Lue keskustelun säännöt.
Isoimpia sisustusmokiasi?
01.01.2020 |
Itsellä varmaan se, kun halusin uuteen kotiin vähän itsenikin yllättäen valkoista ja vaaleaa. Tuli sitten valkoiset seinät ja hailukoita tehostetapetteja. No, nyt sen koko 12v mitä ollaan asuttu olen kaivannut värejä.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Jätimme maaseutuasuntomme sisäseinien hirret näkyviin. Kolme huonetta, keittiö, eteinen, kaikki paitsi wc ja kylpyhuone, kaikkialla paksut hirret näkyvillä. Tajuttiin heti, että tämä oli virhe, mutta vuosi meni siinä katsellessa, että olisko tämä sittenkin...
Vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon jättäminen tuohon tilaan oli rikos, joka hävettää vieläkin, vaikka nyt seinille on laitettu 1700-luvun puolipanelit ja ripustettu maalatut kangastapetit.
Mistä hommasitte maalattua kangastapettia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen iski vahva tunne, että nyt sisustan niin tyttömäisesti kuin ikinä pystyn. Exän kanssa kun ei saanut käyttää mitään hempeitä värejä ja kaiken piti olla kulmikasta ja rosoista.
No, pari kuukautta jaksoin katsella pastellisävyjen valtaamaa asuntoa ja sitten alkoi kaduttaa. Vähitellen myin hankintojani pois ja hommasin neutraalimpaa tilalle.
18-vuotiaana ostin monet huonekalut ikeasta. Silloin vielä tykkäsin niistä halvimmista bulkkimalleista. 10 vuotta eteenpäin osa roikkuu edelleen mukana, en jotenkaan raaski ostaa tilalle uusia kun ne kuitenkin ajavat edelleen asiansa mutta kyllä aina sattuu silmiin kun niitä katselee.
Ehkä vääriä värivalintoja.
Esim. nojatuoli, ostin vaaleanpunaisen, ois pitänyt ottaa se harmaa. Onneksi tähän saa päälliset vaihdettua, ostaa vaan ja sit voi vaihdella, Ikea söderhamn.
Ja verhot ja päiväpeitto harmaat, ne pitää sit vaihtaa ettei kaikki harmaata. Ja verhot jotenkin vähän halvan näköiset. Näytti erilaiselta mun päässä.
Se, ettei ajatellut omilla aivoilla silloin kun teki päätöksiä talon pintamateriaaleista. Ei siellä eteisessä ja keittiössä ole pakko olla laattalattioita eikä esim väliovia ole pakko ottaa talotehtaan mallistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama kuin ap:lla. Olohuoneen seinät maalattiin valkoiseksi, eikä se vain toimi. Pitää maalata uudelleen, mutta ei ole remonttilistan kärjessä. Nyt kun on toisessa huoneessa remontointi meneillään, päätin heti, ettei sinne tule valkoisia seiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksion jokaisessa huoneessa eri tehosteväri matoissa/verhoissa/sisustustyynyissä/koriste-esineis jne.😂
Keittiö limenvihreä (välitilassa limenvihreet laatat)
Olohuone punainen ja oranssi
Makkkari violetti/purppura
Kylppäri turkoosi
😆
Kuulostaa aivan ihanalta! 😍 (...mutta ymmärrän kyllä, että kaksioon hiukan liikaa värien sekamelskaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästin anopin hääräämään poikansa kanssa.
Kaunis tehostetapetti oli muuten hyvä, mutta kahden pikkupojan ja kissan kynsissä pysyi kunnossa noin viikon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama kuin ap:lla. Olohuoneen seinät maalattiin valkoiseksi, eikä se vain toimi. Pitää maalata uudelleen, mutta ei ole remonttilistan kärjessä. Nyt kun on toisessa huoneessa remontointi meneillään, päätin heti, ettei sinne tule valkoisia seiniä.
Valkoisiin pintoihin ja huonekaluihin olen minäkin kyllästynyt paljon nopeammin kuin niihin rohkeampiin värivalintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Keltaiset tapetit olohuoneessa. En tykkää keltaisesta lainkaan mutta mies halusi nuo ja kun ei muuhun sisustukseen puuttunut niin en tohtinut kieltää. Koko sen kymmenen vuotta inhosin niitä, oli vaikea yhdistellä sohvien ja verhojen ym. kanssa.
Eron jälkeen maalasin tapetit piiloon.
Maalasit?? Tapetin poisto on paljon helpompi ja nopeampi homma kuin maalaus. (Joka on myös ihan helppo homma, mutta tapetit putoaa itsestään höyrypesurilla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2000-luvun alussa Aasia-vaikutteet olivat muotia sekä pukeutumisessa että sisustamisessa. Minulla oli kiinalaishenkinen riisipaperivalaisin ja viuhka seinällä, lisäksi joitain temppelin mallisia kynttilälyhtyjä ja posliinimaljakoita. Kämppä näytti halvalta kiinalaisravintolalta.
Ehdottomasti pahin sisustusmokani on ollut jatkuva sisustuksen uusiminen ja tuunaaminen ja huonekalujen vaihtelu. Olen ottanut oppia virheistäni ja nyt huonekalut pysyvät samoina seuraavat kakskyt vuotta, ellei loppuelämän, samoin verhot sun muut. Pitää laittaa kerralla kaikki kuntoon eikä mennä trendien tai mielitekojen perässä. Elämässä on muutakin kuin sisustaminen.
Pahin mokani on verhot jotka ostin ensimmäiseen ostamaamme kotiin, rivarikaksioon, vuonna 1980 tai 1981. Halusin väriä ja ompelutin verhot joissa oli mm. paksut oranssit palkkiraidat, muita värejä en muista. Olivat kalliit, harmitti kun niitä ei jaksanut katsella. Sain sitten äidiltäni hillitymmän verhot. Muutoin kotimme oli kivasti kalustettu vaikka kalusteet olikin kerätty sieltä sun täältä. Siihen kotiin syntyivät kaksi lastemme, siitä on ihanat muistot, vaikka verhovirhe sattuikin.
Puolipaneelit. Sellaiset puun väriset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama kuin ap:lla. Olohuoneen seinät maalattiin valkoiseksi, eikä se vain toimi. Pitää maalata uudelleen, mutta ei ole remonttilistan kärjessä. Nyt kun on toisessa huoneessa remontointi meneillään, päätin heti, ettei sinne tule valkoisia seiniä.
Valkoisiin pintoihin ja huonekaluihin olen minäkin kyllästynyt paljon nopeammin kuin niihin rohkeampiin värivalintoihin.
Eikä ihme, koska valkoinen on oikeasti tosi tylsä suurina pintoina. Siksi neuvotaankin, että haet sitten sitä väriä ja kiinnostavuutta tekstiileillä ja tilpehöörillä. Mutta miksi? Miksi pitää olla tekstiilejä ja tilpehööriä peittämään tylsyyttä ja tuomaan mielenkiintoa ja eloa, miksi pinnat itsessään eivät voi olla kiinnostavia? Yleensä pelkkä päinvastaisuus tekee jo ihan megalomaanisen muutoksen, jos ajattelee vaikka että okran värinen taulu valkoisella seinällä - jos se onkin valkoinen taulu okranvärisellä seinällä. Luultavasti aika paljon kiinnostavampi.
Valkoista sanotaah neutraaliksi, mutta onko tylsyys loppujen lopuksi neutraalia? Ei takuulla kaikille.
Omia sisustusmokiani, ahaha, niitä riittää. Meillä oli joskus myös jokaisessa huoneessa se oma väri. :D Ajan henkeen tietysti jotain ihan hirveää, kuten sininen makkari ja keltainen keittiö.
Persaukisena opiskelijana joskus keksin, että eurokankaasta saa sellaista kiiltävbää tuulipukukangasta tosi halvalla. Siitä verhot, hiukan liian lyhyet tietysti ja sinisenä! Upeat oli, erityisesti kun ompelukone ei ihan vienyt liukasta kangasta ja reunat kiersi niin, että kangas oli kuin riippukeinu.
Kun aloin miettiä tuli mieleen suurin osa omista sisustustoteutuksista:D ja aina kun keksin idean se on paras ja ihmettelen miksen oikeasti ole lähtenyt luomaan tästä uraa...
Kuviolliselle lasikuitutapetille maalattu rakennus tehosteseinällä, jämämaaleilla jotka ei mitenkään sovi yhteen
Suoraan vanhojen tapettien päälle maalaus, täysin mattapintaisessa maalissa joka siis oli seinissä ennestään ei näkynyt ne kaikki seinien epätasaisuudet
Hieno, mutta sisältä kiiltäväpintainen kattolamppu joka häikäisee himmeälläkin lampulla
Ankeat tummat verhot
Puisen huonekalun, korien ja ruukkujen spreijaaminen hopealla
Omat luovat projektit
Onneksi tapeteissa pitää ottaa vähän miestäkin huomioon, olisin halunnut hienot kukkatapetit sinapinkeltaisella pohjalla kun tapetteja valittiin, kivat ehkä mutta ei jokapäiväiseen katseluun.
Jätimme maaseutuasuntomme sisäseinien hirret näkyviin. Kolme huonetta, keittiö, eteinen, kaikki paitsi wc ja kylpyhuone, kaikkialla paksut hirret näkyvillä. Tajuttiin heti, että tämä oli virhe, mutta vuosi meni siinä katsellessa, että olisko tämä sittenkin...
Vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon jättäminen tuohon tilaan oli rikos, joka hävettää vieläkin, vaikka nyt seinille on laitettu 1700-luvun puolipanelit ja ripustettu maalatut kangastapetit.