Te jotka ette juhli uuttavuotta

Vierailija kirjoitti:

Aattelin mennä just nukkumaan ja aamulla sit virkeänä vapaapäivään.

Meillä kissa ihan paniikissa. Ensimmäistä vuodenvaihdettaan viettää. Eikä nuo itsestänikään kivoja ole, juuri äsken pamahti aivan ikkunan vieressä.

Sais kieltää ilotulitukset mun puolesta.

Yksi syy on se, ettei minulla ole ketään kaveria ja olen aika  nuori ihminen, joten aina se hävettää mennä yksin minnekään varsinkin tälläisenä päivänä. Silloin on jotenkin itselle mukavampi vaihtoehto jäädä kotiin. Minne minä toisaalta edes täällä maalla menisin ja missään baareissa en tykkää käydä. Toisaalta sitä aina toivoisi, että joku vuosi olisi kaikki toisin ja pääsisi johonkin mukaan. Sama koskee myös juhannusta ja näinä päivinä joskus sellainen haikea olo, että vuosi meni taas ja on samassa tilanteessa edelleen. Ymmärrän tietenkin sen, että oma vastuu, mutta toisaalta en aina tiedä miten asian kääntäisin toiseen suuntaan. Olen ollut yksin todella pitkään oikeastaan yläkoulusta asti  ja siinäkin mielessä aina vaikeampaa jotenkin toimia kuin joku "normaali" ihminen ja jännittää aina vaan enemmän ihmisjoukkoja ja vaikeaa olla oma itsensä. Minua ollaan myös paljon kiusattu ja senkin vuoksi varmasti jännitän enemmän.

Toisaalta olen ihan positiivinen ja muutenkin kokeilunhaluinen ihminen ja se sotii tätä tylsää elämääni vastaan. Itselle varmasti olisi jo lahja sellainen uusivuosi jolloin saisi viettää aikaa jonkun ihmisen kanssa. Olla vaan ja syödä vähän paremmin ja ehkä mennä katsomaan raketteja jonnekin. Jotain ihan tavallista, mutta minulle sellaista mitä en ole kokenut juuri koskaan. Nyt minulla on myös se tilanne, että koirani tarvitsee minua täällä kotona ja se pelkää raketteja joten senkin vuoksi en edes voisi lähteä minnekään. Joskus tämä on vähän hankalaa kun haluaisi esim lenkille lähteä, mutta koiran takia ei voi. Silloin ilta tuntuu vähän pitkältä. Ymmärrän tietenkin, että jokaisella on oma vastuu elämästään, mutta en siis koe itse valinneeni tätä tilannetta ja haluaisin kyllä olla osa edes jotain porukkaa. Yksikin ystävä olisi mukava asia. Muuten yleensä pärjään, mutta joskus niin kuin nyt vähän surullinen olo kuitenkin.

Lapsi kuumeessa.

Minä olen mieheni kanssa rauhassa kotona. Mies juo olutta, minä en. Odotamme esikoisemme syntymää eikä siksi ole tarvetta ryntäillä mihinkään. Menemme varmaan nukkumaankin ennen puolta yötä.

Tehtiin iltapalaksi vähän herkkuja, käytiin kävelyllä katsomassa raketteja, nyt lapset nukkuu ja miehen kanssa istutaan sohvalla. Koira vietiin miehen vanhemmille paukkuja pakoon, vaikka ei tänne meille sisälle juuri mitään kuulu. On meillä skumppaa ja lisää niitä herkkuja, tällä hyväksi havaitulla kaavalla on mennyt jo muutama vuosi. Juhlitaan vaikka joskus kun lapset on isompia :)

En juhli kun ei oikein ole ketään kenen kanssa juhlisi, kun oon tämmönen erakko. Vähän oli veljen kanssa puhetta, että oltais tehty tänään jotain, mutta se menikin omien kavereiden kanssa uuden vuoden viettoon. En siis tee juurikaan mitään tavallisesta poikkeavaa. Vähän harkitsen, jos menisin lähempänä vuoden vaihtumista ulos käveleen ja katteleen raketteja. Unirytmikin niin sekasin, etten kuitenkaan saa unta kuin vasta aamulla.

En varsinaisesti juhli. Pari kolme olutta juon ja netissä roikun. Paukuttelut ei hirveästi haittaa eläimiä kun ei ole. 

50+ mies

Me taas taaperon kanssa "juteltu" muutamia päiviä kuinka uutena vuotena katsotaan raketteja. Noh. Kaupan järjestämä ilotulitus nähtiin ikkunasta ja muutama köyhä muu raketti, siinäpä ne. Mitään ääntä kuulu vaikka asutaan tän meidän big cityn keskellä. Lapsi juuri nukahti ja taidan itsekin mennä.

en erityisemmin tykkää juhlista, arki on parasta. en juhli muitakaan juhlia, silloin jos on joku tulossa juhlapäivänä kylään teen jotain herkkuja, mutta muuten minua ei haittaisi vaikka kaikki juhlat lakkautettaisiin.

Mies töissä, teini ulkona, minä kotona nuoremman lapsen kanssa. Leppoisaa oleilua ja koirien kanssa leikkimistä. En juo mitään, koska varaudun hakemaan teinin kotiin kaveriltaan.

Kävin saunassa ja olen tehnyt omaan laiskaan tahtiini joitakin henkilökohtaisia projektitöitäni koneella. Käyn yleensä joka ilta juoksemassa lenkin, ja ajattelin, että voisin tänään mennä vähän ennen puolta yötä, niin näen ne parhaat raketit etäältä. Muutoin en ole käynyt tänään ulkosalla.

Ja niin, 71 jatkaa. En juhli, koska minusta vuoden vaihtumisessa ei ole mitään erityistä juhlimista, ja rakettien itse ampuminen on mielestäni rahan ja puhtaan ilman tuhlaamista. Juu, naapurit ovat ihan nätit padat ja papatit ostaneet, mutta eivät ne nyt niin hienoja ole, että niitä jaksaisi istua ikkunassa vahtaamassa.

Toivun keuhkoputkentulehduksesta kotona. Ihan hyvä fiilis, koska vointi on jo paranemaan päin. Katson ehkä Yle Areenaa, jos pysyn hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on se, ettei minulla ole ketään kaveria ja olen aika  nuori ihminen, joten aina se hävettää mennä yksin minnekään varsinkin tälläisenä päivänä. Silloin on jotenkin itselle mukavampi vaihtoehto jäädä kotiin. Minne minä toisaalta edes täällä maalla menisin ja missään baareissa en tykkää käydä. Toisaalta sitä aina toivoisi, että joku vuosi olisi kaikki toisin ja pääsisi johonkin mukaan. Sama koskee myös juhannusta ja näinä päivinä joskus sellainen haikea olo, että vuosi meni taas ja on samassa tilanteessa edelleen. Ymmärrän tietenkin sen, että oma vastuu, mutta toisaalta en aina tiedä miten asian kääntäisin toiseen suuntaan. Olen ollut yksin todella pitkään oikeastaan yläkoulusta asti  ja siinäkin mielessä aina vaikeampaa jotenkin toimia kuin joku "normaali" ihminen ja jännittää aina vaan enemmän ihmisjoukkoja ja vaikeaa olla oma itsensä. Minua ollaan myös paljon kiusattu ja senkin vuoksi varmasti jännitän enemmän.

Toisaalta olen ihan positiivinen ja muutenkin kokeilunhaluinen ihminen ja se sotii tätä tylsää elämääni vastaan. Itselle varmasti olisi jo lahja sellainen uusivuosi jolloin saisi viettää aikaa jonkun ihmisen kanssa. Olla vaan ja syödä vähän paremmin ja ehkä mennä katsomaan raketteja jonnekin. Jotain ihan tavallista, mutta minulle sellaista mitä en ole kokenut juuri koskaan. Nyt minulla on myös se tilanne, että koirani tarvitsee minua täällä kotona ja se pelkää raketteja joten senkin vuoksi en edes voisi lähteä minnekään. Joskus tämä on vähän hankalaa kun haluaisi esim lenkille lähteä, mutta koiran takia ei voi. Silloin ilta tuntuu vähän pitkältä. Ymmärrän tietenkin, että jokaisella on oma vastuu elämästään, mutta en siis koe itse valinneeni tätä tilannetta ja haluaisin kyllä olla osa edes jotain porukkaa. Yksikin ystävä olisi mukava asia. Muuten yleensä pärjään, mutta joskus niin kuin nyt vähän surullinen olo kuitenkin.

Älä turhaan häpeile, itse olen ollut samassa tilanteessa ja kaltaisiamme on Suomi pullollaan. Kuulostat ihanalta ihmiseltä, jonka kanssa moni haluaisi varmasti viettää aikaa kun vain kohtaisitte. Kaikkea hyvää sinulle :)

Maatilalla uusi vuosi on ihan tavallinen päivä. Viimestään klo 22 nukkumaan että herää aamulla klo 6 töihin.