Minulla alkaa psyyke oikeasti hajota käsiin.
Jatkuvaa ahdistusta ja lääkkeillä se jotenkin pysyy poissa mutta sitten tilalle tulee joka päivä tapahtuvia itkukohtauksia milloin mistäkin syystä. Koen kokoajan että jokin on pielessä eikä mikään ole normaalia vaikka näyttäisi siltä. Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani sillä hetkellä kun kuolin ja tämä noin 20 vuotta olen elänyt pääni sisällä vaikka aikaa oikeasti on kulunut muutama sekuntti. Tai sitten olen vain oikeasti hullu ja parasta minulle olisi kuolema. Ei ole mitään järkeä siinä että kaikki mitä koen niin näkien haistaen kuulleen tai tuntien maistaen on pielessä.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä, harrastuksissa tai muissa vastaavissa, jotka pitäisivät sinut paremmin kiinni reaalimaailman asioissa? Kun istuu riittävän pitkään yksin omassa asunnossaan pelkät omat ajatukset seuranaan ja vailla mielekästä tekemistä, alkaa vahvempikin psyyke murentua.
👆
Tuohon voisi vielä lisätä netissä roikkumiseen ja TV-katsomisen. Tulisin hulluksi jos pitäisi lukea vauvapalstaa aina kun se on auki.
Olet luultavasti vain liian hyvä ja herkkä tähän maailmaan, kun itseäsi noin vahingoitat. Jos olisit oikeasti nolla luuseri, olisit joku sarja murhaaja, joka ei näkisi itsessään mitään väärää ja pitäisi vaan itseään muita parempana. Etkö ole? Se on jo todiste, että olet elänyt "oikein" ja olet enemmän kuin nolla.
Okei. Soita 112 ja sano toi olo ja tilanne.
Sulle se on nyt ainutlaatuinen olotila, ihan niin kuin kaikilla muilla ennen sua ja sun jälkeen, tää "oon maailmankaikeuden paskin jne."
Saat tuntea olos ihan selĺaseksi kun haluat, kukaan ei kiellä sun tunteita. Ainutlaatuinen et ole pelkästään sillä, että tuntuu paskimmalta.
Sun ei tarvii tehdä kuin yksi juttu oikein: 112, ja purkaat kaiken paskan ulos. Huuda jos tuntuu siltä.
Hei, tuo tila ei ole pysyvä. Soita 112, tee niin kiltisti. Vaikka tuntisit itsesi kuinka huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti vain liian hyvä ja herkkä tähän maailmaan, kun itseäsi noin vahingoitat. Jos olisit oikeasti nolla luuseri, olisit joku sarja murhaaja, joka ei näkisi itsessään mitään väärää ja pitäisi vaan itseään muita parempana. Etkö ole? Se on jo todiste, että olet elänyt "oikein" ja olet enemmän kuin nolla.
Siinä on sitten se ongelma että kun olen liian herkkä ja yksinkertainen tähän maailmaan niin täällä voi olla kun pitäisi kokoajan jaksaa painaa eteenpäin niin työelämässä ja omassa elämässä kokoajan kehittyä ja oppia ja jaksaa jne. minä en jaksa. Sitten kun ei jaksa saa vain haukkua tyyliin laiska työtön luuseri jne.
Ei jaksa, ei jaksa. Tai jos jotain jaksaisi niin se ei riitä, pitäisi joko tehdä täysiä tai saa potkut, ei niinkuin voi omien voimavarojen mukaan tehdä. On tämäkin elämä.
Joo olen laiska p ka luuseri.
ap
Eipä minulla ole elämääkään, pelkästään sisällä istumista ja 1-2 tuntia ulkona päivässä. Ei ketään jonka kanssa jutella tai tehdä mitään. Minun aivot ovat ihan surkastuneet kun ei ole mielekästä tekemistä.
ap
No tee mielekkäitä asioita? Ei se ruikuttamalla parane. Jätä vaikka bentsot pois, ne ylläpitävät sun huonoa olia.
Samoja tuntemuksia. Tunnen olevani lähes kuollut, ihmiskuori vain toimii kuin hidas automaatti. Saan jäätäviä ahdistuskohtauksua. Aamut ovat helvettiä. Haluan töihin, mutta en ole aivan kunnossa vielä. Mietin lähinnä että milloinkohan kuolen...
Samat on tunteet ahdistus päällä. Aloittaja älä luovuta olet mielessäni ja toivon et selviät vielä kaikesta huolimatta. Et ole yksin toivon parempaa huomista sulle.
Olen 100% varma että kuolen kohta, tapahtuisipa se nopeasti eikä hitaasti. Omakannassakaan ei ole pari kuukautta tehtyjä verikokeita ja sydänfilmiä koska ne panttaa tietoa jossa näkyy että kuolen, kertovat vaan että ne on kunnossa, en usko. Tämä elämä on h ttiä, ihmiset pitäisi päästää tuskistaan jos psyykkinen tai fyysinen kunto romahtaa, kaikki muu on kidutusta.
ap
Loppu on lähellä, sen tietää siitä kun kaikki tuntuu oudolta tai ei miltään tai aiheuttaa vaan itkukohtauksia.
ap
Minä en oikeasti ole enää elossa, fyysisesti ehkä mutta psyykkisesti olen jo kuollut, kaikki tuntuu kuolleelta minulle. Joulu ei tuntunut miltään, se vaan oli, mikään ei tunnu, minä olen kuollut, mikään ei ole todellista enää, vaan pelkkää harhaa ja oikeastaan tämä on h tti, olen ollut siellä ikuisesti ja tulen olemaan.
ap
Suurimman osan ajasta tuntuu ettei tämä kaikki ole oikein vaan väärin tai tässä on jotain outoa, joskus voi pienen hetken olla yhteys johonkin mitä kutsutte "todellisuudeksi" mutta vain hetken. Lisäksi tämä sää myös vaikuttaa koska nyt kuuluisi olla lunta eikä vesisadetta ja harmaata joten tämä ei ole oikea maailma.
ap
Joo tämä ei ole totta, kuuntelee jotain mielimusiikkia niin tulee vain ahdistunut ja itkuinen olo, tämä ei ole totta tämä maailma vaan h vetti jossa olen. Minun mieli on jo menetetty.
ap
En minä ole täällä oikeasti vaan olen pelkkää harhaa.
ap
Tämä on kyllä jotain ihan sanoinkuvaamatonta, siis sana he vetti kuvaa psyykettäni parhaiten, kuolema olisi kyllä suuri helpotus minulle koska tämä on ihan hirveätä tämä olo, tämä ei ole elämää, elossa pysyminen on kyllä hyvin kyseenalaista koska tämä olo ei ole millään tasolla hyväksi.
ap
Aamulla kun herää on ehkä neutraali olo mutta eipä mene kauaa kun ahdistus palaa, rauhoittavilla nyt jotenkin pysyy ahdistus pienenä mutta ei poissa, on tämä kivaa elämää, ei tarvitse olla isokaan asia joka ahdistaa, jo yksi roska tai esine lattialla ahdistaa mutta ei saa aikaiseksi siivota sitä siitä pois kun ei riitä virtaa jostain syystä.
Psykofysioterapiaa yritän saada kun koko keho kärsii tästä ettei pelkkä pää ole sekaisin mutta saa nähdä saanko, tarve kyllä olisi kun kaikki mittarit ovat jo punaisella ja ei kauaa mene ettei jotain hajoa lopullisesti ellei ole jo hajonnut.
Olo jotenkin on kasassa tällä hetkellä kun on ottanut rauhoittavia mutta ei näitä voi loppuelämää syödä kun näihinkin varmasti tulee toleranssi ja teho alkaa laskea ellei jo ole laskenut kun about puoli vuotta syönnyt.
Ja kun päiväkin kuluu vaan neljän seinän sisällä pääosin, pitäisi olla kokoajan jotain tekemistä ei tuo pari tuntia ulkoilua riitä mutta töihin meno tässä tilassa on hyvin kyseenalaista ja voi vain pahentaa tilannetta, pitäisi rauhassa saada kokeilla työtä omalla tahdilla mutta onko tässä maassa enää mitään työtä missä mennä omaan tahtiin, lisäksi siinä tarvitsisi olla työkavereita koska tarvitsisi sosiaalisia tilanteita koska kavereita minulla ei ole (yllätys) jotta saisi jotain juttuseuraa ja mielellään omanikäisistä suunnilleen.
Nojaa.
ap
Luin aloitusviestin ja se iski, jotenkin pystyn niin samaistumaan siihen. Itsellä samaa, että alkanut epäilemään todellisuutta. Itselle sattui läheltä piti tilanne vuosia sitten, jossa oli milleistä kiinni ettei käynyt tosi pahasti ja siinä olisi henki mennyt. Jostain syystä tämän vuoden aikana on todella usein tullut tunne, että mitä jos oikeasti kuolinkin silloin ja kaikki tämä nykyinen onkin vain minun henkilökohtainen helvetti. Tavallaan tiedän kokoajan, että se ei ole totta, silti kuitenkin se tunne on niin voimakas ja en pysty irroittumaan siitä.
Jos aloittaja on vielä palstalla, pyytäisin kertomaan saitko apua tilanteeseen. Miten lääkärit suhtautuivat, jos/kun kerroit asiasta? Minkälaista apua sait?
Jotenkin en uskalla itse näistä kertoa terveydenhuollosssa, koska en haluaisi psykoottisen leimaa. Muun asian tiimoilta apua haettaessa ovat jo muutenkin olleet tunkemassa neurolepteja, joita en haluaisi syödä. Ja siis minulla ei ole psykoosia tai skitsofreniaa tms.
Ja täältä Vauva palstaltako sitä apua haetaan?Eikö noihin juttuihin ole omat paikat ja useita josta Apua saa?Netissä on paikkoja ja keskusteluapua saa HETI linjoilta.Tuntuu,että nyt jotain outoa tässä aloituksessa.Eihän täällä ketään Auttajia päivystä!
Se ei ole totta, minä olen oikeasti paljon huonompi kuin muut. Pelkkä ajatus etten olisi huono aiheuttaa vaan itkukohtauksen ja itku kurkussa pitää kirjoittaa tähän että olen luuseri ja vammanen ääliö niin olo helpottaa.
ap