Olisin halunnut perheen, mutta en kelvannut kenellekään.
Ärsyttää tuo joka paikassa kauhistelu, että ihmiset eivät nykyään halua lapsia.
Pitäisi huomioida, että todellakaan tämä ei aina ole oma valinta.
Yksikään mies ei ole huolinut minua, joten hankala tässä perhettä on perustaa.
Ärsyttää kun etuoikeutetut ( =ihmiset, joille parisuhde on valinta) eivät ymmärrä, miten onnekkaita ovat.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on siinä, että ehkä et ole kelpuuttanut sellaisia, jotka olisivat halunneet sinun kanssasi perheen. Kyllä niitä ihmisiä on.
Mitä tarkoitat kelpuuttamisella? Jos on ihan yksin? Eikä ympärillä ole ketään? Mitä silloin voi kelpuuttaa? Joo, voi mennä torille, mutta ei sielläkään kukaan tule kysymään, kelpuutatko minut.
Eri maalainen, eri rotuinen ihminen? Sekoituslapset ovat kauniita ja yleensä hyvin eloisia.
Se on omasta itsestä kiinni, itsesäälissä rypevät ihmiset ei kiinnosta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on siinä, että ehkä et ole kelpuuttanut sellaisia, jotka olisivat halunneet sinun kanssasi perheen. Kyllä niitä ihmisiä on.
Mitä tarkoitat kelpuuttamisella? Jos on ihan yksin? Eikä ympärillä ole ketään? Mitä silloin voi kelpuuttaa? Joo, voi mennä torille, mutta ei sielläkään kukaan tule kysymään, kelpuutatko minut.
Eri maalainen, eri rotuinen ihminen? Sekoituslapset ovat kauniita ja yleensä hyvin eloisia.
kysymys oli ...
Vierailija kirjoitti:
Se on omasta itsestä kiinni, itsesäälissä rypevät ihmiset ei kiinnosta ketään.
Totta. Jospa tänään ap lähtisit ulos tai baariin ja koittaisit olla niin auki, kuin pystyt? Olemuksesi viestii lähestyttävyyttä. Annat elämän ohjata sinua ja tuoda luoksesi hyviä asioita ja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Syy on siinä, että ehkä et ole kelpuuttanut sellaisia, jotka olisivat halunneet sinun kanssasi perheen. Kyllä niitä ihmisiä on.
Ei se aina mene näinkään, vaikka usein varmasti meneekin. En nimittele aloittajaa, mutta ilmennän toteutuvan periaatteen, rumuushorisontin, jonka ylitettyä rumimmat ihmisetkään eivät enää halua toisiaan vaan jotain vähän parempaa kuin mitä itse edustavat; eivät miehet eivätkä naiset.
Vierailija kirjoitti:
Se on omasta itsestä kiinni, itsesäälissä rypevät ihmiset ei kiinnosta ketään.
Ei varmaan kukaan ryve itsesäälissä, mutta on aika outoa, että lapsettomuudesta syyllistetään, kun se ei kuitenkaan ole oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on siinä, että ehkä et ole kelpuuttanut sellaisia, jotka olisivat halunneet sinun kanssasi perheen. Kyllä niitä ihmisiä on.
Mitä tarkoitat kelpuuttamisella? Jos on ihan yksin? Eikä ympärillä ole ketään? Mitä silloin voi kelpuuttaa? Joo, voi mennä torille, mutta ei sielläkään kukaan tule kysymään, kelpuutatko minut.
Eri maalainen, eri rotuinen ihminen? Sekoituslapset ovat kauniita ja yleensä hyvin eloisia.
kysymys oli ...
Siitä, että näkee eri vaihtoehtoja. Maapallolla on 7 miljardia ihmistä. Eiköhän jokaiselle löydy joku.
Minä olen 44-v mies ja minulle sattui tulemaan lapsi ihan vahingossa sellaisen yhden illan heilan kanssa. Tämä vahinko teki minut maailman onnellisemmaksi mieheksi. Nyt olen ihanan 7v pojan isä. Ei ole parisuhdetta, mutta ihana rakkaus omaan lapseen. Näin se voi elämä vahingossa tarjoilla onnea ihmiselle, kun muistaa panna paljaalla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on siinä, että ehkä et ole kelpuuttanut sellaisia, jotka olisivat halunneet sinun kanssasi perheen. Kyllä niitä ihmisiä on.
Ei se aina mene näinkään, vaikka usein varmasti meneekin. En nimittele aloittajaa, mutta ilmennän toteutuvan periaatteen, rumuushorisontin, jonka ylitettyä rumimmat ihmisetkään eivät enää halua toisiaan vaan jotain vähän parempaa kuin mitä itse edustavat; eivät miehet eivätkä naiset.
Et siedä erilaisuutta? Toiseutta? Etsit itsesi kopiota? Ei ihme, jos sinulla on vaikeuksia löytää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on omasta itsestä kiinni, itsesäälissä rypevät ihmiset ei kiinnosta ketään.
Ei varmaan kukaan ryve itsesäälissä, mutta on aika outoa, että lapsettomuudesta syyllistetään, kun se ei kuitenkaan ole oma valinta.
Ainahan se ei ole oma valinta. Joskus tuntuu, että kaikille ihmisille lapset eivät vain sovi, heidän on parempi elää lapsettomina.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin löytäminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
Minä en ole löytänyt yli 30 ikävuoteen mennessä eikä jonain 50-60kymppisenä kiinnosta, oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kyllä huolitaan. Onhan minullakin mues. T. Ammattivalittaja
Joo, kyllä huolittiin.
Täytyi vaan aikoinaan muuttaa yhdestä Savolaisesta tuppukylästä pois tullakseen huolituksi ja rakastetuksi.
Kun oli niin kamalia kiusaajia, että jatkoivat vielä peruskouluajan jälkeenkin ja kyllähän tuolloin aikoinaan "kaikki tiesi kaikki".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on siinä, että ehkä et ole kelpuuttanut sellaisia, jotka olisivat halunneet sinun kanssasi perheen. Kyllä niitä ihmisiä on.
Ei se aina mene näinkään, vaikka usein varmasti meneekin. En nimittele aloittajaa, mutta ilmennän toteutuvan periaatteen, rumuushorisontin, jonka ylitettyä rumimmat ihmisetkään eivät enää halua toisiaan vaan jotain vähän parempaa kuin mitä itse edustavat; eivät miehet eivätkä naiset.
Et siedä erilaisuutta? Toiseutta? Etsit itsesi kopiota? Ei ihme, jos sinulla on vaikeuksia löytää ketään.
Nyt aika raakasti ylitulkitset, en kirjoittanut omista preferensseistäni mitään. Sanoin vain sen miten olen nähnyt asioiden olevan. Totuus on, että jokainen saa jotain - jokainen ei vain halua sitä jotain minkä voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on omasta itsestä kiinni, itsesäälissä rypevät ihmiset ei kiinnosta ketään.
Totta. Jospa tänään ap lähtisit ulos tai baariin ja koittaisit olla niin auki, kuin pystyt? Olemuksesi viestii lähestyttävyyttä. Annat elämän ohjata sinua ja tuoda luoksesi hyviä asioita ja ihmisiä.
Lopputulos-->💘🔱🤕
Voi kuulkaa, olen kyllä yrittänyt! Olen nettideittaillut, käynyt ulkona baarissa/ harrastuksissa/ tapahtumissa, lähestynyt miehiä, jopa pyytänyt ulos (sain pakit)- mutta ei. Baarissa kukaan ei ole koskaan (oikeasti) lähestynyt minua. Nettideititkään ei ole johtanut mihinkään, vaikka olisi ollut ihan mukavaa treffeillä.
Avoimin mielin olen ollut, eli ulkonäön perusteella en ole ketään koskaan tuominnut, en ammatin, tulotason enkä minkään muunkaan ulkoisen perusteella.
Itse olen kokenut, että ne on nimenomaan miehet jotka on vaativia ulkoisissa asioissa! He odottavat sitä ihanaa prinsessaa, johon rakastua intohimoisesti. Tällainen tavallinen ihminen ei saa edes mahdollisuutta.
Olen nyt 40, joten en ole täysin heittänyt toivoa kumppanin löytämisestä. Mutta perheen perustaminen on valitettavasti myöhäistä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
AP
Suosittelen, että tietosesti tekee asioita sen eteen, että sen kauan kaivatun parisuhteen lopulta saa. Tekee erilailla miten on aina ennen tehnyt, menee paikkoihin joihin ei ehkä normaalisti menis jne..
Jos asuu jossain pienellä paikkakunnalla, ni meneeki ees vaikka käymään(lomaileen?) jossain muualla. En oo ite matkustellu, mutta sen verran oon huomannu, että ne jotka on ja tehneet sitä vieläpä paljon, on saaneet ihan uudenlaisia perspektiivejä elämäänsä, että niihän se on, että matkailu avartaa, tuskin siitä siis haittaakaan on. Vähän samoilla linjoilla siis myös voi ajatella ton parisuhde-asiankin.
Ainakin itellä meni niin, että 31veenä vihdoin edistyin ujoudesta (introverttikin vielä) huolimatta ja nyt jo jokusen vuoden ollu naimissa ja lapsikin.
Ja samaa mieltä et parisuhteen voi saada missä iässä vaan, älkää luovuttako!
Tsemppiä!♥️
Vierailija kirjoitti:
Eri maalainen, eri rotuinen ihminen? Sekoituslapset ovat kauniita ja yleensä hyvin eloisia.
Ihmisillä on yleensä sellainen kumma toivomus, että lapsissa olisi edes hieman omaa näköä niin että ne eivät näytä täysin vierailta.
Vähiten tässä ehkä kaipaan (ainakaan minä, ap) mitään neuvoja parisuhteen saamiseksi, koska oikeasti - olen tehnyt kaiken, mitä ihminen kohtuuden nimissä voi. Ja myöskään nämä "sain lopulta perheen kolmekymppisenä"- tarinat ei millään tasolla lämmitä, kun tosiaan ikää on jo itsellä liikaa eikä tällä tarinalla ollut onnellista loppua! ( Kiva että sulla oli).
AP
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla. Olin ujo, en uskaltanut koskaan lähestyä ketään. Jos joku kiinnostui minusta, jäädyin täysin. Elämä on mennyt töissä ja yksiöni asuntovelkaa maksaessa, nyt vanhemmiten vanhaa isääni hoitaessa. En edes ollut ruma, vaan kaunis nuori nainen, jos sillä on mitään merkitystä. Huono itsetunto, ujous ja vanhempien kasvatus aiheutti sen, että en koskaan osannut olla vastakkaisen sukupuolen seurassa. Kotikasvatus oli sitä, että töitä on tehtävä. Kaikki muu on turhaa. Nyt työttömänä (56v), en tiedä, mitä teen elämälläni, koska töitä ei löydy.
Jep, sama mulla, on nyt 37 v ja mulla on työpaikka, muuten sama tilanne/kasvatus. Työkaverit varmaan luulee että mulla on tosi kiva ilta. 😂 Mutta kotona olen, kissan kanssa ja pesen pyykkiä.
Ehkä olet seuraavaksi viisaampi.