Lue keskustelun säännöt.
Yksin asuvat: Miten kestätte yksinäisyyttä?
30.12.2019 |
Eli mitä te yksin asuvat teette arkipäivisin tai arki-iltaisin työn/koulun jälkeen, kun tulette kotiin? Entä te, keillä ei ole töitä tai koulua? Millä täytätte päivänne? Onko teillä yksin asuvilla ahdistusta, joka liittyy yksinäisyyteen? Kertokaa teidän kokemuksista ja tuntemuksista aiheeseen liittyen.
Minä asun Helsingissä opiskelijasolussa kahden ulkomaalaisen solukämppiksen kanssa. Emme koskaan juttele toisillemme, vaikka asumme samassa asunnossa. Käytämme yhteisiä tiloja eri aikaan. Minulla on Helsingissä kavereita, joita näen kerran viikossa. Käyn ammattikorkeakoulua, ja lähioppipäiviä minulla on harvakseltaan. Silloin, kun olen yksin, minua ahdistaa paljon ja tekemisen puute vaivaa. Koen olevani todella sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, ja nautin keskustelemisesta ja ajan kuluttamisesta muiden ihmisten kanssa. Yksin oleminen neljän seinän sisällä ei todellakaan sovi minulle.
Kommentit (51)
En yleensä ole yksinäinen. Aamulla on ihanaa kun saa omaa aikaa ja olla rauhassa. Saan ihan omaa tahtia juoda aamukahvit ja lukea uutisia tai katsoa aamutv:tä. Sitten löhden töihin. Töistä tullessa hengähdän hetken ja joko vain vietän aikaa itsekseni tai lähden käymään jossain. Joskus pyydön jonkun kylään.
Tietysti joskus koen yksinäisyyttä mutta vähemmän oikeastaan nyt yksin asuessa kuin esim lapsuudenperheen kanssa asuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut yksin jo 15 vuotta, en edes voisi kuvitellakkaan jakaa pientä asuntooni toisen kanssa.
Eipähän minun tavat ärsytä ketään eikä minua toisen tavat kun olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sitä kestää. Varsinkin nyt, kun elämässäni on surua, olisi vaikeaa jos kotona olisi joku toinen ihminen vaatimassa huomiota. En jaksaisi.
Minua taas vaivasi yksinäisyys kaikkein eniten, kun oli surua. Ne hetket oli helpointa, kun oli läheistä seuraa.
Miksi opiskeluissa ei ole lähipäiviä? Kun kävin ammattikorkean, lähipäiviä oli joka päivä. Opintojen lopussa ei enää riittänyt opetusta joka päivälle, joten kävin samalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yksin jo 15 vuotta, en edes voisi kuvitellakkaan jakaa pientä asuntooni toisen kanssa.
Eipähän minun tavat ärsytä ketään eikä minua toisen tavat kun olen yksin.
Miksi asuisitte pienessä asunnossasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaihe elämässä oli minulla myös se yksinäisin vaihe. Oli vaikeaa. Kun ei ole töitä, vain opiskelut ja omat koulujutut ja kontaktia niissä tosi vähän. Se menee ohi. Sen jälkeen tulee työt ja sitten perhe siihen päälle. Nyt tuntuu, että maksaisi mitä vain, jos saisi olla edes yhden viikonlopun kokonaan yksin. Käytännössä en ole missään yksin, koskaan, vuosikausiin. Ajattelepa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaihe elämässä oli minulla myös se yksinäisin vaihe. Oli vaikeaa. Kun ei ole töitä, vain opiskelut ja omat koulujutut ja kontaktia niissä tosi vähän. Se menee ohi. Sen jälkeen tulee työt ja sitten perhe siihen päälle. Nyt tuntuu, että maksaisi mitä vain, jos saisi olla edes yhden viikonlopun kokonaan yksin. Käytännössä en ole missään yksin, koskaan, vuosikausiin. Ajattelepa sitä.
No, haluatko vaihtaa: 20 vuotta yksin omassa sängyssä joka yö eikä lapsen lasta?
Miksi et voi järjestää itsellesi viikonloppua vaikka kerran vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn itsekseni omassa rauhassa. Illat kuluvat koiran kanssa touhuten, lukien, askarrellen ja videopelien parissa. Joskus käyn kavereiden tai sukulaisten luona, päivittäin pidän netin välityksellä yhteyttä johonkuhun, eli keskustelun tarve tulee täytettyä paitsi töissä, myös vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa leikata kurkku auki.
Tai työntää joku junan alle. Siitä tulee iloa päivään.
Olen aina asunut ja elänyt yksin kun muutin vanhempieni luota pois ja en ole koskaan kokenut tarvetta parisuhteelle sekä viihdyn että pärjään hyvin sinkkuna. Jos kaipaan seuraa muista ihmisistä niin tapaan ystäviäni tai menen ulos ihmisten ilmoille.