" Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" Mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

kuten nukkumaanmenoaika jne. Ei lapsen tarvitse siitä olla samaa mieltä, riittää että tottelee.

Ja jos ei tottele ja mene nukkumaan silloin kun sinä määräät niin hakkaat lapsesi vai?

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanotaan jo Raamatussakin joka vitsaa säästää, se lataan vihaa. Kyllä, jos lapsi on kuriton ja tottelematon niin pikku tukistus tai luunappi on paikallaan. Nykyisin näkee näitä vapaan kasvatuksen saaneita kännykkäriippuvaisia huumehörhöjä jo liikaa.

Vapaa kasvatus on ideana mm. 1960-luvun Summerhill-koulun ja A.S Neillin ansiota. Hänen kasvatuskoulukuntansa tunnuslause oli: "vapautta ,ei mielivaltaa".

Josnykyiset  vanhemmat taas  eivät ole pystyneet kunnolla edes huolehtimaan lapsistaan,SAATI  olemaan heille malleina ja esikuvina, antamaan heille jotain elämänopetusta ja ohjausta , neuvomaan taitoja ja opettamaan niitä , olemaan lastensa kanssa jne   ESIM..NIIDEN omien päihdeongelmiensa takia...

...niin turha heidän on ainakaan puhua mistään 'vapaasta kasvatuksesta' ( jonka nimistä ja periaatteista he tuskin ovat koskaan kuulleetkaan, saati olleet kiinnostuneita ottamaan selvää)

Sanotaan vain, että he ovat olleet kyvyttömiä ottamaan vanhempainvastuuta jälkikasvustaan ja ettei heistä ole ollut minkäälaisiksi kasvattajiksi, niin ollaan lähempänä totuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten nukkumaanmenoaika jne. Ei lapsen tarvitse siitä olla samaa mieltä, riittää että tottelee.

Ja jos ei tottele ja mene nukkumaan silloin kun sinä määräät niin hakkaat lapsesi vai?

Tuskin se vaihtoehtokaan sen parempi, että antaa lapsen tehdä rajoitta mitä itse haluaa. "Ai et halua mennä nukkumaan kehoituksistani huolimatta, no valvo sitten aivan vapaasti".

Laitonta ja lastensuojelutapaus jos esim. lääkärinä totean lapsessa pahoinpitelyyn sopivia jälkiä. Jo epäilys riittää asian selvittelemiseen. Kovasta puristamisesta jää tietynlaiset mustelmat esim. käsivarsiin, samoin epätyypillisiä murtumia ja etenkin jos näitä on usein sattunut "tapaturmina" herättää epäilykset. Lastenlääkärille nämä ovat surullisia tapauksia joissa oikeastaan itku tahtoo tulla jäljestä päin yksin omassa työhuoneessa kun joltain kolme vuotiaalta on murtunut käsivarren luu kurittamisen yhteydessä tai jopa joskus tupakalla poltettu ihoa rangaistuksena, siitä jää tyypillinen pyöreä palovamma ihoon. Poliisitapaus sakkoineen lastensuojelun ohella pahoinpitelyissä ja jos näitä toistuvasti ilmenee niin sijoitetaan lapsi pois vanhemmiltaan kun kotona on turvatonta ja terveys vaarantuu, ei pelkästään fyysinen vaan myös henkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten nukkumaanmenoaika jne. Ei lapsen tarvitse siitä olla samaa mieltä, riittää että tottelee.

Ja jos ei tottele ja mene nukkumaan silloin kun sinä määräät niin hakkaat lapsesi vai?

Tuskin se vaihtoehtokaan sen parempi, että antaa lapsen tehdä rajoitta mitä itse haluaa. "Ai et halua mennä nukkumaan kehoituksistani huolimatta, no valvo sitten aivan vapaasti".

mutta se että et saa lastasi nukkumaan ilman pahoinpitelyä ei tee siitä laillista. Suomen rikoslaissa on yksiselitteisesti kielletty sakkorangaistuksen uhalla lapsen fyysinen kurittaminen. Ja jos jäät siitä kiinni eli lapsi esim. puhuu hoidossa tai koulussa tuosta niin myös lastensuojelu Poliisin ohella puuttuu asiaan ja selvittää tilanteen onko lapsen turvallista edes asua kotona ja saat lisäksi ne sakot siitä. Parempi on vaikka se kasvatusmalli jossa lapsi oppii omista virheistään ja se on laillistakin. Tyyliin esimerkkinä tästä kasvatusmallista (sillä on jonkun ranskalaisen pedagokin mukaan nimetty nimikin) on "jos lapsi rikkoo huoneensa ikkunan niin älköön sitä korjattako, lapsi saa oppia itse omista virheistään"

Miten te sitten ne lapset oikein kasvatatte, ellei kuritusta sallita missään muodossa? Kiristämällä ja uhkailemalla? Sitten yllätytään, kun lapsista kasvaa taitavia manipuloijia ja kiristäjiä, jos kerran kurituksella kasvaa väkivaltaisia.

Sananlasku menee kylläkin: "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Sanajärjestyksellä on väliä, rytmi on noin paljon parempi.

Mutta joo. Se on agraariyhteiskunnan ja patriarkaalisen, tiukan kasvatustyylin ajalta. Siihen aikaan lapsia ei muutoin juurikaan kasvatettu, he kulkivat arkisen työn lomassa. Pantiin jo pienenä raskaaseen työhön, ja asioista ei keskusteltu. Jos et totellut, sait vitsaa tai remmiä.

Eli kasvatus miellettiin kovaksi kurinpidoksi.

Nykyään ajatellaan toisin. Säännöt ja rajat pitää olla, mutta fyysinen kuritus ja nöyryyttäminen eivät ole fiksun kasvatuksen keinovalikoimassa. Fiksu kasvattaja osaa perustella kiellot ja opettaa samalla lapselle, miten tilanteessa toimitaan OIKEIN. Yleensä lapset mielellään toimivat oikein, kun saavat siitä myönteistä palautetta. Ja silloin harvoin, kun lapsi toimii väärin, yleensä pelkkä kielteinen suullinen palaute on aivan riittävää.

En edes muista, milloin minun olisi pitänyt rankaista lapsiani. Molemmat ovat erittäin hyväkäytöksisiä ja empaattisia lapsia, toinen on jo aikuinen ja toinenkin 17. Joo, minulla on varmasti osin käynyt hyvä tuuri, mutta eivät nuo nyt luonteeltaan mitään superhelppoja ole, toinen on aspergerkin. Mutta puhumalla on siis pärjätty todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Parempi on vaikka se kasvatusmalli jossa lapsi oppii omista virheistään ja se on laillistakin. Tyyliin esimerkkinä tästä kasvatusmallista (sillä on jonkun ranskalaisen pedagokin mukaan nimetty nimikin) on "jos lapsi rikkoo huoneensa ikkunan niin älköön sitä korjattako, lapsi saa oppia itse omista virheistään"

Tämä nyt ei oikein toimi läheskään joka tilanteessa. Mitäs lapset siitä oppivat, kun esim. kielloista huolimatta riehuvat ja kiljuvat kaupan käytävillä? Että siellä saa kiljua ja riehua eikä siitä seuraa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten nukkumaanmenoaika jne. Ei lapsen tarvitse siitä olla samaa mieltä, riittää että tottelee.

Ja jos ei tottele ja mene nukkumaan silloin kun sinä määräät niin hakkaat lapsesi vai?

Tuskin se vaihtoehtokaan sen parempi, että antaa lapsen tehdä rajoitta mitä itse haluaa. "Ai et halua mennä nukkumaan kehoituksistani huolimatta, no valvo sitten aivan vapaasti".

Kun minun lapseni ei suostu menemään nukkumaan, minä tietenkin alapeukutan sitä. Toimii aina.

Nykypäivän vanhemmilla on ongelmana se, että he eivät ole auktoriteetteja, vaan lapsen kavereita ja tämä ei toimi. Osalle varmaan käy hyvin, mutta taas se ongelmainen osa kärsii. Monesti myöskin riitaisten avioerojen yhteydessä tulee ongelmia kasvatuksen kanssa, koska molemmat osapuolet koettavat miellyttää lasta kasvatuksen sijaan.

"se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" Tässä on vinha perä

mies51v

”Joka vitsaa säästää, se lataan vihaa”.

Joka säännöllisesti pahoinpitelee, se lastaan rakastaa. Ä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi on vaikka se kasvatusmalli jossa lapsi oppii omista virheistään ja se on laillistakin. Tyyliin esimerkkinä tästä kasvatusmallista (sillä on jonkun ranskalaisen pedagokin mukaan nimetty nimikin) on "jos lapsi rikkoo huoneensa ikkunan niin älköön sitä korjattako, lapsi saa oppia itse omista virheistään"

Tämä nyt ei oikein toimi läheskään joka tilanteessa. Mitäs lapset siitä oppivat, kun esim. kielloista huolimatta riehuvat ja kiljuvat kaupan käytävillä? Että siellä saa kiljua ja riehua eikä siitä seuraa mitään?

Kasvattamisessa on muitakin vaihtoehtoja kuin ääripäitä edustavat ylilyönnit missä lapsi saa joko vanhemman nyrkistä tai tehdä ihan mitä vain haluaa. On olemassa hyvin tehokkaita keinoja laittaa lapselle rajoja ja antaa sanktioita huonosta käytöksestä ilman että sortuu fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan. Säälin niitä lapsia joiden vanhemmat tätä eivät ymmärrä. Säälin oikeastaan myös heitä vanhempia, kun ovat niin hukassa tunne-elämänsä kanssa, että vanhemmuus on heille aina joko diktatuuria tai oman onnensa nojaan hylkäämistä.

Sanontaa hokemalla on yritetty oikeuttaa pahoinpitelijän seksuaalinen kiihottuneisuus pahoinpitelytilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vai on kasvatus joku " minä määrään, et sinä" taistelu!? Ja kyllä, sä nimenomaan et kasvata lasta vaan tulevaisuuden aikuisen. Kannattaisko sitten mielummin opettaa arvoja, moraalia, sääntöjä, omien tunteiden tunnistamista/hallintaa jne. eikä " äiti määrää koska äiti nyt vaan määrää" ? Voit saada lapsesi toki pelolla rajoihin, mutta näin hänelle ei kehity mm. moraalia oikeaan ja väärään, empatiaa eikä hän osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin ehkä väkivallalla. Lisäksi hän aikuisena tulee olemaan sinulle sen verran katkera, että saat silloinkin pitää arvojärjestyksenne ihan yksinäsi...

Kurissa on paljolti kyse nimenomaan vallasta. Toki lapselle voi yrittää opettaa kaikenlaista, mutta kuri se on vasta silloin, jos lapsen on pakko totella myös silloin, kun hän ei halua ottaa opetuksista opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi on vaikka se kasvatusmalli jossa lapsi oppii omista virheistään ja se on laillistakin. Tyyliin esimerkkinä tästä kasvatusmallista (sillä on jonkun ranskalaisen pedagokin mukaan nimetty nimikin) on "jos lapsi rikkoo huoneensa ikkunan niin älköön sitä korjattako, lapsi saa oppia itse omista virheistään"

Tämä nyt ei oikein toimi läheskään joka tilanteessa. Mitäs lapset siitä oppivat, kun esim. kielloista huolimatta riehuvat ja kiljuvat kaupan käytävillä? Että siellä saa kiljua ja riehua eikä siitä seuraa mitään?

Kasvattamisessa on muitakin vaihtoehtoja kuin ääripäitä edustavat ylilyönnit missä lapsi saa joko vanhemman nyrkistä tai tehdä ihan mitä vain haluaa. On olemassa hyvin tehokkaita keinoja laittaa lapselle rajoja ja antaa sanktioita huonosta käytöksestä ilman että sortuu fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan. Säälin niitä lapsia joiden vanhemmat tätä eivät ymmärrä. Säälin oikeastaan myös heitä vanhempia, kun ovat niin hukassa tunne-elämänsä kanssa, että vanhemmuus on heille aina joko diktatuuria tai oman onnensa nojaan hylkäämistä.

No, esimerkkejä? Mitä teette jos lapsi ei vaikkapa suostu lähtemään aamulla kouluun, eikä minkään maan neuvottelut tuota tulosta ja niskasta repimälläkään ei saa viedä?

Väkivallan kohdistamisesta puolustuskyvyttömään lapseen saatu seksuaalinen mielihyvä on yritetty naamioida ”kasvatukselliseksi” toiminnaksi, mutta teryleenihousun lahkeeseen pahoinpitelyn kuluessa ilmestynyt kostea läikkä on paljastanut teon todellisen motiivin.

Vierailija kirjoitti:

Poliisitapaus sakkoineen lastensuojelun ohella pahoinpitelyissä ja jos näitä toistuvasti ilmenee niin sijoitetaan lapsi pois vanhemmiltaan kun kotona on turvatonta ja terveys vaarantuu, ei pelkästään fyysinen vaan myös henkinen.

Samaan aikaan esimerkiksi lapsen vieminen Iśis-alueelle ei välttämättä ole huostaanoton peruste, kuten ei myöskään välttämättä lapsen "ympärileikkaus". Prioriteetit ovat totisesti kunnossa...

Useimmat Euroopan maatkaan eivät onneksi ole lähteneet tähän ruumiillisen kurituksen kieltämishysteriaan mukaan, vaan niissä se on täysin laillista. Poikkeuksena sitten Suomi ja muutama muu.

”Kun vitsa viuhuu, silloin k*rpä seisoo”.

Lapsen oikeus ruumiilliseen rangaistukseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi on vaikka se kasvatusmalli jossa lapsi oppii omista virheistään ja se on laillistakin. Tyyliin esimerkkinä tästä kasvatusmallista (sillä on jonkun ranskalaisen pedagokin mukaan nimetty nimikin) on "jos lapsi rikkoo huoneensa ikkunan niin älköön sitä korjattako, lapsi saa oppia itse omista virheistään"

Tämä nyt ei oikein toimi läheskään joka tilanteessa. Mitäs lapset siitä oppivat, kun esim. kielloista huolimatta riehuvat ja kiljuvat kaupan käytävillä? Että siellä saa kiljua ja riehua eikä siitä seuraa mitään?

Kasvattamisessa on muitakin vaihtoehtoja kuin ääripäitä edustavat ylilyönnit missä lapsi saa joko vanhemman nyrkistä tai tehdä ihan mitä vain haluaa. On olemassa hyvin tehokkaita keinoja laittaa lapselle rajoja ja antaa sanktioita huonosta käytöksestä ilman että sortuu fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan. Säälin niitä lapsia joiden vanhemmat tätä eivät ymmärrä. Säälin oikeastaan myös heitä vanhempia, kun ovat niin hukassa tunne-elämänsä kanssa, että vanhemmuus on heille aina joko diktatuuria tai oman onnensa nojaan hylkäämistä.

No, esimerkkejä? Mitä teette jos lapsi ei vaikkapa suostu lähtemään aamulla kouluun, eikä minkään maan neuvottelut tuota tulosta ja niskasta repimälläkään ei saa viedä?

Minä tietenkin alapeukutan, se ainut ja varma väkivallaton kasvatuskeino jo vuodesta -56