Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kutsuuko kälynne/ kälyn perhe teitä koskaan kylään? Meillä ei kutsu
31.12.2019 |
Meillä siis ei kutsu. 😟 Lisäksi sanotaan usein: tulkaa kahville kun liikutte Espoossa viikonloppuna (mutta eivät siis tule). Eivätkä kutsu koskaan ennen joulua glögille tai kahville joulukylään, ei uutena vuotena, ei koskaan. Asuvat pääkaupunkiseudulla isossa omakotitalossa.
Me kutsutaan välillä meille. Olisi kiva saada kyläilykutsuja myös sinne päin.
Eihän tästä voi sanoa suoraan, että miksi ette koskaan kutsu kotiinne... Eivät varmaan halua juuri meitä. Onko muilla samanlaista tilannetta?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
Osittain totta, osittain ei. On ihan tavallista, että miehen odotetaan nk katkaisevan napanuoransa. Tarkoittaa, että miehen ei tule enää pitää kuin harvakseltaan yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Meille naisille tällaista velvoitetta ei ole vaan voimme pitää yhteyttä lapsuudenperheeseemme just niin paljon kuin haluamme. Onko siis mikään ihme, jos miehet eivät pidä enää yhteyttä? On opetettu siihen, ettei heidän kuulukaan pitää.
Omat lapseni ja siskoni lapset on opetettu toisin. Nyt aikuisina sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja samoin serkkuihinsa. Samoin isovanhempiinsa, täteihinsä ja setiinsä. Siskoni lapset soittelee mulle ja kyselee kuulumisia. Samoin omat lapseni (tyttö ja poika kuten siskollanikin) pitävät yhteyttä siskooni. Tämä tapa mulle ja siskolleni opetettiin jo lapsena. Molemmilla vanhemmillani on iso suku ja isä piti yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa aivan kuten äitinikin piti omiinsa. Oikeastaan tämä onkin äitini ansiota, koska hän ei koskaan olettanut isäni nk katkaisevan napanuoraansa lapsuudenperheeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
No ei se nyt ole ihan pieni asia, kenen kanssa aikansa viettää. Mahtavatko nämä muiden väitetystä itsekkyydestä herneen nenäänsä vetäneet henkilöt olla kovinkaan hyvää ja antoisaa seuraa... ja usein tosiaan ei tarvitse edes olla se maailman tylsin tai törkein tyyppi vaan yksinkertaisesti eri tilanteissa ja eri aaltopituuksilla.
Mistä lie kiinni , ihmisen itsekkyydestä tai luonteesta , että onko se esim kerran kuussa parin tunnin seurustelu omien / puolison sisarusten kanssa iso asia vai ei 😅 näköjään monelle se on ylitsepääsemätöntä. Surullista mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Viimeistään silloin kun olet vanha niin varmasti tulet kärsimään yksinäisyydestä koska sukulaisillasi on parempaa ja mielekkäämpääkin tekemistä kuin sinun kanssa seurustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.
Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”
Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.
Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.
Tuskin he kokevat mokanneensa tai jäävänsä paitsi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja resursseja, jolloin on ymmärrettävää, että he viettävät aikaansa heille tärkeimpien kanssa. Toivottavasti itsekin ymmärrät keskittää energiasi ihmisiin, joiden kanssa teillä on yhteneväiset ajatukset ja tarpeet viettää aikaa keskenänne.
Näissä jutuissa se tuppaa vaan yleensä menemään niin että jos vanhemmilla tämä ajatustapa että ”ton siskon kans en oo samaa mieltä asioista vaikka mukava onkin , en siis tuhlaa aikaani hänen seuraansa , veljeeni tai toiseen siskoni kumminkin pidän läheiset välit” niin sitten kun teidän omat lapset on isoja niin turha surkutella ja yrittää paikkailla sisarusten välejä keskenään jos vaikka yhtäkkiä veli päättää katkaista välit siskoonsa täysin tyhjästä. Koita siinä sitten tytärtäsi lohduttaa ”kun ei Matti-Pekan mikään pakko sun kanssa ole olla tekemisissä jos ei niin halua” :). Itse ainakin opetan lapsilleni että perhe on aina perhe , ja tässä epävarmassa maailmassa tulisi ainakin voida luottaa siihen että perhe on aina tukemassa. Järkyttävää että koko lapsuus ja nuoruus vietetään saman katon alla mutta sitten kun menee naimisiin ja ”oman” perheen niin sitten tanssitaan sen puolison pillin mukaan ja jos puoliso ei tykkää esim sun sisaruksista niin voi voi.
No, tuo on ehkä vähän kärjistettyä, että jonkun pillin mukaan tanssitaan. Toki perhe on aina perhe, mutta perhettään kun ei voi valita, niin usein tässä elämässä kuitenkin käytännössä on niin, että itse asiassa joidenkin muiden kanssa voi olla paljon enemmän yhteistä ja paljon mukavampi viettää aikaa kuin vaikka sen sisaruksen perheen. Toivottavasti ei nyt kyse mistään välien katkaisemisesta tai yhtä dramaattisesta ole monessakaan tapauksessa, vaan siitä, että yksinkertaisesti prioriteetit ja elämäntilanteet muuttuvat, eikä arkisella tasolla näin ollen olla enää niin paljoa tekemisissä.
No esim tuossa ap:n ( vai oliko joku muu) mainitsemassa tilanteessa jossa toinen veli perheineen kutsutaan illanviettoon mutta toista sisarusta ei , niin ollaan jo todella törkeitä ja sietäisi kyllä hävetä. Yleensähän se on nainen joka hoitaa valmistelut tällaisiin tapahtumiin ym niin kyllä itseäni vaimona hävettäisi olla se emäntä joka näin tekee.
Tässä ei olla enää missään lapsuuden perheessä ,jossa kaikkiin lapsiin täytyy suhtautua tasapuolisesti. Aikuiset ihmiset ovat tekemisissä ihan niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa itse viihtyvät parhaiten. Törkeää olisi jos ne isovanhemmat eivät kutsuisi kaikkia lapsiaan tasapuolisesti kylään jne. Muilla tähän ei ole mitään velvotetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
No ei se nyt ole ihan pieni asia, kenen kanssa aikansa viettää. Mahtavatko nämä muiden väitetystä itsekkyydestä herneen nenäänsä vetäneet henkilöt olla kovinkaan hyvää ja antoisaa seuraa... ja usein tosiaan ei tarvitse edes olla se maailman tylsin tai törkein tyyppi vaan yksinkertaisesti eri tilanteissa ja eri aaltopituuksilla.
Mistä lie kiinni , ihmisen itsekkyydestä tai luonteesta , että onko se esim kerran kuussa parin tunnin seurustelu omien / puolison sisarusten kanssa iso asia vai ei 😅 näköjään monelle se on ylitsepääsemätöntä. Surullista mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Viimeistään silloin kun olet vanha niin varmasti tulet kärsimään yksinäisyydestä koska sukulaisillasi on parempaa ja mielekkäämpääkin tekemistä kuin sinun kanssa seurustelu.
Niin kuin tässäkin keskustelussa jo todettua, useimmilla kuitenkin on ystäviä ja sukulaisia ja perhettä, joiden kanssa sitä aikaa tälläkin hetkellä mieluummin viettää kuin joidenkin toisten kanssa. Miksi iän myötä alkaisi haluta viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei sen kummemmin ole halunnut seurustella aikaisemminkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.
Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”
Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.
Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.
Tuskin he kokevat mokanneensa tai jäävänsä paitsi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja resursseja, jolloin on ymmärrettävää, että he viettävät aikaansa heille tärkeimpien kanssa. Toivottavasti itsekin ymmärrät keskittää energiasi ihmisiin, joiden kanssa teillä on yhteneväiset ajatukset ja tarpeet viettää aikaa keskenänne.
Näissä jutuissa se tuppaa vaan yleensä menemään niin että jos vanhemmilla tämä ajatustapa että ”ton siskon kans en oo samaa mieltä asioista vaikka mukava onkin , en siis tuhlaa aikaani hänen seuraansa , veljeeni tai toiseen siskoni kumminkin pidän läheiset välit” niin sitten kun teidän omat lapset on isoja niin turha surkutella ja yrittää paikkailla sisarusten välejä keskenään jos vaikka yhtäkkiä veli päättää katkaista välit siskoonsa täysin tyhjästä. Koita siinä sitten tytärtäsi lohduttaa ”kun ei Matti-Pekan mikään pakko sun kanssa ole olla tekemisissä jos ei niin halua” :). Itse ainakin opetan lapsilleni että perhe on aina perhe , ja tässä epävarmassa maailmassa tulisi ainakin voida luottaa siihen että perhe on aina tukemassa. Järkyttävää että koko lapsuus ja nuoruus vietetään saman katon alla mutta sitten kun menee naimisiin ja ”oman” perheen niin sitten tanssitaan sen puolison pillin mukaan ja jos puoliso ei tykkää esim sun sisaruksista niin voi voi.
No, tuo on ehkä vähän kärjistettyä, että jonkun pillin mukaan tanssitaan. Toki perhe on aina perhe, mutta perhettään kun ei voi valita, niin usein tässä elämässä kuitenkin käytännössä on niin, että itse asiassa joidenkin muiden kanssa voi olla paljon enemmän yhteistä ja paljon mukavampi viettää aikaa kuin vaikka sen sisaruksen perheen. Toivottavasti ei nyt kyse mistään välien katkaisemisesta tai yhtä dramaattisesta ole monessakaan tapauksessa, vaan siitä, että yksinkertaisesti prioriteetit ja elämäntilanteet muuttuvat, eikä arkisella tasolla näin ollen olla enää niin paljoa tekemisissä.
No esim tuossa ap:n ( vai oliko joku muu) mainitsemassa tilanteessa jossa toinen veli perheineen kutsutaan illanviettoon mutta toista sisarusta ei , niin ollaan jo todella törkeitä ja sietäisi kyllä hävetä. Yleensähän se on nainen joka hoitaa valmistelut tällaisiin tapahtumiin ym niin kyllä itseäni vaimona hävettäisi olla se emäntä joka näin tekee.
Olen kyllä aivan eri mieltä enkä pidä tuota lainkaan törkeänä tai hävettävänä, koska ilmeisesti ovat läheisempiä toisen veljen perheen kanssa. Ei se nyt niin mene, että kun kutsuu tuon, automaationa seuraa joku toinen, vaan ne kutsutaan, joiden seuraa silloin halutaan.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ja mä en edes haluaisi, että joku kutsuisi mut luokseen pelkästä velvollisuudesta tai kohteliaisuudesta. Olisihan se aika vaivaannuttaa itsellenikin. Mieluummin tapaan niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat viettää aikaa kanssani ja minä heidän. Tiedän kyllä, että velvollisuusvierailut kuuluisivat hyviin käytöstapoihin, mutta monen elämä on nykypäivänä aika hektistä ja ainakin sisarusten kesken voisi jo sopia, ettei ole tarvetta järjestää mitään velvollisuusvierailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, relaa, ei kaikkien ihmisten tarvitse tykätä toisistaan.
Itse en kutsu sisariani, koska ovat rasittavia ja kaikkitietäviä. Itse käydään heillä noin 1 kerta vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
No ei se nyt ole ihan pieni asia, kenen kanssa aikansa viettää. Mahtavatko nämä muiden väitetystä itsekkyydestä herneen nenäänsä vetäneet henkilöt olla kovinkaan hyvää ja antoisaa seuraa... ja usein tosiaan ei tarvitse edes olla se maailman tylsin tai törkein tyyppi vaan yksinkertaisesti eri tilanteissa ja eri aaltopituuksilla.
Mistä lie kiinni , ihmisen itsekkyydestä tai luonteesta , että onko se esim kerran kuussa parin tunnin seurustelu omien / puolison sisarusten kanssa iso asia vai ei 😅 näköjään monelle se on ylitsepääsemätöntä. Surullista mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Viimeistään silloin kun olet vanha niin varmasti tulet kärsimään yksinäisyydestä koska sukulaisillasi on parempaa ja mielekkäämpääkin tekemistä kuin sinun kanssa seurustelu.
Olen asunut siskoni naapurissa kohta 30 vuotta emmekä silti ole joka kuukausi istuneet tuntia paria toistemme luona seurustelemassa. Soitellaan ja viestitellään kyllä ja välillä tehdäänkin jotain yhdessä, mutta hyvin harvoin istutaan toistemme kodeissa vain seurustelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
Osittain totta, osittain ei. On ihan tavallista, että miehen odotetaan nk katkaisevan napanuoransa. Tarkoittaa, että miehen ei tule enää pitää kuin harvakseltaan yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Meille naisille tällaista velvoitetta ei ole vaan voimme pitää yhteyttä lapsuudenperheeseemme just niin paljon kuin haluamme. Onko siis mikään ihme, jos miehet eivät pidä enää yhteyttä? On opetettu siihen, ettei heidän kuulukaan pitää.
Omat lapseni ja siskoni lapset on opetettu toisin. Nyt aikuisina sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja samoin serkkuihinsa. Samoin isovanhempiinsa, täteihinsä ja setiinsä. Siskoni lapset soittelee mulle ja kyselee kuulumisia. Samoin omat lapseni (tyttö ja poika kuten siskollanikin) pitävät yhteyttä siskooni. Tämä tapa mulle ja siskolleni opetettiin jo lapsena. Molemmilla vanhemmillani on iso suku ja isä piti yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa aivan kuten äitinikin piti omiinsa. Oikeastaan tämä onkin äitini ansiota, koska hän ei koskaan olettanut isäni nk katkaisevan napanuoraansa lapsuudenperheeseensä.
Minun lapseni eivät juuri ole edes lapsuudessaan olleet tekemisissä keskenään. Esikoinen oli teini-iässä kun nuoremmat syntyi. Eihän siinä ole mitään yhteistä. Nuoremmat oli pienenä kuin paita ja peppu , mutta nyt teini-iässä polut ei juurikaan risteä. En oleta heidän pitävän yhteyttä toisiinsa myöhemminkään. Uskon, että ne tapaamiset mitä on ,tapahtuu täällä heidän lapsuudenkodissaan. En itsekkään pidä yhteyttä sisaruksiini tai vanhempiini kuin muutaman kerran vuodessa puhelimitse. Kaikilla meillä on oma elämämme ja perheemme yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
No ei se nyt ole ihan pieni asia, kenen kanssa aikansa viettää. Mahtavatko nämä muiden väitetystä itsekkyydestä herneen nenäänsä vetäneet henkilöt olla kovinkaan hyvää ja antoisaa seuraa... ja usein tosiaan ei tarvitse edes olla se maailman tylsin tai törkein tyyppi vaan yksinkertaisesti eri tilanteissa ja eri aaltopituuksilla.
Mistä lie kiinni , ihmisen itsekkyydestä tai luonteesta , että onko se esim kerran kuussa parin tunnin seurustelu omien / puolison sisarusten kanssa iso asia vai ei 😅 näköjään monelle se on ylitsepääsemätöntä. Surullista mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Viimeistään silloin kun olet vanha niin varmasti tulet kärsimään yksinäisyydestä koska sukulaisillasi on parempaa ja mielekkäämpääkin tekemistä kuin sinun kanssa seurustelu.
Miksi kuvittelet, että vanhana kiinnostaisi yhtään enempää olla randomien sukulaisten kanssa tekemisessä kuin nytkään? Kyllähän jokaisella on ystävänsä, omat lapsensa ja lastenlapsensa vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
Osittain totta, osittain ei. On ihan tavallista, että miehen odotetaan nk katkaisevan napanuoransa. Tarkoittaa, että miehen ei tule enää pitää kuin harvakseltaan yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Meille naisille tällaista velvoitetta ei ole vaan voimme pitää yhteyttä lapsuudenperheeseemme just niin paljon kuin haluamme. Onko siis mikään ihme, jos miehet eivät pidä enää yhteyttä? On opetettu siihen, ettei heidän kuulukaan pitää.
Omat lapseni ja siskoni lapset on opetettu toisin. Nyt aikuisina sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja samoin serkkuihinsa. Samoin isovanhempiinsa, täteihinsä ja setiinsä. Siskoni lapset soittelee mulle ja kyselee kuulumisia. Samoin omat lapseni (tyttö ja poika kuten siskollanikin) pitävät yhteyttä siskooni. Tämä tapa mulle ja siskolleni opetettiin jo lapsena. Molemmilla vanhemmillani on iso suku ja isä piti yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa aivan kuten äitinikin piti omiinsa. Oikeastaan tämä onkin äitini ansiota, koska hän ei koskaan olettanut isäni nk katkaisevan napanuoraansa lapsuudenperheeseensä.
Minun lapseni eivät juuri ole edes lapsuudessaan olleet tekemisissä keskenään. Esikoinen oli teini-iässä kun nuoremmat syntyi. Eihän siinä ole mitään yhteistä. Nuoremmat oli pienenä kuin paita ja peppu , mutta nyt teini-iässä polut ei juurikaan risteä. En oleta heidän pitävän yhteyttä toisiinsa myöhemminkään. Uskon, että ne tapaamiset mitä on ,tapahtuu täällä heidän lapsuudenkodissaan. En itsekkään pidä yhteyttä sisaruksiini tai vanhempiini kuin muutaman kerran vuodessa puhelimitse. Kaikilla meillä on oma elämämme ja perheemme yms.
Aivan kamalan välinpitämätön asenne omiin lapsiasi ja jopa omiin vanhempiisi. Ei ihme että täällä ihmiset masentuvat ja syrjäytyvät kun edes oma perhe ei halua edesauttaa läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
Osittain totta, osittain ei. On ihan tavallista, että miehen odotetaan nk katkaisevan napanuoransa. Tarkoittaa, että miehen ei tule enää pitää kuin harvakseltaan yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Meille naisille tällaista velvoitetta ei ole vaan voimme pitää yhteyttä lapsuudenperheeseemme just niin paljon kuin haluamme. Onko siis mikään ihme, jos miehet eivät pidä enää yhteyttä? On opetettu siihen, ettei heidän kuulukaan pitää.
Omat lapseni ja siskoni lapset on opetettu toisin. Nyt aikuisina sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja samoin serkkuihinsa. Samoin isovanhempiinsa, täteihinsä ja setiinsä. Siskoni lapset soittelee mulle ja kyselee kuulumisia. Samoin omat lapseni (tyttö ja poika kuten siskollanikin) pitävät yhteyttä siskooni. Tämä tapa mulle ja siskolleni opetettiin jo lapsena. Molemmilla vanhemmillani on iso suku ja isä piti yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa aivan kuten äitinikin piti omiinsa. Oikeastaan tämä onkin äitini ansiota, koska hän ei koskaan olettanut isäni nk katkaisevan napanuoraansa lapsuudenperheeseensä.
Minun lapseni eivät juuri ole edes lapsuudessaan olleet tekemisissä keskenään. Esikoinen oli teini-iässä kun nuoremmat syntyi. Eihän siinä ole mitään yhteistä. Nuoremmat oli pienenä kuin paita ja peppu , mutta nyt teini-iässä polut ei juurikaan risteä. En oleta heidän pitävän yhteyttä toisiinsa myöhemminkään. Uskon, että ne tapaamiset mitä on ,tapahtuu täällä heidän lapsuudenkodissaan. En itsekkään pidä yhteyttä sisaruksiini tai vanhempiini kuin muutaman kerran vuodessa puhelimitse. Kaikilla meillä on oma elämämme ja perheemme yms.
Aivan kamalan välinpitämätön asenne omiin lapsiasi ja jopa omiin vanhempiisi. Ei ihme että täällä ihmiset masentuvat ja syrjäytyvät kun edes oma perhe ei halua edesauttaa läheisyyttä.
Mihin tuollaista pakkoläheisyyttä kukaan tarvitsee? Ne jotka haluaa ,saa toki olla yhteydessä toistensa kanssa aivan miten haluavat. Kaikille tämä kumminkin on vapaaehtoinen valinta, ei mikään pakko. Itse asun noin 700 kmn päässä sisaruksistani ja vanhemmistani ja olen 18 v lähtien ollut omillani. En ymmärrä miksi yhteyttä pitäisi väkisin pitää yllä. Kaikilla on kumminkin se oma elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käly ei kutsu kylään koskaan, kyty ja nato kutsuvat silloin tällöin.
Onks noi jotain lehmärotuja?
Jos se ei tule luonnostaan, ei kannata pakottaa. Kyllä sen kaikki tietävät, vietetäänkö sitä aikaa yhteisestä halusta ja ilosta vai jostain epämääräisestä velvollisuudentunnosta. Onneksi nykyään ei nyt enää olla ihan niin sovinnaisia, että tällaista muodollista ja väkinäistä tapaamiskulttuuria olisi pakko ylläpitää. Kunhan on läheisiä ihmisiä ympärillä, ei liene väliä, ovatko he sukulaisia vai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehen veljen vaimo/ miehen veljen perhe on nämä jotka eivät koskaan kutsu.
Ei olla mitään sottapyttyjä, vaan ihan tavallisia, huomaavaisia ihmisiä.
Monesti vielä huomataan somesta (typerää) että ovat kuitenkin kutsuneet miehen toisen veljen perheineen, mutta ei meitä. Jotenkin koetaan tämä erityisen loukkaavana. 😔😕
Itse kutsumme heitä, koska haluamme pitää yhteyttä sukulaisiin sekä vielä kun asumme Uudellamaalla kaikki!
Ap
Olisiko tässä syy? He ovat ehkä huomanneet, että teille nämä tapaamiset ovat ikäänkuin jokin velvollisuus? Ette kutsu heitä sen vuoksi, että teidän mielestänne he olisivat ihania ja rakkaita ihmisiä tai että viihtyisitte erinomaisesti heidän kanssaan ja teillä olisi aina hauskaa yhdessä. Ja jos he asuisivat muualla kuin Uudellamaalla, ette kutsuisi. Ette siis kutsu heitä heidän itsensä vuoksi vaan teillä on tavoitteena vain se, ettei yhteys sukulaisiin katkea. He tulevat kylään silloin, kun kutsutte, koska tekevät sen vain siksi, että tavoitteenne täytyy. Eli hekin vain velvollisuudesta. Eivät kuitenkaan kutsu teitä heille, koska katsovat, että nykysysteemi on riittävä määrä yhteydenpitoa. Toisen veljen kanssa sitten tilanne onkin toinen eli halutaan ihan aidosti olla yhdessä eikä vain säilyttää yhteyttä sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.
Osittain totta, osittain ei. On ihan tavallista, että miehen odotetaan nk katkaisevan napanuoransa. Tarkoittaa, että miehen ei tule enää pitää kuin harvakseltaan yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Meille naisille tällaista velvoitetta ei ole vaan voimme pitää yhteyttä lapsuudenperheeseemme just niin paljon kuin haluamme. Onko siis mikään ihme, jos miehet eivät pidä enää yhteyttä? On opetettu siihen, ettei heidän kuulukaan pitää.
Omat lapseni ja siskoni lapset on opetettu toisin. Nyt aikuisina sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja samoin serkkuihinsa. Samoin isovanhempiinsa, täteihinsä ja setiinsä. Siskoni lapset soittelee mulle ja kyselee kuulumisia. Samoin omat lapseni (tyttö ja poika kuten siskollanikin) pitävät yhteyttä siskooni. Tämä tapa mulle ja siskolleni opetettiin jo lapsena. Molemmilla vanhemmillani on iso suku ja isä piti yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa aivan kuten äitinikin piti omiinsa. Oikeastaan tämä onkin äitini ansiota, koska hän ei koskaan olettanut isäni nk katkaisevan napanuoraansa lapsuudenperheeseensä.
Minun lapseni eivät juuri ole edes lapsuudessaan olleet tekemisissä keskenään. Esikoinen oli teini-iässä kun nuoremmat syntyi. Eihän siinä ole mitään yhteistä. Nuoremmat oli pienenä kuin paita ja peppu , mutta nyt teini-iässä polut ei juurikaan risteä. En oleta heidän pitävän yhteyttä toisiinsa myöhemminkään. Uskon, että ne tapaamiset mitä on ,tapahtuu täällä heidän lapsuudenkodissaan. En itsekkään pidä yhteyttä sisaruksiini tai vanhempiini kuin muutaman kerran vuodessa puhelimitse. Kaikilla meillä on oma elämämme ja perheemme yms.
Mun mielestä tuokin on hyvä. Ei mikään ihmissuhde ole läheinen vain sillä, että kerran kuukaudessa velvollisuudesta istutaan tunti pari toisen kotona seurustelemassa.
Eikö miehelläsi ole muuta tapaa pitää yhteyttä veljeensä kuin kyläänkutsuminen? Oletko varma, että miehesi edes haluaa pitää veljeensä yhteyttä kyläilemällä? Onko miehelläsi ja veljellään iso ikäero? Ovatko he aikuisena olleet yleensäkään kovin läheisiä toisilleen vai ovatko heidän välinsä olleet pikemminkin etäiset ja/tai muodolliset? Mitä muuta yhteistä heillä on kuin samat vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehen veljen vaimo/ miehen veljen perhe on nämä jotka eivät koskaan kutsu.
Ei olla mitään sottapyttyjä, vaan ihan tavallisia, huomaavaisia ihmisiä.
Monesti vielä huomataan somesta (typerää) että ovat kuitenkin kutsuneet miehen toisen veljen perheineen, mutta ei meitä. Jotenkin koetaan tämä erityisen loukkaavana. 😔😕
Itse kutsumme heitä, koska haluamme pitää yhteyttä sukulaisiin sekä vielä kun asumme Uudellamaalla kaikki!
Ap
Lihavoimani kohta pisti silmääni. Millaiset välit miehelläsi ja tällä toisella veljellä on? Kutsutteko myös heitä kylään ja kutsuvatko he teitä? Tuli mieleeni, että onko näillä kahdella veljeksellä esim pienempi ikäero kuin sinun miehelläsi ja heillä? Ovatko he muuten läheisempiä keskenään kuin sinun miehesi kanssa?
Hämmästyisin kovin jos kutsuisi, ei olla 8 vuoteen puhuttu sanaakaan keskenämme. Mutta toki voisimme mennäkin jos hoitaisi itsensä kuntoon, myöntäisi valheensa ja pyytäisi anteeksi kaikilta asianosaisilta ja korjaisi tekemänsä vahingon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehen veljen vaimo/ miehen veljen perhe on nämä jotka eivät koskaan kutsu.
Ei olla mitään sottapyttyjä, vaan ihan tavallisia, huomaavaisia ihmisiä.
Monesti vielä huomataan somesta (typerää) että ovat kuitenkin kutsuneet miehen toisen veljen perheineen, mutta ei meitä. Jotenkin koetaan tämä erityisen loukkaavana. 😔😕
Itse kutsumme heitä, koska haluamme pitää yhteyttä sukulaisiin sekä vielä kun asumme Uudellamaalla kaikki!
Ap
Lihavoimani kohta pisti silmääni. Millaiset välit miehelläsi ja tällä toisella veljellä on? Kutsutteko myös heitä kylään ja kutsuvatko he teitä? Tuli mieleeni, että onko näillä kahdella veljeksellä esim pienempi ikäero kuin sinun miehelläsi ja heillä? Ovatko he muuten läheisempiä keskenään kuin sinun miehesi kanssa?
Tähän voisi vielä lisätä kysymyksen, ovatko kaikki kolme miestä täysveljeksiä eikä velipuolia? Jos syntymästä aikuisuuteen on eletty ja asuttu samassa taloudessa, sisarussuhde voi olla erilainen kuin sillä sisaruksella, joka onkin asunut toisen vanhempansa luona.
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä aivan eri mieltä enkä pidä tuota lainkaan törkeänä tai hävettävänä, koska ilmeisesti ovat läheisempiä toisen veljen perheen kanssa. Ei se nyt niin mene, että kun kutsuu tuon, automaationa seuraa joku toinen, vaan ne kutsutaan, joiden seuraa silloin halutaan.