Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
01.01.2020 |
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (488)
Moni on sanonut täällä ettei uusioperhekuviot voi toimia. Itse tunnen paljon toimivia, kukin omalla tavallaan. Itsekin olen sellaisessa tilanteessa eli avioiduin eronneen miehen kanssa jolla tapaamishetkellä 8-vuotias tytär joka on miehellä joka toinen viikonloppu.
Itse olen erakkoluonne enkä pidä lapsista joten on sovittu niin että minä en ota lapsihommaan mitenkään osaa. Mies saa viihdyttää, ruokkia, tehdä mitä tahtoo enkä puutu siihen. Joskus olen muualla esim vanhemmillani kylässä, joskus kotona kun tytär tulee mutta silloin olen työhuoneessa omissa oloissani esim pelaamassa tietokoneella. Ei häiritse mitenkään että miehellä on lapsi. Eksäänsä en ole koskaan nähnyt enkä halua nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut ainoatakaan hyvin päättynyttä, onnellista tarinaa uusioperheistä joten en sellaiseen missään nimessä ryhtyisi. Kertomuksia uusioperhehelveteistä kyllä riittää. Muutenkin mies jolla on lapsia on täydellinen turn-off.
Ei niitä uusperheitä edes olisi, jos ydinperheet olisivat se ihana autuus, josta ei pois haluta. Mutta kummasti niistäkin puolet päättyy eroon. Kai siis ihmisten väliset suhteet ylipäätään pitäisi kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä edellisestä liitosta 3 lasta.. eksään välit ok jne mut lapset ovat pilalle hemmoteltuja.. kaikki pitäis tehdä valmiiksi (nuorimmaisen ymmärrän et sille vielä joitain asioita tekee valmiiksi mut isommat kyl osaisivat jos viitsisivät), kiukutellaan jos asiat ei mene heidän mielensä mukaan.. uhkaillaan mm ettei mene kouluun jos x homma ei toteudu.. ainut kotihomma mitä vaaditaan 2 vanhimmalta (tai siis isä vaatii, äidistä en tiedä vaatiiko) niin oman huoneen siivous mut eipä se meinaa onnistua tai kauheen vänkäämisen kautta ehkä imuroivat puol minuuttia huonettaan ja se on siinä.. herkkuja pitäis saada päivittäin.. tekemistä pitäisi olla tyyliin 24/7.. rahan arvoa ei ymmärretä lainkaan.. lista voisi jatkua.. kun olisi tämänkin tajunnut ajoissa niin.. noh meillekin kerennyt jo siunaantuun yhteinen lapsi..
Huh! Älytöntä siis sielläkin. Mitäs mies sanoo, jos lapsi uhkailee ettei mene kouluun? Toteutuuko lapsen tahto vai saako mies asetettua rahat? Oletko itse miettinyt eroa? Yhteisen lapsen takia on hankalampi lähteä, ainakin itsestä tuntuu siltä.
Ap
Mies onneksi kyl sellanen että ainakin koittaa saada lähteen kouluun.. ja kyl monesti lapset lähtenytkin sit loppupelis.. mut sit äiti lepsumpi niiin.. äidin luona ollessaan saavat muutenkin helpommin asioitaan periksi.. joten koittavat jatkuvasti samaa sit isänki luona.. kuulemma samaa oli ollut jo heidän suhteen aikana.. isä ei antais periksi mut äiti antaa niin.. Lähinnä itellä meinaa hermot mennä lähes jatkuvaan kitinään ja tulee olo ettei mikään kelpaa/ole tarpeeksi hyvää.. lisäksi pohdituttaa miten saa omani kasvatettua sillain et ei kaikkea voi saada tai pitää ainakin sit ansaita et ei asiat vaan tuu ilmaiseksi.. (on vasta 6kk ikäinen et onneksi aikaa viel pohtia).. ku näkeehän/kuulee tämä sitten miten puolisisarukset käyttäytyy niin..
Ymmärrän kyllä tilanteesi ärsyttävyyden.. meidänkin lapsi ihan pieni vielä ja samoja kasvatusasioita olen myös miettinyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Moni on sanonut täällä ettei uusioperhekuviot voi toimia. Itse tunnen paljon toimivia, kukin omalla tavallaan. Itsekin olen sellaisessa tilanteessa eli avioiduin eronneen miehen kanssa jolla tapaamishetkellä 8-vuotias tytär joka on miehellä joka toinen viikonloppu.
Itse olen erakkoluonne enkä pidä lapsista joten on sovittu niin että minä en ota lapsihommaan mitenkään osaa. Mies saa viihdyttää, ruokkia, tehdä mitä tahtoo enkä puutu siihen. Joskus olen muualla esim vanhemmillani kylässä, joskus kotona kun tytär tulee mutta silloin olen työhuoneessa omissa oloissani esim pelaamassa tietokoneella. Ei häiritse mitenkään että miehellä on lapsi. Eksäänsä en ole koskaan nähnyt enkä halua nähdä.
Toimin lähes samoin. Tehkööt mitä tekee, olkoot miten ovat. Minä en puutu, en passaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen kasvatus on mielestäsi huonoa niin etkö voisi keskustella hänen kasvatusajatuksistaan ajatellen teidän yhteistä lasta?
En lähtisi hyökkäämään tuolla kun haluat vain miellyttää niin olet munaton- lauseilla vain keskustelemaan miten sama toteutuu myöhemmin teidän lapsen kohdalla.
Myös: olen myös miettinyt, jos meidän niko-anniina kieltäytyisi menemästä kouluun niin itse kieltäisin kaikki herkut viikoksi ja pelikoneet. Mies on mahdollisesti samaa mieltä jolloin voit kysyä miltäköhän lapsesta tuntuu jos vanhemmalla lapsella on hyvin erilainen kasvatus.
Tai jos hyvin erimieltä niin sitten se että miten te löydätte yhteisen sävelen kasvatukseen.
En tiedä vastasinko minulle ap:lle vai hänelle, jonka miehellä 3 lasta. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti monet kerrat. Joskus hän jopa ymmärtää pointtini, mutta kun tilanne päällä niin toimii kuten toimii..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehellä on kolme lasta aiemmasta avioliitosta mutta kaikki mennyt paremmin kuin hyvin. Mutta uskon että siinä on syynä se että olivat kaikki jo täysi-iän ja oman elämän kynnyksellä kun minä tulin kuvioihin mukaan (mies oli siis eronnut lasten äidin kanssa jo ennen minun kuvioihin tuloa). Ei tuon ikäisiä kiinnostanut pätkääkään mitä isä tekee. Heitä kiinnosti enemmän omat orastavat parisuhteensa.
Meillä on nyt miehen kanssa kaksi yhteistä lasta ja elämme kuin ydinperheelämää jossa on kivana höysteenä miehen nämä kolme nyt jo vajaa kolmekymppistä lasta. Ovat suhtautuneet ihanasti sisaruspuoliinsa ja ottavat mielellään yökylään tmv. Tulevat meille käymään usein (paljon useammin kuin ennen) kun ovat kiinnostuneita viettämään aikaa pikkuisten kanssa 😄
Erilaisetkin kokemukset ovat siis mahdollisia mutta itsekin ymmärrän tämän meidän hyvän tilanteen johtuvan paljolti kahdesta asiasta:
1) lapset olivat jo aikuisiän kynnyksellä kun minä tulin kuvioihin, ei siis ollut enää perinteisiä isäviikkoja/-viikonloppuja
2) erosta oli jo aikaa enemmän eli en ollut ensimmäinen seurustelukumppani miehellä eron jälkeen
Mulla onnistui uusioperhe-elämä saman katon alla vuoden ja kuukauden. Minä olen lapseton, miehellä yksi lapsi. Minulla ja ala-kouluikäisellä lapsella meni ihan hyvin kahdestaan, mutta mies ylikompensoi erosta johtuvaa huonoa omaatuntoaan parisuhteen kustannuksella. Minulle oli luonnollisesti ok että lapsi on miehellä etusijalla elämässä, minä olen ikuinen kakkonen, mutta se että meillä ei ollut kahden aikuisen ihmisen yhteistä aikaa edes silloin kun olimme kahden, kaatoi suhteen. Kun lapsi oli äidillään, mies roikkui somessa lapsen kanssa, sisusti hänen huonettaan tai selaili lapsen kuvia. Lapsi kysyi muutaman kerran minulta, että teettekö te iskän kanssa koskaan mitään kahdestaan kun hän on poissa. Totesi että se ei oo kyllä hyvä juttu, äitikin tekee uuden miehen kanssa vaikka mitä, ja sen on tosi hyvä, koska ovat sitten iloisia.
Tajusin että minut oli huijattu iskän ja lapsen au pairiksi. Erohan siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen kasvatus on mielestäsi huonoa niin etkö voisi keskustella hänen kasvatusajatuksistaan ajatellen teidän yhteistä lasta?
En lähtisi hyökkäämään tuolla kun haluat vain miellyttää niin olet munaton- lauseilla vain keskustelemaan miten sama toteutuu myöhemmin teidän lapsen kohdalla.
Myös: olen myös miettinyt, jos meidän niko-anniina kieltäytyisi menemästä kouluun niin itse kieltäisin kaikki herkut viikoksi ja pelikoneet. Mies on mahdollisesti samaa mieltä jolloin voit kysyä miltäköhän lapsesta tuntuu jos vanhemmalla lapsella on hyvin erilainen kasvatus.
Tai jos hyvin erimieltä niin sitten se että miten te löydätte yhteisen sävelen kasvatukseen.En tiedä vastasinko minulle ap:lle vai hänelle, jonka miehellä 3 lasta. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti monet kerrat. Joskus hän jopa ymmärtää pointtini, mutta kun tilanne päällä niin toimii kuten toimii..
ap
Vastaan kans tähän.. täällä kans keskusteltu mutta saa nähä sit miten toteutuu asiat kun yhteinen lapsi kasvaa.. et onko pian kuinka erilaista esim kotihommien kanssa tai muutenkin.. liikaa kyl mietin valmiiksi et miten yhteinen kokee jos esim tekee hommia enempi verrattuna vanhempiin puolisisaruksiin tai sillain.. niin ja täällä sillain et miehen lapset viikko-viikko systeemillä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut ainoatakaan hyvin päättynyttä, onnellista tarinaa uusioperheistä joten en sellaiseen missään nimessä ryhtyisi. Kertomuksia uusioperhehelveteistä kyllä riittää. Muutenkin mies jolla on lapsia on täydellinen turn-off.
Ei niitä uusperheitä edes olisi, jos ydinperheet olisivat se ihana autuus, josta ei pois haluta. Mutta kummasti niistäkin puolet päättyy eroon. Kai siis ihmisten väliset suhteet ylipäätään pitäisi kieltää?
Ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon vain 40%, loput 60% eroista on näitä eronneita piiri pieni pyörii-periaatteella, jotka sitten perustelevat joka toinen vuosi uusia uusperheitä ja eroavat taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP ettet ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta tyhmintä mitä voit tehdä nyt on erota ja ottaa uusi mies. Se uusi ei olisi lapsesi isä.
Meillä on myös sujunut hyvin. Yhdessä asuttu neljä vuotta. Meillä asuu minun teinit ja miehen ala-asteikäiset lapset käyvät joka toinen vkl. Sujuu hyvin, ja Syiksi väitän:
- Koska myös minulla omia lapsia, ja miehen lapset ovat vain antaneet minulle enemmän aikaa omien lasteni, sekä ikääntyneiden vanhempieni kanssa.
- lapsemme ovat eri-ikäisiä. Jouluakaan emme ole koskaan kaikki yhdessä viettäneet, eli ei tule mitään vertailukohtia
- miehen lapset ovat kurissa kasvatettuja ja mies ei anna lasten hypyyttää itseään
- mies ei ole sysännyt vastuuta lapsistaan minulle. Jos hän ei voi heitä hoitaa, hän peruu viikonlopun
- emme ole yrittäneet vääntää kokoonpanoa perheeksi. Miehen lapset, eikä anoppi, eivät varmaan edes tunnistaisi täysi-ikäistäni, jos kadulla tulisi vastaan.
Alussa oli pientä ongelmaa, kun lasten äiti yritti määräillä, mitä lasten kanssa pitää tehdä. Sittemmin lopettanut, mutta lapset vaativat samoja asioita, eli varmaan äidiltä opittuja. Mutta ei se minua haittaa, mies hoitaa sen puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP ettet ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta tyhmintä mitä voit tehdä nyt on erota ja ottaa uusi mies. Se uusi ei olisi lapsesi isä.
Juu näinhän se on ja ymmärrän kyllä sen. Jotenki vaan tuntuu et olisi silti helpompaa, kun ei olisi tällaista kuviota. Mutta tämä vain ajatuksen tasolla, en ole uutta miestä ottamassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös sujunut hyvin. Yhdessä asuttu neljä vuotta. Meillä asuu minun teinit ja miehen ala-asteikäiset lapset käyvät joka toinen vkl. Sujuu hyvin, ja Syiksi väitän:
- Koska myös minulla omia lapsia, ja miehen lapset ovat vain antaneet minulle enemmän aikaa omien lasteni, sekä ikääntyneiden vanhempieni kanssa.
- lapsemme ovat eri-ikäisiä. Jouluakaan emme ole koskaan kaikki yhdessä viettäneet, eli ei tule mitään vertailukohtia
- miehen lapset ovat kurissa kasvatettuja ja mies ei anna lasten hypyyttää itseään
- mies ei ole sysännyt vastuuta lapsistaan minulle. Jos hän ei voi heitä hoitaa, hän peruu viikonlopun
- emme ole yrittäneet vääntää kokoonpanoa perheeksi. Miehen lapset, eikä anoppi, eivät varmaan edes tunnistaisi täysi-ikäistäni, jos kadulla tulisi vastaan.Alussa oli pientä ongelmaa, kun lasten äiti yritti määräillä, mitä lasten kanssa pitää tehdä. Sittemmin lopettanut, mutta lapset vaativat samoja asioita, eli varmaan äidiltä opittuja. Mutta ei se minua haittaa, mies hoitaa sen puolen.
Jep, kyllä nämä perheet toimisi hienommin, jos mies säilyttäisi miehisyytensä ja järkensä eikä antaisi lasten tai exän pompottaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma on enemmän mies kuin teini. Ap on täysin eri mieltä kasvatuksesta. Miten yhteisen lapsen kasvatus onnistuu miehen kanssa, joka antaa kaikessa lapselle periksi? Miten voi kunnioittaa miestä, joka ei osaa kasvattaa lastaan ja pelkää lapsen reaktioita?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on enemmän mies kuin teini. Ap on täysin eri mieltä kasvatuksesta. Miten yhteisen lapsen kasvatus onnistuu miehen kanssa, joka antaa kaikessa lapselle periksi? Miten voi kunnioittaa miestä, joka ei osaa kasvattaa lastaan ja pelkää lapsen reaktioita?
Aivan. Uskon, että mies antaa siksi käyttäytyy siksi noin, koska ”potee huonoa omatuntoa”, kun ei ole täysipainoinen isä teinille ja siksi hyvittelee asioita. Teini myös alkanut syyllistämään asioista ja äitinsä manipuloi, joten isi miellyttää ettei mene välit. Harmi ettei näe tilanteen hulluutta. Oikein ärsyttää miksei voi vaan laittaa rajoja ja jos teini tykkää huonoa niin sitten tykkää. Vanhemman tehtävä on olla vanhempi ei kaveri! Uskon kuitenkin siihen, että yhteiselle lapsellemme voi olla jämäkämpi, koska ei ole ”hyvitettävää”, siis siinä tapauksessa jos pysymme yhdessä.
Ap
Täällä! Tälläkin hetkellä uusperhekuviossa mukana, mistä ei näköjään noin vain lähdetäkään. Hoidan oman lapseni lisäksi kumppanin lapset, kumppani hoitaa vain omat työt. Kumppanin exä pistää kapuloita rattaisiin pahimmalla mahdollisella tavalla. Itse sain hetki sitten tietää olevani raskaana. Olen yrittänyt kestää ja toivoa parempaa, mutta arki tuntuu harmaalta ja päivät yritän vain selvitä hengissä, tiedän että kaivan itselleni koko ajan vaan isompaa kuoppaa, olisi pitänyt lähteä kun oli mahdollisuus..
Näitä tossukoita hyvittäjiä riittää. Heidän kanssa ei suhde pidemmän päälle suju.... Pääsee turhan helposti paha äitipuoli rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on loppunut viiden vuoden parisuhde miehen lasten takia - tai ei oikeastaan lasten takia vaan sen takia, että hänellä ylipäätään oli lapsia. Lapset olivat suhteen alkaessa 1- ja 3-vuotiaat. Exälläni oli exänsä kanssa huonot välit, mikä osaltaan hankaloitti suhdettamme. Lapset olivat ihan normaaleja lapsia, eivät mitenkään erityisen hankalia. Itseäni kuitenkin alkoi rassata se, että kaikki asiat piti suunnitella miehen lasten aikataulujen ja "lapsivuorojen" perusteella ja lasten äiti tietysti löi kapuloita rattaisiin, minkä ehti. Olin itse lapseton, joten sikäli olin hyvin eri tilanteessa kuin sinä. Olisin halunnut miehen kanssa normaalin kahden aikuisen parisuhteen, johon olisi sitten lapsia tullut myöhemmin. Emme kuitenkaan missään vaiheessa saaneet elää omilla ja parisuhteemme ehdoilla, ja kyllästyin tilanteeseen ja lähdin. Oli aivan oikea päätös.
Tuo ymmärrän vastaukseni oli tähän. Ja itseäkin nyt niin ärsyttää, kun en oikeastaan koskaan saanut sellaista kahden aikuisen parisuhdetta, jossa päätämme kaiken oman tahdomme mukaan ja johon olisi tullut lapset myöhemmin. Viestini siis muille naisille, välttäkää näitä kuvioita ja ottakaa mies jolla ei lapsia entisestä suhteesta!
Ap
Mulle oli itsestäänselvää että miehellä ei voi olla aiempia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Ihan olet oikeassa. Maailman ja historian mittakaavassa eri tavoin fuusiotuneet perhemallit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli vielä kauempaakin suvusta kasvattilapsia usein. Äitejä kuoli synnytyksiin, miehiä sodissa. Ja normaalit taudit tappoivat. Eikä tarvitse mennä historiassa edes kauas taakse. Lisäksi kaikenlaisia lehtolapsia hoidettiin jos millä verukkeella. Vasta nyt näistä on keksitty tehdä numero.
Ootteko noin urpoja ettette käsitä mikä ero näissä kuvioissa on??? ei ole kato sitä exää siellä manipuloimassa eikä mennä viikkoviikko systeemillä eikä joka toinen viikonloppu systeemillä VAAN ON OLLUT SE YKSI PERHE EIKÄ LAPSI HYPÄNNYT KAHDEN KODIN VÄLIÄ..
Ap
Rauhoitu.
Tää on keskustelupalsta ja asiat rönsyilee.
Ai kauhee ajatellakin mitä vielä tulee jos tulee niitä lapsen lapsia. Hohhoi. Rakastan kyllä miestäni ja voi kuulostaa typerältä nyt, mutta joskus kyllä kaduttaa etten ollut noin rohkea ja kokeillut kunnon irtiottoa tästä.. sittenhän olisi nähnyt millaista elämä olisi ollut ilman tätä kuviota. Jaksan kyllä muutaman vuoden, useankin. Olen aika sinnikäs luonne. Pelkään vain, että meneekö aikaa vain lisää hukkaan. Jos olet lukenut noita aiempia kuvauksia tästä teinistä, niin en usko, että häneltä aikuisen velvollisuuksia vaaditaan koskaan..
Ap