Te joiden elämä ei ole mieluisaa

Jokainen on oman onnensa seppä 😚🎼🎵🎶

Työttömämä ja rahattomana vaikeeta. Ei oikeasti pääse fyysisesti mihinkään kun ei vain ole sitä rahaa bussilippuun. Ei voi opiskella eikä tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä 😚🎼🎵🎶

Kaikille sepille ei ole ahjo lämmitetty yhtä kuumaksi.

Rautalangasta: olosuhteet on joillekin helpot, joillekin vaikeat. Jos ne on vaikeat, sepältä itseltään vaaditaan enemmän, jotta hän saavuttaa kaiken saman kuin helppojen olosuhteiden seppä.

Meidän menestyneiden olisi syytä hyväksyä, että me emme itse ole tehneet kaikkea menestystämme. Meillä on ollut onnea matkassa. Ylimielisiä ovat vain ymmärtämättömät. Ei sorruta siihen.

Tulee mieleen Toivo Sukari. Lukihäiriöinen köyhä kakara joka ei saanut edes koulua käytyä. Hulluna teki töitä vuosikymmeniä mutta tuskin se täällä palstalla on äidistään valittamassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä 😚🎼🎵🎶

Kaikille sepille ei ole ahjo lämmitetty yhtä kuumaksi.

Rautalangasta: olosuhteet on joillekin helpot, joillekin vaikeat. Jos ne on vaikeat, sepältä itseltään vaaditaan enemmän, jotta hän saavuttaa kaiken saman kuin helppojen olosuhteiden seppä.

Meidän menestyneiden olisi syytä hyväksyä, että me emme itse ole tehneet kaikkea menestystämme. Meillä on ollut onnea matkassa. Ylimielisiä ovat vain ymmärtämättömät. Ei sorruta siihen.

Ovat ne vaikeammistakin olosuhteista tulleet menestyneet.

Onnea ei ole olemassakaan.

eri

Gj

Vierailija kirjoitti:

Kuka on valmis palkkaamaan ahkeran, mutta foobisen nuoren naisen (19v). Sitä minäkin.

Älä vaan yritä parantaa elämääsi millään lailla. Istu seuraavat 70 vuotta kotonasi ja valita. Ja sitten voit valittaa lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulle nimenomaan annettiin ilmaista life coach -neuvontaa tässä hiljattain. Kysyttiin että oletko tyytyväinen elämääsi, sanoin että en, en ollenkaan. "Mitäs meinasit tehdä asian korjaamiseksi?" Niin, millähän mä pystyn parantamaan sairauteni? Kyseinen ihminen varmaan oletti, että olen perusterve, koska ulospäin sellaiselta vaikutan. En rupea kuitenkaan selittämään sairauttani jollekin vieraalle ihmiselle, joten olkoon ylemmyydentuntoisessa luulossaan, että minäkin pystyisin elämäni muuttamaan, jos vaan yrittäisin. Risoo niin paljon tuollaiset ihmiset, jotka yrittää pyytämättä "auttaa". Olosta tuli entistä pahempi.

Olen pahoillani sairaudestasi mutta jos luit aloituksen niin siinä juuri todettiin että sairaita ihmisiä tässä ei pyritä syyllistämään. Toivon että jatkossa kukaan ei yritä auttaa sinua pyytämättäsi.

Luin ja halusin silti vastata, pointtini ollen ehkä se, että ihmisten sairauksia voi olla vaikea diagnosoida, uskoa tai ymmärtää. Lisäksi moni ei halua olla avoin vaikeuksistaan, vaikka niitä olisikin. Sitten jää muille vaikutelma, että tuokaan ei elämälleen mitään tee, vaikka voisi. Sellainen on ikävä risti kantaa, kun asiaan ei ole oikein ratkaisua. Ei voi (halua) kertoa mikä on, mutta elämässä pärjäämättömyyttä ei voi piilottaakaan.

Muita syitä, mitä keksin, joiden takia elämä voi olla jonkin verran "pilalla", on kyllä aika harvoja, mutta keksin kuitenkin jotain. Sellaisia voi olla vaikea trauma, jonka takia psyyke ei oikein pääse kehittymään normaaliksi. Toiseksi aiemmin tehdyt huonot valinnat; suuri velkaantuminen, niin suuri että käytännössä ulospääsyä ei ole, tai monta lasta, vaikkei edes ole lapsi-ihminen. Tottakai lapset voi antaa pois, mutta tässäkin tilanteessa hyviä ratkaisuja ei oikein ole,menneisyys painaa kumminkin mukana ja on punnittava omaa tai muiden kärsimystä. Esim.tajuaa, ettei haluakaan lasta. Sen voi antaa sijaiskotiin, mutta mistä voi tietää, että asiat menee silloin paremmin? Entä jos lasta kohdellaan pahasti siellä, onko sitten kellään parempi olla kuin ennen, vai olisiko kuitenkin järkevää yrittää jotenkin mukautua vanhemmuuteen? Jos niitä on monta, niin silloin dilemmakin on moninkertainen.

Sitten jos ulkomuoto on ruma eikä ole missään asiassa hyvä, niin voi olla vaikea pärjätä tavallisessa elämässä ja olla onnellinen. Jos kuitenkaan ei ole "tarpeeksi" vammainen, niin ei saa myöskään mitään apua helposti.

Jos on terve ja suht normaali älyltä, järjeltä ja ulkonäöltään sekä lapsuudeltaan, niin avaimet onneen kyllä pitäisi enimmäkseen itsellä. Ainakin tässä maassa, ainakin vielä. Mutta yllättävän monelta voi jotain tosta paketista puuttua.

Tämä on vihervassareiden palsta. Ne ei halua tehdä töitä muille eikä edes itsensä eteen. Hyväksykää tämä tosiasia ja siirtykää eteenpäin.

T. Menestynyt kokkari joka menee huomenna TÖIHIN.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Toivo Sukari. Lukihäiriöinen köyhä kakara joka ei saanut edes koulua käytyä. Hulluna teki töitä vuosikymmeniä mutta tuskin se täällä palstalla on äidistään valittamassakaan.

Ja sitten senioriasunnosta ilmestyi papparaisena esiintymään speedoissa telkkariin. Onhan se saavutus sekin.

Olen käynyt vuosia terapiassa, kokeillut erilaisia lääkkeitä, matkustellut, kokeillut erilaisia harrastuksia, tutustunut uusiin ihmisiin, muuttanut, eronnut. Mitä vielä? Silti mikään ei jaksa oikein kiinnostaa enää. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! N38

Niin teenkin, mutta elämä ei lakkaa sillä aikaa olemasta epämieluisaa.

En vaan oikein tiedä kuinka aloittaisin

Syy on siis kokonaan minun. Avioerostaan se pitäisi alkaa. Asunnon omistussuhde on hankala. Omistan sen, en haluaisi. Mies siihen on minut aikoinaan ylipuhunut. Ei ole varaa sitä yksin maksaa, mies ei haluaisi maksaa sitä uudestaan kun on jo kerran maksanut. Asianajajaan ei ole varaa jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä kukaan ole valmis ottamaan syytä niskoilleen omaa syytään.

Et sinä ap voi parantaa muiden elämää tällä palstalla, enkä sinuna edes yrittäisi. Asia ei ole sen väärti.

Eihän aloittajakaan kykene kuuntelemaan lähimmäisiään, mutta syyllistyykö hän siitä? Ehkä kannattaisi opetella kuuntelemaan ensin, sitten olemaan avuksi.

t.kristallikissa

Sinä olet täysin hyödytön yksilö. Voit poistua. Kukaan ei jää kaipaamaan kaltaistasi kristallikissaa.

En poistu, voit itse poistua. Kuvitteletko minun tarvitsevan sinun lupiasi johonkin? LOL

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Toivo Sukari. Lukihäiriöinen köyhä kakara joka ei saanut edes koulua käytyä. Hulluna teki töitä vuosikymmeniä mutta tuskin se täällä palstalla on äidistään valittamassakaan.

Ja sitten senioriasunnosta ilmestyi papparaisena esiintymään speedoissa telkkariin. Onhan se saavutus sekin.

Ollut julkkiksena aika pitkään ja yleensä on ollut sitä mieltä että hyvin menee. Mites itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä 😚🎼🎵🎶

Kaikille sepille ei ole ahjo lämmitetty yhtä kuumaksi.

Rautalangasta: olosuhteet on joillekin helpot, joillekin vaikeat. Jos ne on vaikeat, sepältä itseltään vaaditaan enemmän, jotta hän saavuttaa kaiken saman kuin helppojen olosuhteiden seppä.

Meidän menestyneiden olisi syytä hyväksyä, että me emme itse ole tehneet kaikkea menestystämme. Meillä on ollut onnea matkassa. Ylimielisiä ovat vain ymmärtämättömät. Ei sorruta siihen.

Ovat ne vaikeammistakin olosuhteista tulleet menestyneet.

eri

Onhan ne, ja heiltä on vaadittu siihen enemmän.

Kaikilla ei ole sitä  "enempää" mitä vaaditaan menestykseen. Siksi meidän menestyneiden on turha revitellä että olisimme jotenkin parempia ihmisiä.

Monet meistä eivät todellakaan olisi pärjänneet, jos meidän olosuhteemme olisivat olleet samat kuin näiden epäonnisten. Me olisimme luikerrelleet häveten koloihimme ja kuolleet pois.

Superlahjakkaat tietysti pärjäävät riippumatta mistään. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on melko tavallisia. Ja tavallisen on helpompi pärjätä, jos hän saa voittoisat eväät. Miksi haluat kiistää tämän ilmiselvän tosiseikan?

Onhan tämä vähän nolo ketju ainakin minulle. Olen saamaton mutta terve.

Pienet askelet vievät aikaa ja tulokset näkyvät viiveellä. Siksi. Ja mikäli matkassa tulee odottamattomia esteitä, yksin ilman apua niitä on työlästä raivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on valmis palkkaamaan ahkeran, mutta foobisen nuoren naisen (19v). Sitä minäkin.

Älä vaan yritä parantaa elämääsi millään lailla. Istu seuraavat 70 vuotta kotonasi ja valita. Ja sitten voit valittaa lisää. 

Yritin, mutta en enää. Jos ei kelpaa niin ei. Enkä mä voi etsiä työtä ympäri Suomea, jos joku armollinen työnantaja jostain löytyisi, sillä rahat on tiukassa. Perhe on mut hylännyt, joten heistä ei ole apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Toivo Sukari. Lukihäiriöinen köyhä kakara joka ei saanut edes koulua käytyä. Hulluna teki töitä vuosikymmeniä mutta tuskin se täällä palstalla on äidistään valittamassakaan.

Ja sitten senioriasunnosta ilmestyi papparaisena esiintymään speedoissa telkkariin. Onhan se saavutus sekin.

Ollut julkkiksena aika pitkään ja yleensä on ollut sitä mieltä että hyvin menee. Mites itse?

Ei tuollaisella ole elämässä mitään arvoa.