Lue keskustelun säännöt.
Minulla alkaa psyyke oikeasti hajota käsiin.
joku
30.12.2019 |
Jatkuvaa ahdistusta ja lääkkeillä se jotenkin pysyy poissa mutta sitten tilalle tulee joka päivä tapahtuvia itkukohtauksia milloin mistäkin syystä. Koen kokoajan että jokin on pielessä eikä mikään ole normaalia vaikka näyttäisi siltä. Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani sillä hetkellä kun kuolin ja tämä noin 20 vuotta olen elänyt pääni sisällä vaikka aikaa oikeasti on kulunut muutama sekuntti. Tai sitten olen vain oikeasti hullu ja parasta minulle olisi kuolema. Ei ole mitään järkeä siinä että kaikki mitä koen niin näkien haistaen kuulleen tai tuntien maistaen on pielessä.
Kommentit (80)
Kun ei ole mitään töitäkään missä pärjäisin niin fyysisesti kuin henkisesti, siivoustyössä kun olin niin psyyke romahti sinä aikana dramaattisesti. Työn pitäisi olla riittävän yksinkertaista jossa liikutaan mutta pysytään samassa paikassa, ei järjetöntä kiirettä tai vuorotyötä, sitten pitäisi myös olla riittävästi sosiaalisia tilanteita eli jonkin verran työkavereita mutta ei mitään asiakaspalvelutöitä, niissä en pärjää ollenkaan. Ja mielellään sisätöitä ainakin talvella koska palelen herkästi, kesällä ei niin väliä.
Jo nämä riittää kertomaan ettei minusta ole mihinkään työhön, kokoajan pitäisi oppia uutta mutta jo sen vanhan muistamisessa on vaikeuksia.
Tosin kunto on sellainen ettei minusta taida mihinkään työhön olla vähään aikaan mutta en minä jaksa paikallanikaan olla tai tekemättä mitään, aivot sumenee ihan täysin. Lisäksi tarvin rahaa.
Olen kyllä aika menetty tapaus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää olla näin tyhmä ihminen joka ei osaa mitään ja on kelvoton yksilö millä tahansa mittarilla. Parempi olisi ollut jos ei olisi koskaan edes syntynyt. Ei minusta ole mihinkään, kaikki on vaikeaa ja mokaan vaan. Jokainen särky tai mahan ääntely tai muu kropassa aiheuttaa ahdistusta tai paniikin, haluaisin joko k lla tai minut tutkittaisiin täysin, magneettikuvaus koko kropasta jne. Eivät halua, ollaan sitten tässä tilassa niin kauan kunnes minulla flippaa lopullisesti. Hauskaa elämää tämäkin.
ap
Sinun täytyy saada apua. Dissosiaatiohäiriöltä kuulostaa minustakin. Itsellänikin oli noita oireita, tosi inhottavia. Lapsuuden peruja, tunne-elämän vaurioita. Pääsin Kelan terapiaan, se auttoi ja selvisin. Lievä krooninen masennus jäi, sen kanssa pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy saada apua. Dissosiaatiohäiriöltä kuulostaa minustakin. Itsellänikin oli noita oireita, tosi inhottavia. Lapsuuden peruja, tunne-elämän vaurioita. Pääsin Kelan terapiaan, se auttoi ja selvisin. Lievä krooninen masennus jäi, sen kanssa pärjää.
Mitenköhän se tapahtuu kun näistä oireistani puhunut tuolla kunnan mt-puolella 14 vuotta kerran kuussa, tosin nämä muutaman viikon aikana pahentuneet oireet eikai vielä siellä tiedossa ole mutta tuskin aiheuttaa siellä kummempia toimenpiteitä, lisää rauhoittavia on luultavasti lopputulos. Terveyskeskuksessa fyysisistä vaivoistani jos puhun niin siellä kun on psyykkinen tilani tiedossa kehotetaan puhumaan mt-puolen kanssa ja mt-puolella kehotetaan puhumaan tk-puolelle oireistani eli ees taas kummassakin, ei jaksa tätä suomalaista terveydenhuollon toimintaa.
ap
Paljon voimia, toivottavasti pääset oikean avun piiriin, en muuta osaa sanoa. Ja et ole mikään menetetty tapaus ainakaan minun mielestäni. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää juuri chacraa aktivoida ja voimistaa. Käy kävelyllä, kuuntele maadoittavaa musiikkia, kuten mongolian throat singing, joogaa, käy suihkussa, meditoi minuutin pätkiä keskittyen hengitykseen, syö juurikasviksia, tanssi, hypy, lyö, potki, huuda.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Tämä liittyy traumaan ja dissosiaatioon.
Tunnen samalla tavalla. Juuri tuo kokemus että kaikki on pielessä. Epäilen välillä ihan oikeasti että mitä jos olenkin kuollut ja luulen vain eläväni. Olen ajatellut että voisiko johtua liian monista raskaista vastoinkäymisistä ja menetyksistä. Ero oli myös neljä vuotta sitten traumaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy saada apua. Dissosiaatiohäiriöltä kuulostaa minustakin. Itsellänikin oli noita oireita, tosi inhottavia. Lapsuuden peruja, tunne-elämän vaurioita. Pääsin Kelan terapiaan, se auttoi ja selvisin. Lievä krooninen masennus jäi, sen kanssa pärjää.
Mitenköhän se tapahtuu kun näistä oireistani puhunut tuolla kunnan mt-puolella 14 vuotta kerran kuussa, tosin nämä muutaman viikon aikana pahentuneet oireet eikai vielä siellä tiedossa ole mutta tuskin aiheuttaa siellä kummempia toimenpiteitä, lisää rauhoittavia on luultavasti lopputulos. Terveyskeskuksessa fyysisistä vaivoistani jos puhun niin siellä kun on psyykkinen tilani tiedossa kehotetaan puhumaan mt-puolen kanssa ja mt-puolella kehotetaan puhumaan tk-puolelle oireistani eli ees taas kummassakin, ei jaksa tätä suomalaista terveydenhuollon toimintaa.
ap
Kela-terapiaan vaaditaan psykiatrin lausunto ja se on intensiivistä, 2-3 kertaa viikossa jopa. Tuo sinun kerran kuukaudessa ei ole terapiaa. Mutta kerro siellä oireidesi pahenemisesta.
Jos vain pystyt, käy yksityislääkärillä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia masennusta . Toi harhaluulo kuolemasta voi olla Cotard syndrooma, mut se piis olla aika vahva harhaluulo. Lue cotard delusion. Voi liittyä skitsfreniaan, aivokasvaimeen, jne.
Jos nyt arvaan hiukan niin riviesi välistä käyttäydyt itse niin ettet voi oikein kunnioittaa itseäsikään, eli teet tekoja jotka tekevät itsellesi pahaa. Hoitona suosittelisin taistelemaan pahuutta vastaan itsessäsi ensin ja ottamaan näin vastuun itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikeassa. Me olemme ihan väärässä ulottuvuudessa. Kaiken pitäisi olla eritavalla. Muutos tapahtui jo muutama vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Me olemme ihan väärässä ulottuvuudessa. Kaiken pitäisi olla eritavalla. Muutos tapahtui jo muutama vuosi sitten.
Sulla on oikein kunnon ajopuuasenne jossa saa vaan lillua virroissa ja syyttää minne se vierta vie muka. Ei, ihmisen tahtokerros on se jonka pitää nousta ja ottaa vastuu itsestä. Älä anna kuljetella käytä omia aivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olantsapiinia ja Ketipinoria ihan alkuun olisi hyvä kombo.
Minä sain kaksi vuotta sitten burnoutin jälkeen ahdistuneisuushäiriön ja derealisaatiotuntemuksia sekä muutaman pahan paniikkikohtauksen joiden seurauksena ensiapuun, kun luulin että sydän pamahtaa rintakehään.
Puoli vuotta oli yhtä helvettiä.
En pystynyt katsoa elokuvia, enkä kuunnella musiikkia ahdistumatta. En uskaltanut mennä työpaikalle koska pelkäsin että kaikki näkevät lävitseni että olen herkkä ja heikko ja ovat aina pitäneet minua kovana, rautaisena ammattilaisena. Pelkäsin mm. mennä verkkopankkiin koska luulin että sössin tilini pieleen, enkä uskaltanut tilata netistä mitään koska pelkäsin jos lähetti tuo paketin kotiin. Koti oli tuolloin ainoa turvallinen paikkani. En uskaltanut mennä kauppaan ilman rauhoittavia lääkkeitä koska pelkäsin että saan siellä paniikkikohtauksen kaikkien muiden ihmisten keskellä.
Sympaattinen hermosto oli ollut pitkään ylikierroksilla, tähän auttoi Propral jota käytetään paljon myös esiintymisjännitykseen.
Hormonit olivat myös sekaisin e-pillereiden takia ja serotoniinitaso ilmeisesti alhainen, vaihdettiin hormonikierukka tilalle ja se auttoi. Elimistön B- ja D-vitamiinit sekä magnesiumit myös alarajoilla joten ei ihme että hermosto reagoi. Aloin meditoimaan rauhallisen musiikin avulla ja opin rentoutumaan. Tähän meni reilut kaksi viikkoa ennen kuin pystyin olla aloillani koska olo jatkuvasti levoton.
Voimia, kyllä se tuosta menee ohi kunhan annat armoa ja aikaa itsellesi.
t: N 44v
Vierailija kirjoitti:
Olantsapiinia ja Ketipinoria ihan alkuun olisi hyvä kombo.
Ketipinor aiheutti minulle pitkään huimausta ja toiseen korvaan pysyvän tinnituksen! Oli ihan väärä lääke minulle, sillä kärsin ahdistuskohtauksista noin kerran kuussa. Olkaa varovaisia tuon lääkkeen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Me olemme ihan väärässä ulottuvuudessa. Kaiken pitäisi olla eritavalla. Muutos tapahtui jo muutama vuosi sitten.
Totta, siksi alkuaikojen erotetut twin flamesit ovat alkaneet etsimään toisiaan viime vuosina koska maailma on kaaoksessa ja he pystyvät yhdistynein voimin voittamaan pahat voimat jotka syö maapalloa!
Tajusin tämän vasta muutama kk sitten kun minulle tapahtui muutama selittämätön yliluonnollinen asia. Enkä muuten uskonut aiemmin mihinkään tällaiseen. Toinen twin flame eli sielun puolikkaani löysi minut ja olo on vahvempi kuin koskaan.
Sen vuoksi meidän päät sekaisin koska elämme 3D-maailmassa vaikka aivomme käyvät 4D:ssä ja jopa 5D:ssä esim. unissa tai hypnoosissa. Minä olen saanut muutamat unihalvaukset mutta enää en pelkää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olantsapiinia ja Ketipinoria ihan alkuun olisi hyvä kombo.
Ketipinor aiheutti minulle pitkään huimausta ja toiseen korvaan pysyvän tinnituksen! Oli ihan väärä lääke minulle, sillä kärsin ahdistuskohtauksista noin kerran kuussa. Olkaa varovaisia tuon lääkkeen kanssa!
Ketipinor on aivan turvallinen lääke. Ehkä sinun annostus oli liian pieni ja tinnutus voi olla vaikkua korvassa.
Kelan korvaamaan psykoterapiaan saa toimeentulotukea ja se toimeentulotuki korvaa siis ne omavastuuosuudet, jotka voi olla kalliitakin. Samoin tttuki korvaa myös ne käynnit, jos joutuu käydä monen psykoterapeutin luona, ennenkuin sopiva löytyy.