Lue keskustelun säännöt.
Selviäisitkö järjestetystä avioliitosta
03.01.2020 |
Katselin joululoman aikana dokumenttia, jossa kävi ilmi, että Intiassa 80 % avioliitoista on vanhempien järjestämiä.
Leikitään ajatusleikkiä, että Suomessa olisi sama tilanne. Leikissä olisit (olet) 18 - 25 vuotias nuori itsesi ja vanhempasi olisivat juuri sitä, mitä he olivat silloin.
Lisäksi tietenkin avioero on niin suuri stigma, että se ei käytänössä ole vaihtoehto.
Millaisen puolison kuvittelet vanhempiesi valinneen sinulle ja olisitko selvinnyt avioliitossa hyvin vai huonosti nykyiseen ikääsi mennessä.
Kommentit (26)
Miksi tällaista pitäisi edes miettiä? Kamala ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä kysymys. Kyllähän valtaosa "selviää", jos tarkoitetaan sitä, että selviääkö hengissä. Jos puoliso on ihan normaali ja tavallinen, niin kyllä siinä hengissä selviää. Mutta tuskin suhde mitään onnea tuo elämään. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että puoliso olisi vähän uin kämppis, jonka kanssa harrastettaisiin seksiä lasten toivossa. Seksin aikana ajateltaisiin muita ihmisiä. Varmasti järjestyssä avioliitossa rakastutaan - mutta useimmiten suhteen ulkopuolisiin henkilöihin. Rakkaus muuttaisi muotoaan ja sitä harrastettaisiin haaveissa, päiväunissa, seksifantasioissa - ja salasuhteissa.
Jos aloittaja mietti jotain, että kuinka moni rakastuisi kumppaniinsa, niin oikeasti äärimmäisen harva. Eri asia on se, mitä sanotaan ääneen, mutta kyllä ne järjestetyt avioliitot ovat lähinnä kämppis- ja kaverisuhteita, joissa sitten vaan tottumuksen vuoksi kiinnytään toiseen samalla tavoin kuin johonkin aina kotona olleeseen huonekaluun. Ja Intiassa se kiintyminen on oikeasti usein vain sitä, että taloudellisista syistä sitä toista tarvitsee.
Ihmisten rakkaus kohdistuisi lähinnä lapsiin, puoliso olisi huonekalun kaltainen välttämätön paha, ja aviopuolisot olisivat rakastuneet johonkin saavuttamattomaan kohteeseen - salaa, kumpikin tahollaan.
Monelle hikikomorille ja beetanörtillehän se olisi suorastaa unelmien täyttymys! Pillua!!
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ja tuohan on suunta mihin suomikin on pitkällä aikavälillä menossa...
Vierailija kirjoitti:
Monelle hikikomorille ja beetanörtillehän se olisi suorastaa unelmien täyttymys! Pillua!!
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ja tuohan on suunta mihin suomikin on pitkällä aikavälillä menossa...
Mutta kun parin vanhemmat sopii avioliitosta niin se ulkonäkö ja seksikkyys ei ole se ensimmäinen asia vaan talous, suvun taso jne. Eli miehenkin on tyydyttåvä siihen mikä eteen heitetåän ja esim elättåä se puoliso loppuikä.
Vierailija kirjoitti:
Monelle hikikomorille ja beetanörtillehän se olisi suorastaa unelmien täyttymys! Pillua!!
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ja tuohan on suunta mihin suomikin on pitkällä aikavälillä menossa...
No miksi ihmeesså Suomi menisi tuollaiseen?
Ja yhä edelleenkin tuollaisessa systeemisså moni mies jäisi ilman vaimoa kas kun miehiä on enemmän.
Toki tuo systeemi saisi miehet kilpailemaan omasta hyyvyydestå, kuka vanhempi nyt pazkaa puolisoa lapselleen valitsisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani valitsisivat hyvin. Olivat fiksuja.
Muistakaa myös, että jos me eläisimme sellaisessa kulttuurissa, jossa järjestetyt avioliitot olisivat tavanomaisia ja parhaana vaihtoehtona pidettyjä, me todennäköisesti emme itse ajattelisi asiasta ollenkaan samoin kuin nyt. Mekin pitäisimme sitä Tavanomaisena ja usein parhaana vaihtoehtona.
Varmasti olisin selvinnyt. Vanhempani olisivat todennäköisesti valinneet mulle perhetuttujensa pojan, johon olin nuorena vähän ihastunutkin. Valitettavasti vaan opiskelut veivät meidät silloin eri puolille Suomea eikä silloisesta molemminpuolisesta ihastumisesta syntynyt edes seurustelusuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin vanhempieni valitsevan minulle mahdollisimman hyvän kumppanin. Itse menin naimisiin omasta valinnastani, siitä ei tullut muuta hyvää kuin kaksi ihanaa lasta. Jos olisin pakotettu naimisiin ja mies olisi ns. normaali, ei siis väkivaltainen tms., luulen, että oppisin häntä rakastamaan ja kunnioittamaan ja hän myös minua. Rakkaus on valinta ja sitä täytyy kasvattaa ja vaalia. Suurin osa ihmisistä on tutustumisen ja rakastamisenkin arvoisia. Mitä pahaa on ystävyyteen ja kumppanuuteen perustuvassa avioliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle hikikomorille ja beetanörtillehän se olisi suorastaa unelmien täyttymys! Pillua!!
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ja tuohan on suunta mihin suomikin on pitkällä aikavälillä menossa...
No miksi ihmeesså Suomi menisi tuollaiseen?
Ja yhä edelleenkin tuollaisessa systeemisså moni mies jäisi ilman vaimoa kas kun miehiä on enemmän.
Toki tuo systeemi saisi miehet kilpailemaan omasta hyyvyydestå, kuka vanhempi nyt pazkaa puolisoa lapselleen valitsisi?
No jaa, ei se noin tunnu ainakaan missään kehitysmaissa menevän, että aina jotain laatua haettaisiin meikäläisten kriteerein, ehei. Varallisuus, ahkeruus, reippaus ja rehellisyys ja muut terveet miehen piirteet tulisivat ainakin uudestaan muotiin ja jännälurjukset saisivat kärsiä inflaatiosta.
Homomiehiä on suomessa enemmän kuin lesboja, joten ylijäämää saataisiin silläkin poistettua. Tosin sitten kun suomikin on islamilainen joskus parinsadan vuoden tietämillä, homoja ei enää suomessakaan ole olemassa ainakaan virallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin vanhempieni valitsevan minulle mahdollisimman hyvän kumppanin. Itse menin naimisiin omasta valinnastani, siitä ei tullut muuta hyvää kuin kaksi ihanaa lasta. Jos olisin pakotettu naimisiin ja mies olisi ns. normaali, ei siis väkivaltainen tms., luulen, että oppisin häntä rakastamaan ja kunnioittamaan ja hän myös minua. Rakkaus on valinta ja sitä täytyy kasvattaa ja vaalia. Suurin osa ihmisistä on tutustumisen ja rakastamisenkin arvoisia. Mitä pahaa on ystävyyteen ja kumppanuuteen perustuvassa avioliitossa?
Näin on ja hyvin toimii monessa maailman kolkassa. Intohimo laimenee vuosien varrella ja nykyinen meno on degeneroitunutta rappiota, jossa lapset saavat kärsiä eniten.
Todennäköisesti vanhempani olisivat valinneet nykyisen puolisoni. Kaksi sukua olisi kumpikin "laskenut verkot" ja olisi etsitty sopivaa. Todennäköisesti isäni serkut olisi kuulleet mieheni äidin serkuilta, että täällä olisi sopiva mies, sitten olisi puolin ja toisin tehty tunnusteluja, selvitetty koulutusta ja tuloja ja päädytty tähän ratkaisuun.
Miksi vanhemmat etsisi lapselleen huonoa puolisoa, jos vanhempien vanhuus on riippuvainen siitä, miten lapset voivat heitä auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin jäänyt naimattomaksi, koska isäni mielestä KUKAAN mies ei ole riittävän hyvä hänen pienelle prinsessalleen. Onneksi sain itse valita.
Tuskin omat vanhemmat lapselleen toivovat epämieluisaa puolisoa. Maailmanhistoriaa tutkiessa huomaa avioliittojen lähes aina olleen järjestettyjä. Ainoastaan länsimaissa viimeisen parin sadan vuoden ajan rakkausavioliitto on ollut vallitseva normi. Voisi ihan hyvin sanoa rakkausavioliiton olevan poikkeus normaalista järjestetystä avioliitosta! Miettikääpä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle hikikomorille ja beetanörtillehän se olisi suorastaa unelmien täyttymys! Pillua!!
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ja tuohan on suunta mihin suomikin on pitkällä aikavälillä menossa...
Mutta kun parin vanhemmat sopii avioliitosta niin se ulkonäkö ja seksikkyys ei ole se ensimmäinen asia vaan talous, suvun taso jne. Eli miehenkin on tyydyttåvä siihen mikä eteen heitetåän ja esim elättåä se puoliso loppuikä.
Vanhempani inhosivat samoja asioita muissa ihmisissä kuin minäkin, joten eivät olisi valinneet vastenmielistä tyyppiä. Selviäisin heidän valitseman kumppanin kanssa.
Mut olis todennäköisesti naitettu isäni lapsuudenystävän pojalle. Hän on mua muutaman vuoden vanhempi, tunnen hänet työni kautta. Olemme samalla alalla ja teemme yhteistyötä, vaikkakaan emme ole millään muotoa läheisissä/henkilökohtaisissa väleissä. Ulkoisesti hän ei nyt n. 50v iässä ole mitenkään erityisen puoleensavetävä, mutta uskon, että hänen rinnallaan voisi elää hyvää elämää. Toki on mahdollista, että hänellä on jotain luurankoja kaapissa, kenelläpä ei voisi olla, mutta nykyvaikutelman perusteella olisin varmasti oppinut pitämään ja kunnioittamaan häntä, eikä ulkoinen olemuskaan vastenmielinen ole, lähinnä tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Mut olis todennäköisesti naitettu isäni lapsuudenystävän pojalle. Hän on mua muutaman vuoden vanhempi, tunnen hänet työni kautta. Olemme samalla alalla ja teemme yhteistyötä, vaikkakaan emme ole millään muotoa läheisissä/henkilökohtaisissa väleissä. Ulkoisesti hän ei nyt n. 50v iässä ole mitenkään erityisen puoleensavetävä, mutta uskon, että hänen rinnallaan voisi elää hyvää elämää. Toki on mahdollista, että hänellä on jotain luurankoja kaapissa, kenelläpä ei voisi olla, mutta nykyvaikutelman perusteella olisin varmasti oppinut pitämään ja kunnioittamaan häntä, eikä ulkoinen olemuskaan vastenmielinen ole, lähinnä tavallinen.
Jatkan vielä... siskoni "yritettiiin saada kiinnostumaan" eräästä samassa kaupunginosassa asuvasta pojasta, olivat samanikäisiä ja tämän vanhemmat erityisesti äidin arvomaailman mukaisia. Isänsä oikein professorimies.
Poika kuitenkin syrjäytyi aika pahasti aikuistuttuaan ja taisi juoda maksansa pilalle.
Ei mun vanhemmat olis mulle puolisoa löytäneet. Hyvä että edes toinen toisensa löysivät.
Mun olis pitänyt se itse keksiä ja junailla se kuten olen tehnyt kaiken muunkin elämässäni.
Mä kyllä vähän luulen ettei ne siellä intiassakaan mitään ihan älyttömiä puolisoita valitse. Täytyyhän perheen tadokin säilyttää eikä mitään ihan sopimattomia perheeseen voi ottaa
Ihan järkyttävä skenaario. Vanhempani olisivat naittaneet minut jollekin tuntemalleen maalaispojalle, jolla olisi ollut sopiva toisen asteen koulutus, ammatti ja työpaikka. Ehkä jo oma talo vanhempiensa maatilasta lohkaistulla tontilla. Kaikkein mieluiten olisivat naittaneet insinöörille tai opettajalle tai vastaavalle, mutta koska itse olivat kouluttamattomia ja työväenluokkaa, niin sellaista eivät luultavasti olisi minulle saaneet.
Eipä sitä paremmasta olisi osannut haaveilla mutta nyt kun tietää, että elämä voi mennä toisinkin, niin voi vain miettiä kuinka tuollaisesta kohtalosta olisi täysijärkisenä selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Monelle hikikomorille ja beetanörtillehän se olisi suorastaa unelmien täyttymys! Pillua!!
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ja tuohan on suunta mihin suomikin on pitkällä aikavälillä menossa...
En usko, että hikikomorit olisivat niitä vanhempien valitsemia puolisoita. Ja tässä mielikuvitusleikissä ei hyväksytty r.aisk.austa avioliitossa eli kyseessä olisi seksittömät tai lähes seksittömät liitos.
Vetäisin ranteeni auki, jos joku rupeaisi minua pakkonaittamaan.