Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
01.01.2020 |
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (488)
Miehellä edellisestä liitosta 3 lasta.. eksään välit ok jne mut lapset ovat pilalle hemmoteltuja.. kaikki pitäis tehdä valmiiksi (nuorimmaisen ymmärrän et sille vielä joitain asioita tekee valmiiksi mut isommat kyl osaisivat jos viitsisivät), kiukutellaan jos asiat ei mene heidän mielensä mukaan.. uhkaillaan mm ettei mene kouluun jos x homma ei toteudu.. ainut kotihomma mitä vaaditaan 2 vanhimmalta (tai siis isä vaatii, äidistä en tiedä vaatiiko) niin oman huoneen siivous mut eipä se meinaa onnistua tai kauheen vänkäämisen kautta ehkä imuroivat puol minuuttia huonettaan ja se on siinä.. herkkuja pitäis saada päivittäin.. tekemistä pitäisi olla tyyliin 24/7.. rahan arvoa ei ymmärretä lainkaan.. lista voisi jatkua.. kun olisi tämänkin tajunnut ajoissa niin.. noh meillekin kerennyt jo siunaantuun yhteinen lapsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden selkeän havainnon olen tehnyt sekä omassa että tuttavien uusperheissä:
Eron jälkeen vanhemmilta katoaa helposti uskallus olla vanhempi ja kasvattaa, kun mennään siihen hyvittelyn ja miellyttämisen moodiin. Ja kaikkihan tietävät millaisia lapsista tulee, jos heille ei anneta selkeää vanhemmuutta. Lapset oppivat hyvin nopeasti käyttämään tilannetta hyväkseen ja alkavat 'kasvaa vinoon'. Näin heistä tulee ulkopuolisille ei niin kivoja, mikä toki ei ole lasten vika. Ja kierre on valmis. Sellaisista epäkivoista on vaikea pitää ja heidän kanssa ei ole mukava olla.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä edellisestä liitosta 3 lasta.. eksään välit ok jne mut lapset ovat pilalle hemmoteltuja.. kaikki pitäis tehdä valmiiksi (nuorimmaisen ymmärrän et sille vielä joitain asioita tekee valmiiksi mut isommat kyl osaisivat jos viitsisivät), kiukutellaan jos asiat ei mene heidän mielensä mukaan.. uhkaillaan mm ettei mene kouluun jos x homma ei toteudu.. ainut kotihomma mitä vaaditaan 2 vanhimmalta (tai siis isä vaatii, äidistä en tiedä vaatiiko) niin oman huoneen siivous mut eipä se meinaa onnistua tai kauheen vänkäämisen kautta ehkä imuroivat puol minuuttia huonettaan ja se on siinä.. herkkuja pitäis saada päivittäin.. tekemistä pitäisi olla tyyliin 24/7.. rahan arvoa ei ymmärretä lainkaan.. lista voisi jatkua.. kun olisi tämänkin tajunnut ajoissa niin.. noh meillekin kerennyt jo siunaantuun yhteinen lapsi..
Huh! Älytöntä siis sielläkin. Mitäs mies sanoo, jos lapsi uhkailee ettei mene kouluun? Toteutuuko lapsen tahto vai saako mies asetettua rahat? Oletko itse miettinyt eroa? Yhteisen lapsen takia on hankalampi lähteä, ainakin itsestä tuntuu siltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yhden selkeän havainnon olen tehnyt sekä omassa että tuttavien uusperheissä:
Eron jälkeen vanhemmilta katoaa helposti uskallus olla vanhempi ja kasvattaa, kun mennään siihen hyvittelyn ja miellyttämisen moodiin. Ja kaikkihan tietävät millaisia lapsista tulee, jos heille ei anneta selkeää vanhemmuutta. Lapset oppivat hyvin nopeasti käyttämään tilannetta hyväkseen ja alkavat 'kasvaa vinoon'. Näin heistä tulee ulkopuolisille ei niin kivoja, mikä toki ei ole lasten vika. Ja kierre on valmis. Sellaisista epäkivoista on vaikea pitää ja heidän kanssa ei ole mukava olla.
Kyllä, näin se menee. Minua ei niinkään se lapsi ärsytä, käsitän miksi hänestä on tullut tuollainen juonikko. Mutta miehen käytös vituttaa. Tuntuu ettei hän katso yhtään järkevästi tätä tilannetta.
Ap
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on erityislapsi. Sellainen, josta pitää leikkiä, ettei ole (eli he häpeävät sitä diagnoosia), kun ei fyysisesti näy, mutta siis ihan virallinen nepsy diagnoosi löytyy.
Tiedän, että erityislasten vanhemmat eroavat useammin kuin muut, koska erityislasten kanssa biovanhemmillakin on rankempaa. Ja siksi uusperheisiin päätyy useammin erityislapsia - usein juuri mt- ja nepsylapsia. No, jos he haastavat biovanhempia, niin mites sitten heitä, joilla ei ole biologian tuomia suodattimia.
Olen huomannut, että vanhempipuoli päätyy syytettyksi ongelmista, joista lasta on hoidettu jo ennen eroa. En siis osaa enää syyllistyä. Puolison lasten ongelmat eivät ole uuden vika. Piste.
Jep, uutta puolisoa on niin kovin helppo syyttää kaikesta. Olen myös kuullut syytöksiä ja tiedän etteivät ne asiat ole syytäni, joten syyttäköön ken tahtoo.
Ap
Tämä on juurikin näin. Yhden äitipuolen tiedän, josta lapset (teini-ikäisiä) ja heidän äitinsä kertovat tarinaa, kuinka hän on käytöksellään aiheuttanut toiselle teineistä sitä ja tätä. Kyllähän siitä hienon tarinan ja paha äitipuoli sympatiaa saa, mutta yksi juttu unohtuu.. Ao lapsi oli jo vuosia ydinperheen aikanakin samoista ongelmista hoidossa. Sitä toki ei kerrota.
Välillä haaveilen, että löytyisikö mulle vielä lapseton mies.. mut en tiiä olisko se helpompaa kun itselläni on nyt lapsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Elätkö itse millaisessa suhteessa? Oletko kokeillut tällaista kuviota? Kuten sanoin jo aiemmin, niin tämä teini ei itsessään niin ärsytä vaan miehen tossu käytös! Hän lähtee kaikkeen älyttömyyteen eikä aseta rajoja.
Ja kyllä ennen vanhaan on ollut tällaisia kuviota sillä erotuksella, että ne exät eivät sieltä mullan alta paljoa tahallaan hankaloita perheen elämää!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Ihan olet oikeassa. Maailman ja historian mittakaavassa eri tavoin fuusiotuneet perhemallit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli vielä kauempaakin suvusta kasvattilapsia usein. Äitejä kuoli synnytyksiin, miehiä sodissa. Ja normaalit taudit tappoivat. Eikä tarvitse mennä historiassa edes kauas taakse. Lisäksi kaikenlaisia lehtolapsia hoidettiin jos millä verukkeella. Vasta nyt näistä on keksitty tehdä numero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on erityislapsi. Sellainen, josta pitää leikkiä, ettei ole (eli he häpeävät sitä diagnoosia), kun ei fyysisesti näy, mutta siis ihan virallinen nepsy diagnoosi löytyy.
Tiedän, että erityislasten vanhemmat eroavat useammin kuin muut, koska erityislasten kanssa biovanhemmillakin on rankempaa. Ja siksi uusperheisiin päätyy useammin erityislapsia - usein juuri mt- ja nepsylapsia. No, jos he haastavat biovanhempia, niin mites sitten heitä, joilla ei ole biologian tuomia suodattimia.
Olen huomannut, että vanhempipuoli päätyy syytettyksi ongelmista, joista lasta on hoidettu jo ennen eroa. En siis osaa enää syyllistyä. Puolison lasten ongelmat eivät ole uuden vika. Piste.
Jep, uutta puolisoa on niin kovin helppo syyttää kaikesta. Olen myös kuullut syytöksiä ja tiedän etteivät ne asiat ole syytäni, joten syyttäköön ken tahtoo.
Ap
Tämä on juurikin näin. Yhden äitipuolen tiedän, josta lapset (teini-ikäisiä) ja heidän äitinsä kertovat tarinaa, kuinka hän on käytöksellään aiheuttanut toiselle teineistä sitä ja tätä. Kyllähän siitä hienon tarinan ja paha äitipuoli sympatiaa saa, mutta yksi juttu unohtuu.. Ao lapsi oli jo vuosia ydinperheen aikanakin samoista ongelmista hoidossa. Sitä toki ei kerrota.
Kyllä näin se menee. Kyllähän älä ex on manipuloinut koko pitkän suhteemme ajan tätä lasta meitä vastaan ja on syytetty ties mistä ongelmista
Ap
Menin aikoinaan naimisiin miehen kanssa jolla oli lapsi. Hain eroa jo kolmen kuukauden kuluttua häistä ja yksi syy oli hänen lapsensa. En ymmärrä uusperheitä, niissä ei ole mitään kehumisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Ihan olet oikeassa. Maailman ja historian mittakaavassa eri tavoin fuusiotuneet perhemallit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli vielä kauempaakin suvusta kasvattilapsia usein. Äitejä kuoli synnytyksiin, miehiä sodissa. Ja normaalit taudit tappoivat. Eikä tarvitse mennä historiassa edes kauas taakse. Lisäksi kaikenlaisia lehtolapsia hoidettiin jos millä verukkeella. Vasta nyt näistä on keksitty tehdä numero.
Ootteko noin urpoja ettette käsitä mikä ero näissä kuvioissa on??? ei ole kato sitä exää siellä manipuloimassa eikä mennä viikkoviikko systeemillä eikä joka toinen viikonloppu systeemillä VAAN ON OLLUT SE YKSI PERHE EIKÄ LAPSI HYPÄNNYT KAHDEN KODIN VÄLIÄ..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Elätkö itse millaisessa suhteessa? Oletko kokeillut tällaista kuviota? Kuten sanoin jo aiemmin, niin tämä teini ei itsessään niin ärsytä vaan miehen tossu käytös! Hän lähtee kaikkeen älyttömyyteen eikä aseta rajoja.
Ja kyllä ennen vanhaan on ollut tällaisia kuviota sillä erotuksella, että ne exät eivät sieltä mullan alta paljoa tahallaan hankaloita perheen elämää!!Ap
Perhekuviot ovat ennen olleet vieläkin monimutkaisemmat, mutta vasta nyt on keksitty, että lapset voi jättää kasvattamatta hyvittelyn nimissä. Jotenkin luullaan, että on vain tämä hetki, eikä tarvitse miettiä, kuinka lapsesta kasvaa normaali ja kiva sekä tyytyväinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on loppunut viiden vuoden parisuhde miehen lasten takia - tai ei oikeastaan lasten takia vaan sen takia, että hänellä ylipäätään oli lapsia. Lapset olivat suhteen alkaessa 1- ja 3-vuotiaat. Exälläni oli exänsä kanssa huonot välit, mikä osaltaan hankaloitti suhdettamme. Lapset olivat ihan normaaleja lapsia, eivät mitenkään erityisen hankalia. Itseäni kuitenkin alkoi rassata se, että kaikki asiat piti suunnitella miehen lasten aikataulujen ja "lapsivuorojen" perusteella ja lasten äiti tietysti löi kapuloita rattaisiin, minkä ehti. Olin itse lapseton, joten sikäli olin hyvin eri tilanteessa kuin sinä. Olisin halunnut miehen kanssa normaalin kahden aikuisen parisuhteen, johon olisi sitten lapsia tullut myöhemmin. Emme kuitenkaan missään vaiheessa saaneet elää omilla ja parisuhteemme ehdoilla, ja kyllästyin tilanteeseen ja lähdin. Oli aivan oikea päätös.
Tuo ymmärrän vastaukseni oli tähän. Ja itseäkin nyt niin ärsyttää, kun en oikeastaan koskaan saanut sellaista kahden aikuisen parisuhdetta, jossa päätämme kaiken oman tahdomme mukaan ja johon olisi tullut lapset myöhemmin. Viestini siis muille naisille, välttäkää näitä kuvioita ja ottakaa mies jolla ei lapsia entisestä suhteesta!
Ap
Tässä minä, jolle vastasit. Olin myös nuorempana ollut vuoden verran parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli yksi lapsi. Tuo suhde oli myös hankala lapsen vuoksi mutta päättyi lopulta muista syistä. Sitten aikuisempana rakastuin tähän 1- ja 3-vuotiaiden lasten isään ja muistelin tuolloin kyllä tuota aikaisempaa hankalaa kuviota mutta ajattelin, että "tämä on nyt eri juttu" ja "nyt osaan suhtautua tähän eri tavalla". No ei ollut, enkä osannut. Nykyään pidän tiukasti kiinni, etten lähde ollenkaan mihinkään juttuun miehen kanssa, jolla on lapsia. Oli sen verran rankkaa erota, vaikka se oikea päätös olikin. Mieluummin olen sitten yksin vaikka loppuelämäni. Tai jos haluan lapsen, hankin siemeniä pankista. Uusperhearjessa saa vain lasten huonot puolet eikä mitään niitä hyviä.
Minun kohdallani lapset olivat vielä niin pieniä, että uusperhearkea olisi kestänyt pitkästi toistakymmentä vuotta. Sitten näin jo kauhukuvia siitä, miten kohta sitten tulevat lapsenlapset ja sitten ollaan taas samassa rumbassa. Vaikka eihän se tietenkään yhtä "paha" ole. Sinulla tosiaan lapsi on jo teini, joten uskoisin, että tilanne muutaman vuoden sisällä helpottuu, kun lapsi ei enää niin paljon vietä aikaa teidän nurkissanne/kanssanne. Hankala tilanne kyllä. Jaksatko odottaa vielä muutaman vuoden? Tietysti ymmärrän, että oman lapsen isästä on todella paljon vaikeampi erota kuin minun oli erota exästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Vai eikö ihminen enää kestä normaalia elämää? Ei se aina murrosikäisten kanssa ole helppoa, vaikka olisivat omiakin. Ja sitten vielä syytetään teiniä siitä, että sen elämä on tehty liian helpoksi eikä mokoma kestä pettymyksiä. Itse ollaan samanlaisia, vaikka pitäisi olla jo aikuinen.
Ja kuten tuolla jo sanottiin, eipä ole kummoinen rakkaus, joka tuohon kaatuu.
Sitä paitsi ennen oli paljon enemmän uusperheitä, koska ihmiset jäivät usein jo nuorena leskeksi eikä mitään esiaviollisia suhteita suvaittu ja lapsille piti saada uusi äiti. Että se niiden luonnottomuudesta.
Ihan olet oikeassa. Maailman ja historian mittakaavassa eri tavoin fuusiotuneet perhemallit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli vielä kauempaakin suvusta kasvattilapsia usein. Äitejä kuoli synnytyksiin, miehiä sodissa. Ja normaalit taudit tappoivat. Eikä tarvitse mennä historiassa edes kauas taakse. Lisäksi kaikenlaisia lehtolapsia hoidettiin jos millä verukkeella. Vasta nyt näistä on keksitty tehdä numero.
Ootteko noin urpoja ettette käsitä mikä ero näissä kuvioissa on??? ei ole kato sitä exää siellä manipuloimassa eikä mennä viikkoviikko systeemillä eikä joka toinen viikonloppu systeemillä VAAN ON OLLUT SE YKSI PERHE EIKÄ LAPSI HYPÄNNYT KAHDEN KODIN VÄLIÄ..
Ap
Totta, tämä kahden kodin kilpailuttaminen tuo paljon manipulointi keinoja lapsille. Sen olen itsekin todistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä edellisestä liitosta 3 lasta.. eksään välit ok jne mut lapset ovat pilalle hemmoteltuja.. kaikki pitäis tehdä valmiiksi (nuorimmaisen ymmärrän et sille vielä joitain asioita tekee valmiiksi mut isommat kyl osaisivat jos viitsisivät), kiukutellaan jos asiat ei mene heidän mielensä mukaan.. uhkaillaan mm ettei mene kouluun jos x homma ei toteudu.. ainut kotihomma mitä vaaditaan 2 vanhimmalta (tai siis isä vaatii, äidistä en tiedä vaatiiko) niin oman huoneen siivous mut eipä se meinaa onnistua tai kauheen vänkäämisen kautta ehkä imuroivat puol minuuttia huonettaan ja se on siinä.. herkkuja pitäis saada päivittäin.. tekemistä pitäisi olla tyyliin 24/7.. rahan arvoa ei ymmärretä lainkaan.. lista voisi jatkua.. kun olisi tämänkin tajunnut ajoissa niin.. noh meillekin kerennyt jo siunaantuun yhteinen lapsi..
Huh! Älytöntä siis sielläkin. Mitäs mies sanoo, jos lapsi uhkailee ettei mene kouluun? Toteutuuko lapsen tahto vai saako mies asetettua rahat? Oletko itse miettinyt eroa? Yhteisen lapsen takia on hankalampi lähteä, ainakin itsestä tuntuu siltä.
Ap
Mies onneksi kyl sellanen että ainakin koittaa saada lähteen kouluun.. ja kyl monesti lapset lähtenytkin sit loppupelis.. mut sit äiti lepsumpi niiin.. äidin luona ollessaan saavat muutenkin helpommin asioitaan periksi.. joten koittavat jatkuvasti samaa sit isänki luona.. kuulemma samaa oli ollut jo heidän suhteen aikana.. isä ei antais periksi mut äiti antaa niin.. Lähinnä itellä meinaa hermot mennä lähes jatkuvaan kitinään ja tulee olo ettei mikään kelpaa/ole tarpeeksi hyvää.. lisäksi pohdituttaa miten saa omani kasvatettua sillain et ei kaikkea voi saada tai pitää ainakin sit ansaita et ei asiat vaan tuu ilmaiseksi.. (on vasta 6kk ikäinen et onneksi aikaa viel pohtia).. ku näkeehän/kuulee tämä sitten miten puolisisarukset käyttäytyy niin..
Jos miehen kasvatus on mielestäsi huonoa niin etkö voisi keskustella hänen kasvatusajatuksistaan ajatellen teidän yhteistä lasta?
En lähtisi hyökkäämään tuolla kun haluat vain miellyttää niin olet munaton- lauseilla vain keskustelemaan miten sama toteutuu myöhemmin teidän lapsen kohdalla.
Myös: olen myös miettinyt, jos meidän niko-anniina kieltäytyisi menemästä kouluun niin itse kieltäisin kaikki herkut viikoksi ja pelikoneet. Mies on mahdollisesti samaa mieltä jolloin voit kysyä miltäköhän lapsesta tuntuu jos vanhemmalla lapsella on hyvin erilainen kasvatus.
Tai jos hyvin erimieltä niin sitten se että miten te löydätte yhteisen sävelen kasvatukseen.
Jatkan vielä edellistä kirjoitustani...
Teinit, varsinkin muiden ovat todella ärsyttäviä. Ainakin jossain kohtaa.
Yritä muistaa että kun te olette menneet ovat he kuitenkin lapsenne sisaruksia ja heillä on samoja muistoja vanhemmistaan yms mistä puhua ja mitä jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Menin aikoinaan naimisiin miehen kanssa jolla oli lapsi. Hain eroa jo kolmen kuukauden kuluttua häistä ja yksi syy oli hänen lapsensa. En ymmärrä uusperheitä, niissä ei ole mitään kehumisen arvoista.
Mutta toisaalta, jos ne ydinperhe kuviotkaan olisivat niin onnistuneita, eivät ne niin kiivaaseen tahtiin päättyisi eroon....
Jep, uutta puolisoa on niin kovin helppo syyttää kaikesta. Olen myös kuullut syytöksiä ja tiedän etteivät ne asiat ole syytäni, joten syyttäköön ken tahtoo.
Ap