Kutsuuko kälynne/ kälyn perhe teitä koskaan kylään? Meillä ei kutsu

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovatkin yleensä aina aktiivisempia! Sehän tässä varmaan mättääkin, että on vain veljiä, tai miesmäisiä naisia, jotka eivät edes halua lämpimiä välejä.

Vaikka mitä voisi tehdä yhdessä! Matkustella, käydä päiväretkellä Virossa, syödä illallista, yökyläillä, mutta ei näiden kanssa 😤

Eikös noita asioita tehdä oman perheen tai ystävien kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vietän vähän vapaa-aikani mieluummin ystävien kuin sukulaisten kanssa. En käsitä miksi ihmisten kanssa on pakko viettää aikaa siksi, että ollaan sukua.

Miehen veljet perheineen on keskenään varmaan ystäviä ja tapaavat ystävinä, eivät sukulaisina.

Naurettavuuden huippu, että heidän kanssaan voivat olla ystäviä, mutta sitten Apn perheen kanssa ei? Ap vaikuttaa kivalta, tavalliselta ihmiseltä, joka kärsii tästä. Onhan tuo epänormaalia, ettei esitetä koskaan vastakutsua mutta toista veljeä pyydetään kuitenkin. Mikäs ilo on jättää vain yhden sisaruksen perhe ulkopuolelle?

Kaikkien kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja ei tarvitsekaan. Aikuiset ihmiset saavat päättää itse kenen kanssa viettävät vapaa-aikaansa. :)

Huh, kauhea ajatusmaailma

Onneksi meillä ollaan perheen ja suvun kanssa lämpimissä väleissä ja tekemisissä, vaikka aina ei luonteet/ kiinnostuksen kohteet kohtaa.

Miksi vaivaudutte? Itse olen tekemisissä vain niiden kanssa, joiden kanssa kiinnostukset ja jutut natsaa yhteen. Ei sukulaisten kanssa tarvitse olla vain siksi, että ne on sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis miehen veljen vaimo/ miehen veljen perhe on nämä jotka eivät koskaan kutsu.

Ei olla mitään sottapyttyjä, vaan ihan tavallisia, huomaavaisia ihmisiä.

Monesti vielä huomataan somesta (typerää) että ovat kuitenkin kutsuneet miehen toisen veljen perheineen, mutta ei meitä. Jotenkin koetaan tämä erityisen loukkaavana. 😔😕

Itse kutsumme heitä, koska haluamme pitää yhteyttä sukulaisiin sekä vielä kun asumme Uudellamaalla kaikki!

Ap

Ja veljekset eivät osaa hoitaa näitä kyläilykutusuja keskenään koska:

- eivät osaa puhua

- eivät osaa käyttää puhelinta

- eivät tiedä toistensa yhteystietoja

- eivät tunne kalenteria ja sen käyttötarkoitusa

mikä ylläolevista?

 

No mikäs kälyjä/naisia estää olemasta tekemisissä kun ovat tunteneet sen 10 vuotta vähintään?

Se että toista ei kiinnosta pätkääkään pitää yhteyttä vieraisiin läheisriippuvaisiin ihmisiin?

No ei kutsua tule tännekään ja jos kysyy pikavisiitille niin joko on just menossa tai on krapulassa. Joten hiljaista on.

Minua ei ainakaan miehen sisarukset kiinnosta niin paljoa, että kutsuisin kylään tai kävisin heillä. Yhdellä veljellä olen käynyt kerran, muilla sisaruksilla (6kpl) en kertaakaan 8v yhdessäolon aikana. Mies pitäköön sisaruksiinsa yhteyttä, mikäli haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme veljeni kanssa kuusikymppisiä. Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa keskenämme. Välimatkaa on noin 200 km. Emme ole ikinä vierailleet toistemme luona kuin ristiäisissä, rippijuhlissa ja lakkiaisissa.

Soitamme toisillemme kerran vuodessa, jouluaattona.

En ole ikinä pitänyt tätä ongelmana. Ei tulisi mieleenkään mennä heille yökylään tai lähteä yhdessä matkoille. Eikä tämä ole todellakaan kälyn syytä.

Sekä veljeni että hänen vaimonsa ovat mukavia, mutta me vaan olemme keskenämme ihan erilaisia. Omat jo aikuiset lapseni puolestaan ovat päivittäin yhteydessä toisiinsa, vaikka asuvat kaukana toisistaan. Näin se elämä menee.

Onneksi kaikilla ei mene🙄

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Vierailija kirjoitti:

Epäkohteliasta sekä mieheltä että vaimolta olla kutsumatta, ja kutsua vain toista sisarusta.

Varmaan jokaisella on ihmisiä, joita näkee mieluummin kuin joitain toisia? Aivan turha tästä on loukkaantua, että joidenkin kanssa kemiat natsaa paremmin kuin toisten. Eihän tässä mielestäni ollut kuitenkaan siitä kyse, että ei nähtäisi lainkaan ja oltaisiin jotenkin tylyjä kun nähdään, vaan välit ovat peruskohteliaat. Se on mielestäni se, mitä nyt ehkä voi edellyttää, mutta ei mitään erityistä vaivannäköä epämielenkiintoisten ihmisten kanssa olemiseen vain sen takia, että ollaan sukulaissuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Toivottavasti opetat kuitenkin omat poikasi (jos sulla on) huolehtimaan itse yhteydenpidostaan sisaruksiinsa ja muuhun sukuunsa. Ettei aikanaan käy niin, että poikasi ottavat mallia sinusta ja parisuhteissaan käy niin, ettei teihin pidetä enää yhteyttä. Tai jos eivät ikinä edes mene parisuhteeseen tai - hui kauhistus - menisivätkin miehen kanssa. 

Mun poikani on jo aikuinen ja pitää ihan itse yhteyttä  siskoonsa (ovat lähes viikottain tekemisissä) ja minuun. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Tuskin he kokevat mokanneensa tai jäävänsä paitsi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja resursseja, jolloin on ymmärrettävää, että he viettävät aikaansa heille tärkeimpien kanssa. Toivottavasti itsekin ymmärrät keskittää energiasi ihmisiin, joiden kanssa teillä on yhteneväiset ajatukset ja tarpeet viettää aikaa keskenänne.

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovatkin yleensä aina aktiivisempia! Sehän tässä varmaan mättääkin, että on vain veljiä, tai miesmäisiä naisia, jotka eivät edes halua lämpimiä välejä.

Vaikka mitä voisi tehdä yhdessä! Matkustella, käydä päiväretkellä Virossa, syödä illallista, yökyläillä, mutta ei näiden kanssa 😤

Ei mullakaan ole kuin kaksi veljeä. Teen veljieni kanssa asioita, jotka kiinnostavat molempia. Mökkeillään joskus, käydään lätkämatseissa, pelataan nettipelejä verkon yli, nuorempana käytiin joka vuosi Assemblyssä ja Robeconissa jne. Ei mun veljiäni kiinnosta mitkään päiväretket Viroon, illalliset eikä yökyläilyt. Eikä tarvitsekaan kiinnostaa. Teen ystävieni kanssa niitä asioita, mitä ei veljien kanssa tule tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Minäkin olen kutsunut miehen siskoja käymään, yökylään yms mutta eivät tule. Olen yrittänyt sanoa, että hei kertokaa kun olette seuraavan kerran lapsuuden kotonaan, niin tulisimme moikkaamaan (asumme lähimpinä miehen vanhempia). Nämä vierailut selviää aina jälkeen päin kun anoppi tai appi kertoo kälyjen kuulumisia. Eivät myöskään itse piipahda anoppilasta käsin meillä, vaikka monesti olemme pyytäneet. 

Syytä en osaa kuin arvailla, vaikka mielen se vetääkin matalaksi joka kerta kun arvailen: minä varmaan olen syypää. Ihan sama, vaikka päälläni seison, he eivät pidä minusta. Lapsia käy eniten sääliksi tässä. Mies taas ei tunnu olevan kovin harmissaan, eikä itse pidä yhteyttä kuin isäänsä. Harvemmin äitiinsä tai siskoihinsa tai edes mummoonsa, jolle olen monesti muistuttanut että soita sille. Mies yleensä unohtaa koko jutun. Jotenkin arvelen, että sukunsa syyttää asiasta kuitenkin minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Tuskin he kokevat mokanneensa tai jäävänsä paitsi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja resursseja, jolloin on ymmärrettävää, että he viettävät aikaansa heille tärkeimpien kanssa. Toivottavasti itsekin ymmärrät keskittää energiasi ihmisiin, joiden kanssa teillä on yhteneväiset ajatukset ja tarpeet viettää aikaa keskenänne.

Näissä jutuissa se tuppaa vaan yleensä menemään niin että jos vanhemmilla tämä ajatustapa että ”ton siskon kans en oo samaa mieltä asioista vaikka mukava onkin , en siis tuhlaa aikaani hänen seuraansa , veljeeni tai toiseen siskoni kumminkin pidän läheiset välit” niin sitten kun teidän omat lapset on isoja niin turha surkutella ja yrittää paikkailla sisarusten välejä keskenään jos vaikka yhtäkkiä veli päättää katkaista välit siskoonsa täysin tyhjästä. Koita siinä sitten tytärtäsi lohduttaa ”kun ei Matti-Pekan mikään pakko sun kanssa ole olla tekemisissä jos ei niin halua” :). Itse ainakin opetan lapsilleni että perhe on aina perhe , ja tässä epävarmassa maailmassa tulisi ainakin voida luottaa siihen että perhe on aina tukemassa. Järkyttävää että koko lapsuus ja nuoruus vietetään saman katon alla mutta sitten kun menee naimisiin ja ”oman” perheen niin sitten tanssitaan sen puolison pillin mukaan ja jos puoliso ei tykkää esim sun sisaruksista niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Minäkin olen kutsunut miehen siskoja käymään, yökylään yms mutta eivät tule. Olen yrittänyt sanoa, että hei kertokaa kun olette seuraavan kerran lapsuuden kotonaan, niin tulisimme moikkaamaan (asumme lähimpinä miehen vanhempia). Nämä vierailut selviää aina jälkeen päin kun anoppi tai appi kertoo kälyjen kuulumisia. Eivät myöskään itse piipahda anoppilasta käsin meillä, vaikka monesti olemme pyytäneet. 

Syytä en osaa kuin arvailla, vaikka mielen se vetääkin matalaksi joka kerta kun arvailen: minä varmaan olen syypää. Ihan sama, vaikka päälläni seison, he eivät pidä minusta. Lapsia käy eniten sääliksi tässä. Mies taas ei tunnu olevan kovin harmissaan, eikä itse pidä yhteyttä kuin isäänsä. Harvemmin äitiinsä tai siskoihinsa tai edes mummoonsa, jolle olen monesti muistuttanut että soita sille. Mies yleensä unohtaa koko jutun. Jotenkin arvelen, että sukunsa syyttää asiasta kuitenkin minua. 

Pitikö miehesi yhteyttä vanhempiinsa ja siskoihinsa silloin, kun ette olleet vielä tavanneet? Vai oliko heidän yhteydenpitonsa jo silloin yksipuolista eli äiti tai siskot ottivat mieheesi yhteyttä? Jos näin eli mikään ei tässä asiassa muuttunut teidän alettua seurustella, sun on turha syyttää asiasta itseäsi. Ei sillä, että sun tarvitsisi syytää muutenkaan. On paljon miehiä, joille parisuhteessa riittää just vaan se parisuhde ja omat kaverit eivätkä ole kiinnostuneita enää pitämään sukulaisiinsa yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Tuskin he kokevat mokanneensa tai jäävänsä paitsi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja resursseja, jolloin on ymmärrettävää, että he viettävät aikaansa heille tärkeimpien kanssa. Toivottavasti itsekin ymmärrät keskittää energiasi ihmisiin, joiden kanssa teillä on yhteneväiset ajatukset ja tarpeet viettää aikaa keskenänne.

Näissä jutuissa se tuppaa vaan yleensä menemään niin että jos vanhemmilla tämä ajatustapa että ”ton siskon kans en oo samaa mieltä asioista vaikka mukava onkin , en siis tuhlaa aikaani hänen seuraansa , veljeeni tai toiseen siskoni kumminkin pidän läheiset välit” niin sitten kun teidän omat lapset on isoja niin turha surkutella ja yrittää paikkailla sisarusten välejä keskenään jos vaikka yhtäkkiä veli päättää katkaista välit siskoonsa täysin tyhjästä. Koita siinä sitten tytärtäsi lohduttaa ”kun ei Matti-Pekan mikään pakko sun kanssa ole olla tekemisissä jos ei niin halua” :). Itse ainakin opetan lapsilleni että perhe on aina perhe , ja tässä epävarmassa maailmassa tulisi ainakin voida luottaa siihen että perhe on aina tukemassa. Järkyttävää että koko lapsuus ja nuoruus vietetään saman katon alla mutta sitten kun menee naimisiin ja ”oman” perheen niin sitten tanssitaan sen puolison pillin mukaan ja jos puoliso ei tykkää esim sun sisaruksista niin voi voi.

No, tuo on ehkä vähän kärjistettyä, että jonkun pillin mukaan tanssitaan. Toki perhe on aina perhe, mutta perhettään kun ei voi valita, niin usein tässä elämässä kuitenkin käytännössä on niin, että itse asiassa joidenkin muiden kanssa voi olla paljon enemmän yhteistä ja paljon mukavampi viettää aikaa kuin vaikka sen sisaruksen perheen. Toivottavasti ei nyt kyse mistään välien katkaisemisesta tai yhtä dramaattisesta ole monessakaan tapauksessa, vaan siitä, että yksinkertaisesti prioriteetit ja elämäntilanteet muuttuvat, eikä arkisella tasolla näin ollen olla enää niin paljoa tekemisissä.

Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovatkin yleensä aina aktiivisempia! Sehän tässä varmaan mättääkin, että on vain veljiä, tai miesmäisiä naisia, jotka eivät edes halua lämpimiä välejä.

Vaikka mitä voisi tehdä yhdessä! Matkustella, käydä päiväretkellä Virossa, syödä illallista, yökyläillä, mutta ei näiden kanssa 😤

Oletko kysynyt veljiltäsi, miksi he eivät halua tehdä em asioita kanssasi? Ehkä nuo asiat eivät ole koskaan kiinnostaneetkaan heitä? Tai jos ovat joskus sinkkuvuosinaan tehneetkin niitä kanssasi, muuttunut tilanne ei välttämättä johdu heidän vaimoistaan vaan iästä. Kun ikää on tullut lisää, ei samat asiat enää kiinnosta kuin nuorena. Taloudellinen tilannekin voi olla parempi ja alkoholinsa voi jo ostaa Alkosta eikä hakea Virosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Tuskin he kokevat mokanneensa tai jäävänsä paitsi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja resursseja, jolloin on ymmärrettävää, että he viettävät aikaansa heille tärkeimpien kanssa. Toivottavasti itsekin ymmärrät keskittää energiasi ihmisiin, joiden kanssa teillä on yhteneväiset ajatukset ja tarpeet viettää aikaa keskenänne.

Näissä jutuissa se tuppaa vaan yleensä menemään niin että jos vanhemmilla tämä ajatustapa että ”ton siskon kans en oo samaa mieltä asioista vaikka mukava onkin , en siis tuhlaa aikaani hänen seuraansa , veljeeni tai toiseen siskoni kumminkin pidän läheiset välit” niin sitten kun teidän omat lapset on isoja niin turha surkutella ja yrittää paikkailla sisarusten välejä keskenään jos vaikka yhtäkkiä veli päättää katkaista välit siskoonsa täysin tyhjästä. Koita siinä sitten tytärtäsi lohduttaa ”kun ei Matti-Pekan mikään pakko sun kanssa ole olla tekemisissä jos ei niin halua” :). Itse ainakin opetan lapsilleni että perhe on aina perhe , ja tässä epävarmassa maailmassa tulisi ainakin voida luottaa siihen että perhe on aina tukemassa. Järkyttävää että koko lapsuus ja nuoruus vietetään saman katon alla mutta sitten kun menee naimisiin ja ”oman” perheen niin sitten tanssitaan sen puolison pillin mukaan ja jos puoliso ei tykkää esim sun sisaruksista niin voi voi.

No, tuo on ehkä vähän kärjistettyä, että jonkun pillin mukaan tanssitaan. Toki perhe on aina perhe, mutta perhettään kun ei voi valita, niin usein tässä elämässä kuitenkin käytännössä on niin, että itse asiassa joidenkin muiden kanssa voi olla paljon enemmän yhteistä ja paljon mukavampi viettää aikaa kuin vaikka sen sisaruksen perheen. Toivottavasti ei nyt kyse mistään välien katkaisemisesta tai yhtä dramaattisesta ole monessakaan tapauksessa, vaan siitä, että yksinkertaisesti prioriteetit ja elämäntilanteet muuttuvat, eikä arkisella tasolla näin ollen olla enää niin paljoa tekemisissä.

No esim tuossa ap:n ( vai oliko joku muu) mainitsemassa tilanteessa jossa toinen veli perheineen kutsutaan illanviettoon mutta toista sisarusta ei , niin ollaan jo todella törkeitä ja sietäisi kyllä hävetä. Yleensähän se on nainen joka hoitaa valmistelut tällaisiin tapahtumiin ym niin kyllä itseäni vaimona hävettäisi olla se emäntä joka näin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ,että pienikin asia joka ei juuri nyt miellytä minua ja ole täysin sitä mistä itse tykkään niin siihen ei sitten panosteta yhtään. Vaikka kyse olisikin perheestä tai sukulaisista.

No ei se nyt ole ihan pieni asia, kenen kanssa aikansa viettää. Mahtavatko nämä muiden väitetystä itsekkyydestä herneen nenäänsä vetäneet henkilöt olla kovinkaan hyvää ja antoisaa seuraa... ja usein tosiaan ei tarvitse edes olla se maailman tylsin tai törkein tyyppi vaan yksinkertaisesti eri tilanteissa ja eri aaltopituuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin tyypillistä suomalaisille. Noloa ja täysin käsittämätön ajattelutapa että ”miksi pitäisi olla tekemisissä vain koska on sukua”. Siis missään muuallamaailmassa ei ajatella näin vaan perhe ja suku on aina tiivis , toisia tuetaan ja autetaan , ollaan tekemisisssä (Poikkeustapaukset toki eri asia) ja näin automaattisesti perhesuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen siirtyy esimerkin kautta lapsille.

Ja se nyt vaan on fakta, että naiset ovat yleensä se ongelma. Miksi muuten melkein _aina_ nainen valittaa nimenomaan miehen siskosta , miehen äidistä , miehen siitä ja tästä ja kuinka miehen suku on niin juntti jne jne ettei tarvitse olla tekemisissä. ”Hoitakoot itse oman sukunsa ”

Kyllä minä ainakin naisena ja henkilönä joka pitää tiivistä yhteyttä omaan puoleen sukuni myös usein muistutan miestäni soittamaan hänen sisaruksilleen. Hän kun helposti unohtaa / ei tule miehenä ajatelleeksi. Miksi en haluaisi pitää myös miehen puolista sukua lähellä varsinkin jos lapsista kyse. Uskomatonta touhua.

Meilläkin sama tilanne kuin ap:llä. Lopetin yhteydenpidon veljeeni ja hänen perheeseen kun on tehty selväksi että meidän seura ei kiinnosta , toisen veljeni ja hänen perheensä kyllä. Muutaman vuoden katselin , kutsuin illallisille , järjestin lapsille treffejä jne , vastakaikua ei koskaan tullut mutta veljen vaimon puolen sukua kyllä kutsuttiin ja näkivät viikottain. Pahalta tuntuu varsinkin kun olen ainoa sisko, lasten kannalta harmittaa valtavasti , omat lapseni eivät saa läheisiä välejä serkkuihin taikka enoonsa, enkä minä pääse olemaan täti mitä itse lapsena kaipasin :/. Noh , heidän mokansa.

Minäkin olen kutsunut miehen siskoja käymään, yökylään yms mutta eivät tule. Olen yrittänyt sanoa, että hei kertokaa kun olette seuraavan kerran lapsuuden kotonaan, niin tulisimme moikkaamaan (asumme lähimpinä miehen vanhempia). Nämä vierailut selviää aina jälkeen päin kun anoppi tai appi kertoo kälyjen kuulumisia. Eivät myöskään itse piipahda anoppilasta käsin meillä, vaikka monesti olemme pyytäneet. 

Syytä en osaa kuin arvailla, vaikka mielen se vetääkin matalaksi joka kerta kun arvailen: minä varmaan olen syypää. Ihan sama, vaikka päälläni seison, he eivät pidä minusta. Lapsia käy eniten sääliksi tässä. Mies taas ei tunnu olevan kovin harmissaan, eikä itse pidä yhteyttä kuin isäänsä. Harvemmin äitiinsä tai siskoihinsa tai edes mummoonsa, jolle olen monesti muistuttanut että soita sille. Mies yleensä unohtaa koko jutun. Jotenkin arvelen, että sukunsa syyttää asiasta kuitenkin minua. 

Arvailet että muiden mielestä syy on sinussa? Todennäköisesti sinua ja perhettäsi ei ajatella ollenkaan. Se ,että ollaan sukulaisia ei velvoita yhtään mihinkään. Ei kaikki sisarukset ole tekemisissä keskenään ja miksi pitäisikään olla? Ihan tarpeeksi työlästä on silloin tällöin käydä vanhempien luona viikonloppuisin/lomalla. Yhtään ei kiinnosta hyppiä muihin kyläpaikkoihin vaikka kuinka olisi matkanvarrella. Kaikki nämä kyläilyt on pois siitä omasta perhe-elämästä ja yhteisestä vapaa-ajan vietosta. Mieluiten olisin ihan oman perheen kesken kotona.