Näetkö vuoden ympyränä, vai janana, vai millaisena kuviona?

Näen elämän matkana, ja viikot ja vuodet yhteisesti sovittuina ajan pätkinä. Toki rakastan vuodenaikoja, mites ne nyt sitten näkisin... vaikkapa huvipuiston Calypso-laitteena?

Tämä vuosi on ollut murheen alhoa mutta myös iloa täynnä. Vähän liikaakin on ollut päällä, vuoden yksi suuri suru oli läheiseni menehtyminen pitkän sairautensa lopuksi. Tavallaan kuolema oli myös helpotus, tuskat olivat lopuksi jo niin isot. Mutta toipuminen paitsi läheisen kuolemasta myös sitä edeltäneestä ajasta on vienyt pitkään. Vuoden väri voisi olla vaikka semmoinen violetihko, sävyt vaaleasta lilasta tummempiin, aina mustaan asti. Koska läheisen kuoleman jälkeen on ollut myös iloisia asioita, onnellisiakin. 

Mitäköhän ensi vuonna tapahtuu? Ensi viikolla? Ensi yönä?

Viikot on janaa kuin viivottimessa. Vuosi on pystysuuntainen pitkä soikio jota katsellaan "edestä päin", jossa takapuolella oleva kaari on edellisvuosi ja etupuolella oleva kaari kuluva vuosi, joka rullaa alaspäin. Tänään ollaan kaaren alapäässä pyörähtämässä uuteen kierrokseen. Seuraavaa vuotta ei näe. Huomenna vasta :)

Aion lukemalla sivistää itseäni ja sitä kautta tutustua maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Aion lukemalla sivistää itseäni ja sitä kautta tutustua maailmaan.

Suomessa isokokoiset testosteronia paljon omaavat miehet ovat rohkeita.

Ompas typerä ketju.

Minä näen sen kalenterina. Vanha almanakka.

Tämä on erittäin kiinnostava ketju, ja jännä miten jotkut näkevät peilikuvana vuosiympyrän jne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erittäin kiinnostava ketju, ja jännä miten jotkut näkevät peilikuvana vuosiympyrän jne.

Totta ja sit jos yrittää hahmottaa, miten toiset näkee, niin siinä ei ole omasta mielestä mitään loogista :)

T: se joka näkee vuoden ympyränä myötäpäivään, vuodenvaihde klo kuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä on spiraali. Vauhti kiihtyy kun silmukat pienenee ja keskellä vauhti loppuu kokonaan.

Tämä on jostain syystä todella ahdistava ajatus. Tulee klaustrofobinen olo kun ajattelee ahtautuvansa vuosi vuodelta yhä sisemmille silmukoille. :(

Minä oikeastaan näen vuosissa spiraalin myös mutta niin että se laajenee kokoajan ylöspäin. Vauvana pelkkä puste alkuun ja sitten isompaa vuosiympyryrää....jne.kellon suuntaan. Mutta spiraali ei ole suoraan etenevä vaan tekee loivia mutkia, eikä edes ihan tasaisesti kasvavakaan mutta suunta on kasvava koko ajan. Avartuva ja hitaampi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erittäin kiinnostava ketju, ja jännä miten jotkut näkevät peilikuvana vuosiympyrän jne.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen ketju. En ollut ennen ajatellut että niin monet näkee vuodet, viikot, ajan, jonkunlaisena viivana, kaarena, renkaana jne.

Kuten aiemmin kirjoitin itse näen sen altaana.

Miten tämä vaikuttaa siihen kuinka muuten näkee arjen, suunnittelee, organisoi, on ajoissa, jne jne?

Näiden asioiden yhteys kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä on spiraali. Vauhti kiihtyy kun silmukat pienenee ja keskellä vauhti loppuu kokonaan.

Tämä on jostain syystä todella ahdistava ajatus. Tulee klaustrofobinen olo kun ajattelee ahtautuvansa vuosi vuodelta yhä sisemmille silmukoille. :(

Minä oikeastaan näen vuosissa spiraalin myös mutta niin että se laajenee kokoajan ylöspäin. Vauvana pelkkä puste alkuun ja sitten isompaa vuosiympyryrää....jne.kellon suuntaan. Mutta spiraali ei ole suoraan etenevä vaan tekee loivia mutkia, eikä edes ihan tasaisesti kasvavakaan mutta suunta on kasvava koko ajan. Avartuva ja hitaampi.

Ja vuodenvaihde on aina klo 12, ja kesä klo 6. Spiraalin ylempi reuna on kevät, siten.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on soikio jossa uusivuosi ylhäällä, kevät vasemmalla, kesä alhaalla, syksy oikealla. Soikio ei ole ihan säännöllisen muotoinen vaan mutkittelee ja siinä on visuaalisia mielikuvia. Tai jos ajattelen jotain tapahtumaa, mennyttä tai tulevaa, se sijoittuu mielessäni soikiolle. Joskus näen sen ulkoapäin, joskus olen itse soikion sisällä ikäänkuin "kävelypolulla" ja voin katsoa tulevaan ja menneeseen.

Viikko ma-pe on rivissä ja tietyt tapahtumat sijoittuvat päivien kohdalle. Pe illasta aikakäsitys venyy ja rivi kääntyy ja la-su kiinnittyy taas maanantaihin, ollen siis yhtä pitkiä kuin ma-pe.

Ja näen ajanlaskun mutkittelevana polkuna jossa on aina vuosikymmenen vaihtumisen jälkeen mutka (tosin vuodet ennen syntymääni ovat epämääräisempiä ja mutkia vähemmän)

Lisäksi oman elämäni ikävuodet ovat erillisellä mutkittelevalla janalla, seuraavaksi käännyn 40 vuoden kohdalla oikealle, 50 vuoden vasemmalle...

Vuosi on pelkkä kalenteri, jonka näkee paperialmanakasta tai puhelimesta. Päivän näen kellosta. Aikaa en näe minään kuvioina.

Niin ja onkohan vuosien ja viikon ja elämänkin samanlaistyyppisenä kuviona havaitsevissa muutakin samaa?

Näen vuoden isona, vaakatasossa lepäävänä renkaana, tavallaan ratana. Nyt olemme renkaan oikealla laidalla, jossa on hämärää. Vasen puoli renkaasta (n. huhtikuusta elokuuhun) on valoisa. 

Näen kellomaisena ellipsinä, jossa tammikuu on klo 12. Tämä mielikuva on ehkä jäänyt esikoulusta, kun siellä saattoi olla seinällä kuukaudet lapuilla tuossa muodostelmassa. Viikot ja kuukaudet näen niin kuin puhelimen kalenterin. Ja allekirjoitan sen, että tammi-maaliskuu on rankinta. Ainakin tässä elämänvaiheessa. Vähän liiankin rankkaa jo. 

Minä näen vuoden sokeririnkelinä.

Vierailija kirjoitti:

Janoja, pilareita, joilla pystyn liikkumaan mielessäni ylös, alas, sivuille...

Vuosikymmenet, -sadat ja -tuhannet yleensä vaakajanana, vuosi pilarina, jossa ylhäällä on tammikuu ja alhaalla joulukuu.

Olennaista on, että pystyy liikkumaan minne haluaa.

Huomenna avautuu suuri näkymä "alas" vuoteen 2020.

Jotain tällaista itselläni...

Mielenkiintoista lukea, miten eri tavalla kaikki hahmottavat vuoden. Itse näen vuoden janana. Sitä en ole koskaan miettinyt, miten siirtyminen janan lopusta alkuun tapahtuu, mutta jotenkin se vain hyppää sinne. Joskus näen vuoden erillisinä sivuina vähän kuin kalenterissa. 

Vuosi on niinkuin vuori: kesä on alhaalla josta lähdetään kiipeämään huippua kohti ja huipulla on uusi vuosi jonka jälkeen päästään laskettelemaan kesää kohti.