Lue keskustelun säännöt.
Onko minun tehtäväni mahdollistaa exälle työssäkäynti ja viikonloppuvapaat?
04.01.2020 |
Lapsia kaksi. Exällä vuorotyö, minulla normi päivätyö. Toivoisin että huoltajuus menisi 50/50, ei välttämättä viikko-viikko-systeemiä, mutta niin että lapset olisi suunnilleen yhtä paljon molemmilla.
No tämä on osoittautunut mahdottomaksi exän vuorotyön takia. Hän ei tietenkään pysty lapsia pitämään iltoja ja viikonloppuja jos on töissä. Lapset on eskari-ja kouluiässä, joten vuorohoitokaan ei tätä ongelmaa ratkaise. No sen olen valmis venymään, lapset on siis minulla suurimman osan ajasta koska minä voin heitä illat ja viikonloput sitten pitää, isällä lapset käy pari päivää viikossa, tai nekin usein pikemminkin vaan lyhyitä iltoja, jos ex pääsee esim. klo. 17 töistä, hakee lapset, ja aamulla vie heidät taas suoraan kouluun.
Mutta sitä en ymmärrä kun ex valittaa ettei hänellä ole ikinä viikonloppuvapaita, kun vapaana viikonloppuna (joita saa töistä tosi vähän) hänen pitäisikin ottaa lapset. Sillähän ei ole mitään merkitystä että töiden vuoksi ei ole pitänyt lapsiaan esim. viiteen viikonloppuun. Onko se nyt oikeasti minun tehtäväni kaiken lisäksi mahdollistaa hänelle vielä jotkut "lapsivapaat" viikonloput?
Kommentit (140)
Ovatko lapset miehellä hänen arkivapaiden aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
mutta kyllä sitä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.Ihan sama onko yh/ydinperhe, niin välillä ihminen tarvitsee omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereita ym.
Yleensä menot on viikonloppuisin (juhlat/illanistujaiset ym.) ja minusta on ihan kohtuullista että pääsee niihin osallistumaa . Niin se menee ydinperheissäkin: kun toisella on kaverin synttärit tai peli-ilta niin toinen vahtii lapsia.
Eihän se ex:än vastuulla ole miten toinen hoitaa lapset, mutta kannattaa muistaa että hyvinvoiva vanhempi on lasten etu. Jos ihminen on töissä ja hoitaa lapsia, ei koskaan ehdi näkemään omia kavereita, niin ei ihme jos väsyy.
Ehkä ne vapaat vloput voisi jakaa niin, että on pe. illan ja la. ammun lasten kanssa, ja la. loppupäivä ja su sitten omaa aikaa, tai la. omaa aikaa, ja su. lasten kanssa.
No voi hyvänen aika, ap:han jo hoitaa lapsia paljon enemmän kuin exänsä eli onko se sitten reilua että eron jälkeen päivätyöläinen on vastuussa paljon enemmän lasten päivittäisestä elämästä?
Minä ainakin olen niin suojelevainen omia rakkaitani kohtaan, että oleellista on se, että heillä on hyvä olla. Voisin hoitaa lapset vaikka kokonaan ja olla työntämättä vastentahtoiselle isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jos olisitte yhdessä, lapset olisi teillä joka viikonloppu ja viikonpäivä ellette laittaisi niitä hoitoon. Ei lapset ole jotain, mistä pitää ottaa lomaa. Niitä hoidetaan kuten vastuulliset aikuiset kun ne on kerran hankittu.
Mutta tuo samahan koskee myös sitä päivätyössä käyvää. Miksi erotessa päivätyössä käyvällä on vapaita viikonloppuja koko ajan, mutta vuorotyöläiselle näitä ei sallita "kun ei lapsista kuulu ottaa lomaa"?
Miten esim. Ap:n tapauksessa hänellä voi olla koko ajan vapaita viikonloppuja jos hän joutuu lapsia hoitamaan viikonloppuisin kun se toinen on joko töissä tai haluaa pitää vapaata? Kyllä molemmilla on oikeus vapaisiin sitten, eikä se ole päivätyöläisen syy, että toinen on vuorotyössä. Joustoa pitää olla mutta ei se vuorotyöläinenkään voi jatkuvasti vältellä lasten hoitamista viikonloppuisin.
No eikö tässä nyt ollut kyse siitä, ettei sillä toisella ole vapaita viikonloppuja vaan on vasta niitä pyytänyt. Silloinhan lapset ovat ne vapaat viikonloput sillä vuorotyöläisellä ja ap:lla on itsellään kokonaan vapaata.
Eli ap:llä ei ole koskaan vapaata viikonloppua?!
Mitä kohtaa et nyt ymmärrä? Nykytilanteessahan ap:n exällä ei ole koskaan vapaata viikonloppua ja ap:lla on aina silloin kun ex ei ole töissä.
Vielä uudelleen sanon, että tuosta tilanteesta on turha syyttää piittaamatonta exää. Vuorotyö ei vain sovi perheelliselle, varsinkaan eronneelle. Ja juu, lapsiparat, pakko sanoa. Itseänikin itketti, kun omat lapseni tuota rumbaa pari vuotta joutuivat kestämään, mutta eipä ollut vaihtoehtoja. Mutta toisaalta, olivatpahan kuitenkin aina jommankumman vanhemman kanssa eikä tarvinnut vieraita hoitajia palkata. Se olisi sitten ollut toinen vaihtoehto, että minun iltavuorojeni ajan olisivat olleet missä milloinkin hoidossa.
Minusta tuntuu, että ennen huoltajuus- ja tapaamiskiistoissa riideltiin siitä, kumpi vanhempi saa pitää lapsia enemmän, mutta nykyään (ainakin tämän palstan perusteella) vaikuttaa olevan päinvastoin: yhä useampi valittaa siitä, että joutuu olemaan lastensa kanssa ylimääräistä aikaa, kun ex ei voi/halua ottaa lapsia luokseen. Missä vaiheessa tilanne on muuttunut näin ja miksi?
Eroperheestä olen itsekin ja tuntuisi kamalalta, jos vanhempani olisivat kiistelleet siitä, kumpi joutuu hoitamaan minua viikonloppuna. Lapsen näkökulmasta ajateltuna ihan karseaa tuollainen, että toinen vanhempi ajattelee, että ihan sama kuka etäviikonloppuna lasta hoitaa, oli se sitten etä, mummo, tai MLL:n lapsenvahti, kunhan hän vain saa pitää kiinni lapsivapaasta ajastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se menisi vaikka olisitte vielä yhdessä. Mies illat/vkonloput töissä ja sä lasten kanssa. Mikäs tässä nyt oli taas se juttu?
Juttu on varmaan se, että ap:n ex sanelee kaikki omat vapaansa lapsista edelleen eikä ota vastuuta. Ilmeisesti ei ottanut avioliitossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se menisi vaikka olisitte vielä yhdessä. Mies illat/vkonloput töissä ja sä lasten kanssa. Mikäs tässä nyt oli taas se juttu?
Juttu on varmaan se, että ap:n ex sanelee kaikki omat vapaansa lapsista edelleen eikä ota vastuuta. Ilmeisesti ei ottanut avioliitossakaan.
Ai sä tiedät, no hyvä. Mites ne viikolla olevat vapaapäivät jolloin mies hoiti/hoitaa, iltavuorojen aamut ja päivähoidot? Yövuorojen jälkeen nukkuminen, siitä varmaan nyt pitäisi luopua? Vastuuton kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän ei ole pelkistä "lapsivapaista" todellakaan, vaan myös lapsien oikeudesta molempiin vanhempiinsa. Ja se ei mielestäni nykyisessä systeemissä toteudu. Lapset käy isällä paljon juuri arkisin, jos isällä on arkivapaa. Ja se on lapsille huomattavasti raskaampaa kuin viikonloppuvierailut. Mutta kaikki on koko ajan tosi epäsäännöllistä, koska exän vuorot ei noudata niin minkäänlaista kaavaa. Itse toivoisin vain säännöllisyyttä, reiluja pelisääntöjä ja sitä että lapset näkisivät myös isäänsä. Lapsethan tässä niitä on jotka itkee jatkuvasti miksi ei saa mennä isälle ja on isää ikävä. Exällä on kyllä mielinmäärin sitä vapaa-aikaa arkisin, ennenkuin kun menee iltavuoroon. Itse hän kuitenkin on työnsä valinnut.
Minä rakastan lapsiani, tekisin heidän puolestaan mitä tahansa, olen hoitanut heitä pitkälti yksin jo vuosikausia, ihan ennen sitä eroakin. Mutta ex ei sitä isän roolia tule ikinä ottamaan, jos minä aina mahdollistan sen ettei tarvitse. Ero paransi tilannetta kyllä jonkin verran, kun nyt hänen on ollut PAKKO opetella ne asiat lasten kanssa. Kyllä hän lapsiaan rakastaa, mutta tietysti lasten kasvatus- ja hoito on välillä haastavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se menisi vaikka olisitte vielä yhdessä. Mies illat/vkonloput töissä ja sä lasten kanssa. Mikäs tässä nyt oli taas se juttu?
Juttu on varmaan se, että ap:n ex sanelee kaikki omat vapaansa lapsista edelleen eikä ota vastuuta. Ilmeisesti ei ottanut avioliitossakaan.
Ai sä tiedät, no hyvä. Mites ne viikolla olevat vapaapäivät jolloin mies hoiti/hoitaa, iltavuorojen aamut ja päivähoidot? Yövuorojen jälkeen nukkuminen, siitä varmaan nyt pitäisi luopua? Vastuuton kun on.
No kuule ei ole koskaan hoitanut. Ennen eroa minä vein lapset aamulla päiväkotiin, ex nukkui puoleenpäivään, minä hain lapset töiden jälkeen, mies lähti töihin, minä hoidin lapsia aina illat yksin. Seuraavana päivänä sama juttu. Viikonloppuisin ex oli aina töissä, jos ei ollutkaan niin aina oli joku meno tai harrastus johon tietty piti päästä, koska "on niin harvoin viikonloppuna vapaata". Sama ne arki-illat kun oli viikolla vapaata, aina oli säbä-ilta tms mihin oli pakko päästä kun "pitää sitä muutakin elämää olla kuin työt ja koti". Siinäpä sitä syytäkin erolle jo kerrakseen, ja nyt eron jälkeen ei vaan mielestäni ole enää minun ongelma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapset ovat miehen arkivapaina ja iltoina isällään. Mutta sekään ei kelpaa vaan nyt se on "raskasta". Just. Seuraava yh-uhriutuja, kiitos.
Meillä on molemmilla epäsäännöllinen työaika, miehellä joka toinen viikonloppu vapaa, muuten tekee aamu- tai iltavuoroa. Minulla työaika on 9 ja 20.30 välillä.
Silti meillä on viikko-viikko -systeemi eikä toisen viikolla tarvitse joustaa yhtään mistään. Jos on töissä illan, hankkii lapsille hoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
mutta kyllä sitä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.Ihan sama onko yh/ydinperhe, niin välillä ihminen tarvitsee omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereita ym.
Yleensä menot on viikonloppuisin (juhlat/illanistujaiset ym.) ja minusta on ihan kohtuullista että pääsee niihin osallistumaa . Niin se menee ydinperheissäkin: kun toisella on kaverin synttärit tai peli-ilta niin toinen vahtii lapsia.
Eihän se ex:än vastuulla ole miten toinen hoitaa lapset, mutta kannattaa muistaa että hyvinvoiva vanhempi on lasten etu. Jos ihminen on töissä ja hoitaa lapsia, ei koskaan ehdi näkemään omia kavereita, niin ei ihme jos väsyy.
Ehkä ne vapaat vloput voisi jakaa niin, että on pe. illan ja la. ammun lasten kanssa, ja la. loppupäivä ja su sitten omaa aikaa, tai la. omaa aikaa, ja su. lasten kanssa.
Kun on mennyt niitä lapsia hankkimaan niin ei ole omaa aikaa ja vapaita viikonloppuja. Luulisi nyt aikuisen ihmisen sen tajuavan. Muksut 50-50 kummallekkin ja sitten on ihan oma ongelma miten lasten hoidon järjestää. Toisen vanhemman ei rarvitse itsekkään exän takia jatkuvasti joustaa.
Vierailija kirjoitti:
En ota muuten kantaa mihinkään, mutta ihmisen elämä voi käydä aika raskaaksi, jos kaikki viikonloput on joko töissä tai lapsien ehdoilla.
Ammatinvalintakysymys. Myös ne lapset lienee vapaaehtoisesti hankittu. Kun on lapsia, lasten tarpeet menee omien menojen ja tarpeiden ohi. Silloin kun on lapsia hankkinut , ei voi elää kuin lapseton sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
mutta kyllä sitä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.Ihan sama onko yh/ydinperhe, niin välillä ihminen tarvitsee omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereita ym.
Yleensä menot on viikonloppuisin (juhlat/illanistujaiset ym.) ja minusta on ihan kohtuullista että pääsee niihin osallistumaa . Niin se menee ydinperheissäkin: kun toisella on kaverin synttärit tai peli-ilta niin toinen vahtii lapsia.
Eihän se ex:än vastuulla ole miten toinen hoitaa lapset, mutta kannattaa muistaa että hyvinvoiva vanhempi on lasten etu. Jos ihminen on töissä ja hoitaa lapsia, ei koskaan ehdi näkemään omia kavereita, niin ei ihme jos väsyy.
Ehkä ne vapaat vloput voisi jakaa niin, että on pe. illan ja la. ammun lasten kanssa, ja la. loppupäivä ja su sitten omaa aikaa, tai la. omaa aikaa, ja su. lasten kanssa.
Aikuisella ihmisellä ei tarvitse olla kavereita ja omaa aikaa mikäli on mennyt lisääntymään. Aikuistukaa luuserit.
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole pelkistä "lapsivapaista" todellakaan, vaan myös lapsien oikeudesta molempiin vanhempiinsa. Ja se ei mielestäni nykyisessä systeemissä toteudu. Lapset käy isällä paljon juuri arkisin, jos isällä on arkivapaa. Ja se on lapsille huomattavasti raskaampaa kuin viikonloppuvierailut. Mutta kaikki on koko ajan tosi epäsäännöllistä, koska exän vuorot ei noudata niin minkäänlaista kaavaa. Itse toivoisin vain säännöllisyyttä, reiluja pelisääntöjä ja sitä että lapset näkisivät myös isäänsä. Lapsethan tässä niitä on jotka itkee jatkuvasti miksi ei saa mennä isälle ja on isää ikävä. Exällä on kyllä mielinmäärin sitä vapaa-aikaa arkisin, ennenkuin kun menee iltavuoroon. Itse hän kuitenkin on työnsä valinnut.
Minä rakastan lapsiani, tekisin heidän puolestaan mitä tahansa, olen hoitanut heitä pitkälti yksin jo vuosikausia, ihan ennen sitä eroakin. Mutta ex ei sitä isän roolia tule ikinä ottamaan, jos minä aina mahdollistan sen ettei tarvitse. Ero paransi tilannetta kyllä jonkin verran, kun nyt hänen on ollut PAKKO opetella ne asiat lasten kanssa. Kyllä hän lapsiaan rakastaa, mutta tietysti lasten kasvatus- ja hoito on välillä haastavaa.
Ap
Minusta aika ikävästi ajattelet. Tuskin se isä kuitenkin kiusallaan on valinnut niitä epäsäännöllisiä vuorojaan ja todennäköisesti kärsii tilanteesta itsekin. Sinun pitäisi tukea häntä tuossa tilanteessa eikä syyllistää. Minä tiedän, miten vaikeaa elämä on järjestää vuorotyön takia ja onneksi silloin kun me olimme tuossa tilanteessa, exäni teki parhaansa, että kaikki sujuu mahdollisimman mutkattomasti. Me molemmat tiesimme, etten minä tahallani vaikeuttanut meidän elämäämme ja olisin todellakin loukkaantunut syvästi, jos hän olisi sanonut, että itsepähän olen työni valinnut.
Tämä aiha on minulle aika kipeä ja vielä vuosien jälkeenkin koen tästä syyllisyyttä, mutta tiedän, että tein parhaani ja sen pitäisi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat miehen arkivapaina ja iltoina isällään. Mutta sekään ei kelpaa vaan nyt se on "raskasta". Just. Seuraava yh-uhriutuja, kiitos.
Yh? Mikä hemmetin yh? Eiköhän tämä juuri ole se ongelma, jos kuvitellaan että nainen on eron jälkeen automaattisesti joku yh, vaikka lasten isä on täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva - täyspäinen aikuinen. Minä EN ole yh, ja se että mies pitää lapsiaan maanantai-illasta 4 h ja yön yli ja seuraavaksi ehkä torstaina illan ja yön yli, ei mielestäni ole riittävää LASTEN kannalta, eikä liioin riittävää vanhemmuutta hänen puoleltaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minun piti mahdollistaa lapsen isälle, josta erosin ennen lapsen syntymää viikonlopputapaamiset hänen valitsemallaan aikatauluilla ja ainaisella joustolla, vaikka hän oli työtön. Lapsi joutui olemaan paljon päiväkodissa, koska minä yritin musertavan parisuhteen jälkeen työllistyä ja koska isä ei maksanut mitään. Viikonloppuisin lapsi itki, että haluaa olla kotona, mutta oli mentävä isälle, joka ei kuitenkaan lapsen kanssa mitään tehnyt.
Mies oli luvannut tuhota minulta mahdollisuudet perhe-elämään niin hyvin kuin se lain puitteissa voi onnistua.
Tämä päätös oikeudesta, jossa isä kertoi rakastavansa lasta, mutta työkiireiden estävän. Kukaan ei tarkistanut, että ei ollut töissä. Kukaan ei tarkistanut alle kymppitonnin vuosituloja, sitä että sai oikeusavun ilmaiseksi ja ettei osallistu elatukseen. Minä sain puhuttelun tuomarilta, etten ole joustava kun vaadin edes tiukkoja, selviä kellonaikoja: et voi vaatia ahkeralta isältä tuollaista kun kaikkea voi aina sattua töissä, viivytyksiä ja muuta ja autollekin.
Siis miten oikeudesta voi tulla tuollainen päätös, jos sanoit, että mies ei ole töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä vanhempia kun lapsia tehdään ja sitten itketään kun ei ole " omaa aikaa", jos lapset olisi tarhaikäisiä niin varmaan vietäisiin vuorohoitoon vkl, että pääsisi viihteelle. Viettäkää niiden lasten kanssa sitä vapaa-aikaa kun töissä käytte kuitenkin. Lapset kasvaa ja teininä ne haluaa jo omaa aikaa ilman teitä. Semmosta.
Ei vaan silloin lapset vietäisiin vuorohoitoon, että pääsee töihin.
En oikein ymmärrä, miksi tässä russutetaan vuorotyöläisen haluamasta vapaasta, mutta ohitetaan täysin se fakta, että ap:llakin on vapaata aina silloin, kun lapset ovat vuorotyöläisellä.
No onhan sillä vuorotyöläisellä vapaita viikollakin, eikä lapset silloin sillä ole.
Ei vaan silloin lapset vietäisiin vuorohoitoon, että pääsee töihin.
En oikein ymmärrä, miksi tässä russutetaan vuorotyöläisen haluamasta vapaasta, mutta ohitetaan täysin se fakta, että ap:llakin on vapaata aina silloin, kun lapset ovat vuorotyöläisellä.