestakaisin, niinkuin nyt tehdään. Minulla ei mitään viikonloppurientoja ole, baarissa olen ollut viimeksi 10 vuotta sitten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Meillähän taas lapset haluaa isälle. Kyllä sekin äidin sydäntä raastaa kun toiset itkee ikäväänsä ja itse keksit tekosyitä miksi sinne isälle ei pääse. "isi on töissä" lauseen ne on kuulleet jo niin monta kertaa, että siitä nyt ainakin on varmasti jo traumat jäänyt.
ap
Miksi sinun pitää keksiä tekosyitä, jos isä oikeasti on töissä? Totuushan se on eikä sille mitään voi. Tuo "äidin sydäntä raastaa kun lapset itkee ikäväänsä" kuulostaa nyt vähän liikaa siltä, että tässä on nyt jokin valtataistelu menossa, eikä se ongelma ole oikeasti lapsien tapaamiset tai isän epäsäännöllinen työ.
Maailma on pullollaan lapsia, joiden isä on reissutöissä ja epäsäännöllisissä työvuoroissa. Kyllä lapsien pitää se totuus vain kestää. Sellaista elämä on. Samalla tavalla he kai itkisivät sitä ikäväänsä myös, vaikka asuisitte yhdessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ennen huoltajuus- ja tapaamiskiistoissa riideltiin siitä, kumpi vanhempi saa pitää lapsia enemmän, mutta nykyään (ainakin tämän palstan perusteella) vaikuttaa olevan päinvastoin: yhä useampi valittaa siitä, että joutuu olemaan lastensa kanssa ylimääräistä aikaa, kun ex ei voi/halua ottaa lapsia luokseen. Missä vaiheessa tilanne on muuttunut näin ja miksi?
Eroperheestä olen itsekin ja tuntuisi kamalalta, jos vanhempani olisivat kiistelleet siitä, kumpi joutuu hoitamaan minua viikonloppuna. Lapsen näkökulmasta ajateltuna ihan karseaa tuollainen, että toinen vanhempi ajattelee, että ihan sama kuka etäviikonloppuna lasta hoitaa, oli se sitten etä, mummo, tai MLL:n lapsenvahti, kunhan hän vain saa pitää kiinni lapsivapaasta ajastaan.
Samat ajatukset. Isä haihtui kokonaan, joten todellakin arvostan äitiä siitä, että hän hoiti minut yksin eikä valittanut asiasta koskaan vaan vaikutti olevan ihan tyytyväinen elämäänsä.
Mistäs sinä tiedät, onko hän koskaan asiasta valittanut? Harva kai näitä lapsille valittaa.
Kuten kirjoitin, vaikutti ihan tyytyväiseltä elämäänsä ja perhe-elämäämme. Sitä en todellakaan tiedä, jos sitten ei ollutkaan tyytyväinen ja valitti ystävilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
mutta kyllä sitä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.Ihan sama onko yh/ydinperhe, niin välillä ihminen tarvitsee omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereita ym.
Yleensä menot on viikonloppuisin (juhlat/illanistujaiset ym.) ja minusta on ihan kohtuullista että pääsee niihin osallistumaa . Niin se menee ydinperheissäkin: kun toisella on kaverin synttärit tai peli-ilta niin toinen vahtii lapsia.
Eihän se ex:än vastuulla ole miten toinen hoitaa lapset, mutta kannattaa muistaa että hyvinvoiva vanhempi on lasten etu. Jos ihminen on töissä ja hoitaa lapsia, ei koskaan ehdi näkemään omia kavereita, niin ei ihme jos väsyy.
Ehkä ne vapaat vloput voisi jakaa niin, että on pe. illan ja la. ammun lasten kanssa, ja la. loppupäivä ja su sitten omaa aikaa, tai la. omaa aikaa, ja su. lasten kanssa.
Kun on mennyt niitä lapsia hankkimaan niin ei ole omaa aikaa ja vapaita viikonloppuja. Luulisi nyt aikuisen ihmisen sen tajuavan. Muksut 50-50 kummallekkin ja sitten on ihan oma ongelma miten lasten hoidon järjestää. Toisen vanhemman ei rarvitse itsekkään exän takia jatkuvasti joustaa.
Mutta eikö voisi joustaa niiden lasten takia? Mitä järkeä lasten on mennä viikonlopuksi isälleen, jos eivät edes isäänsä silloin näe, vaikka voisivat olla äidillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat miehen arkivapaina ja iltoina isällään. Mutta sekään ei kelpaa vaan nyt se on "raskasta". Just. Seuraava yh-uhriutuja, kiitos.
Yh? Mikä hemmetin yh? Eiköhän tämä juuri ole se ongelma, jos kuvitellaan että nainen on eron jälkeen automaattisesti joku yh, vaikka lasten isä on täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva - täyspäinen aikuinen. Minä EN ole yh, ja se että mies pitää lapsiaan maanantai-illasta 4 h ja yön yli ja seuraavaksi ehkä torstaina illan ja yön yli, ei mielestäni ole riittävää LASTEN kannalta, eikä liioin riittävää vanhemmuutta hänen puoleltaan.
ap
No ei se mies voi mitään työvuoroilleen. Ja ihan niinkuin sinäkin saat sen viikonloppu vapaan kun mies ottaa lapset, niin ihan yhtälailla hänkin sellaisen ansaitsee. Tuu nyt säkin vähän vastaan, ja mieti itse. Paljonko niiden lasten pitäisi siellä sun miehellä olla, että olisit tyytyväinen?
Voittajan te jakaa sen vapaavkl kahtia, ja lapset menee perjantaina isälleen ja isä tuo la iltana takaisin tai toisinpäin. Siinä on molemmilla sitten aikaa viikonloppurientoihin.
Ehkä sinun ei nyt kannata kommentoida kun et selvästi hahmota käsitettä lasten etu. Lasten etu olisi se että heitä ei riepotella yhden viikon aikana viittä kertaa edestakaisin, niinkuin nyt tehdään. Minulla ei mitään viikonloppurientoja ole, baarissa olen ollut viimeksi 10 vuotta sitten.
ap
No sano tuo sille isän työnantajalle, ei se isä sille mitään voi. Olisiko sitten parempi, että ne lapset itkevät sitä ikäväänsä, ja näkevät isäänsä harvemmin? En nyt ihan käsitä, mikä on se korjausehdotuksesi tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä vanhempia kun lapsia tehdään ja sitten itketään kun ei ole " omaa aikaa", jos lapset olisi tarhaikäisiä niin varmaan vietäisiin vuorohoitoon vkl, että pääsisi viihteelle. Viettäkää niiden lasten kanssa sitä vapaa-aikaa kun töissä käytte kuitenkin. Lapset kasvaa ja teininä ne haluaa jo omaa aikaa ilman teitä. Semmosta.
Ei vaan silloin lapset vietäisiin vuorohoitoon, että pääsee töihin.
En oikein ymmärrä, miksi tässä russutetaan vuorotyöläisen haluamasta vapaasta, mutta ohitetaan täysin se fakta, että ap:llakin on vapaata aina silloin, kun lapset ovat vuorotyöläisellä.
No onhan sillä vuorotyöläisellä vapaita viikollakin, eikä lapset silloin sillä ole.
Eikös ap sanonut, että lapset ovat vuorotyöläisellä viikolla vapaapäivinä?
Ei. Sanoi näin: ”lapset on siis minulla suurimman osan ajasta koska minä voin heitä illat ja viikonloput sitten pitää, isällä lapset käy pari päivää viikossa, tai nekin usein pikemminkin vaan lyhyitä iltoja, jos ex pääsee esim. klo. 17 töistä, hakee lapset, ja aamulla vie heidät taas suoraan kouluun.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Meillähän taas lapset haluaa isälle. Kyllä sekin äidin sydäntä raastaa kun toiset itkee ikäväänsä ja itse keksit tekosyitä miksi sinne isälle ei pääse. "isi on töissä" lauseen ne on kuulleet jo niin monta kertaa, että siitä nyt ainakin on varmasti jo traumat jäänyt.
ap
Miksi sinun pitää keksiä tekosyitä, jos isä oikeasti on töissä? Totuushan se on eikä sille mitään voi. Tuo "äidin sydäntä raastaa kun lapset itkee ikäväänsä" kuulostaa nyt vähän liikaa siltä, että tässä on nyt jokin valtataistelu menossa, eikä se ongelma ole oikeasti lapsien tapaamiset tai isän epäsäännöllinen työ.
Maailma on pullollaan lapsia, joiden isä on reissutöissä ja epäsäännöllisissä työvuoroissa. Kyllä lapsien pitää se totuus vain kestää. Sellaista elämä on. Samalla tavalla he kai itkisivät sitä ikäväänsä myös, vaikka asuisitte yhdessäkin.
Niin, tarkoitin sitä kun exä ei ole missään töissä, vaan omissa menoissaan kun ei huvita lapsia ottaa vaikka kerrankin voisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
mutta kyllä sitä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.Ihan sama onko yh/ydinperhe, niin välillä ihminen tarvitsee omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereita ym.
Yleensä menot on viikonloppuisin (juhlat/illanistujaiset ym.) ja minusta on ihan kohtuullista että pääsee niihin osallistumaa . Niin se menee ydinperheissäkin: kun toisella on kaverin synttärit tai peli-ilta niin toinen vahtii lapsia.
Eihän se ex:än vastuulla ole miten toinen hoitaa lapset, mutta kannattaa muistaa että hyvinvoiva vanhempi on lasten etu. Jos ihminen on töissä ja hoitaa lapsia, ei koskaan ehdi näkemään omia kavereita, niin ei ihme jos väsyy.
Ehkä ne vapaat vloput voisi jakaa niin, että on pe. illan ja la. ammun lasten kanssa, ja la. loppupäivä ja su sitten omaa aikaa, tai la. omaa aikaa, ja su. lasten kanssa.
Kun on mennyt niitä lapsia hankkimaan niin ei ole omaa aikaa ja vapaita viikonloppuja. Luulisi nyt aikuisen ihmisen sen tajuavan. Muksut 50-50 kummallekkin ja sitten on ihan oma ongelma miten lasten hoidon järjestää. Toisen vanhemman ei rarvitse itsekkään exän takia jatkuvasti joustaa.
Mutta eikö voisi joustaa niiden lasten takia? Mitä järkeä lasten on mennä viikonlopuksi isälleen, jos eivät edes isäänsä silloin näe, vaikka voisivat olla äidillään?
Juuri näin minäkin ajattelin. Että tavallaan lapset olivat minulla koko ajan, mutta kun minulla oli ilta-tai viikonloppuvuoroja, he olivat "hoidossa" isällään. Parempi niin kuin siten, että olisivat olleet minulla vai joka toinen viikko ja sitten siitäkin useamman illan jonkun muun hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole pelkistä "lapsivapaista" todellakaan, vaan myös lapsien oikeudesta molempiin vanhempiinsa. Ja se ei mielestäni nykyisessä systeemissä toteudu. Lapset käy isällä paljon juuri arkisin, jos isällä on arkivapaa. Ja se on lapsille huomattavasti raskaampaa kuin viikonloppuvierailut. Mutta kaikki on koko ajan tosi epäsäännöllistä, koska exän vuorot ei noudata niin minkäänlaista kaavaa. Itse toivoisin vain säännöllisyyttä, reiluja pelisääntöjä ja sitä että lapset näkisivät myös isäänsä. Lapsethan tässä niitä on jotka itkee jatkuvasti miksi ei saa mennä isälle ja on isää ikävä. Exällä on kyllä mielinmäärin sitä vapaa-aikaa arkisin, ennenkuin kun menee iltavuoroon. Itse hän kuitenkin on työnsä valinnut.
Minä rakastan lapsiani, tekisin heidän puolestaan mitä tahansa, olen hoitanut heitä pitkälti yksin jo vuosikausia, ihan ennen sitä eroakin. Mutta ex ei sitä isän roolia tule ikinä ottamaan, jos minä aina mahdollistan sen ettei tarvitse. Ero paransi tilannetta kyllä jonkin verran, kun nyt hänen on ollut PAKKO opetella ne asiat lasten kanssa. Kyllä hän lapsiaan rakastaa, mutta tietysti lasten kasvatus- ja hoito on välillä haastavaa.
Ap
Jostain syystä et kuitenkaan otsikon ja aloitusviestin perusteella tuonut millään tavoin esiin huoltasi lasten ikävästä isäänsä kohtaan, vaan huolenasi oli se, onko sinun tehtäväsi huolehtia lapsistanne, kun exä ei halua.
Samat ajatukset. Isä haihtui kokonaan, joten todellakin arvostan äitiä siitä, että hän hoiti minut yksin eikä valittanut asiasta koskaan vaan vaikutti olevan ihan tyytyväinen elämäänsä.